Olen..siis olin puhelias, iloinen, seurallinen, halusin usein yllättää ystävät,tutut,perheenjäsenet pienellä tuliaisella ja merkkipäivinä lahjoilla. Aitoin toisia ongelmien ratkomisessa ja olin hyvä kuuntelemaan ja minulla oli läheisiä tuttuja joille pystyin itsekin ongelmistani puhumaan. Olin ihan sinut itseni kanssa kunnes..tapasin mieheni. Alussa kaikki oli hyvin kunnes pikkuhiljaa ilmeni että kun en ole lukenut ihminen joten hänen ja hänen sukulaisten mielestä en ole mitään, en osaa mitään, lörpötän turhia, merkkipäivät ovat pers...turha mitään on ostella. Elämäni alkoi mennä pikkuhiljaa tyhjiöksi, luonteeni muuttui ja tätä mukaan myös ystävät. Enää en ole iloinen, avoimuudesta nyt puhumattakaan. Pidän kaiken tuskan sisälläni ja minun on paha olla. En ole enää se sama ihminen kuin ennen. Joku tietysti meinaa että lähde kävelee suhteesta mutta se on vaikeaa kun on pieni lapsi....ehkä joskus myöhemmin kunhan tässä kehittelen jotain mutta saa nähdä kuinka tunteettomaksi ehdin tulla siihen mennessä.
läheiset ihmiset
tunteeton tytteli
2365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jotain ajattelemisen aihetta ja arvailua.
Kumpi on ongelma. Miehesi vai hänen sukulaiset?
Molemmat?
Paha tilanne jos ei miehesikään sinua puolusta.
Eli sinun pitää puolustaa itseäsi.
Lopeta se tunteettomuuden muurin rakentaminen. Voi olla että se suojaa vähän aikaa mutta sillä on ikävät seuraukset jälkikäteen. Puhun ihan kokemuksesta. Ja tuskin haluat lapsesi ottavan sinusta esimerkkiä. Mutta on kai se ihan normaali reaktio tuossa tilanteessa. Jotenkin täytyy suojata itsensä......
Pystyt hyvin kuvaamaan tilanteesi joten muurisi lienee alkutekijöillään.
Tuli mieleeni, miten omat sukulaisesi? Etkö voisi mennä vähäksi aikaa sinne rauhoittumaan ja keräämään voimia.
del. Älä suostu olemaan uhri! Äläkä patoa tunteistasi sisällesi. Juttele jonkun kanssa, ystävän tai ammattiauttajan.