Heippa vaan kaikille!
Oli ihan pakko saaha skriivata tänne alun odotuksen ohella nyt tästäkin aiheesta, kun alkanu mietityttää et:
Mitä mieltä olette täst, ku mul on yks sellainen frendi joka ennen perheen perustamistaan otti sillontällöin vastavuoroisesti yhteyttä (viimeks vuosi sit esikoisensa saatuaan) mut sen jälkeen on yhteyden pidot hänen puolelta jääneet tyystin, koska hän ei ole kuulemma "kehdannut/jaksanut" tulla kylästelemään (vaikka samal cityn asuinalueel suunnilleen asutaankin) ja yhteyttä ei ole pitänyt, koska hänellä on kuulemma "aina saldoraja täys" joten mun siksi pitäis soitella hälle ja käydä tiuhemmin kylässäkin.
Noo toisaalta mua on tää alkanut ottamaaan jo päähän, kun tuntuu et emmekö muuten enää frendei ollakaan ELLEN MÄ PIDÄ YHETYKSIÄ YLLÄ!? Ja nytki mä olen viimeks ottanut yhteyttä ja kylästelly hällä tossa kesäl ja nyt olen odotellut josko hänestä jotain kuuluisi, mutta eii mitään! Toki ymmärrän et lapsi vie aikaa ja jne. mut..
Teenks mää väärin jos en enää itsekään "jaksa" pitää häneen taas pitkän tauon jälkeen yhteyttä aloitteentekijänä, ja kuihtukoon tämä ns. ystävyytemme sit tähän, jos sen pitää vaan mun varassa roikkuu?
-catjusha-
Oli ihan pakko saaha skriivata tänne alun odotuksen ohella nyt tästäkin aiheesta, kun alkanu mietityttää et:
Mitä mieltä olette täst, ku mul on yks sellainen frendi joka ennen perheen perustamistaan otti sillontällöin vastavuoroisesti yhteyttä (viimeks vuosi sit esikoisensa saatuaan) mut sen jälkeen on yhteyden pidot hänen puolelta jääneet tyystin, koska hän ei ole kuulemma "kehdannut/jaksanut" tulla kylästelemään (vaikka samal cityn asuinalueel suunnilleen asutaankin) ja yhteyttä ei ole pitänyt, koska hänellä on kuulemma "aina saldoraja täys" joten mun siksi pitäis soitella hälle ja käydä tiuhemmin kylässäkin.
Noo toisaalta mua on tää alkanut ottamaaan jo päähän, kun tuntuu et emmekö muuten enää frendei ollakaan ELLEN MÄ PIDÄ YHETYKSIÄ YLLÄ!? Ja nytki mä olen viimeks ottanut yhteyttä ja kylästelly hällä tossa kesäl ja nyt olen odotellut josko hänestä jotain kuuluisi, mutta eii mitään! Toki ymmärrän et lapsi vie aikaa ja jne. mut..
Teenks mää väärin jos en enää itsekään "jaksa" pitää häneen taas pitkän tauon jälkeen yhteyttä aloitteentekijänä, ja kuihtukoon tämä ns. ystävyytemme sit tähän, jos sen pitää vaan mun varassa roikkuu?
-catjusha-
Vastaukset 5
Vanhimmat
EVVK!
toi liittyy tähän palstaan???
itse asiassa mulle on käynyt nyt sillai,et raskauden myötä kaverit katos :( eikä oikeen tunnu löytyvän yhteistä puheenaihetta enää..kavereille tärkeintä on elää baarielämää jne..mulle taas tämä tuleva lapsi on se tärkein!
joten kuinka meni tilanne kun kyseinen ystäväsi odotti esikoistaan?olitko silloin lähellä ja kylässä?
koska mä ainakin nyt osaan erotella ne aidot ystävät niistä muista vaan kavereista!
enkä usko että tulee pahemmin otettua yhteyttä näihin"kavereihin"jotka vaan katos kun mun elämään astu muutos!ikävää mutta totta!!
Mulle on käynyt kans niin, että vaavin odotuksen myötä on ystävät kadonneet.=( Itse yritän pitää yhteyttä, mutta kun tuntuu, että siitä ei oo mitään apua, kun toisesta päästä ei kuulu mitään. Kaikkein surullisin olin, kun "menetin" yhden ystävistäni vain sen takia, että olen onnellinen. ELi meillä on aika pitkä välimatka ja on sitten kirjoiteltu kirjeitä ja mailailtu. Ihmettelin, kun itse kirjoittelin ja ystävästä ei kuulunut mitään. Pitkän ajan päästä sain kirjeen jossa ystävä sanoi, että ei ole halunnut pitää yhteyttä minuun, koska olen niin onnellinen. Koskaan ei ole ollut niin paha mieli. Jäin vain miettiin sitä, että miks toisen onnea pitää kadehtia, miks ei pysty oleen onnellinen sen toisen ihmisen onnesta.
Joo on tuo kyllä kauheaa! Minustakin tuntuu, että siskoni (hän etenkin!) janoaa surujani ja sitä, jos minulla menee huonosti...kun soitan ilostani, onnistumisesta, hän sanoo ettei ehdi puhua eikä ehkä viestitelläkään pitkiin aikoihin (yleensä HÄN lähettää jopa kymmeniä viestejä päivässä!) ja niin edelleen. Muuttuu etäiseksi, töykeäksi. Kummallisia ihmisiä!