Kieli on vallankäytön väline

on kasvanut, olen muuttunut varovaisemmaksi sen käytössä. Aiemmin sen tehoa tuli kokeiltua monella tavalla ahkerasti, nyt sitä käyttää lähinnä toisten kokeilijoiden ylilyöntien tasoittamiseen.

on olla sanomatta mitään.

Tämä liittyen siihen toiseen tosiasiaan,että tieto on valtaa.
Tarkoittaa,että paremmat tiedot omava ihminen on yleensä vähemmän 'tietävää'henkilöä vastaan eräänlaisessa valta-asemassa ja voi halutessaan ohjailla joko "oikeaan tai harhaan".

Sanojen merkityksestä:
Eräs nuori nainen otti minun 'tekemiseni' esille todella "munaskuita"myöten ja sen vaukutus on kantanut koko elämäni ja on yhä kantavana elämän viisautena.

No hänenstä tuli myöhemmin vaimoni ja samaa asiaa ei ole tarvinnut sen koomin uudestaan käsitellä.

Perusteltu kritiikki on aina hyväksi,kunhan sitä ei tarkoita tai ota ns.henkilökohtaisena loukkauksena,vaan sen esittää ja vastaanottaa pelkästään asian selventämiseen tarkoiotettuna kuvauksena.
so.Syvällinen keskustelu; silloin saa ja antaa parhaimmalla tavalla ajatuksia jotka voivat muuttaa kumman tahansa mielikuvia ja uppoavat puhtaaseen,saasteettomaan maaperään.

yleensä vallattomuuteen..:(

Oikkeesti, kielellinen ilmaisu on minulle helpompaa näin peräkkäisinä kirjaimina..

Kielellistä "valtaa" joudun käyttämään työssäni, se on tärkeimpiä työkalujani, piiskan lisäksi...:)

*toivottavasti nuo viimeiset sanat eivät muuttaneet työnkuvaani dramaattisesti*

Tänä aamuna olen viimeksi käyttänyt vallankäytön välineenä: "Ja se huone on sitten OLTAVA siivottu kun tulen töistä!!!"

Ja sanojen merkityksethän muuttuu... koko ajan... tilanteen mukaan. >;)

diktaattorit ovat pelänneet sanan miekkaa eniten, sananvapaus kielletään ja kirjaroviot roihuavat..mestauspölkyn viereen valuu sanan valta.

väliset sopimukset ovat sellaista kapulakieltä, ettei siitä työntekijä yleensä ymmärrä mitään. Ja ei varmaan vaikea arvata kuka siinä häviää. Tuhansia turhia sanoja peräkkäin vailla mitään merkitystä, sanoi yksi alan asiantuntija. Siispä se joka omistaa, sillä valta. Yksinkertaista.

on tullut otettua mittaa sananmiekalla. Joskus kauan sitten selvisin siitä varmana voittajana, mutta verbaalista kehitystä on tapahtunut siihen maliin, et opettajista toiset kiittelee kauniisti ja toiset vähemmän kauniisti.

Siinä leikissä saa kyllä varoa mitä suustaan päästää tai se vääntyy ties mille mutkalle.

Asia erikseen sit laumanjohtajan asemassa oleminen. Siinä ei sanakäänteillä leikitellä vaikka mahiksia teoriassa olikin.