Mitä pelkäät?

35 olet nykyään,vuosikato ;DD

Vai kirjoitti:

35 olet nykyään,vuosikato ;DD

tuon exvaxin sinun ihailemaasi isoon M.ään:)
Minä jos kuka tiedän, että ei ole sama kirjoittaja :))

vanhemmaksi tulen sitä vähempi pelkään esm.kuolemaani.Kaikista eniten pelkään että sattuu jotain onnettomuuksia läheisilleni.Jostain kumman syystä en ajattele itseäni niin paljon kun nuorena.

Että mä sitten tykkään miehistä joilla välähtää!

Vaan aikuisten oikeesti, kyllä se onkin kamala se joidenkin ajatus ikuisesta elämästä: että olisi tuomittu tähän, eikä mitään toivoa poispääsystä...

Nyt en siis tarkoita, että elämä olisi mielestäni kamalaa. Ei, vaan juuri sellaista kuin suklaakakku ja suolapähkinät se on! Että vaikka jo etoisi ja yököttäisi, niin tahtoo lisää vaan... Niin kauan kunnes kaikki on loppu.

Tai vuoristoradalla ajaminen. Pelottaa ja huimattaa, menee liian lujaa, pyörryttää ja oksettaa, mutta kuitenkin jotenkin nauttii siitä pelkäämisestä...

Niin tai kesäilta järven rannalla, kun kaikki on niin kaunista, niin hiljaa ja paikllaan, että joutuu pidättämään henkeään. Ja tietää, että se hetki ei enää koskaan toistu.

"Juuri kuoleman tähden elämä toisinaan, ohikiitävän hetken ajan, on niin huikaisevan suurta, ja kaunista."

tiinamuori kirjoitti:

Että mä sitten tykkään miehistä joilla välähtää!

Vaan aikuisten oikeesti, kyllä se onkin kamala se joidenkin ajatus ikuisesta elämästä: että olisi tuomittu tähän, eikä mitään toivoa poispääsystä...

Nyt en siis tarkoita, että elämä olisi mielestäni kamalaa. Ei, vaan juuri sellaista kuin suklaakakku ja suolapähkinät se on! Että vaikka jo etoisi ja yököttäisi, niin tahtoo lisää vaan... Niin kauan kunnes kaikki on loppu.

Tai vuoristoradalla ajaminen. Pelottaa ja huimattaa, menee liian lujaa, pyörryttää ja oksettaa, mutta kuitenkin jotenkin nauttii siitä pelkäämisestä...

Niin tai kesäilta järven rannalla, kun kaikki on niin kaunista, niin hiljaa ja paikllaan, että joutuu pidättämään henkeään. Ja tietää, että se hetki ei enää koskaan toistu.

"Juuri kuoleman tähden elämä toisinaan, ohikiitävän hetken ajan, on niin huikaisevan suurta, ja kaunista."

Lue lisää

Siis ketjun aihe oli mitä pelkoja / miten selätetty. Okei...

Pelkäsin lapsena, että sataa niin paljon lunta, että talotkin peittyvät tyystin. Sitten kaivoin mielessäni reittiä, tunnelia lumeen kaupalle, jotta voidaan hakea tavaraa sieltä, syötävää lähinnä. (Sinänsä omituista, koska minulla oli lapsena tosi huono ruokahalu, ja syöminen oli vain välttämätön paha.)

Asiaan: kunnekka sitten oivalsin, että mistäs se tavara sinne kaupalle tulee, jos se on viiden metrin lumipeitteen alla. Tätä vaihetta kutsun henkiseksi aikuistumiseksi, enkä ole sen jälkeen pelännyt paljon mitään.

Tai en ainakaan nyt ja tässä tunnusta.

nähtävä ja näkyvänä. Joku kuukausi sitten oli sama lööppiaihe jossai iltapäivälehdessä, optimisti ei varmaan ollut lukenut lehtee. Emme siis pelkää oikeesti mitään, kaikki on jo koettu ja raskaamman kautta, mitäs sitä enää utelet. Se tulee mikä tulee tai sitten ei. Tanelle thänksit hyvästä ilmasusta.