LOVESTOORIGALLUPPI: miten sinä ja kultasi tapasitte?millainen oli seonnen päivä?=)

Siitä on nyt yli puol vuotta aikaa... Oli kevät. Vaikka en yleensä käy discoissa, päätin lähteä, kun oli kaverin synttäritkin. No, siellä discossa tapasin ulkomaalaisen, joka oli Suomessa käymässä. Juttelimme vähän ja hän kysyi tulenko seuraavana iltana uudestaan. No, sitten vain poistuin discosta kotiin nukkumaan. Sinä iltana olin selvinpäin. Jostain syystä seuraavana iltana ajattelin ottaa alkoholia, vaik se ei oo mun tapaista.
Join jonkun verran, mutta ei siitä menny humalaan. Sit menin pubiin yksinäni, ku kämppiski oli lähteny toiselle paikkakunnalle. Noo, sit eksyin siihen discoon ja siellä joku herrasmies tarjos alkoholia kaikille samassa pöydässä olleille. Ja mä tietysti olin eksyny siihen pöytään.
se oli outo yö. Sain juoda niin paljon ja tosiaan olin kännissä, en nyt räkäkännissä, mut semmosessa sopivassa tuiskeessa. Sit tää ulkomaalainenkin oli siellä...myös vähän humalassa. Sit juteltiin taas ja jossain vaiheessa huomasin tanssivani hänen kanssaan. Sit me alettiin suutelemaan. (Huom! En harrasta tämmöstä touhuilua. Eka kerta, ku olin noin humalassa discossa tai pussailen jonku kaa). Kaikki oli kuin taikaa! Koko yö meni tanssiessa ja suudellessa.
En oo ikinä kenenkään kaa noin paljoa suudellu, ku sinä yönä. No, sit mä taas vain lähin hipsiin pois omaan kämppään, yksin. Oltiin kyl vaihdettu yhteystietoja. Seuraavalla viikolla mies otti minuun yhteyttä ja pyysi kävelylenkille. Siitä se sitten alkoi... Tutustuimme ja olimme molemmat todella ihastuneita. Ikävä oli kauhean kova, kun koitti miehen lähdönaika. Rakastelimmeko? Kyllä, mutta vain kerran. En ensin ajatellut tekeväni sitä, varsinki kun pelotti että sitä hän vain haluaa. silloin alkuaikoina olin jopa läpsäissy häntä sormille, ku alko hyväillä liian intiimeistä paikoista. Hän kuitenkin oli niin vastustamaton... Joten...
Ennenkuin hän lähti, vietimme siis yhteisen yön, joka oli elämäni intohimoisin. Koko yö meni rakastellessa, emmekä nukkuneet paljon yhtään. Seuraava päivä oli kamala, hyvä etten itkenyt. Olo oli yhtä aikaa niin onnellinen, mutta samalla tosi surullinen. Pelotti etten näe häntä enää koskaan.
Tähän päivään mennessä olen käynyt hänen kotimaassaan ja tutustunut hänen perheeseensä ja ystäviinsä. Ja tunteeni ovat vain kasvaneet, vaikka kaukosuhteessa olemmekin. Hän tuntuu olevan Se Oikea.

Tapasimme ensimmaisen kerran joskus kolmisen vuotta sitten. Jotain syttyi välillemme helmikuussa Lahden kelkkamotocrossissa. Meni elokuulle että kipinä roihahti..

siitä asti ollaan toistamme

haaveilleet,