Sikaripunkki kääkällä

Tere

Omalla sakemannillani todettiin sikaripunkki joskus vuosia sitten. En muista mitä lääkettä siihen saatiin, mutta se koiruus ainakin parani siitä ihan helposti. Aikaa on jo lähes 20 vuotta ja luulen lääketieteen ja lääkkeitten kehittyvän koko ajan, joten ennusteeni on: nou hätä.

Terv. Pukarisinkki

Mikä sikaripunkki on? Tyhmä kysymys, mut en oo koskaan kuullu tällaisesta.

Tässäpä punkista infoa ja ei hätää, se on tänä päivänä melko helppo hoitaa pois.

Koiran sikaripunkin aiheuttama sairaus Sikaripunkki on mikroskooppisen pieni, sikarin muotoinen iholoinen, joka asustaa karvatuppien sisällä ja talirauhasissa. Punkin aiheuttama sairaus on nimeltään demodikoosi. Nimi tulee sikaripunkin latinankielisestä nimestä demodex canis. Sikaripunkki on koiran ihon normaali asukas.
Punkkeja on pieninä määrinä ja sairauksia aiheuttamatta useimmilla koirilla. Punkki viettää koko elämänsä isäntänsä ihossa. Itse taudista, demodikoosista, puhutaan niissä tapauksissa, kun niiden määrä iholla ja ihossa on kasvanut epänormaalin suureksi. Tästä on seurauksena eriasteisia ihomuutoksia: karvattomuutta, hiiseilevää ihottumaa tai märkivää ihottumaa.
Sikaripunkit siirtyvät emästä pentuun ensimmäisten 2-3 elinpäivän aikana pennun imiessä emäänsä. Mutta miksi ja missä tapauksissa punkit alkavat lisääntyä niin runsaasti, että tuloksena on sairaus? Syy saattaa olla perinnöllinen, geneettinen. Taustalla voi olla koiran puolustusjärjestelrnän, immunologisen systeemin häiriötila.
Epäilykset että punkkien lisääntyminen käynnistyy perinnöllisistä syistä, johtuvat siitä, että tietyillä roduilla tai sukuhaaroilla esiintyy sairautta muita enemmän. Muina altistavina tekijöinä on esitetty mm. aliravitsemusta, suolistoloisia ja stressiä sekä kiimaa. Demodikoosia ei pidetä tarttuvana tautina. Koeolosuhteissa sairautta ei ole yrityksistä huolimatta pystytty tartuttamaan terveeseen eläimeen.
Punkkeja on kokeissa ruiskutettu eri puolille terveen eläimen ihoa, onteloihin ja niitä on syötetty. Myös altistamalla terve koira läheiseen kosketukseen sairaan eläimen kanssa on tautia yritetty tartuttaa, mutta ilman tulosta. Luontevin selitys saattaa olla se, että perinnöllisen alttiuden omaavilla eläimillä epäonnistuu normaali elimistön puolustusjärjestelmä eli immunologinen järjestelmä.
Sen jälkeen punkit pääsevät lisääntymään iholla kontroiloimattomasti. Punkkien lisääntyminen aiheuttaa entisestään puolustusjärjestelmään kuuluvien T-solujen alitoimintaa eli supressiota. Sairauskierre on sitä myöten valmis.
Demodikoosia esiintyy koirilla kahtena erityyppisenä sairautena
1. Paikallinen demodikoosi
Pään ja kaulan sekä etujalkojen alueella on havaittavissa muutamia selvästi erottuvia karvattomia pyöreitä alueita. Alueet ovat verrattain pieniä ja niillä esiintyy eriasteista hilseilyä, punoitusta ja lisääntynyttä ihon pigmentoitumista. Paikallinen muoto esiintyy tavallisimmin muutaman kuukauden ikäisillä koirilla. Noin 90%:ssa tapauksista tauti paranee ilman hoitoa 3- 8 viikossa.
Näiden parantuneiden tapausten kohdalla ennuste on erinomainen. Tauti ei yleensä uusiudu ja rajoitukset myöhemmässä elämässä ovat tarpeettomia.
2. Yleinen dernodikoosi
Yleinen taudin muoto on tavallisin 1,5 vuotta nuoremmissa puhdasrotuisissa koirissa. Parantumatta jääneissä 10%:ssa paikallismuotoista tautia kärsineissä koirissa tauti jatkaa kehittymistä yleiseen muotoon.
Kehittymisvauhti voi olla nopea tai hidas. Sairauden kuvaan kuuluu laajoja ihomuutoksia. Iho on läiskittäin tai yhtenäisinä alueilta k arvaton, se punottaa, on turvonnut ja, hilseilee voimakkaasti, on paksuuntunut ja märkivä.
Muut syvät ihotulehdukset, furunkuloosi, kuuluu kuvaan. Iho-oireiden lisäksi voi esiintyä yleisoireita, kuten kuumeilua, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Monen vuoden aikana tautiin ei ollut mitään lääkitystä ja siltä ajalta ovat peräisin tiedot, joiden mukaan noin puolet tautiin sairastuneista alle vuoden ikäisistä koirista voi parantua ilman hoitoa, spontaanisti.
Pääsääntöisesti demodikoosin yleinen muoto on nuorten koirien sairaus.
Joskus se puhkeaa äkkiä myös vanhemmilla koirilla. Varsin usein näissä tapauksissa taustalla on joku vaikea sairaus, esimerkiksi kasvain, joka aiheuttaa puolustusjärjestelmän heikentymistä eli immunosupressiota. Pitkällinen kortisonin käyttö voi myös laukaista taudin. Sairaus todetaan ihosta otetun raapenäytteen tai joskus ihosta otettavan koepalan eli ihobiopsian avulla.