Ystävät dokaa ja soittelee vieläkin lähenkö mukaan...kyse ei ole saanko lapselle hyvän hoitajan vaan että en halua samaan jamaan kuin ennen(joka viikonloppu perseet olalla)
Pitääkö katkaista välit vanhoihin ja ainoihin ystäviin, että ei juomat alkaisi maistua uudestaan..perheeni samaa sakkia tissuttelijoista kerta viikossa juojiin. eivät voi edes sitä aikaa olla juomatta kun ehdin viikonloppuisin kyläilemään(viikolla en ehdi9 yhtä yötä äitini luona en voi viettää, että hän olisi ilman. neuvoja kaipaan.
Pitääkö katkaista välit vanhoihin ja ainoihin ystäviin, että ei juomat alkaisi maistua uudestaan..perheeni samaa sakkia tissuttelijoista kerta viikossa juojiin. eivät voi edes sitä aikaa olla juomatta kun ehdin viikonloppuisin kyläilemään(viikolla en ehdi9 yhtä yötä äitini luona en voi viettää, että hän olisi ilman. neuvoja kaipaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen muutaman kerran arvottanut tuttavapiiriäni, ja kaikki tyynni ovat alkoholisteja enemmän ja vähemmän. Osa heistäkin yrittää pyristellä tottumuksistaan eroon, kuten minäkin. Koen, että jos kylmästi alan pysymään erossa heistä, niin sitten saankin murjottaa yksin.
Vaatii jonkinmoista itsekouluttautumista ja -kuria jos tekee tempun, kuten nykyään usein teen, että olen heidän seurassaan kokeena itselleni ottamatta huikkaakaan. On se vaan aikamoinen kokemus seurata tuttujen juopumista ja miten se muuttuu älyttömäksi örvellykseksi, missä ei ole järjen hiventäkään. Nämä tällaiset sessiot ovat alkaneet toimimaan itselleni terapiana, kun joka kerta joutuu miettimään, että minäkin olen aina tuollaisella simpanssin tasolla kännissä.
Kiitos vinkistä..en kuitenkaan uskalla vielä kokeilla tuota terapiaa.
Ehkä parin vuoden jälkeen...sittenhän voi ollakkin ettei enää olekkaan ystäviä tai sitten uusia.
Kovin tuttua tekstiä.
Itse olen istunut alkuiltaa tuttujen kanssa ja poistunut kuppilasta ennen kuin tuttujen kännitaso alkaa mennä örvellyspuolelle. Onneksi on muutamia niin kaljan kanssa rutinoituneita tuttuja, että voi joskus istua jopa koko illan. Terapiaksi en tätä koe. Onpahan jonkinlainen muistutus.
Lopputulos onkin sitten se, että täällä asunnolla ollaan illat yksin ja selvinpäin. Jotain tekemistä pitäisi keksiä. Jossain muualla kuin kapakassa -jossa lähes kaikki tutut ovat- olisi mukava käydä. Suuri osa tuttavista on myös perheellisiä ja heillä omat elinympyränsä. Mutta... tässä ollaan ja ihmetellään. Meneehän se elo näinkin.