Koira veneeseen! Vinkkejä

Meillä on n. neljän vuoden kokemus koirasta purjeveneessä. Oman kokemukseni perusteella voisin sanoa, että:
1. Saksanpaimenkoira on hankalan iso veneessä.
Vie pirusti tilaa esim. sitloodassa. Koiran tulisi olla mielestäni sen kokoinen, että pystyt nostamaan sen keulan kautta veneeseen ja siitä pois. Poispäin se kyllä yleensä pystyy hyppäämään, mutta ei veneeseen jos paikka vähänkin hankala esim. luonnonsatamissa.
2. Merellä ollessa ulkoilutus rajoittuu kannella makoiluun. Yleensä koirat eivät opi edes tekemään tarpeitaan veneeseen (tai ainakaan minä en tiedä tapauksia).
Tähän liitty myös
3. Muutaman päivän avomeriosuudet ei onnistu. Suunnilleen 10 h alkaa olla maksimi, ainakin meillä.
4. Olemme olleet koiran kanssa Baltian maissa, eikä mitään ongelmia, kun paperit,rokotukset ja madotukset kunnossa varsinkin takaisin tullessa. Eteläpäässä kukaan ei kysele mitään.
Hauska on seurata koiraa, kun makoilee sisällä bunkassa kryssiessä. On oppinut slaagissa vaihtamaan aina ja nopeasti puolta.

Tämä on varmaan vähän kuin heittäisi bensaa tuleen.... (koiraihmisille)

Mutta mieti vielä haluatko oikeasti koiran veneeseen...

viisi kesää koiran kera, kokemukset ihan myön-
teisiä. Joka yöksi kyllä menty rantaan ja usein
myös päivällä pikainen rantautuminen ja koiran
kusetus. Koiramme on pieni ja sopeutunut hyvin
purjehtimiseen.(kerran kyllä putosi...)

Älä sotke kahta hyvää harrrastusta, siitä ei tule kuin ongelmia. Joten valitse veneily tai koirailu, suositan ensin mainittua.

Pieni tai keskikokoinen koira on veneessä monin verroin kätevämpi kuin iso. Riippuu aivan koirasta miten vene-elämä sujuu. Jotkut sopeutuvat veneeseen todella hyvinja joku muu karvaturri taas ei erityisemmin nauti merellä olosta. Esim. koira voi pelätä kun tulee pienikin aallokko tai jos joudutaan ajamaan koneella, menee paniikkiin. Tämä erilaisuus ei välttämättä ole rotusidonnainen ominaisuus vaan saman rotuisissakin on eri tavalla merielämään suhtautuvia yksilöitä. Pentuna koetut merielämykset – hyvät tai pahat- voivat vaikuttaa ratkaisevallakin tavalla koiran käyttäytymiseen ja suhtautumiseen vesillä oloon.

Useimmat koirat varmaan silti pärjäävät veneessä siinä kuin maissakin. Tietysti päivämatkat on hyvä suunnitella kohtuullisen pituisiksi. Silti koko päivän purjehdukset toki ovat yleensä mahdollisia kunhan illaksi ehditään satamaan.

Itämeren kierroksessa kannattaa ottaa huomioon viranomaismääräykset. Eu-maihin, kuten Viroon, Latviaan, Liettuaan, Saksaan ja Tanskaan pääsee melko helposti. Vain rokotukset kuntoon vähintään 21 vrk ennen matkaa, lemmikkipassi ja koiran identifiointi mikrosirulla. Ruotsiin koiran vienti on muita EU-maita hankalampaa, mutta ei mahdotonta. Edellä mainittujen toimien lisäksi Ruotsissa vaaditaan koiran verinäytteestä suoritettu rabiesvasta-aineiden määritys ja hyväksyttävä tulos. Tämä voidaan ottaa vasta 120 vrk rokotuksen jälkeen ja siitä syystä koiran matkan valmistelu täytyy aloittaa riittävän ajoissa eli käytännössä 4½ kk ennen matkaa. Mutta nämä hankalalta vaikuttavat toimet pitää tehdä vain yhden kerran eli seuraavina vuosina riittää se, että rabiesrokotus on ajan tasalla ja säännöllisesti 2 vuoden välein annettu.

Suomeen takaisin palattaessa on vielä erityisvaatimus: koiralle pitää antaa matolääkitys erästä heisimatoryhmään kuuluvaa ja ihmisiinkin tarttuvaa loista vastaan ja siitä pitää olla merkintä lemmikkipassissa. Tämä lääkitys on määräysten mukaan voimassa 30 vrk, joten sen voi antaa jo ennen matkaa, jos ei olla reissussa yli 30 vrk. Ruotsista palattaessa tätä vaatimusta ei ole.

Näiden määräysten perimmäinen tarkoitus on se, että näin halutaan estää rabieksen eli raivotaudin eli vesikauhun leviäminen. Se kun on hengenmenoksi ei ainoastaan koiralle vaan myös omistajalle ja kaikille, jota tartunnan saanut koira on mahdollisesti puraissut. Virossa, Latviassa ja Liettuassa vaara on jossain määrin olemassa, koska viime vuosina tapauksia on ollut näissä maissa satoja. Villieläimissä tosin suurin osa, mutta muutamia kymmeniä myös koirissa. Ruotsissa ja Suomessa ei tällä hetkellä näitä sairauksia esiinny.

Käytännössä määräyksiä valvotaan maasta riippuen vaihtelevalla aktiivisuudella. Ruotsissa ei koiran papereita todennäköisesti kysy kukaan, mutta yllätystarkastukset ovat sielläkin mahdollisia. Paperit on syytä olla kunnossa, koska laittomasti maahan viedystä koirasta saattaa seurata kaikenlaisia hankaluuksia ja ainakin melkoisia lisäkustannuksia. Muiden maiden viranomaiset saattavat hanakammin kysellä koirankin tuonnin laillisuutta. Ainakin Virossa ja Latviassa ja Suomeen palatessamme kyselivät viranomaiset lemmikkipasseja kesälomapurjehduksellamme, johon osallistuivat ilman mitään ongelmia kaksi pientä koiraammekin.

tuttavien iso koira veneessä kokemuksia:

1) joutuivat rakentamaan nosturin spinnupuomista ja koiravaljaista joilla vinssattiin koira veneestä luonnonrantaan ja back

2) koira pelkää purjeveneessä kallistelua ja vapisee horkassa koko matkan

3) koira juoksee pakoon jos näkeekin että isäntä on menossa purjeveneeseen. Toisaalta ei halua että jää rannalle eli jää vähän matkan päähän vinkumaan

4) lopputulos se että koira ei purjehdi

5) pienessä liukuvassa avomoottoriveneessä ei mitään ongelmia, koira pitää matkanteosta ja seisoo keulassa tähystämässä. Ongelma siis vain purjeveneissä.

Meillä on ollut kaksi koiraa purkkarissa, kolmessa eri kokoisessa veneessä. Koirat on sekarotuisia ja koot seuraavia: 52 cm ja 17 kg, 47 cm ja 14 kg. Ekassa paatissa (Joe 17) ne oppi sisällä vaihtaan tuulen puolen halssille sinne pistopunkan jalkotilaan ja homma meni hyvin. Sitloodassa ne sai olla vain kun ajettiin koneella tai oltiin maissa. Matkat oli lyhkäsiä ja rantaan mentiin aina muutamien tuntien välein. Homma toimi. Tosin se maihin nostelu oli rasittavaa.

Seuraavassa (Sunwind 26) ne oleili pääosin matkan aikana siellä pistopunkassa halssista riippumatta, ne hypyt ei onnistuneet enää niin näppärästi puolelta toiselle kuin ennen eikä tarvinnutkaan. Maissa piti käydä useammin kuin me olisimme käyneet. Rannat/laiturit aina eri korkuisia kuin paatti, välillä koirat vedessä, ei kivaa. Nostelua ja märkien koirien kuivaamista. Teki mieli jättää koirat rannalle. Liivien kanssa nostaminen veneeseen ja pois helpottuu, kunhan ne oppii niitä pitään päällä. Pienempi oppi heti, toinen laittaa edelleen hanttiin. Mun mielestä liivit tahi ”nostokahvat” on pakollisia jos koira painaa yli 12 kg. Pienemmät menee sylissä. Se purkkarin keula luonnonsatamassa tai matalassa laiturissa on aika liukas paikka 17 kg elävää koiraa kainalossa (ja se koira ei tiedä parastansa ja panee hanttiin).

Kolmannessa ollaan (Inferno 31) paljon oltu matkassa ilman koiria ja silloin on ollut kivaa. Pienempi koira (myös nuorempi ja ketterämpi) on ollut reissussa useammin ja sen kanssa hommat jotenkuten menee. Matkat yleensä niin pitkiä ettei koirat jaksa olla sisällä/veneessä (joku 12 h ihan maksimi, älämölö alkaa jo monesti 6 h jälkeen). Ankkurissa oleminen ei onnistu ollenkaan. Kovassa kelissä ne pelkää monasti ja niitä säälien mennään rantaan tai suojaan. Kölin päällä ne silloin yleensä viihtyy, siihen kannattaa laittaa esim. kumimatto ja sen päälle vanha patja tms.

”Koiraihmiset” tykkää kun on rapsuteltavaa ja lapsia lappaa kannella. Lapsien ja koirien suhde on antoisaa katseltavaa, kummatkin antaumuksella nauttii toistensa (vaikka vain hetkien) seurasta. Satamissa koirat on kuitenkin riesa. Ne haukkuu naapureita ja on muutenkin häiriöksi. Päivä vesillä ja kova hätä saa koiran myös tekemään tarpeensa heti laiturille päästyään ja sinä joudut sen siivoamaan. Kaikki ei niin tee ja sattumia joskus löytää mistä niitä ei haluaisi löytää. Kaikissa saarissa ei myöskään ole sopivia koiran ulkoilutuspaikkoja, koiran ”täytyy pidättää” pitkään ennen kuin päästään marinan ja kylän ulkopuolelle kunnes sopiva pissapaikka löytyy. Koira ei tätä aina ymmärrä.

Kaiken kaikkiaan en itse enää mielelläni koiraa veneessä pidä. Viikonloppureissuilla ehkä mutta lomalla en mistään hinnasta. Tosin sukulaiset ja tutut alkaa olla kypsiä myös koirien hoitamiseen, mutta luulen etta koirahoitolakin on parempi meitin ”maakrapukoirille” kuin pitkät venematkat itämerellä. Harkitsemasi saksanpaimenkoira on kyllä ihmisrakas ja tottuvainen koira erilaisiin olosuhteisiin, mutta suosittelen alle 10 kg ketterää lyhytjalkaista laivakoiraa.

voi ottaa veneeseen on "mäyräkoira" ja se nautitaan redillä.

Meillä on kulkenut mukana 1-2 koiraa 15 vuotta, viimeiset neljä kesää pienessä purkkarissa 2 koiraa, joista susikoira on se pieni ja Newfoundlanninkoira (n. 70 kg) oli se suurempi.
Jos koira on ollut pienestä asti veneessä, se tottuu siellä olemiseen melko hyvin. Meidän isompi koira oli nopealla veneellä jo kahden viikon kuluttua mukana Maarianhaminassa.
Tuo aiemmin mainittu 10 tuntia on meilläkin ollut jonkinlainen takaraja. Veneeseen ja veneessä kulkeminen on jokaisessa veneessä vaatinut pientä kikkailua, isoa koiraa ei voi edes kuvitella nostavansa, ehkä metrin ylös mutta ei metriä eteenpäin. Siihen on tarvittu erilaisia laskusiltoja. Matkaveneessä meillä oli sisällä jopa sarjapöytä, jota pitkin noustiin partaalle. Purjeveneen keulan rakenteista riippuu paljon, kuinka siinä voi kulkea. Yleensä esteenä on rulla tai kaidesysteemi, meillä kuljetaan avonaisen keulakaiteen ja partaan välistä. Jos korkeusero on suuri tulee ongelmia, samoin tietysti luonnonsatamissa. Kannelle olemme myös joutuneet asentelemaan liukuesteitä.
Veneessä viihtyvästä koirasta on matkoilla paljon iloa, tulee liikuttua luontopolkuja ja muutenkin vähän rantakapakkaa kauempana. Kuitenkin rannat ja joskus naapuritkin kannattaa miettiä jo etukäteen, joka paikkaan eivät koirat ole "tervetulleita" ja ennen kaikkea koira pitää koko ajan olla hallinnassa.
Omista positiivisista kokemuksista huolimatta suosittelisin miettimään tarkkaan koiran hankkimista veneeseen. Mikäli mukana on myös lapsia, ongelmia voi tulla lisää. Olen kyllä sitä mieltä, että murrosikäiset tenavat veneessä ovat paljon koiraa vaikeampia tapauksia.
Käytäntö on myös osoittanut, että "mäyräkoira" on aiheuttanut enemmän murhetta vesillä kuin mäyräkoira.

On joskus itsekin tullut ajatelleeksi koiran hankkimista, varsinkin kun omat kokemuksemme satamanaapurien koirista ovat olleet varsin myönteisiä ts. ei ole ollut koskaan häiriötä. Mutta reittivalintojen tekeminen koiran ehdoilla on sietämätöntä, näin voi sanoa kun ei ole koiraa perheenjäseksi ottanut.

veneeseen on, kuten monista aikaisemmista vastauksista käy ilmi, sellainen, joka ei vaadi erikoisjärjestelyjä rantautuessa. Käytännössä sellainen koira on helppohoitoisin, jonka pystyy sylissä/kainalossa nostamaan laiturille. Meillä oli 10 vuotta pieni terrieri purjeveneessä ja homma toimi hyvin. Onneksi koiramme oli vielä sellainen, ettei se haukkunut toisia koiria tai vieraita ihmisiä satamissa. Alati räksyttävä koira vierasvenesatamassa on todella ärsyttävä. Mitä tulee saksanpaimenkoiraan veneessä, niin mielestäni se on yksi huonoimmin veneeseen soveltuvista koirista, johtuen lähinnä rodun mittasuhteista: pitkärunkoinen, suhteellisen suuri koira, jota on hankala nostaa. Sakulla ei ole oikein luontevaa paikkaa istumalaatikossa ja se ei siksi pysy luontevasti missään "nurkassa" paikoillaan kun vene kallistelee. Lisäksi täytyy muistaa, että saksanpaimenkoiraa ei tulee päästää hyppäämään veneestä laiturille, koska sakun rakenteesta johtuen on vaarana loukkaantuminen ja pahimmassa tapauksessa halvaantuminen hypyn seurauksena. Tämä ei ole mikään teoreettinen mahdollisuus vaan olen valitettavasti joutunut todistamaan yhtä tällaista tapausta, jossa koira halvaantui hypättyään veneestä alas laiturille.

Koiraihmisiä tuntuu olevan jokasatamassa, joten ei se kovin vaikeaa tunnu olevan muillekaan. Meillä on mennyt ihan mukavasti kolmen lapsen ja yhden koiran kanssa jo usea kesä. Ei ne lapsetkaan jaksa yli 10 tunnin legejä. Hyvin on koira oppinut tavoille eikä hermostu edes kovassa kelissä. Kannattaa kuitenkin uskoa muita kirjottajia ja valita rotu jolla jalat kulmissa ja painopiste matalalla...

Itselläni oli aikoinaan juuri saksanpaimenkoira. Oppi veneeseen vaikka oli jo viisivuotias. Anna koiran aluksi tutustua veneeseen satamassa ja sitten taas pois veneestä. Koira ei pelkää kun se saa rauhassa oppia mitä tuleman pitää. Sama juttu kun sitten oikeasti irroitat köydet rannasta. Aluksi vain ihan pikku lenkki ja takaisin rantaan. Tietenkään kaikki yksilöt eivät koskaan totu heiluvaan veneeseen kuten eivät ihmisetkään vaan tulevat merisairaiksi. Ei auta kuin kokeilla.
Koira oppii tekemään tarpeensa myös veneen kannelle. Itse opetin koiran käymään pienellä kynnysmatolla joka laitettiin kannelle. Mattoa oli aluksi uitettu hieman koiran kusella, jolloin koira oppi sen aika pian. Matolta tarpeet oli helppo huuhdella pois viskaamalla se narun päässä roikkumaan laidan yli.
Koiran koko ei ole ongelma, jos pystyy nostamaan koiran vaikeissakin paikoissa veneestä maihin.
Karvoja on sitten joka paikassa, mutta niin niitä on kotonakin. ;)

En malta olla laittamatta tähän koirakeskusteluun kokemuksia koirista tosi pitkillä merimatkoilla. Hyvä tuttavapariskuntani on ammatikseen kipparoinut charterpurjehduksia Karibialla ehkä n. 20 vuoden ajan. Ovat juuri nyt lähdössä pienen koiransa kanssa Amerikan puolelta Karibialle, avomeripurjehdusta n. 1600 mailia ilman pysähdyksiä. Heidän käsityksensä mukaan ongelmia ei ole ja koira pärjää varsin hyvin. Tarpeensa se tekee luonnostaan muualle kuin istumalaatikkoon eli hakeutuu itse turvavaljaissa tarpeilleen keulaan.

Heidän kertomansa mukaan monet koirat ovat ylittäneet Atlannin. Ongelmat ovat liittyneet maihintulomuodollisuuksiin kun viranomaiset eivät ole päästäneet koiria maihin puutteellisten papereiden takia. Siellä päin maailmaa kun määräykset voivat olla tässä asiassa tiukkoja.

Eli kaipa Maarianhaminan reissu koiran kanssa näiden kokemusten perusteella hyvin onnistuu.

lisäyksenä tuohon kehotukseeni harkita ainakin kahdesti varsinkin vasta harkitessanne koiran hankkimista. Koiraahan ei hankita veneilyä varten mutta veneily ja koira ei ole toisiaan poissulkevia asioita.
Koiran tulee viihtyä veneessä myös yksin ollessanne saunassa, kahvilla jne. Jokaisen veneessäolijan on varauksetta pidettävä koirasta. Koira voi voida pahoin, sairastua tai loukkaantua matkan aikana kuten ihmisetkin, siihen on varauduttava. Pieni osa veneilijöistä vihaa ja osa pelkää koiria, varsinkin susikoiraa, se on otettava huomioon rantapaikkaa ja naapurivenettä valitessa. Koiria ei myöskään yleensä päästetä terasseille. Grillipaikoille ei koiraa yleensä kannata ottaa mukaan. Useampi koira yhtäaikaa samassa rannassa voi olla jonkinlainen ongelma, ei välttämättä aina. Koira elää ollessaan terve 10-15 vuotta, haluatteko koko tämän ajan olla lievästi "sidoksissa", koira ei ole kesäkissa.
Roduista susikoira keskikokoisena koirana ei ehkä monen mielestä ole paras mahdollinen mutta oppivaisena koirana sen kanssa pärjää. Tuo laiturille hyppääminen (halvaantuminen) ilmeisesti liittyy susikoirilla esiintyvään selkärangan ristiluuongelmaan, sama voi tapahtua leikkiessä ja hypättäessä muuallakin. Erään saariston huoltoasemanpitäjän Newfoundlanninkoiran sydän petti ojan yli hypätessä, raskaan koiran vartalo puristi liikaa sydäntä etujalkojen pettäessä. Ikäviä tapauksia mutta shit happens.
Tässä nyt muutama lisäaspekti, aiheestahan voisi keskustella ikuisuuden.

Hitto kun ne haisee!

Omistajat ja koirat.
Asunnot ja veneet(eläisuojat...).

Koiralle haiseva naien hävittää kaiken mielenkiinnon.

Miten ne ei huomaa tuota ulon hajua - koira haisee koiralle!