Viime keväänä elämässäni tapahtui suuria muutoksia. Ja kaikki sujui hyvin. Elämä oli ihanaa.
Yhtäkkiä iski ajatus, että ei minulla voi mennä näin hyvin, jonkin on oltava vialla. Aloin pelkäämään, ja olin varma, että sairastin jotain vakavaa tautia. Aloin myös saada paniikkihäiriöitä. Keräsin kokoon kaikki oireet joita minulla oli viime vuosien aikana ollut. Ravasin tk:ssa lopulta he sanoivat, että lääkäri on tutkinut minut ja minussa ei ole mitään vikaa ja vikani olis korvieni välissä. He eivät enää varanneet minulle uusia aikoja. Siinä vaiheessa tunsin itseni todella tyhmäksi, mutta olin edelleen varma, että minulla on vakava sairaus.
Matka jatkui yksityiselle. No siellä asiani otettiin hieman vakavammin. Lääkäri sanoi, että kuunnellaampas sydän, koska hänen mielestään minun vaivani viittasi sydän ja verisuoniperäiseen juttuun. Hän totesikin, että sydämestäni kuuluu sivuääni, ja se olisi hyvä selvittää tarkemmin, vaikka useat sivuäänet ovat vaarattomia. Lääkäri myös oli ystävällinen ja teki minulle neurologiset testit, koska mielestäni vaivani oli neurologinen. Läpäisin testit puhtaasti ja sanoi että neurologian puolella kaikki on kunnossa, mutta vaikutan ihmiseltä joka tarvitsee kaiken mustaa valkoisella, ja että todennäköisesti seuraavaksi vaadin lähetteen magneettikuvaukseen. Ja vakuutteli hymyssä suin, että se olisi täysin aiheetonta, ja mikäli hänen mielestään vaivani olisi neurologinen olisi minut lähetetty ulos huoneesta jo aikoja sitten lähete neurologian erikoislääkärille. Sainkin lähetteen sydän ja verisuonitauti lääkärille. Kuukauden päivät kuluivat ja aika tuli. Lääkäri kuunteli sydämmen ja sanoi että se naksuu ja minulla olisi mitraaliprolapsi. Ultraäänellä saisi selville kuin paljon läppäni vuotaa. Lisättäköön, että EKGnikään ei ollut täysin normaali, vaan epärytmissä ja rytmihäiriöitä. Lisäksi lääkäri myös diagnosoi paniikkihäiriöni, johon sain lääkettä. En tosin ikinä alkanut kyseistä lääkettä (Cirpalex) syömään. Ja kaiken tämän jälkeen kohtauksia ei ole ollut ollenkaan. Kaksi pientä lievää on ollut, mutta ei pahemmin muuten.) Tässä siis osoitus siitä miten hyvää palvelua tk:ssa on. Löytyi tauti kuitenkin. Tosin itse veikkailin syöpää tai MS-tautia tai muuta.
Sen jälkeen kun minua ei enää tk:hon pääsetetty päätin, että nyt varaan ajan psykologilta. Aloin käymään säännöllisesti hänen juttusillaan. Ja jokusen viikon jälkeen psykologi huomasi jo selvää parantumista, aloin myös itse hyväksyä, että olin luulosairas ja huoleni olivat turhia. Vähän ajanpäästä psykologi katsoi aiheelliseksi lopettaa käyntini, koska olin edistynyt loistavasti. Sanoi että syksyllä voin tulla käymään ja kertoa miten on loppukesä ja syksy mennyt. Pitäisikin varmaan mennä :)
Kirjoitin tämän, koska halusin osoittaa psykologilla käynnin hyödyn.
Yhtäkkiä iski ajatus, että ei minulla voi mennä näin hyvin, jonkin on oltava vialla. Aloin pelkäämään, ja olin varma, että sairastin jotain vakavaa tautia. Aloin myös saada paniikkihäiriöitä. Keräsin kokoon kaikki oireet joita minulla oli viime vuosien aikana ollut. Ravasin tk:ssa lopulta he sanoivat, että lääkäri on tutkinut minut ja minussa ei ole mitään vikaa ja vikani olis korvieni välissä. He eivät enää varanneet minulle uusia aikoja. Siinä vaiheessa tunsin itseni todella tyhmäksi, mutta olin edelleen varma, että minulla on vakava sairaus.
Matka jatkui yksityiselle. No siellä asiani otettiin hieman vakavammin. Lääkäri sanoi, että kuunnellaampas sydän, koska hänen mielestään minun vaivani viittasi sydän ja verisuoniperäiseen juttuun. Hän totesikin, että sydämestäni kuuluu sivuääni, ja se olisi hyvä selvittää tarkemmin, vaikka useat sivuäänet ovat vaarattomia. Lääkäri myös oli ystävällinen ja teki minulle neurologiset testit, koska mielestäni vaivani oli neurologinen. Läpäisin testit puhtaasti ja sanoi että neurologian puolella kaikki on kunnossa, mutta vaikutan ihmiseltä joka tarvitsee kaiken mustaa valkoisella, ja että todennäköisesti seuraavaksi vaadin lähetteen magneettikuvaukseen. Ja vakuutteli hymyssä suin, että se olisi täysin aiheetonta, ja mikäli hänen mielestään vaivani olisi neurologinen olisi minut lähetetty ulos huoneesta jo aikoja sitten lähete neurologian erikoislääkärille. Sainkin lähetteen sydän ja verisuonitauti lääkärille. Kuukauden päivät kuluivat ja aika tuli. Lääkäri kuunteli sydämmen ja sanoi että se naksuu ja minulla olisi mitraaliprolapsi. Ultraäänellä saisi selville kuin paljon läppäni vuotaa. Lisättäköön, että EKGnikään ei ollut täysin normaali, vaan epärytmissä ja rytmihäiriöitä. Lisäksi lääkäri myös diagnosoi paniikkihäiriöni, johon sain lääkettä. En tosin ikinä alkanut kyseistä lääkettä (Cirpalex) syömään. Ja kaiken tämän jälkeen kohtauksia ei ole ollut ollenkaan. Kaksi pientä lievää on ollut, mutta ei pahemmin muuten.) Tässä siis osoitus siitä miten hyvää palvelua tk:ssa on. Löytyi tauti kuitenkin. Tosin itse veikkailin syöpää tai MS-tautia tai muuta.
Sen jälkeen kun minua ei enää tk:hon pääsetetty päätin, että nyt varaan ajan psykologilta. Aloin käymään säännöllisesti hänen juttusillaan. Ja jokusen viikon jälkeen psykologi huomasi jo selvää parantumista, aloin myös itse hyväksyä, että olin luulosairas ja huoleni olivat turhia. Vähän ajanpäästä psykologi katsoi aiheelliseksi lopettaa käyntini, koska olin edistynyt loistavasti. Sanoi että syksyllä voin tulla käymään ja kertoa miten on loppukesä ja syksy mennyt. Pitäisikin varmaan mennä :)
Kirjoitin tämän, koska halusin osoittaa psykologilla käynnin hyödyn.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenkiintoista.