Mulla on tosi syrjitty olo siitä lähtien, kun koulut alkoi syksyllä. Mun paras kaveri luokalta muutti pois ja tilalle tuli pari uutta tyttöä. Nyt kukaan ei enään välitä musta, kun kaikki vaan haluu olla niiden uusien kanssa. Mä istun välkätkin ihan yksin jossain penkillä eikä kukaan tuu edes kysymään, ett mikä mulla on hätänä. Onko teillä samanlaisia ongelmia?
Mulla on syrjitty olo :(
Kata
5757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulki oli koulus ennen kavereit ihan mun luokalki. Mut it meiän luokalle tuli yks tuomas.
Sen jälkeen kukaan ei huomannu mua enään..
Sun pitää vaa yrittää olla niitten uusienkin kaveri ja yrittää tutustuu..
Et saa olla syrjitty!
Ensinäkin, tiedän mistä puhut. Olen joutunut itse kokemaan tuon saman. Ja vieläkun olen mennyt uuteen kouluun, ja nyt pitäisi talvella tai ensi syksynä aloittaa uusi koulu, mistä en tunne ketään.
Harvemmin kukaan niistä tajuaa, että sulla on paha koska me suomalaiset olemme todella välinpitämättömiä ihmisiä. Se on hyvä, et löydät tähän sanat. Koulussa käyminen ilman kavereita on TUSKAA! Nyt olen taas uudelleen aloittamassa uutta ammattikoulua, minkä joudun viimeistään kahden vuoden kuluttua vaihtamaan. Se on sen takia, koska Espoossa ei opeteta ensihoitoa lähihoitajille.
En muista muutakuin itkin koulussa päivät pitkät, eikä kukaan, edes OPETTAJAT tulleet kysymään mikä hätänä.
En tiedä, kuinka paljon sulla on koulua jäljellä, mutta esim. jos vaikka hankkisit harrastuksen kouluun jälkeen, mistä saisit uusia ystäviä, niin ehkä koulussakin olisi parempi olla, että on edes vapaa-ajalla ystäviä.
Koitahan pärjätä ja yritä vaikka pikku hiljaa puhua niille muille. Minulla se on ainaskin onnistunut, kun nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen tutustut kymmeniin uusiin ihmisiin. Ensin uusi koulu, sen jälkeen poikaystävän kaverit/ystävät, vanhemmat sekä sukulaiset ja työpaikan työtoverit. Olen ensin ollut ehkä hiljaa, mutta sitten olen aina välillä kommentoinut asiaa ja siten päässyt mukaan porukkaan.
Kyllä varmasti pärjäät!!
Joo no mua ei syrjitä mut aika useesti siiryn syrjään ku mä en kokoaikaa haluu olla siinä huomion keskipisteenä tai muutenkaan kovin lähellä ketään et voi olla et esim. välkällä en meekkään röökille siihen mihin muut vaan meen johonki muualle missä pääsee miettii ja kelailee omii asioita.
Sun kannattaa mennä mukaan tutustuun niihin uusiin ja muuhunki luokkaan ni siitä saattaa alkaa vielä parempi ystävyys suhde ku arvaatkaan.
paskasti kävi. niin kävi mullakin ja olen ollu yksin väh. 3vuotta. good luck..
Yksinäisyys on kamalaa! Meille nuorille kipeimpiä asioita on usein tunne siitä, ettei kukaan kaipaa eikä välitä. :(
Ehkei sun toverit ole välinpitämättömiä, ajattelemattomia vain. Oletko toisaalta tullut ajatelleeksi niiden voivan kuvitella, ettet kaipaa niiden seuraa? Kukaan ei varmaan ole pyytänyt sua lähtemään luotaan, kuitenkin olet vetäytynyt...
Loppujen lopuksi kadehtiminen ja murehtiminen häiritsee eniten SUN elämää! Mikset yrittäis hakeutua taas muiden joukkoon? Jos joku ei olekaan kiinnostunut seurastasi, niin mistäpä tiedät, vaikka toinen olisikin. Tsemppiä! :)