Täällä kun kirjoittelee miehiä kun on olleet ja ovat roistoja.
Kertokaapas mikä ajaa rikosten tielle.
Siis aikuisella iälläkin?
Nuoruuden sekoilut ymmärtää, mutta noin aikuisenakin vielä?
Olenkohan minä kerran rikollinen aina rikollinen?
En ole tehnyt rikoksia 20 vuoteen, mutta aina kun otan alkoholia iskee sellainen pikku romantiikka ja kaipuu rikosten pariin.
Luulen että moni rikollinen Suomessa tekee rikoksia vaikka ei olisi pakko. Siis omaisuus rikoksia ja huojauksia.
Itse tein huijauksia aikalailla ja murtoja.
Olin aika hyvä murtautumaan nuorena kollina. Ties kuinka moneen paikkaan minin sisään ja en jäänyt kiinni kuin sitten lopussa muutamista, mutta silloin oli jo sellainen vääntö päällä että toivoinkin jääväni kiinni ja pääseväni katkolle.
Varmasti nykyään hälyttimet ja lukot ovat eriluokkaa ja varmastikkin jäisin kiinni het jos yrittäisin jotain.
Mutta se huuma mikä rikoksia tehdessä oli, iskee aina välillä kun ottaa viinaa.
Niinkuin nyt.
Kyllä se jännitys ja onnistuminen ja saaliin saaminen oli aika huumetta. Se jännitys ja adreaniliini ja mietiskely ja järjen käyttö kyllä se oli hienoa.
Nykyinen työelämä missä nyt kuuliaisesti olen ollut 20 vuotta ei anna samaa eikä mikään muukaan.
Kaikki muu rikollisessa elämässä ja maailmassa sitten olikin ihan perseestä. Vainoharhaisuus kiinnijäämisestä. Saaliin eteenpäin diilaaminen ja se seura jonka ÄÖ oli kengän numeron tasoa oli rasittavaa.
Mutta rikoksen tekemisissä oli kyllä jännitystä.
Kaipaako kukaan sitä teistä entisistä ja nykyisistä roistoista.
Sen mitä olen tavannut roistoja niin ihan samanlaisia ja monesti tosi sympaattisia ja kivoja ihmisiä suurinosa.
No tietysti oli myös väkivaltaisia psykopaatteja ja narkkareita ja juoppoja ja hulluja ja tyhmiä.
Mutta noin muuten paljon ihan tavallisia ihmisiä ja tosi mukavia.
No nyt alko aiheesta sekoomaan.
Onko niin että vuosienkin jälkeen iskee romantiikka rikoksiin?
Mietittekö entiset konnat rikoksia vielä?
Joskus ajattelen ja suunnittelen rikoksia mielessä, mutta Herralle taivaassa kiitos siihen se aina jää.
Kertokaapas mikä ajaa rikosten tielle.
Siis aikuisella iälläkin?
Nuoruuden sekoilut ymmärtää, mutta noin aikuisenakin vielä?
Olenkohan minä kerran rikollinen aina rikollinen?
En ole tehnyt rikoksia 20 vuoteen, mutta aina kun otan alkoholia iskee sellainen pikku romantiikka ja kaipuu rikosten pariin.
Luulen että moni rikollinen Suomessa tekee rikoksia vaikka ei olisi pakko. Siis omaisuus rikoksia ja huojauksia.
Itse tein huijauksia aikalailla ja murtoja.
Olin aika hyvä murtautumaan nuorena kollina. Ties kuinka moneen paikkaan minin sisään ja en jäänyt kiinni kuin sitten lopussa muutamista, mutta silloin oli jo sellainen vääntö päällä että toivoinkin jääväni kiinni ja pääseväni katkolle.
Varmasti nykyään hälyttimet ja lukot ovat eriluokkaa ja varmastikkin jäisin kiinni het jos yrittäisin jotain.
Mutta se huuma mikä rikoksia tehdessä oli, iskee aina välillä kun ottaa viinaa.
Niinkuin nyt.
Kyllä se jännitys ja onnistuminen ja saaliin saaminen oli aika huumetta. Se jännitys ja adreaniliini ja mietiskely ja järjen käyttö kyllä se oli hienoa.
Nykyinen työelämä missä nyt kuuliaisesti olen ollut 20 vuotta ei anna samaa eikä mikään muukaan.
Kaikki muu rikollisessa elämässä ja maailmassa sitten olikin ihan perseestä. Vainoharhaisuus kiinnijäämisestä. Saaliin eteenpäin diilaaminen ja se seura jonka ÄÖ oli kengän numeron tasoa oli rasittavaa.
Mutta rikoksen tekemisissä oli kyllä jännitystä.
Kaipaako kukaan sitä teistä entisistä ja nykyisistä roistoista.
Sen mitä olen tavannut roistoja niin ihan samanlaisia ja monesti tosi sympaattisia ja kivoja ihmisiä suurinosa.
No tietysti oli myös väkivaltaisia psykopaatteja ja narkkareita ja juoppoja ja hulluja ja tyhmiä.
Mutta noin muuten paljon ihan tavallisia ihmisiä ja tosi mukavia.
No nyt alko aiheesta sekoomaan.
Onko niin että vuosienkin jälkeen iskee romantiikka rikoksiin?
Mietittekö entiset konnat rikoksia vielä?
Joskus ajattelen ja suunnittelen rikoksia mielessä, mutta Herralle taivaassa kiitos siihen se aina jää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kavereiden kanssa roistoja, että milloin niillä henki sattuu lähtemään. On ne niin säälittävää sakkia
Kirjoituksessasi kerrot että hakkaat säälittäviä rikollisia. Oletkos ajatellut että jos näin olisi niin itse sinä olisit myös " säälittävä rikollinen"
Veikkaampa että ainoa jolle olat pahaa tehnyt elämäsi aikana on sinä itse.
luin että kun tekköö rikoksen tulee kakka hätä. et kyllä siinä varmaan rikoshenkilöllä tulee hyvät fiilarit ja jännitys paska. olen monta artikkelia lukenut että rikosen tekijät teko paikalle vääntäneet köntsän. siitähän saa mainiosti DNA tuloksen.
En olekaan mikään rikollinen