Tässä nyt noin suurinpiirtein ongelmani kuvaus. Itselläni tämä laukesi oikeastaan kevään ylioppilaskirjoituksissa. Tuli huono olo vaikkei oikein ollut huono olo. Tuli ihan turta olo ja jalat velttoina, mutta ihme ja kumma selvisin kirjoituksista ja koulun lopusta ilman, että se paheni vaan pystyin hallitsemaan "jännityksen"(suoritin ns.kaksoistutkinnon). Olen aina pienestä pitäen ollut jännittäjä, muttei se ole tullut niin pahasti esille, ennen se oli vain pelkkää sydämen tykytystä ja hermostuneisuutta . Nyt se on vain tuntunut pahentuneen viimeisen parin kuukauden aikana. Useasti jo pelkkä ihmisten keskuudessa olo tuo tämänlaisen ahdistunut/jännittynyt/paniikki olotilan, kaverien kanssa syöminen julkisella paikalla usein vaikeaa, kun tuntuu paha olo pukkaavan päälle, melkein rupeaa pyörryttämään. Nyt kun olen ollut parissa työpaikkahaastattelussa on haastattelut melkein ylimalkaisen vaikeita, mutta jotenkin selvisin niistä. Ja varsinkin, kun olen uudessa elämänvaiheessa(työelämään siirtymässä)ja kaikki tuntuu stressaavan mikä on tehnyt olotilani pahemmaksi. Hankin tässä AntiStress pakkauksen luontaistuotekaupasta ajatellen että tämän olisi helpotus, mutta se ei pahemmin ole apua tuonut. Onko nyt seuraavaksi vain mentävä lääkärin pakeille ja hankkia reseptilääkettä? Tämä kaikki todella rajoittaa elämääni(ilman että haluaisin), mutta en kuitenkaan haluaisi elää lääkkeiden avulla lopun elämääni, sillä olenhan tullut ilman niitä toimeenkin tähän asti. Ottaa vaan niin pahasti pattiin tämmöinen olotila.
ei ole kivaa
jännitys?
5979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin... niin tutulta se kuulosti. Itse olen kärsinyt jännittämisestä jo pitkään, mutta viime vuonna tilanne paheni jo niin paljon, että jouduin aloittamaan lääkityksen..
Mutta minun kohdallani lääkitys tehosi :) ja jännitysoireet lieventyivät..
En toki väitä, että lääkitys olisi ainoa vaihtoehto, mutta toisaalta itse mieluummin syön lääkkeitä, kuin kärsin ja eristäydyn, enkä voi elää ns. normaalia elämää.
Käy ihmeessä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa tilanteestasi, usein sekin jo helpottaa.
Muista että et ole ainoa..Jaksamista!
Mulla oli samoja oireita ennen kuin lääkäri totesi paniikkihäiriön. Jos ahdistuneisuus ja tuo kumma olo rajoittaa elämää niin ehdotan kyllä lääkkeitä! Sun elämä muuttuu ihan täysin lääkkeiden avulla. Tosin onhan niissä lääkkeissäkin ne huonot puolensa, kuten se että välillä voit olla sellainen että "mikään ei tunnu miltään", mutta mielummin itse kärsin siitä koska se ahdistuneisuus ja vaikea olo julkisilla paikoilla oli niin järkyttävä. Itse söin seroxatia 2 vuotta. Kyseisestä lääkkeestä on kyllä vaikeaa päästä eroon, mutta viisaan lääkärin avustuksella lopettaminen on helpompaa. Kun noita lääkkeitähän ei saa silleen yhtäkkiä lopettaa.
Itse olen huomannut että nyt kun elämäntilanteeni on muuttunut niin paniikit ovat tulleet ehkä hieman takaisin. Esimerkiksi täydessä yliopiston luentosalissa on välillä erittäin vaikeaa olla, varsinkin jos istun keskellä täpötäyttä salia.
Oletko huomannut että hengittäisit pinnallisesti? Mulle psykiatri neuvoi, että yleensä ihmiset jotka saavat paniikkikohtauksia, niin hengittävät pinnallisesti. Eli kun olo tuntuu kamalalta, niin puhalla keuhkot niin tyhjäksi kuin saat ja ota vain vähän happea ja toista tätä niin kauan että helpottaa. Mulla ainakin helpottaa, koska jännittyessä hengitän pinnallisesti. Mulle se lääkäri sanoi että sen ajan kun tuntuu että kohtaus tulee, niin tuota hengitystyyliä pitää tehdä silleen että juuri ja juuri "pysyt hengissä" :) eli se tuntuu oudolta kun otat vain vähän happea sisään ja puhallat sen moninkertaisena ulos.
Toivon että pääset eroon paniikeista!
Eikös tuo pinnallinen hengitys- keino ole vähän sama kuin se: hengitä paperipussiin, kunnes helpottaa ;) . Suoraan sanoen en osaa sanoa rupeanko hengittämään pinnallisesti(kenties?!). Joskus kun "kohtaus" voi iskeä olen saanut helpotusta, jos voin juoda jotain juomaa tai näpertää kädessäni jotain(kenties saada huomioni keskittymään siihen)ja jonkin ajan kuluttua koko päivä sujuu mainiosti vaikka olisikin hirveän ihmisjoukon keskellä. Nyt oikeastaan kiroan koko ylioppilaskirjoituksiani, koska se sai tämmöistä aikaan :/ mutta iloinen yo-papereista enemmän kuitenkin kuin samaan aikaan suorittamastani toisesta tutkinnosta. Juuri tuon sivuvaikutuksien ja mahdollisen riippuvuuden takia en vahvaa lääkettä edes halua, koska olen koko elämäni karsastanut lääkkeitä paitsi päänsärkyyn, mutta niistähän ei jää riippuvaiseksi(kait).
Kuitenkin olen koko elämäni aikana ollut ihmisten keskellä ja pidän toisten ihmisten kanssa olemisesta paljon(siis en ole ikinä ollut mikään pirttihirmu), ulkomaanmatkoilla on tullut oltua, herkkä ehkä olen luonteeltani, koska stressaan väliin aivan suotta liikaa ym ym ym. Jotenkin vain takaraivossa tuntee, että kun pääsen työelämään ja asiat tasaantumaan niin en myöskään tule kärsimään noista oireista(tässä on vain nyt se pieni ongelma, että tuota kohtaa elämässäni ei ole vielä ratkaistu)...olen vain niin kauhea uusien asioiden JÄNNITTÄJÄ että ihan hirvittää.
Kiitti kuitenkin vastauksista :)
jos jännittää uusia tilanteita? Tai vaikka vanhojakin? Ei mitään. Rekrytoin työssäni jonkin verran ihmisiä ja yksikään haastattelu ei ole kaatunut siihen, että hakija jännittää. Eikä jännittäminen ole mikään huono ominaisuus, melkeinpä päinvastoin. Minusta olisi omituista jos ihminen ei jännitä työhaastattelussa! Kannattaa vastaavissa tilanteissa sanoa ihan suoraan, että nyt kyllä jänskättää ihan sairaasti. Millaisiksi ajattelet muut ihmiset? Jokaisella on kokemuksia jännittämisestä, yli-ihmisiä ei ole eikä tule. Eikä kukaan sellaisia kaipaakaan!
Itse olen käyttänyt myös tota seroxat-nimistä lääkettä yleiseen ahdituneisuuteen (n.5 vuotta sitten). Lääkkeellä ei todellakaan ole mitään "mikään ei tunnu miltään vaikutusta", ainakaan pitäisi olla, jos se sopii juuri SULLE! Uudenaikaisissa masislääkkeissä ei myöskään ole tota "ei saa heti lopettaa"-ohjetta, vanhoissa pillereissähän pitää lopettaa "pikkuhiljaa".
Jos lääke on sopiva juuri sinulle, sivuvaikutuksia ei pitäis juurikaan ilmetä.
Usko mua, vanhemmat on lääkäreitä kumpikin ja oon kuullut yhtä ja toista.