Viimeiset kaksi viikkoa olen tehnyt käytännössä kahta työtä samanaikaisesti. Päivät työskennellyt normaalin päivätyöni parissa ja yöt puuhastellut firiksiä, eli ylimääräisiä tilaustöitä. Rytmi on ollut sellaista jokapäiväistä "kolmelta nukkumaan ja seitsemältä ylös" tekemistä.
Pari päivää sitten huomasin ensimmäiset hypnagogiset oireet. Tullessani fillarilla päivätyöstäni kotiin, näin metsässä hiiviskelevän sellaisen noin kolme ja puolimetrisen pitkäkoipisen mustiin pukeutuneen hieman ihmistä muistuttavan hahmon. Jäin ihastelemaan hypnagogista näkyäni, joka harppoi omia teitään eikä tuntunut kiinnittävän minuun sen enempää huomiota.
Auditiiviset olennot ovat olleet varsinkin iltaisin jokapäiväisiä tuttavuuksia. Tyypillistä on, että he kutsuvat nimeltä, mutta välillä äänet tuntuvat olevan kuin kaikuja toisesta maailmasta: ihmeellisiä piippauksia, puhelimen soimisia, kolauksia, räminöitä ja varsinkin aamuisin "valeherätyksiä". Esimerkiksi tänään heräsin tunti liian aikaisin, koska herätyskello soi ihan hirveällä räminällä. Hyökkäsin kelloni kimppuun ainoastaan todetakseni, että "herätykseni" olikin unta. Turha sanoakaan, että kellossani on oikeasti kauniin steriili synteettinen piip-ääni eikä mikään 60-luvun kilinä, johon aamulla heräsin.
Työpaikalla aamulla vessassa käydessäni lattialla vilisti kummallinen olento, joka vaikutti olevan jonkinlainen hiiren ja sisiliskon sekasikiö.
Onneksi firisduunini ovat nyt ohi ja voin taas mennä normaalisti nukkumaan. Hypnagogiset tilat ovat sangen kiehtovia, enkä voi muuta kuin ihmetellä, mistä ihmeestä aivot duunanavat kaikki nuo käsittämättömät olennot. Miksi ne eivät ole jotain tuntemiani elävän elämän tyyppejä, tai niitä kuuluisia arkkityyppejä? Ken tietää, onko hypnagogisista tiloista olemassa tutkimuksia? Jos jollakulla on kokemusta vastaavanlaisista jutuista, niin kommentoikaa.
Pari päivää sitten huomasin ensimmäiset hypnagogiset oireet. Tullessani fillarilla päivätyöstäni kotiin, näin metsässä hiiviskelevän sellaisen noin kolme ja puolimetrisen pitkäkoipisen mustiin pukeutuneen hieman ihmistä muistuttavan hahmon. Jäin ihastelemaan hypnagogista näkyäni, joka harppoi omia teitään eikä tuntunut kiinnittävän minuun sen enempää huomiota.
Auditiiviset olennot ovat olleet varsinkin iltaisin jokapäiväisiä tuttavuuksia. Tyypillistä on, että he kutsuvat nimeltä, mutta välillä äänet tuntuvat olevan kuin kaikuja toisesta maailmasta: ihmeellisiä piippauksia, puhelimen soimisia, kolauksia, räminöitä ja varsinkin aamuisin "valeherätyksiä". Esimerkiksi tänään heräsin tunti liian aikaisin, koska herätyskello soi ihan hirveällä räminällä. Hyökkäsin kelloni kimppuun ainoastaan todetakseni, että "herätykseni" olikin unta. Turha sanoakaan, että kellossani on oikeasti kauniin steriili synteettinen piip-ääni eikä mikään 60-luvun kilinä, johon aamulla heräsin.
Työpaikalla aamulla vessassa käydessäni lattialla vilisti kummallinen olento, joka vaikutti olevan jonkinlainen hiiren ja sisiliskon sekasikiö.
Onneksi firisduunini ovat nyt ohi ja voin taas mennä normaalisti nukkumaan. Hypnagogiset tilat ovat sangen kiehtovia, enkä voi muuta kuin ihmetellä, mistä ihmeestä aivot duunanavat kaikki nuo käsittämättömät olennot. Miksi ne eivät ole jotain tuntemiani elävän elämän tyyppejä, tai niitä kuuluisia arkkityyppejä? Ken tietää, onko hypnagogisista tiloista olemassa tutkimuksia? Jos jollakulla on kokemusta vastaavanlaisista jutuista, niin kommentoikaa.
Vastaukset 54
Vanhimmat
...niinkuin varmaan hyvin tiedätkin, oletetaan että nämä ilmiöt ovat pelkkää päivätietoisuuteen siirtynyttä uniainesta joka johtuu unenpuutteesta. Elikä ihmisen mielellä on siis vakava tarve ne unensa nähdä.
Näistä piippauksistahan tällä palstalla oli puhetta jo vuonna hevonen. Olen niitä itsekin kuullut öisin, vaikka uneni on useimmiten varsin riittävää.
Kumppanillani yöunet tuppaavat olemaan välillä hyvinkin lyhyet, ja hän tapaa kokea noita valeheräämisiä. Hänen heräämisensä ovat kuulema hyvin autenttisia, mutta kellonaika saattaa olla myöhäisempi kuin mitä se sitten on hänen oikeasti herätessään. Itse olen valeheräämisiä kokenut toki myös, yleensä niinä kausina kun olen nähnyt lucid-unia.
Itseasiassa minua nyt jäikin kiinnostamaan mahtavatko nuo öhkömönkiäiset liittyä lucid-unen kaltaiseen tilaan joka syystä tai toisesta valtaa ihmisen mielen kesken kaiken?
Odotan nyt minäkin sitten lisämatskua...
Nannii. Nyt kun tiedeosio on ohitettu, ja olemme todistaneet kaikille realismin suossa tarpoville, ettemme siis OIKEASTI usko mihinkään tommoisiin, vaan kyse on todellakin aivojen kemiallissähköisistä prosesseista, voimmekin hyvällä omallatunnolla siirtyä siihen tärkeämpää, elikkäs sisältöihin.
Öhkömönkiäiset ovat olentoja, joita tapaa lucideissa ja joihin kannattaa suhtautua sopivalla kunnioituksella, aivan kuten "unennäössä".
Kolme ja puolimetrinen hujoppi oli näkösällä tasan niin kauan, kun tajusin unennnäöstä oppineena pysymään "välinpitämättömänä" ja vain tarkkailijan asemassa. Kun kiinnostuin sitten liikaa, mönkiäinen feidautui tähän todellisuuteen. Kiinnostavaa tässä oli lähinnä olosuhteet: fillarointi metsätiellä ei ole otollisinta hypnagogisille tiloille. Toisin sanoen: unihahmot murtautuvat päivätodellisuuteen aktiivisesta tilasta huolimatta.
Jaa ketkä me ei uskota. Kyllä minä ainakin uskon ihan kaiken minkä näen/koen.
Eri asia on sitten että mitä se ON se mitä näkee. Yritän enenevissä määrin muistaa että en minä sitä tiedä, vaikka arvailla voin toki aina. Voi tosin olla että jokaiseen jänskään ilmiöön tarrautuminen on toissijaista pitkällä tähtäyksellä.
Itsekin näen silmäkulmissani nykyään jatkuvaa vipellystä ja hillumista.
Huomio: lucidien näkijät hoi. Onko kenellekään käynyt niin että niinä aikoina kuin näkee enemmän lucid-unia, on päivän mittaan tilanteita joissa kehossa tuntuu selittämätöntä kuumotusta jossakin kohtaa? Itselläni tuppaa yleensä vasen jalka lämpiämään terästä tai sääreen asti. (Vanha juttu jo tämäkin.)
>>>Huomio: lucidien näkijät hoi. Onko kenellekään käynyt niin että niinä aikoina kuin näkee enemmän lucid-unia, on päivän mittaan tilanteita joissa kehossa tuntuu selittämätöntä kuumotusta jossakin kohtaa? Itselläni tuppaa yleensä vasen jalka lämpiämään terästä tai sääreen asti. (Vanha juttu jo tämäkin.)
Jaa... Minulla yleensä noita lämmityksiä ilmenee raajaan ennen lucid-unien ilmaantumista, eikä niistä mitään tuskia tule, jälkeenpäinkään. Ainakaan fyysisesti. Emotionaalisesti voi olla vähän viturallaan kun kaipaa jotain nimeämätöntä sen jälkeen kun on herännyt.
Tila jossa lucidit syntyvät on sukua liiasta valvomisesta syntyneelle hyperaktiiviselle tilalle. Don Juan Matus sanoisi sitä "pikku mescalitoksi". Kroppa toimii kiihottuneessa tilassa, joten nimeämättömän kaipaus on siitä täysin luonnollinen seuraus.
Toki tässäkin on persoonakohtaisia eroja. Kala kun olet, niin nimeämätön saa yleensä seksuaalisia muotoja. Itselläni pää taas alkaa tuottaa ekspressionistisia visioita.
>Kala kun olet, niin nimeämätön saa yleensä seksuaalisia muotoja.
Oisko noin. Täyttymys, ekstaasi, kosmos, meri...
Paremminkin seksi saa muotoja joissa haetaan kaikkeuteen liukenemista. Ensin oli olemassaolo, vasta myöhemmin kitka ja nitkutus että olemassaolo jatkuisi ja pysyisi yllä. Vai paukahtikohan universumikin olemassaoloon orgasmin kautta...
>>Ensin oli olemassaolo, vasta myöhemmin kitka ja nitkutus että olemassaolo jatkuisi ja pysyisi yllä. Vai paukahtikohan universumikin olemassaoloon orgasmin kautta...
Niin siittäjäthän eivät kaipaa yhtään mitään, tarvittaessahan voi aina homoilla. Heh heh juu nääs.
Käsittämättömyys kyllä tosiaan vallitsee. Siinähän se pointti onkin (ainakin itse sen niin koen), että hetken sitä on aina tajuavinaan jostain jotain ja luulee löytäneensä Suuren Jutun, mutta sitten hetken päästä *pluh*. Toki jotkut onnelliset idiootit onnistuvat olemaan tohkeissaan jostain koko pienen elämänsä ajan, ja kuolevatkin siinä uskossa että he löysivät totuuden.
Ja mikäs siinä. Yhtä vittumaisia ihmisiä ovat nämä "mikään ei ole oikein mitään" (=minä) -ihmiset kuin "usko mua tai MUUTEN" -ihmiset...
>>Niin siittäjäthän eivät kaipaa yhtään mitään, tarvittaessahan voi aina homoilla. Heh heh juu nääs.>Käsittämättömyys kyllä tosiaan vallitsee. Siinähän se pointti onkin (ainakin itse sen niin koen), että hetken sitä on aina tajuavinaan jostain jotain ja luulee löytäneensä Suuren Jutun, mutta sitten hetken päästä *pluh*.>Toki jotkut onnelliset idiootit onnistuvat olemaan tohkeissaan jostain koko pienen elämänsä ajan, ja kuolevatkin siinä uskossa että he löysivät totuuden.>Ja mikäs siinä. Yhtä vittumaisia ihmisiä ovat nämä "mikään ei ole oikein mitään" (=minä) -ihmiset kuin "usko mua tai MUUTEN" -ihmiset...
Meitsin kohdalla tulee tietysti muistaa aina händikäpit, eli ei deppailu ole edes vielä lähimainkaan ainoa psyyken probleema joka tässä "mikään ei ole mitään" -fiiliksessä tulee kyseeseen.
Pipeine päineni olen kuin tulitikkutyttö joka vahtaa ikkunoista sisälle miten onnelliset perheet festaavat ja tunkevat kinkkua läpeensä (>HC Andersen).
Ehkäpä mitään uskon asioita ei edes vingukaan jos kaikki on kupolissa kotosalla ja kondiksessa.
"Usko mua tai muuten" on psyko- tai sosiopaatti, "mikään ei ole mitään" on taas perinteisen nimityksen mukaisesti rajatilassa... Tyhjyys ja näin päin pois.
Mutta vaikka pitääkin (vai pitääkö) muistaa että en ole normaali ja tunnetilanikin saattavat sitämyöten olla vähän turhan extremejä etc. niin ajan tappo sujuu kyllä kaikilta, kuuppavika tai ei.
Itselleni tämä mesta taitaa olla vähän kuin herkkupuoti. Pitkän aikaa täällä on ollut tyrkyllä junttapullaa, mutta nyt minä tulin tähän tiskille notkumaan, isken nyrkkiä pöytään ja poljen jalkaa ja karjaisen että VIINERIÄ perkele. Viineri on paheeni josta olen pysytellyt erossa jo hyvin pitkään...
Nuo muut foorumit... Ne ovat sitten vähän sitä sun tätä. Toisaalla graavia lohta ja toisaalla pettuleipää. Jossain tartutaan rööristä kiinni ja tungetaan tratti suuhun ja hurautetaan aimo annos kalanmaksaöljyä kitusista alas.
>>Pipeine päineni olen kuin tulitikkutyttö joka vahtaa ikkunoista sisälle miten onnelliset perheet festaavat ja tunkevat kinkkua läpeensä >"Usko mua tai muuten" on psyko- tai sosiopaatti, "mikään ei ole mitään" on taas perinteisen nimityksen mukaisesti rajatilassa... Tyhjyys ja näin päin pois.>Mutta vaikka pitääkin (vai pitääkö) muistaa että en ole normaali ja tunnetilanikin saattavat sitämyöten olla vähän turhan extremejä etc. niin ajan tappo sujuu kyllä kaikilta, kuuppavika tai ei.>Itselleni tämä mesta taitaa olla vähän kuin herkkupuoti. Pitkän aikaa täällä on ollut tyrkyllä junttapullaa, mutta nyt minä tulin tähän tiskille notkumaan, isken nyrkkiä pöytään ja poljen jalkaa ja karjaisen että VIINERIÄ perkele. Viineri on paheeni josta olen pysytellyt erossa jo hyvin pitkään...
"Säälikää onnetonta kuuppavikasta tulitikkutyttöä te maailman onnelliset"
No ei nyt sentään. Yli-ajattelin vain taas lukijan kannalta ja lukijoita säälien halusin ilmaista että heidän ei pidä luottaa juttuihini kun niitä saattaa tuottaa sairas mieli. En siis voi antaa laatutakuuta. Ja kaikkein eniten en voi mennä tosissani väittämään MISTÄÄN asiasta että noin se nyt sitten on tai näin. (Vaikka kukapa voi.)
Tietääkseni lääkitys ei tehoa tyhjyyden tuntemuksiin, mutta toisaalta kun tuolla Kirkko Chatissakin olen kuullut niin monen zoomailevan maailmaa tabuhöyryjen takaa niin kai minussa on herännyt jo periaatteessakin vastarannan kiiski mömmöilyä kohtaan... I want life raw. Ainakin toistaiseksi.
Raamatussa opetetaan näin:"Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina."
Sitten kun valvomme, alamme näkemään enemmän todellisuutta. Mullakin on erilainen unirytmi kun muilla. Nytkin vaan valvon enkä nuku. Yleensä mä oonkin nukkumassa ollut silloin, kun muut ovat töissä. Pitäisiköhän alkaa enemmän valvoa. Oon mä joskus tehnyt niin että valvon koko yön ja en mee nukkumaan ollenkaan.
Aina kun mä meen nukkumaan, mun huoneesta kuuluu jotain napsumista. Aina kuuluu jotain:"Zsa Zsing!" Joskus vähän häiritseviä ääniä, mut no joo, en mä niitä enää ainakaan säikähdä.
jollet hetikohta hellitä.
Hihhulismi on ylpeydenaiheeni, josta en hevin hellitä. Kokeiluni eivät ole uusia, mutta aika ajoin käytettynä aina yhtä piristäviä. Tosin parikytvuotta sitten castanedalaisysteemit alkoivat jo ottaa sen verran valtaa, että oli hieman vaihdettava suuntaa. Siitä lähtien on "Indrid Cold" (kolmimetrinen hujoppi) ollut tämän tästä seuranani. Enkä siis tarkoita Q:n alter egoa.
Oletko itse koettanut käydä tervehtimässä näitä "harmaita miehiä"?
Minä kun oletin että sinä olet ex-Awge ja sen takia pläiskäisin tuon Q-juttuni tuonne että jos vaikka vastauksentynkääkin sitten saisi mielestäni hieman selvittämättömäksi jääneeseen aiheeseen.
Mutta 7-vuotiaanako olisit sitten tuhertanut castanedalaisuuden parissa? Oj då.
Mutta kun et ole hän vaan olet sinä, niin ihan turhaan kai odottelen Agwen/Nielijän/kukaperkelenytonkaan vastineita. Tulee vähän ikävä seläntakanamäkättämisen fiilis.
Noh, onpahan taas ainakin hitusen elämää tälläkin palstalla, muutakin kuin "mistä ostan mustia kynttilöitä jotta voin tunkea niitä sinne minne päivä ei paista".
Ei kai vanha kirvesperse ENÄÄ ole kakskytseittemän! Johan tässä on jokunen vuosi tätä netin noitapiiriäkin pyöritelty.
Haluat siis monotusta ylhäältä käsin? Voin mäkin yrittää. Olet tainnut ryhtyä hillittömäksi?
Saag,
Kernaasti annan sinulle Agwén manttelin. Käy rohkeasti ja kurmoota, ankarasti monota hillittömiä. Uskon että olet hyvinkin tehtävän tasalla. Tämä pappa kun on jäänyt jo eläkkeelle näistä hommista. En oo enää kakskytseittemän. Mutta muista aina, jotta et hairahdu kaidalta tieltä, että Agwén työ on kuin nöyrän palvelijan pyyteetön ja uhrautuva työ, aina vailla palkkion odotusta.
A2
Eipä tosiaan joo. Ai hää olikin 7 v minnuu nuorempi, eikä 9 v. Luku 9 on eräs minulle tärkeä numero joten sotkin sen nyt sitten tähän. Eipä ole muutenkaan noi piirit päässä taas kondiksessa nykyään, saati sitten ne laskelmoivat piirit.
Mistä tämä "kirvesperse" muuten tulee? Onko kohteella kuin kirveellä veistetty takalisto vai?
Miksi luulet että haluaisin monotusta? En oleta enää automaattisesti että kaikki ovat minua parempia ja jokaisen keskustelun väistämätön lopputulos olisi että saan turpaani. Taidan itsekin jo vanheta tässä kun mustavalkoisuus alkaa ropista... On muutakin kuin hikistä vääntöä ja ähinää. Vai liekö se kaksin-natistelu -moodi jäänyt täällä päälle eräille tyypeille, no itseäni ei nyt periaatteessa semmoinen kiinnostaisi.
>>Mistä tämä "kirvesperse" muuten tulee? Onko kohteella kuin kirveellä veistetty takalisto vai?>Miksi luulet että haluaisin monotusta?>Taidan itsekin jo vanheta tässä kun mustavalkoisuus alkaa ropista... >On muutakin kuin hikistä vääntöä ja ähinää.>Vai liekö se kaksin-natistelu -moodi jäänyt täällä päälle eräille tyypeille, no itseäni ei nyt periaatteessa semmoinen kiinnostaisi.
Niinno, revi siitäkin sitten aihetta että olen ilmeisesti taas kauhiast' tylsistynyt ja pitkästynyt. Hyi minua: käytän itseäni ja muita hyväksi SISÄLTÖNÄ ankeaan päivään!
Tätäkö tämä on aina vain ollutkin? =(
Tottakai.
>>Niinno, revi siitäkin sitten aihetta että olen ilmeisesti taas kauhiast' tylsistynyt ja pitkästynyt.>Hyi minua: käytän itseäni ja muita hyväksi SISÄLTÖNÄ ankeaan päivään!
Hupsis...hassua...minakin olen kokenut noita kuvaamiasi "hypnagogisia tiloja"...asialla ei minun kanssani vaan ollut mitaan tekemista univajauksen kanssa. Sen voin taata...(pikemminkin olen nukkunut "liikaa" viime aikoina, jos noin voi sanoa)
Mietinkin juuri, etta onko tama joku "aaripaat koskettavat toisiaan" -hommeli vai mita...?
Tai sitten (mika on todennakoisempaa) - mina paasen "valumaan" sinne hypnagogiseen tilaan ilman univajaustakin...;)
(=harjoittelun tulosta);)
Hallusinaatiot viestivät aivojen ja hermoston stressi-tilasta (esim. korkeassa kuumeessa ilmenee näitä myös.)
Ja sehän on tietenkin merkki siitä, että kaikki ei ole todellakaan kunnossa. Kunnon yöunet ovat elimistön ja psyyken kannalta äärimmäisen tärkeä asia, ja viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa näitä hallusinaatioita näkemään pitäisi ajatella, että nyt saa työt jäädä taka-alalle.
Kohtuus kaikessa. Et tee itsellesi muuta kuin vahinkoa rehkimällä noin helvetisti.
Urheilija hakee äärimmäisiä tiloja ja monasti "ylittää" kroppansa suorituskyvyn. Armeijassa sotilaita piiskataan äärimmäisiin tilanteisiin, joissa henkinen ja fyysinen kestokyky koetellaan. Vahingoittavatko nämä kropan suorituskykyä? Eivät yleensä. Pikemminkin kyse on siitä, että kokemalla näitä äärimmäisiä tiloja, ihminen tulee paremmin sinuiksi itsensä kanssa. Monet yllättyvät, millaisiin suorituksiin he yltävät suorituksen äärirajoilla. Jatkuvana rasituksena tällainen tottakai olisi tuhoisaa.
Miksi henkinen prässi olisi sen tuhoisampaa? Itse olen vuosien aikana tullut sinuiksi näiden erilaisten hypnagogisten ilmiöitten kanssa ja tiedän oman pääni, sen missä "raja kulkee". Tottakai, jos lähtee kylmiltään sataselle, voi reväyttää pohkeensa.
Kyse on siitä, että hallusinaatiot ovat tabu. Mielisairaus on tabu. Huumeet ovat tabu. Muuntuneet tajunnantilat ovat tabu. Siksi aihe herättää närkästystä.
"Muuntuneet tajunnantilat ovat tabu. Siksi aihe herättää närkästystä."
Tuo on totta. Ihmiset pelkaavat ja leimaavat kaikkea sellaista, jota eivat ymmarra...
Itsepähän aivosi ja sitäkautta myös psyykesi pilaat.
Etkö sitten saa elämääsi tarpeeksi jännitystä ja ihmeellisiä kokemuksia kuin riuduttamalla elimistöäsi tarpeeksi pitkälle, että se alkaa jo lähettää hälytysmerkkejä hallusianaatioiden muodossa?
En sanoisi, että huumeet ja muuntuneet tajunnantilat olisivat tabuja...Mutta mitään hyvää niistä ei ainakaan seuraa.
Pelkkiä psyykkisiä ja henkisiä ongelmia pidemmän päälle. Suomessa on ihan tarpeeksi korkeat itsemurhatilastot.
Enpä huomannutkaan, että täällä oli kommentoitu.
>>Itsepähän aivosi ja sitäkautta myös psyykesi pilaat.>Etkö sitten saa elämääsi tarpeeksi jännitystä ja ihmeellisiä kokemuksia kuin riuduttamalla elimistöäsi tarpeeksi pitkälle, että se alkaa jo lähettää hälytysmerkkejä hallusianaatioiden muodossa?>En sanoisi, että huumeet ja muuntuneet tajunnantilat olisivat tabuja...Mutta mitään hyvää niistä ei ainakaan seuraa.>Pelkkiä psyykkisiä ja henkisiä ongelmia pidemmän päälle. Suomessa on ihan tarpeeksi korkeat itsemurhatilastot.
On mahdollista saada sydänkohtaus tyyliin 'japanilainen raataminen'.
Taannoin luin lisäksi että lihaksia kasvatetaan rikkomalla ne: reipas vääntö kuntosalilla saa aikaan kudosvaurioita lihaksiin, jotka keho sitten korjaa ja lihaksista tulee entistä vahvempia.
Mikäli psyyke toimii mitenkään niinkuin keho, niin mielenkiintoista olisi tietää että johtaako mielen rikkominen vahvempaan mieleen...?
>>Mikäli psyyke toimii mitenkään niinkuin keho, niin mielenkiintoista olisi tietää että johtaako mielen rikkominen vahvempaan mieleen...?
Loppumattoman pähkäilyn paikka. Mitä kaikkea mielen oikeastaan "tulee" kestää? Mistä kaikesta voi selviytyä ja tulla vain entistä ehommaksi?
Kuulema ihmismieli jämähtää kiinni tilanteisiin joita se ei vielä osaa käsitellä. Jos Teuvo näkee sodasta unta loppuelämänsä ajan, niin eiköhän siitä voine päätellä että sota (ainakin hänen tapauksessaan) on tilanne josta ei tule ikinä pääsemään yli eikä ohi.
Jos taas ajatellaan sellaisia tilanteita mitkä eivät oikeasti uhkaa fyysistä terveyttä, ts. kuolemanvaaraa ei ole, luulisi että sellaiset tilanteet pystyy jotenkin handlaamaan. Tuollainen hattivatti pitäisi siis olla kevyttä kamaa verrattuna tilanteeseen missä voi lähteä nirri.
Mutta eipäs välttämättä olekaan. Ihminen on saattanut elää niin rajoittunutta elämää ettei hän kestä mitään sellaista mikä ilmaisee hänelle että muutakin on. Eikä tarvitse ilmeisesti tulla edes hattistavattista vastaan, kun pelkästään asia joka ei mitenkään sovi ihmisen itselleen rakentamaan maailmankuvaan pätkääkään saa hänet pois tolaltaan.
Noh, kaikitenkin katson että vahva mieli on mukautuva, ei torjuva... Joillakin voi olla jopa niin vahva mieli että ko. yksilö toimii etujoukoissa jotka tutkivat niitä mielen ja maailman rajaseutuja jonne ei ihan joka iippo ole uskaltanut mennä.
Lintu munii kovakuorisia munia, joita se joutuu hautomaan ja suojelemaan. Jos munankuoreen osuu pienikin isku ulkopuolelta, kuori hajoaa ja sisältö valuu ulos. Linnun munamalli on tyypillinen ihmismielen kuvaus, jossa henkilöllä on tiukka omaksuttu maailmankuva. Se ei kestä iskuja jotka eivät kuulu ennaltamääriteltyyn kokemuspiiriin.
Liskot sen sijaan munivat pehmeäkuorisia munia, jotka ne jättävät oman onnensa nojaan, auringon lämpöön. Vastakuoriutunut lisko on samantien valmis baanalle kohti elämän seikkailuja. Pehmeä, joustava munankuori ei rikkoudu pikku tölväisyistä. Maastoon mukautuva olomuoto antaa periksi, mutta säilyttää sisältönsä vahingoittumattomana.
Tyypillinen länsimainen mielenmalli on tuo linnunmuna. Sisältö pyritään turvaamaan mahdollisimman kovalla ja säännönmukaisella kuorella. Pienet säröt korjataan Diapamilla ja Ritalinilla.
Yhteisöt joissa "toiseen todellisuuteen" osataan suhtautua luontevasti, ymmärtäen sen lainalaisuuksia täysin tietämättä, mistä kaikki johtuu tuottaa mielen mallin, joka on kuin liskonmuna. Kuori ei säröile, koska ympäröivä todellisuus on ennalta arvaamaton ja sellaisena se on myös otettava...
Väjäämättä tulee mieleeni että nämä linnun munilla varustetut ihmiset mieluiten olisivat kotkia lentämässä korkealla kaiken vähänkin "epämiellyttävän" yläpuolella. Sieltä sitten läpitunkevin silmin tuijottaisivat ja kertoisivat että mitä mikäkin on (=mitä minkin "kuuluu" olla).
Kun taas lisko letkeä useimmiten joutuu viettämään varsin MAANläheistä elämää...
Niin no. Eikös se pulukin ole jokin kristillinen symboli, kun taas liskot kuuluvat Raamatun mukaan "saastaisiin eläimiin".
Vai pitäisikö kelata vielä, että linnunmunan mielellä varustetuilla ihmisillä on linnun aivot, kun taas matelijamunahemmoilla on matelijan aivot? Linnut pöyhkeilevät, koreilevat ja tarkkailevat toisiaan. Pöllivät munat kaverin pesästä heti kun sellainen mahis tulee eteen.
Liskoja ei tommonen hömppä paljoo kiinnosta. Lisko tempasee napaansa vaikka omat poikasensa, jos se vaan on käytännöllistä. Siinähän olet omillasi. Itsenäisty ajoissa, ettei äiti syö...
Poikasensa syövä äiti... huu...
Lintumaailman puolella meillä on KÄKI, se potkii sisaruksensa pesästä pellolle ja laittaa adoptiovanhempansa raatamaan itsensä puolesta hiki hatussa. Mitähän se käkikin voisi symbolisoida?
>>Poikasensa syövä äiti... huu... >Lintumaailman puolella meillä on KÄKI, se potkii sisaruksensa pesästä pellolle ja laittaa adoptiovanhempansa raatamaan itsensä puolesta hiki hatussa. Mitähän se käkikin voisi symbolisoida?
>>> Kyllä tuo mun mielestä buddhalaisuuteen viittaa. Olisko toi Kristallijengi kyseessä? Mitähän sanoo Babu...?
Älä nyt vaan liian kärkkäästi vastaile Bapsis tai alan olettaa että te kaksi olette yksi ja sama ihminen... Mikä avaisi kyllä mielenkiintoisia näkymiä ja mietityttää periaatteessa sikälikin että käsittääkseni teillä kumpaisellakin on tytär ja vaimo...
Viime aikoina toinen teistä on myös osoittanut merkillistä samankaltaisuutta toisen teistä kanssa.
(Tällaiseen kommenttiin en edes minäkään keksi sopivaa hymiötä.)
Älä nyt helvetissä! Jos nyt sanoisin, että olen otettu että luulet minua Babuksi, niin siitähän ei taas Babu perusvaatimattomana miehenä tykkäisi. Mutta ei se kyllä tykkää siitä myöskään, että erehdyt luulemaan tällaista egopöhöä sairastavaa pohjalaista vanhusta veitsenterävällä havaintokyvyllä ja älyllä varustetuksi savolaiseksi kirjailijaksi. Eikä se tykännyt tästä edellisestä myöskään - varsinkaan kun se oli ihan rehellisesti sanottu.
Syy samankaltaisuuksiin voi olla siinä, että olen viime aikoina kirjoitellut tänne selvinpäin ja ilmeisesti yltänyt lähestulkoon samalla tasolle kuin Babu hasa- ja punkkupöhnässä.
Ei tämä ole eka kerta kun alan arvuutella kuka on kekä, eikä varmasti viimeinenkään. Oikeastaan se nyt on ihan kakin hailea kutka kaikki ovat ketkä.
Mutta tuollahan jossain Idän puolella eräs tapaus katsoi että minussa ja nimim. Riotandrassa on jotain samanlaista.
Mätkähtääköhän kaikille Castanedaa tai sen tapaisia oppeja tutkineille väistämättä jonkinlainen leima otsikkoon, joka pysyy vaikka mitä väittäisi CC:sta ja siitä kuinka nykyään suhtautuu häneen niin ja näin ja aivan toisinpäin.
Vai oliko kuitenkin kana ennen munaa, ja tietynlaiset ihmiset sitä CC:kin erehtyvät lukemaan, tai sellaisesta innostumaan.
Ja sitten on tietysti se grand old Gurppa, mutta minen hänestä silleen kauhiast perusta kun ei ole sitä matskua oikein mistä repiä. CC sentään napsutteli kirjoja joka vuosi uusia, kunnes tuli kuolon paikka.
Niin ja tokihan Gurppis enempi on sitä "pyydystys"-touhua, jota minä olen aina mieluummin karttanut kun himottaa enemmän unennäkö. Joka toki voi pahimmillaan olla vain pelkkää laiskuutta ja itsensä huvittamista passivoituneessa tilassa.
Ikuisesti ei tietenkään voi pitää päätään perseessä ja tarkastella näkymiä sieltäkäsin.
Mitä hä? Oonk mää sää ja sää mää vai sää sää ja mää mää?
>>>Babu hasa- ja punkkupöhnässä.
>>punaviini pilven kanssa
vapauden tuo tullessaan
mielettömän vapaa>tajuut sä?
>>Oikeastaan se nyt on ihan kakin hailea kutka kaikki ovat ketkä.>Mutta tuollahan jossain Idän puolella eräs tapaus katsoi että minussa ja nimim. Riotandrassa on jotain samanlaista.>Mätkähtääköhän kaikille Castanedaa tai sen tapaisia oppeja tutkineille väistämättä jonkinlainen leima otsikkoon, joka pysyy vaikka mitä väittäisi CC:sta ja siitä kuinka nykyään suhtautuu häneen niin ja näin ja aivan toisinpäin.>Ja sitten on tietysti se grand old Gurppa>Ikuisesti ei tietenkään voi pitää päätään perseessä ja tarkastella näkymiä sieltäkäsin.
Eipäs intetä Ismolle!!!
Ettäpä naiset vaan ahdistuu, mutta miehet luhistuu... Oisko se sitten noin. No on se ollut ainakin minun lähipiirissäni. Jotkut taipuvat, mutta eivät taitu; jotkut taas ovat kovia mutta sitten särkyvätkin kuin lasi konsanaan?
Aina kun tulee CC:sta puhetta niin tulee sellainen fiilis että joka iippo vaan sättii häntä minkä ehtii. Tässä oikeastaan tulee mieleen se "taaksepäin katsominen", että minkä takia ihmiset niin herkästi tuomitsevat jotain mikä heille on kenties nuorena, viriilinä ja innokkaana ollut heille kovakin juttu? Ei kaikki vanheneminen ole viisastumista. Myös kalkkeutumista tapahtuu.
Olin syödä pääni kun kuulin Hectorin lässyttelevän lämpimiä kirkosta. En tosin nuorena diggaillut Hectoria poliittisessa mielessä, mitä nyt kuuntelin nimenomaan kauniina musiikkina sitä vanhempaa tuotantoa. Mutta kyllä se vaan särähti korvaan että "kai kirkossa on jotain kun se on parituhatvuotinen traditio". Ärh! Sen jälkeen aloin kuulostella monenkin tyypin musiikillistakin tuotantoa uusin korvin ja havaitsin että keski-ikäistyttyään suurin osa tylsistyi. Pahasti näyttää jopa siltä että kohta en enää kuuntele tällä menolla Nick Cavea. Tunnelmamusiikintekijät voisivat olla erikseen, kitoos. Uskallanko edes ostaakaan Kate Bushin uusinta lättyä...?
Mutta asiaan. En minä tiedä olenko mikään "virallinen" "castanedalainen" tai oliko se minulle nyt NIIN kova juttu kuin jollekulle toiselle... Kirjoittelin joskus nuorena yhden tyypin kanssa joka kuulema oli ryhtynyt katusiivoojaksi ja kuunteli Beatlesia vain koska se ei selvästikään vastannut hänen "oikeaa statustaan" ja oli sitten semmoinen harjoitus... Minusta se oli jotenkin hakemalla haettua, koska epäilin että sisällään hän koko ajan hykerteli sillä että minäpä se olenkin bättre folke ja tässä se luuta suhkii heh heh. (Jos sattuisit olemaan kuulolla mr. O niin sano toki vastaan...!)
No, kai se minua jotenkin innostaa se CC:n tuotanto, siinä kuin minua innostaa moni muukin asia missä lähtee mieli liitämään ilman että roppa rupsahtaa. Helvetin vaikea määritellä, mutta enhän minä mikään harjoittava noita ole, hölöttäjä ja haaveilija vain.
Mutta päällä perseessä tarkoitin silti lähinnä alunperin sitä että mieluusti pyrin eristämään itseni kaikesta. Ettei näppi pala ja käämi kärähdä. "Mieluusti" tekee tietenkin elämästä helposti kovin epätodellista. Eivät nuo hyeenatkaan tuolla jossain pahoittele sitä että syövät saaliinsa elävältä. - Tätä mielikuvaa on helppo käyttää, koska eläimellisen puhdas pelko olennaisesti ON pelkoa syödyksi tulemisesta, annihiloitumisesta(?)
"I found a book how to be invisible
Take a pinch of keyhole
And fold yourself up
You cut along a dottet line
You think inside out
And you´re invisible"
(Kate Bush: "How to be invisible" / Aerial - A Sea of Honey)
>>Aina kun tulee CC:sta puhetta niin tulee sellainen fiilis että joka iippo vaan sättii häntä minkä ehtii.>Tässä oikeastaan tulee mieleen se "taaksepäin katsominen", että minkä takia ihmiset niin herkästi tuomitsevat jotain mikä heille on kenties nuorena, viriilinä ja innokkaana ollut heille kovakin juttu? Ei kaikki vanheneminen ole viisastumista. Myös kalkkeutumista tapahtuu.>Olin syödä pääni kun kuulin Hectorin lässyttelevän lämpimiä kirkosta.>Sen jälkeen aloin kuulostella monenkin tyypin musiikillistakin tuotantoa uusin korvin ja havaitsin että keski-ikäistyttyään suurin osa tylsistyi. Pahasti näyttää jopa siltä että kohta en enää kuuntele tällä menolla Nick Cavea. Tunnelmamusiikintekijät voisivat olla erikseen, kitoos. Uskallanko edes ostaakaan Kate Bushin uusinta lättyä...?>No, kai se minua jotenkin innostaa se CC:n tuotanto, siinä kuin minua innostaa moni muukin asia missä lähtee mieli liitämään ilman että roppa rupsahtaa.>Helvetin vaikea määritellä, mutta enhän minä mikään harjoittava noita ole, hölöttäjä ja haaveilija vain.>Tätä mielikuvaa on helppo käyttää, koska eläimellisen puhdas pelko olennaisesti ON pelkoa syödyksi tulemisesta
Jopas oli vaihtoehdot... Mutta pannaan korvan taakse.
Juu ei, ei minua muiden kersat pänni jos eivät silmille hypi lennosta haistatellen. Ihan kiva Bushin Katelle jos on kivaa. Jos ei ole, niin mitäs läksi (lapsen tekemään).
En ole niin mustavalkoinen kuin married with children -tyypit olettaisivat lapsettomuuden valinneen olevan; en enää koska oletan että on aika epätodennäköistä tässä vaiheessa että kukaan tulee väkisin paksuksi panemaan. Joten olo on siis huojentunut ja vapautunut, eikä lapsiteema vituta.
Aina vaan tietenkin ihmetyttää että miksi se lapsonen ja isä/äiti-juttu on niin kauhean kova juttu isä/äideille, mutta kai se on kun se on sitä jatkuvaa elämää. Puhunhan minäkin toki paljon esim. kumppanistani, koska hän on jatkuvaan elämääni osallinen.
Luen taas pitkästä aikaa Jungin juttuja ja vakuutun entistä enemmän että kaikissa ihmisissä on kaikki. Kaikissa kaikki ei vain välttämättä nouse pintaan. Tutkittuani omia uniani olen mm. kiinnostunut asetelmasta keinotekoisuus vs. luonnollisuus, siinäpä taas varsin yleisinhimillinen aihe...
>Unessa olin läsnä kun joku mies sai lahjaksi robotin. Sen keho oli lähinnä kömpelösti ihmistä muistuttava (eli raajat löytyi ja torso), mutta pää oli naisen. Pää näytti kovin pieneltä kehoon verrattuna. Tämä robotti tai mikä lie tuotiin paikalle isossa astiassa tai peräti arkussa. Sitten vietettiin miehen syntymäpäiviä; istuin pitkän pöydän ääreen ja autoin jotain pikkupoikaa istumaan. Hänet oli peitetty muistaakseni oranssilla kankaalla niin että kangas oli vain heitetty hänen päälleen kuin kummitusta leikkivällä, paitsi että hänellä ei ollut silmänaukkoja. Myöhemmin poistuin paikalta ja yritin syöksyä hissiin jonka ovet paukkuivat koko ajan vastakkain. Lopulta onnistuin ja hissi ampaisi ylöspäin. Hieman myöhemmin ikäiseni nainen jonka kerran tunsin työelämässä kysyi minulta "saiksää siltä [mieheltä]" ja vastasin että "emmää saanu ku sillä oli keinotekone naine". Tämä keinotekoinen nainen oli kyllä luvannut minulle "hoidella" minutkin sen miehensä ohessa, mutta en ollut ollut kiinnostunut. Tuolla arkussa makaavalla keinonaisella jolla oli aito pää oli vaaleanruskeat hiukset, joissa oli jakaus hieman sivussa ja toinen puoli tukasta jotenkin "heitettiin" kasvojen yli (kuka nyt tämmöisestäkin tajuaa mikä kampaus oli kyseessä...)
Että joo. Tässä voisi repiä turpaansa vaikka mistä Kalevalan kulta-akoista ja silleen. Vaikka toki tuossa unessa oli viittauksia ainakin kahteen tv-sarjaan joita olen lähiaikoina kyylännyt. Mutta yhtäläisyydethän eivät tarkoita etteikö unella voisi olla asiaa.
Keinotekoinen, aulis palvelija, orja... Naiseus on varmasti muutakin. Siinäpä miettimistä.
Lueskelin tänään tämmöisen:
>Ota pöllön rasvaa tai silmä sekä pillerinpyörittäjän pyörittämä kakkapallero sekä raaoista oliiveista puristettua öljyä ja hiero ne tahnaksi. Voitele tahnalla koko ruumiisi ja sano Heliokselle: "Rukoilen sinua suuren nimesi nimeen, BORKÄÄ FOIUUR IÖÖ TSITSIA APARKSEUUKH THYTHE LAILAM AAAAA IIIII OOOO IEÖÖ IEÖÖ IEÖÖ IEÖÖ IEÖÖ IEÖÖ IEÖÖ NAUNAKS AI AI AEÖÖ AEÖÖ AEÖÖ", kostuta se ja sano vielä lisäksi: "Tee minut näkymättömäksi, herra Helios AEÖÖ ÖÖAÄÄ EIÄÄ ÄÄAOO, kenen tahansa ihmisen seurassa auringonlaskuun asti, IÖÖ IÖÖ ÖÖ FRIKSRITSÖÖ EÖÖA."<
Hmm, tykkään enempi kyllä tuosta Kate Bushin loitsusta, ostaiskohan vaimo levyn?
Kun ajattelen omia kaikenkarvaisia kokemuksiani ja luen jotain tällaista:
"Epävakaata persoonallisuushäiriötä luonnehtii identiteettihäiriö, merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva ja kokemus itsestä. Potilas kokee usein itsensä pahaksi, mutta hän voi myös esimerkiksi kokea, ettei ole lainkaan olemassa. Tällaiset kokemukset itsestä aktivoituvat erityisesti yksin ollessa (2). Fonagyn mukaan tyhjyyden tunne voi liittyä heikkoon tietoisuuteen omista minätiloista sekä ihmissuhteiden ja muiden ihmisen kokemisen pinnallisuuteen (11). Linehan (14) olettaa, että tunne-elämän epävakaudesta kärsivien henkilöiden pyrkimys estää tunnetiloja johtaa tyhjyyden tunteeseen ja heikentää kokemusta identiteetin pysyvyydestä.
Epävakaan persoonallisuushäiriön kognitiivis-aistimuksellisia oireita ovat voimakkaan kuormituksen hetkinä ilmenevät lyhytkestoiset, psykoottisilta vaikuttavat oireet. Henkilö saattaa esimerkiksi kuulla nimeään kutsuttavan tai hänellä voi olla vainoharhaisia ajatuksia, vakavia dissosiatiivisia oireita tai depersonalisaatio- tai derealisaatioelämyksiä (2)."
...niin minua ihmetyttää että mistähän kummasta johtuu että aina kun minulla on ollut jotain visioita tai jotain yöllistä piipitystä tai ihan mitä tahansa, niin ei siinä ole mitään "voimakasta kuormitusta" ollut läsnä. Muistan vain kaksi kertaa kokeneeni outoja kuormituksen alla.
Ensimmäinen kerta oli se kun kotitalossani oli selkeä poltergeist samoihin aikoihin kun ihmissuhteissani oli kaikki päin helvettiä, oikea sotku. Toinen kerta on selkeästi psykoottisempi ja liittyi idioottimaiseen erotilanteeseen. Silloin muutaman sekunnin ajan yhtäkkiä kuvittelin olevani joku muu kuin olen. Eikä se loppuva suhde edes ollut kovin kummoinen, mutta oli kai muuten vaan niin mitta täysi kaikenlaisesta.
Tieteelliset termit ja kuvaukset kuulostavat aina niin kamalan uskottavilta, mutta sitten kun alkaa vertailla omia kokemuksiaan ja noita tieteellisiä kuvauksia niin aina tulee jotain sellaista mikä ei oikein sovi kuvaan. Toki voidaan väkisin sovitella, mutta minä oikeastaan ihmettelen että minkä takia ihmiset haluavat luokitella kaiken mahdollisen sievästi tieteelliseen lokeroon, tai sitten uskonnolliseen, jos ovat enempi sinnepäin kallellaan?
Emme ehkä koskaan saa tietää mitä mikäkin on, koska ängemme kaikki otsikkojen ja nimikkeiden alle mahdollisimman hyvissä ajoin. Leima otsaan ja suu kiinni.
>>>Tieteelliset termit ja kuvaukset kuulostavat aina niin kamalan uskottavilta,>mutta sitten kun alkaa vertailla omia kokemuksiaan ja noita tieteellisiä kuvauksia niin aina tulee jotain sellaista mikä ei oikein sovi kuvaan.> Toki voidaan väkisin sovitella, mutta minä oikeastaan ihmettelen että minkä takia ihmiset haluavat luokitella kaiken mahdollisen sievästi tieteelliseen lokeroon, tai sitten uskonnolliseen, jos ovat enempi sinnepäin kallellaan?
Monen moni Jeppe juo rutiininomaisesti joka perjantai lanttunsa lunastuskuntoon, Kalle vetää tupakkaa niin että keuhkot vinkuvat, Riitta ostaa ostaa ja ostaa roinaa ja rättejä joita ei tarvitse eikä ehdi käyttää, Reijo raataa itsensä töissä hengiltä vain ollakseen porukan ruskeakielisin, Jani rääpii arvotaloja tussilla, Essi imppaa sitä tussia ja vähän muutakin, ja sitten vielä varsinaiset hullut siihen päälle pilleripurkkeineen. Ja kaikki muut joita en nyt osaa ajatella.
Erittäin turvallista ja erittäin hallittua elämää. Hyvin ollaan survivalisoitu ittemme.
Oikeastaan tässä alkaa oikein kaivata halluja.
>>>Monen moni Jeppe juo rutiininomaisesti joka perjantai lanttunsa lunastuskuntoon, Kalle vetää tupakkaa niin että keuhkot vinkuvat, Riitta ostaa ostaa ja ostaa roinaa ja rättejä joita ei tarvitse eikä ehdi käyttää, Reijo raataa itsensä töissä hengiltä vain ollakseen porukan ruskeakielisin, Jani rääpii arvotaloja tussilla, Essi imppaa sitä tussia ja vähän muutakin, ja sitten vielä varsinaiset hullut siihen päälle pilleripurkkeineen. Ja kaikki muut joita en nyt osaa ajatella.>Erittäin turvallista ja erittäin hallittua elämää. Hyvin ollaan survivalisoitu ittemme. >Oikeastaan tässä alkaa oikein kaivata halluja.
Äsken mä näin mun näppäimistöllä pienen sisiliskon. Sellaisen sentin pituisen. Sitten se vipelsi näppäimistön alle ja katosi jonnekin, minne pienet sisiliskot yleensä katoaa.