Bulimiasta..

ja anoreksiasta kirjoitti:

Mulla oli kolmisen vuotta sitten Bulimia kauan aikaa. Oksensin kaiken mitä söin.. monta kertaa päivässä. Sitten välillä taas kun söin niin söin ihan LIIAN paljon. Itse pääsin siitä jotenkin eroon.. ja poikäystävän ja ystävien avulla luulisin. Siitä vuosi eteenpäin ja bulimia puhkesi uudestaan. Se siinä olikin villiä, että mulla oli kaikki asiat hyvin, kun se puhkesi uusiks. Asiaa vain pahensi äidin ja isän eropuheet, mutta terapialla selvisin siitäkin. Terapeutti sanoi, että jos jatkan samaan malliin -oksentelua joka päivä- niin mulle käy tosi huonosti. Laihduin tosi pienessä ajassa monta monta kiloa. Sitten aloin pitää ruokapäiväkirjaa ja näin.. pikku hiljaa vähensin liikuntaa yms. Ja siitä se sitten alko.Pian aloin tajuta tilanteen. Enää ei tarvinu oksentaa. Paranin, mutta yksi sen jälkeen jäi. Mä en ikinä enää pystyny suhtautuun ruokaan oikealla tavalla. Aina sitä mietti, että en voi nyt syödä, vaikka oli niin nälkä että jo heikotti. Päätä särki koko ajan ja väsytti,vaikka olin ja 'parantunu' siitä oksentamisesta. Epäterve suhtautuminen ruokaan ja ruokailutilanteisiin -tapoihin jäi. Nyt näyttää pahasti siltä, että sairaus on tulossa takaisin. Nyt oon vain alkanu kahteleen, ettei missään ruoissa olis rasvaa ja jos on niin mahollisimman vähän. Kaikki pitää olla rasvatonta ja sokeritonta ja syödä pitää mahdollisimman vähän. Ja sitten liikuntaa on harrastettava niin paljon ko mahdollista. Joskus mulla on semmosia 'kuureja' viikonloppusin yleensä,että en syö mitään kolmeen päivään. Juon vain jotain. Alkoholilla pärjää, mutta en juo silti paljoa. (siinä on niin paljon sitä energiaa.)On vielä sekin, että olen täysin normaalipainoinen indeksien yms. mukaan. olen 166,5 pitkä ja painan 60 kiloa. Lihaksia on,ainakin vielä, koska olen tanssija. Sen lisäksi ulkonäköni puolesta (en halua kehua itseäni.) ei pitäisi ainakaan olla ongelmia. Monet miespuoliset henkilöt ovat sitä kehuneet ja mulla on paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia kavereina, ja monet niistä haluais enemmän. Silti mä en vain voi nähdä itseäni joka hetki nykyään samoin silmin.

Tämä kirjotus siksi, koska oon tajunnut
että kun kerran sairastuu syömishäiriöön se on ikuisena riesana. Siitä ei koskaan, KOSKAAN, pääse eroon täysin. Ikinä ei tule olemaan TÄYSIN tervettä suhtautumistä omaan vartaloon ja ruokaan. :/ Se on harmillista..

Siispä.. ihmiset jotka ootte alkanu epäileen bulimiaa tai anoreksiaa tai ortoreksiaa, niin hankkikaa ajoissa sitä apua. Mä en ite hankkinu ja se meni vähän liian pitkälle näköjään. Ei kannata jäädä itse sitä "tautia" hoiteleen.. siihen tarvii ammattiauttajan apua.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä