Täällä paljon kysellään,mikä ensimmäiseksi koiraksi?
Mitä ominaisuuksia tulisi olla koirassa joka tulee todella ummikolle?Siis ei edes kotona ollut ennen koiraa ja ihan ensi yrityksestä kysymys.
Tai toisin päin.Mikä ei sovi aloittajalle?
Jätetään spegulaatiosta lapset ja pihat ym muut pois.
Kaikkien on jostain aloitettava.
Mitä ominaisuuksia tulisi olla koirassa joka tulee todella ummikolle?Siis ei edes kotona ollut ennen koiraa ja ihan ensi yrityksestä kysymys.
Tai toisin päin.Mikä ei sovi aloittajalle?
Jätetään spegulaatiosta lapset ja pihat ym muut pois.
Kaikkien on jostain aloitettava.
Vastaukset 19
Vanhimmat
rottista ensimmäiseksi koiraksi!
laumanvartioista kovimpia,etelävenäläistä ja kaukasialaista,vaativat paljon tieto-taitoa
sitä ensimmäistä koiraa. Toinen on jo paljon helpompi.
oletkin kiero kuin savolainen ;)(et kai ole savosta?)
en ole enkä varsinkaan Turkulainen. Minä olen hämäläinen.
Helpoiksi ensimmäiseksi koiraroduiksi katsotaan seurakoiramaiset ei dominansia omaavat tasapainoiset rodut ja vaikeimpia ovat vartioivat tai hyvin tempperamentikkaat koirarodut...
kyllä vaikeahkonkin koiran voi ekaksi ottaa jos tietää mihinkä ryhtyy ja katsoo todella että on valmiuksia siihen sekä lähtee heti pienestä pitäen koulutuskentälle ja pitää yhteyttä rotua harrastaviin tahoihin mikäli kaipaa neuvoa...mutta mutta parasta ottaa kuitenkin helppo ekaksi koiraksi :)
Eli esim. helppoja rotuja on tiibetinspanieli, maltankoira ja cavaljeeri vaikeahkompia esim. parson terrieri vielä vaikeampia on esim. belgianpaimenkoira, rotikka ja sitten kaikkein vaikeimpia, joita ei kannata missään nimessä harkita ekaksi koiraksi on vartio ja taistelukoirat kuten pittbullit, filat, maremma jms.
perustelkaa minulle, että jos ensimmäinen koira on vaikka joku luonteeton seurakoira, sanotaan vaikka tipsu, niin miten sen jälkeen on yhtään parempi hankkia rotikka?
hyvä kysymys.Vastaus olisi vielä parenpi kun tietäisi.
innostuksen ja mielenkiinnon määrä, tiedon hankinta ja tukihenkilön so. kasvattajan tai kouluttajan tuki niin hiukan vaikeampikin koira menee. Minä en ole elämässäni ottanut yhtään pikkufifiä aloituskoiraksi, kun ei siitä ole mitään hyötyä kokonaisuutta ajatellen. Enkä halua. Se on niin yksinkertaista. Eivät kaikki halua seurakoiraa, joka makoilee kauniina soffalla ja sitten käytetään näyttelyissä jne. Pikkukoirien omistajien ei tarvitse suuttua, jokaisella on se oma lajinsa, mistä tykkää ja kunnioitan sitä. Ilmaisen vain oman mielipiteeni.
Ja em. asioiden lisäksi pitää miettiä perhesuhteet, asuminen, allergiat jne. Se on pitkä taival, mikä kuljetaan terveen koiran kanssa.
Itselläni on kettuterrieri enkä suosittele sitä ekaksi koiraksi koska siinä on tempperamenttia ja on hyvä saada jonkinlainen käsitys koirien käyttäytymisestä ja koulutuksesta eli dominoivat rodut yleensä ottaa ohjat käteensä jollei omistaja tiedä miten tilanne hallitaan. Isolla rotikalla ongelmat ovat suurempia ja olen jopa nähnyt yhden ihmisen pitävän puusta kiinni ettei rotikka lähde viemään ;)
Mitä tulee tipsuun en sellaista omista mutta tutuilla on ja sehän on valloittava persoonallinen rotu sellaiselle joka ottaa ekaa koiraa ja haluaa sen olevan helppo...ns. fifit on ihan samanlaisia täysiverisiä koiria kun isotkin vain koko erona.. olen omistanut myös isomman dalmatialaisen ja kyllä ketuissa enemmän hurjapäitä löytyy tempperamentikkaana rotuna.
Kysymys lienee kuitenkin mitä suositellaan ekaksi koiraksi enkä missään nimessä suosittele rotua joka on vaativa.
Mutta jos kysytään onko mahdotonta ottaa ekaksi koiraksi esim. iso fifi eli rotikka vastaan - ettei mutta sitten täytyy tehdä enemmän töitä.
Tipsu on valloittava persoona. Ja jokaisen on itse löydettävä se persoonalleen sopiva koira. Ulkonäkö ei tässä ole se tärkein kriteeri vaan luonne.
en saanut vastausta kysymykseeni.
Itse olen sitä mieltä, että tipsun jälkeen ei ole yhtään valmiimpi ottamaan rotikka tai mitään muuta ns. vaativaa koiraa.
Eli sitten rautalangasta..;) Kun kokemusta karttuu voi olla jo helpompi käsitellä vaikeampaakin rotua. Rotikka voi sopia myös ekaksi koiraksi jos tietää mihin ryhtyy ja katsoo että on valmiuksia siihen..ei mielestäni ole kenenkään etu mainostaa jotain vaikeampaa rotua helppona ensikertalaisen koirana.
Onhan niitä toki muitakin vaihtoehtoja ensi kertalaiselle kuin tipsu sehän lieni vain esimerkki. Isoissa on myös hyvinkin rauhallisia rotuja kuten kai leonbergikin.
eläimistä, niin sitten olet kiinnostunut niistä. Ja jos olet, niin sinulla on lapsena jo ollut kaikkea mahdollista, mitä vain olet saanut kinuttua äiskältä ja iskältä. Rotta, hamsteri, seeprapeippo, kani, marsu, jne jne.
Jos sinua eivät eläimet kiinnosta, niin miksi sitten ottaa koira? Minusta tuntuu kovin oudolta jos ja kun ihmiset spekuloivat, että ottaisiko koiran vai eikö ottaisi. Ja sitten vielä kyselevät muilta Oikeita Vastauksia!
Jos ei itse tiedä oikeata vastausta, niin ei sitä kyllä kukaan muukaan voi tietää. Vai onko tosiaan maailma puolillaan niin epävarmoja ihmisiä, että kyselevät muilta: mihinkähän menisi töihin, kenetkähän ottaisin puolisokseni, onkohan minun mahdollista hankkia nyt lapsi, värjäisinkö hiukseni punaisiksi, asuisinko rivitalossa vai pitäisikö minun mennä ja ostaa ihan omakotitalo ja niin edelleen, loputtomiin.
Kyllä kai elämän tärkeissä valinnoissa on itse tiedettävä mitä tahtoo. Ja jos tahtoo olla = on koiraihminen, niin sen kyllä tietää pitkästi alle kaksikymppisenä. Eikä sillä rodulla ole pa****kaan väliä. Se rotu valikoituu oman persoonan mukaan, kunhan hieman ensin PEREHTYY aiheeseen KOIRAT.
(Tämän rähähdyksen jälkeen rupesi heti naurattamaan, kun hoksasin mitkä ovat omat rotuni...)
Katsos kun on jo koiria itsellä kaksi,ja ihmiset kyselevät täällä ihan ihmeellisiä juttuja eka koirasta.No sitten rupesin miettimään mitkä on ne ekan koiran kriteerit.
Itselle tuli mieleen tipsu ja kultsi ensimmäisenä,mutta kun nekään ei onnistu kaikilla.
Ja totta sekin ,ei ekaksi suurta tai dominoivaa rotua.Perustelut,suurten rotujen penturuokinta ei ole yksin kertaista,täytyy olla halu kuunnella kasvattajaa ja toimia ohjeiden mukaan.Jos suuren koiran koulutus ei onnistu lihasvoima ei monesti riitä.
Vahvaluonteista ei varmaan tarvitse edes perustella.Monikaan ei pysty ensimmäiselleen olemaan tarpeeksi jämy.
Jos ryhtyy tekemään listaa sopivista eka koirista on se selvästi lyhyempi kuin ei sopivat.
Hyvähän tässä on vaahdota kun oma eka oli norjan harmaa.heh heh:)
on oikeasti sanoa mikä sopii tai ei sovi.monet aloittavat vaativalla rodulla ja onnistuvat kasvattamaan ne "kunnialla" toisaalta paljon kotia juuri etsii näitä vaativien rotujen edustajia ja niiden sekoituksia ja usein,hyvin usein siinä 1-vuoden paikkeilla jolloin todennäköisesti on murkku-ikä iskenyt päälle ja niistä vaikeuksista ei sitten selvitä jos ei tieto-taitoa ole tai edes halua yrittää.ja onhan se joskus vaikeaa,moni joutuu kohtaamaan sen tilanteen että yhtenä päivänä suloinen mussu on valmis iskemään hampaat omistajan ranteeseen puolustaessaan jotain josta on päättänyt voiton saada(sohva,sänky,luu,kuppi ym)moni ei oikeasti tiedä miten menetellä tai jopa hieman pelkää koiraa sen jälkeen ja antaa sen olla.näitä yllättävän paljon tapahtuu kotosalla,niistä ei vaan nin isoon ääneen kerrota.mutta ei,voin nimetä pari rotua joita en ainakaan suosittele,mutta en nimeä rotua jota voisin suositella,sillä tulevan omistajan kannattaa itse opiskella koiraroduista sen verran että tietäisi edes vähän mitä haluaa.
Tuosta tiinamuorin kommentista tuli mieleen, minä sain ensimmäisen marsuni siinä 8-vuotiaana, kun vanhukset eivät kestäneet enää minun ikkunasta pyydystämiä lemmikkikärpäsiäni.:) Niillä oli kaikilla nimetkin.
Itseänikin muuten kiinnostaisi tietää, miten "lössykkärodun" jälkeen on yhtään sen valmiimpi ottamaan jotain rotikkaa. Tosin eräs tuttuni vaihtoi rodun kultaiseen kolmen rotikan jälkeen, ja nauroi ettei niistä ollut yhteensäkään yhtä paljon vaivaa kuin tästä noutajasta...:)
näin että lössykällä voi harjoitella.Kaikki "lössykätkään" eivät anna viitteitä koulutustaidosta mutta on ainakin harjoiteltu.Eriasia sitten mitä on harjoiteltu.Kai sitä voi tipsun opettaa tokoilemaan jos tahtoo.Tipsun tokoilu taipumus vaan ei taida olla parhaasta päästä.
Toisekseen persoona erot meissä ihmisissä on valtavat.Toisen kielto on luontaisesti napakka ja toisen ei, ei kerro saako vai ei.Ei ole hyvä pari sekään että koira on pehmyt luonteeltaan ja omistaja viimesen päälle kova.
Johtopäätelmä:Ihmisestä riippuen katastrofi voi olla siirtyminen rotikasta tipsuun tai toisinpäin.Tai kaikki voi mennä kuin vettä valaen.