Parhaan lahjan, minkä isä voi lapselleen antaa, on joko jättää hänet kokonaan, eikä kiusata ja valehdella, ja ilmestyä silloin kun huvittaa. Tehdä katteettomia lupauksia ym.
Tai sitten olla hyvä isä, eikä antaa yhdenkään naikkosen tulla lapsen ja hänen väliinsä, ja pitää lapsestaan huolta, vaikkei häntä kokonaan haluakkaan, tai jaksa olla hänen kanssaan. Mutta olla säännöllisesti lapsensa kanssa.
Se mitä mies menettää, on korvaamatonta.
Pieni lapsi kyllä unohtaa helposti, ettei isää ole ollutkaan, siitä ei tarvi olla huolissaan.
Mutta yhtäkkinen ilmestyminen ja monen kuukauden poissa olo on vahingollista lapselle.
Siinä mies sulle mietittävää isänpäiväksi mitä teet, kun lapset eivät kortteja kiikutakkaan aamulla eteesi. Jos et sinäkään muista, ei ole lapsenkaan velvollisuus muistaa.
Voihan olla, että joku on onnellinen, ettei lapsia ole jokapäivä elämässään mukana, ja aika on vain itselleen. Onhan se kiva kehua ihmisille, että on minulla lapsia! Mutta siihen se miehisyys sitten jääkin.
Joo ei tietysti kaikki, mutta suurin osa on olematon isä!
Tai sitten olla hyvä isä, eikä antaa yhdenkään naikkosen tulla lapsen ja hänen väliinsä, ja pitää lapsestaan huolta, vaikkei häntä kokonaan haluakkaan, tai jaksa olla hänen kanssaan. Mutta olla säännöllisesti lapsensa kanssa.
Se mitä mies menettää, on korvaamatonta.
Pieni lapsi kyllä unohtaa helposti, ettei isää ole ollutkaan, siitä ei tarvi olla huolissaan.
Mutta yhtäkkinen ilmestyminen ja monen kuukauden poissa olo on vahingollista lapselle.
Siinä mies sulle mietittävää isänpäiväksi mitä teet, kun lapset eivät kortteja kiikutakkaan aamulla eteesi. Jos et sinäkään muista, ei ole lapsenkaan velvollisuus muistaa.
Voihan olla, että joku on onnellinen, ettei lapsia ole jokapäivä elämässään mukana, ja aika on vain itselleen. Onhan se kiva kehua ihmisille, että on minulla lapsia! Mutta siihen se miehisyys sitten jääkin.
Joo ei tietysti kaikki, mutta suurin osa on olematon isä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
on minunlaisiani lapsia: Olen kolmekymppinen, vanhempani erosivat n. 20 vuotta sitten. Yhtään ainoaa syntymäpäivä- tai joululahjaa, onnentoivotusta tms. ei ole isältäni sen jälkeen tullut, eikä muutenkaan mitään yhteydenpitoa. Itse olen (nyt aikuisena lopulta ihan piruuttani) muistanut häntä joka vuosi, syntymäpäivänään, jouluna ja isänpäivänä. Ainoatakaan en ole jättänyt väliin. Isäni kyllä pitää yhteyttä veljeeni, mutta ei meihin tyttölapsiin. Siinäpä teille miettimistä, että minkälaisia ihania isiä tämä maa päällään kantaa. Mietin tässä, että jos vaikka piruuttani oikein soitan hänelle huomenna ja kysyn, että saiko kortin. Katsotaan nyt..
että äideille niin poika kuin tyttökin ovat yhtä läheiset, mutta joillekin isille vain pojat ovat läheisiä. Onko se joku mieshormonaalinen seuraus miehillä, että pitävät tytöt etäisinä, vaikka ovat samalla lailla omia lapsia kuin pojatkin.
Meillä isä on minun kanssa läheisempi kuin äiti.
Tiedän kuitenkin samssa tilanteessa olevia joissa eron jälkeen isä on pitänyt yhteyttä vain veljiin, yleensäkin tiettyyn lapseen. Mistä ihmeestä sellanen johtuu? :(
Ei pseudo-tieteellisiä yleistyksiä, kiitos.
Meillä lasten äitiä ei yleisesti ottaen kiinnosta lapsia tavata kuin kerran viikossa ja silloinkin se on pikkuveli joka pääsee syliin pussattavaksi, ei isosisko. Itse taas kohtelen lapsiamme tasapuolisesti (tai niin ainakin kuvittelen tekeväni), puuhaan, juttelen ja pelaan kummankin kanssa ja otan kumpaakin syliin.
Eli ei se ainakaan testosteronin seurausta ole. Pääkopasta se syy löytynee. Tolkutonta käytöstähän tuommoinen on, en sitä osaa itse selittää, mutta kenties joku asiantuntija tuon tietää.
Miksi mollaatte aina isiä? Ei voi olla kukaan olla katkera siitä, että isälläkin on yksi päivä vuodessa jolloin isääkin pidettäisiin ihmisenä.
huomenna : )
Ja missä aina ja kaikki mollaavat isejä?