Meidän prinsessa elää pahinta murrosikää. Ihan oikeasti on ahdistunut olo kun ei tiedä mitä hänen kanssaan tekisi. Vuoden sisällä tyttö on muuttunut täysin. Kaverit on kaikki kaikessa, koulu ei huvita, on jääty varkaudesta kerran kiinni,polttamisesta ja eilen juomisesta. Ja käsivarressa on ollut viiltelyjen jälkiä ja naamaan on laitettu huuli- ja nenäkoruja itse salaa jotka kyllä otti pois kun tulehtuivat.Ollaan yritetty jutella ja tukea. Ja kuulemma elämä on päin helvettiä. Poikakaverikin on ja ero tulee joka toinen viikko. Seksiä ei ole vielä harrastettu mutta pelkään että sekin on pian edessä vaikka tiedän että tyttö on näissä asioissa erittäin ujo. Muuten kyllä huutaa ja melskaa ja haistattelee. Ei tee kotona mitään ja huonekin on kuin pommin jäljiltä. Rahaa ei paljon anneta, ehkä 10 e viikossa, kun sitä ei hirveästi ole paitsi vaatteisiin ja muihin tarpeellisiin.Viiltely eniten pelottaa vaikka sitä on tapahtunut vain kerran viikkoja sitten. Ollaan yritetty laittaa rajoja ja yritetty tyttöä mukaan perheen yhteisiin juttuihin mutta häntä ei kiinnosta. Kaikki harrastuksetkin on jättänyt että vois hengailla kavereiden kanssa. Jos joku on käynyt saman läpi haluaisin kommentteja kuinka voisin auttaa tyttöä.
Ent. pikku prinsessa
Suruisa
122250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi,kuinka tulee oman murkun elämä elävästi mieleen.Aivan hirvittävää oli kaikkien noiden asioiden kanssa.Huh,kun kirpaisee vieläkin ajatella noita aikoja.Tekisi mieli jutella sun kanssa oikein henk,kohtaisesti!Mutta se ei taida onnistua.
Kauhean vaikea tässä palstalla laittaa neuvoja,tulisi kilometrin pitkä juttu!
Mutta minä otin kuraattoriin yhteyttä,siltä sai paljon tukea kun tuntui ettei omat voimat ja kyvyt kertakaikkiaan riitä.
Varkaudesta kun käräytin niin vein tytön aivan rauhalliseati kauppaan ja joutui itse sanomaan
että on pöllinyt tavaraa.Kova paikka oli tytölle mutta hoksasi että vastuuseen joutuu.
Luulen että tämä kyllä kasvatti paljon ja "varastamishuuma" hiipui.Suuri osa murkuista kokeilee varastamista mutta onneksi se myös suurella osalla kokeiluksi jää.
Pidin tytärtäni silmällä enkä todellakaan uskonut lähestulkoonkaan kaikkea mitä kertoi.
En ole koskaan ollut "sinisilmäinen"äiti ja se paljolti auttoi esim. näissä kärähtämisjutuissa.
Jos jonkimmoisista pippaloista haettiin pois välillä.
Viiltely tuli minullekin järkytyksenä,enkä vieläkään ole kunnon selvyyttä saanut asiaan.
Vieläkin elo on levotonta vaikka pikkuhiljaa ikä lähenee "täysi-ikäisyyttä."
Mutta toki paljon on paremmin asiat ja opiskelu sujuu!!
Muistan kuinka monet itkut on itketty ja kauheat ahdistukset läpi käyty."Hanskat" olisi tehnyt mieli heittää tiskiin välillä mutta luonto ja joku sisäsyntyinen rakkaus ei antanut periksi.
Teillä käydään ilmeisesti yhtä levotonta ja vaikeaa murkkuikää kuin meillä aikoinaan,mutta hyväksi päin se on meillä kääntynyt.
Enkä olisi ilman tukea ja neuvoja jaksanut, mitä sain aikoinaan eri paikoista.
Voi kun saisin puhua "kahden kesken",mutta tiivistettynä:Pysy selvillä missä menee,kenen kanssa,ASETA RAJAT ja pidä niistä kiinni,pistä vastuuseen teoistaan,ei se mitään vaikka huudat ja raivoat mutta selitä,perustele ja sopikaa.Aresti ei synnytä psyykkisiä vammoja lapsessa,vaikka raivoaisikin kuinka vastaan.
Halaa ja näytä että välität.
Vertailee varmaan sinua muihin vapaamielisiin vanhempiin mutta mitä sitten.Teillä eletään teidän säännöillä ja asia on sillä selvä.
Hae itsellesi tukea ja apua!Sillä minä jaksoin.
On tämä kasvatus vaikeaa,mutta älä luovuta.
Niin,onhan meillä isäkin talossa ja murehti myös mutta minä äitinä olin se joka tartuin ongelmiin kiinni kynsin hampain.Miehet ei välttämättä kykene näihin vaikeisiin asioihin tarttumaan,vaikka välittävätkin.
Ainakaan meillä.
Uskon täysin että selviätte ja asiat menee parempaan päin ajan kanssa.
Kokemuksesta vakuuttelen.
Voimia,sitkeyttä ja siunausta.
Kiitos kannustavista sanoistasi. Tuntuu uskomattomalta että kaikki tämä kuuluu murrosikään ja että joku muukin on käynyt samat asiat läpi ja että niistä vielä selviytyisikin kunnialla. Meillä on kyllä rajat mutta tyttö on epeli niitä rikkomaan.Tytön ystäväpiiri on muuttunut ja se huolestuttaa kun ei itse tunne näitä uusia kavereita muuta kuin ohimennen joskus nähnyt ja tavallislta nuorilta ovat näyttäneet. Meille ei kavereita tuoda koska asumme 4 km päässä keskustasta ja nämä kaverit taas asuvat keskustassa. Tuli jo mieleen että pitäisikö muuttaa toiseen kaupunkiin tai maalle jos se auttaisi pois näistä tuskaisista asioista mutta ei taida sekään auttaa...
Tytön rahat yleensä menee Heseen kun pitää kavereiden kanssa päästä syömään. Jotenkin ällötti nuo vastaukset poikajuttuihin niin ettei niihin viitsi edes vastata. Tytön ystävä joutui ulkolaisten hyväksikäyttämäksi(miesten ikähaarukka 15-60)
ja se oli hirveä shokki tytölle.Tyttö on muutenkin herkkä ja itkee helposti mutta toisaalta hirveän kova. Tuntuu ettei enää pystytä keskustelemaan mistään asiasta normaalisti.Ennen meillä halailtiin paljon mutta nyt pitää pitää kiinni ettei tyttö lähde pakoon.Hän kyllä arkisin tulee kotiin aina heti salkkareiden jälkeen mutta viikonloput ollaan kavereilla, kävästään vaan kotona vaihtamassa vaatteita tai hakemassa jotain.Tyttö on Steiner koulussa eikä siellä ole kuraattoria. Luokka on hyvin avoin ja pienikokoinen(13 oppilasta) ja opettajan mukaan tämä vuosi on ollut pahinta murkkuaikaa. Opettajalle voi kertoa ja hän ottaa vakavissaan nämä jutut. Meillä on vanhempainilta ensi viikolla ihan vaan tästä aiheesta. Olisi kyllä kiva vaihtaa ajatuksia ja saada neuvoja vaikka sähköpostitse mutta se ei taida onnistua... Yritän tänään pitää kotona palaverin kun koko porukka on koolla. Ennen rahaa sai vaan kun teki jotain, siivosi jne. Taidan ottaa saman tyylin takaisin.Ja puhua muutenkin rajoista, säännöistä ja rangaistuksista jos säännöistä ei pidetä kiinni.Ennen säännöt oli itsestään selviä asioita. Tietysti pitäisi vielä löytää enemmän yhteistä aikaa ja keksiä koko perheelle yhteistä kivaa johon saisi tytönkin mukaan mutta mitähän se kiva olisi.... Kiitos sulle vielä kerran...
Mietin että miten ihmees saisi juteltua sun kanssa kaksistaan,kun tässä palstalla ei kaikkea pysty toimitteleen.
Rajoja meilläkin rikottiin ja lujaa meni elämä.Samaten tuo ystäväpiiri muuttui.Ja se on vaikea asia.Koitappa mennä kieltämään tietyt kaverit niin uhma on kahta rajumpaa!En kyllä kieltänyt enkä haukkunut kavereitaan mutta puhua yritin.Niinkuin se nyt jotain olisi auttanut.
Hymyilytti tuo sinun tuumiskelu muuttamisesta.Itse olisin halunnut muuttaa tyttären kanssa pohjoisimpaan Suomen kolkkaan jonnekin korpeen,mutta karannut se sieltä varmaan olisi.
Luonteenpiirteetkin on samantyyppisiä,meidänkin lapsi tosi herkkä ja empaattinen,miettii ja pohtii syvällisiä,mutta oli tosi vihainen ja "kylmä" välillä.Oikein näki kuinka PAHA olo sillä oli.
Käytiin muutaman kerran juttelemassa eräässä paikassa,yhdessä ja erikseen.Tytär kyllä näytti täysin selvästi mitä mieltä typeristä keskusteluista on.Näin jälkikäteen totean että vaikka keskustelut ei meidän tyttöä auttaneetkaan(kun ei periaatteesta halunnut jutella)niin se hyöty oli että näki meidän olevan tosissamme.
Tokihan se on mukavaa kun perhe tekee yhdessä jotain mukavaa mutta jos ei lasta kiinnosta niin ei kiinnosta!
En ihan kaikkia toilauksia ja itkun aiheita tähän viitsi kirjoittaa mutta onhan niitä.
Mutta niinkuin sanoin,raju murrosikä meneillään.Kysy vaikka siltä opettajalta mihin voit ottaa yhteyttä siitä viiltelystä.Siihen pitää puuttua.Ei meillä siitä vakavampaa kehittynyt mutta se on aina oire jostain henkisestä pahasta olosta.
Vieläkin tytön kaveriporukka on hmm,levotonta enkä haluaisi hänen siinä pyörivän.Mutta minkäs voin.Onneksi sitä järkeä on päähän väkisinkin tullut,edes jonkinverran.Kotiintuloajat on vieläkin vaikka toki joustavat kun ikääkin on enempi.Myöhästyy joka kerta mutta ilmoittaa aina,kertoo myös missä on ja kenen kanssa vaikka tietää etten niin tykkäisi.Sitä arvostan että on rehellinen.Rauhoittunut on noista kauheista ajoista ja tykkää opiskelupaikastaan.Levoton luonne on ja tulee aina olemaan mutta kunhan aina muistaisi oikean ja väärän eron sekä löytäisi oman paikkansa ja tehtävänsä elämässä.
Joskus sitä pitää vain ettiä turhan kivikkoisen polun kautta kulkien.
Tuntuu mukavalta jos pikkuisenkin oon pystynyt lohduttamaan!Ittekkin sitä sain ja sillä "pysyin pystyssä."
seksiä on taatusti JO harrastettu.Ei välttämättä mitään kunnon naintia mut nuoret tytöt runkkaa ja ottaa suihin jätkiltä ihan vaan siks että sais kehuja ja hyväksyntää.Ja tiedän että on tyttöjä jotka on antaneet naida pyllyyn että sais tupakkaa ja viinaa.
Tytöt harrastavat suuseksiä, koska pelkäävät poikaystäviensä jättävän jos pojat eivät saa mitään.Pojat haluavat seksiä!
viiltelyt ja lävistelyt, tuskaa...ei ole hyvin asiat sen tytön sisällä. Vie asiantuntijalle, setvii siellä, missä mättää..
Tähän en voi sanoa muuta kuin ei, ei kuraattorille! Hankkikaa ammattiapua psykologilta jos vain mahdollista.
Olen kuullut liikaa huonoja kokemuksia passiivisista ja ammattitaidottomista koulukuraattoreista, olenpa itsekin joutunut sellaisen puheille yläasteikäisenä.
Apua mokomasta ei ollut, päinvastoin luottamus koulun tarjoamaan "apuun" mureni lopullisesti, niin minulta kuin perheeltänikin.
Terveyskeskuksen perheterapiasta emme myöskään saaneet äitini kanssa asiallista apua, mutta se lienee sattumanvaraista minkälaista ammattiapua julkisella terveydenhuollolla on tarjota.
Perheen ulkopuolista auttajaa kannattaa todella harkita jos lapsi/nuori on selvästi masentunut ja itsetuhoinen.
Joka tapauksessa tsemppiä teille kaikille jotka käytte läpi lapsenne murrosikää. Olkaa ylpeitä itsestänne että jaksatte välittää ja yritätte auttaa, läheskään kaikilla ei ole voimavaroja siihen. Luovuttaa ei saa.
Kymmenenkin euroa viikossa on aivan liikaa. Mieti paljonko silläkin rahalla saa ostettua viinaa, tupakkaa!! Annat rahaa vain sillon kun sitä oikeesti tarvii ja pyydät tuomaan kuitin ostoksestaan! Plus pitäkää kiinni kotiintuloajoista, yöllä ei tarvii teinien missään ulkona hilluu vaikka kuinka "kaikki muut" tekisivät niin.
olen samaamieltä 10e/viikko on liikaa 12-13vuotiaalle.sanotaan jos on 2-harrastustakin viikossa,ne maksaa,vaatteet maksaa,leffaliput maksaa,ja sitten jos saa tollasen viikkorahan ei lapsi opi että raha ei kasva puussa,eli täytyyhän opettaa rahankäyttöä.nykyään on koulussa välipala no onneksi on,se maksaa,sitten saa ostaa kahvia-limua automaatista,se on kivaa seiskaluokkalaiselle,jolla ei ennen ole koulussa moista ollut,harrastukseen mennään bussilla,eli kaikki maksaa ELÄMÄ KALLISTA,,,mutta tärkeintä on että oppii myös sen mistä raha tulee ja miten sitä käytetään.
Ette kai te asu meillä?
Ihan kuullostaa siltä, viiltely on paha juttu, ja myös muoti-ilmiö, mutta seuraavaksi voi tulla tupalla poltaminen ja sitten sytkärillä polttaminen ja nämä tehdään yleensä porukassa.
Sisäistä tuskaa lievennetään ulkoisella kivulla.
Viikkoraha 5€ on kohtuullinen. Meillä 50€ kk jolla pitää ostaa meikit ja muut tarpeelliset asiat ja myös osa vaatteista.
Pitää olla KKK siis viina, tupakka ja poikaystävä, niin täyttää koviksen merkit...
Se että itse jaksaisi eikä lähtisi mukaan siihen pyöritykseen mitä nämä lapsoset saavat aikaan onkin jo vaikeampi juttu, käy juttelemassa itse jossakin ja hae tukea vanhemmuuteen, että jaksat.
Ja usein on mitä läheisemmät suhteet vanhempiin, sitä kamalammat irtiotot, kun niistä on kuitenkin kasvettava eroon ja itsenäistyttävä.
Ei käy ilmi, minkä ikäinen tyttäresi on. Voisitko ottaa yhteyttä kavereiden vanhempiin, ja pitää yhteisen palaverin, jossa sovittaisiin kotiintuloajoista, viikkorahan määrästä jne. Meillä homma pelaa niin (pimu 12 v.) että jos viikolla on kouluasiat hoidettu mallikkaasti ja perjantaina huone siivottu, niin saa 5 euroa. Näpistely kuuluu ikään, samoin tupakan kokeilu, mutta tee selväksi, että niitä ei kertakaikkiaan hyväksytä. Viiltely on selvä avunpyyntö/hätähuuto: mulla on paha olla! Voisit myös ottaa ohjelmaan viikottaisen käynnin esim. uimahallissa "naisten kesken" (oletan että olet äiti) ja sen jälkeen pizzalle, jospa tyttö avautuisi ikään kuin ohimennen. Parempi hankkia pillerit etukäteen, kuin katumuspilleri jälkikäteen. Ota yhteyttä poikaystävän vanhempiin. Rankka tie, mutta välität tyttärellesi viestin, että hänestä välitetään ja hänen olostaan ollaan kiinnostuneita. Tsemppiä!
Viiltely saattaa olla merkki masennuksesta, joten sitä on syytä seurata tarkkaan.
Kestänee varmaan vielä vuoden ennen kuin rauhoittuu. VOIMIA!