Avioelämää osa 4.

sonic kirjoitti:

Seuraavana aamuna asiat pyörivät Annen päässä kiivaasti. Mitä pidemmälle päivä kului, sitä varmempi hän oli. Hän ei kenenkään polvelle taipuisi, ei ainakaan Karin, se on varmaa. Jos mies jotan yrittäisikin, tällä kertaa häntä ei yllätettäisi.

Kun lasten nukkumaanmenon aika tuli, Kari pyysi Annea lukemaan lapsille, mutta lapset kinusivatkin isäänsä, sillä isin eilen lukema satu oli jäänyt kesken. Kari suostui, hän oli aina mielellään lastensa kanssa. Anne huokaisi helpotuksesta, nytpä hän ehtisi toteuttaa suunnitelmansa.

Anne ryntäsi makuuhuoneeseen, otti Karin pyjaman, tyynyn ja peiton ja vei ne olohuoneen sohvalle. Hän palasi hakemaan Karin kännykkää, joka oli jäänyt yöpöydälle, sitten hän etsi hetken omaansa ja vei sen puolestaan makuuhuoneeseen. Pikaisesti pesemään hampaat kylppäriin, pissalle ja takaisin makuuhuoneeseen. Karia ei vieläkään näkynyt, Anne laittoi oven kiinni ja aikoi lukita sen sisäpuolelta. Avain! Onko se jostain syystä ulkopuolella ovea... Anne avasi oven ja kurottui ottamaan avainta. Ei! Missä hiiskatissa se on, Anne hätääntyi. Ovatko lapset leikkineet sillä, he joskus kuljettelivat avainta. Nyt ei olisi aikaa tämmöiseen... Anne kurkki ympäriinsä pitkin lattioita, kun lastenhuoneen ovi avautui ja Kari tuli ulos.

”Onko jokin hätänä?” Kari tiedusteli. ”Eh, eei”, Anne vastasi, nousi, jätti makuuhuoneen oven auki ja meni vaatekaapilleen huolettomasti. ”Etsitkö kenties tätä?”, Kari kysyi, näyttäen avainta kädessään. Anne hätkähti. Kari oli arvannut hänen aikeensa ja vienyt avaimen! Samassa Kari huomasi petivaatteidensa kadonneen. ”Vai tällaista peliä”, Kari totesi, laittoi oven takanaan kiinni ja lukitsi sen avaimella.”Jos sinä olet valmistautunut iltaan näin hyvin, niin olen minäkin. Arvelinkin, että et ole kovin yhteistyöhaluinen ja varasin sen vuoksi tänne tämän”. Kari otti kaapistaan ’selkäharjan’, jota yleensä pidettiin saunassa. Harja oli puinen, siinä oli suuri, pyöreä, tasainen harjasosan selkäpuoli ja pitkä tukeva varsi.

Anne kääntyi kokonaan Kariin päin, suoristautui ja otti tukevan haara-asennon. ”Nyt tää leikki saa riittää. Mä myönnän, että oon välillä hankala ja ehkä jotenkin ansaitsin sen aiemman selkäsaunan, mutta tää menee liian pitkälle. Sä et piiskaa mua yhtään enää, jos joku täällä saa selkäänsä, se olet tällä kertaa sinä. Tekis varmaan sullekin ihan hyvää saada persukset punaiseksi. Voit asettua tohon sängylle, niin mä näytän sulle.”

Kari katseli vaimoaan suorastaan ihaillen, hän ei voinut mielessään kuin kunnioittaa tuollaista rohkeutta ja uhmaa. Suunnitelmaansa hän ei silti aikonut muuttaa. Kari nakkasi harjan kädestään sängyn viereen lattialle ja otti mitään sanomatta askeleen kohti vaimoaan. ”Stop!” Anne kivahti. ”Jos tulet yhtään lähemmäs, sulle käy huonosti. Mä varotan, potkasen sua munille tai minne vaan ja kunnolla. Sähän et mua määräile!”

Kari tiesi kyllä vaimonsa hurjan luonnon, mutta hän tiesi myös jotakin taistelulajeista, olihan hän harrastanut Krav Magaa useamman vuoden ennen naimisiin menoaan. Kari lähestyi Annea ollen samalla varuillaan. Anne otti pari askelta taaksepäin, hyppäsi yllättäen sängylle ja potkaisi lujaa Karin vatsaa kohden. Nopeasti Kari tarttui jalkaan altapäin, nostaen sitä ylemmäs ja samalla kaataen Annen kaaressa selälleen sängylle. Kari hyppäsi sänkyyn Annen päälle, joka juuri ehti väistää kääntyen mahalleen. Samalla hetkellä Anne tajusi sen olleen virhe, Kari painoi samantien polvellaan häntä sänkyä vasten ja väänsi vaivattomasti hänen kätensä selän taakse. Sitten Kari veti vyönsä irti farkuistaan, sitoi Annen kädet yhteen tukevilla solmuilla ja alkoi kiskoa tämän farkkuja pois. Vain lantiolle yltävät housut liukuivat alas helposti, samalla lähtivät pikkuhousut. Kari jätti housut kuitenkin polvien kohdalle, näin ne estivät hiukan mahdollisia lisäpotkuja.

Anne tajusi vähitellen, että oli taas kärsinyt kirvelevän tappion. Samalla hän tajusi, että jos koskaan, niin nyt hän oli todella tehnyt sellaisia temppuja, että saisi varmasti selkäänsä. Hänhän oli aikonut häätää Karin sohvalle omasta sängystään, oli yrittänyt potkaista, eikä ollut osoittanut minkäänlaista katumusta edellisillasta... miksei hän ollut edes pyytänyt Karilta anteeksi käytöstään, sen sijaan että oli alkanut kieroilla. Anne alkoi nyyhkyttää ”Kari, älä, enhän mä oikeesti tarkottanu, mä vaan vähän hermostuin, hei unohdetaan koko juttu, joohan Kari”.

Kari katseli vaimonsa pyöreitä pakaroita ja ensin silitteli ja sitten puristeli niitä. ”Ei sulle tule vieläkään mieleen pyytää anteeksi tai katua tekojasi, kunhan vaan koitat pelastaa sievän persuksesi. Aika masentavaa, sua täytyy opettaa näköjään paljon enemmän ja useammin kuin kuvittelinkaan.” Kari nosti paketoidun vaimonsa polviensa päälle ja asetteli hänet siihen itselleen sopivaan asentoon. Anne koitti kiemurrella, mutta varsin turhaahan se oli. ”Saat nyt ensin ne lupaamani 25 lyöntiä avokämmenellä, katsotaan sitten paljonko on jatkorangaistus tuolla selkäharjalla”.

Iskut läiskähtelivät pakaroille isommitta tauoitta, Anne yritti ensin olla hiljaa ja kestää kaiken kuin kiusallaan, mutta kipu alkoi tuntua yhä polttavampana lyönti lyönniltä ja lopulta Anne jo vingahteli ja kyyneleet kohosivat silmiin. ”Kari, kiltti, se oli jo 25, kyllä se jo riittää eiks joo, kyllä mä nyt koitan parantaa tapani, päästä mut jooko!”

Annen pakarat olivat hehkuvan punaiset, ne muistuttivat kuin jotain suuria marjoja. Kari kumartui nostamaan lattialta harjan ja tunnusteli sen painoa lyönneistä kihelmöivässä kädessään. ”Nämä viisi lyöntiä harjalla ovat nyt siitä, että et tullut vapaaehtoisesti ottamaan rangaistustasi vastaan”, Kari sanoi tyynesti ja löi harjan selkäpuolella lujia iskuja vuoroon molemmille pakaroille. Kipu pureutui Anne tajuntaan kuin terävinä salamaniskuina ja hän parahteli kovalla äänellä. ”Hiljaa, olet ihan hiljaa, tai saat kiljumisestakin lisää lyöntejä. Nämä seuraavat viisi ovat siitä, että aioit jättää minut sohvalle nukkumaan”. Anne vääntyili tuskissaan ja puri huuliaan ettei olisi huutanut ääneen. ”Nämä viisi puolestaan ovat äskeisistä jutuistasi ja lapsellisista potkuyrityksistä”.

Anne ei voinut enää estää nyyhkytyksiään ja kyyneleet valuivat vuolaina pitkin otsaa ja hiuksia. ”Nyt sitten saat hitaassa tahdissa niin monta iskua kuin haluat, voit vaikuttaa niiden määrään itse”, Kari sanoi antaen uuden iskun. Anne ei ollut enää varma mitä Kari tarkoitti, mutta itkuisella äänellä hän sopersi ”anna anteeksi, lupaan olla kiltimpi tästä lähtien”. ”Lupaatko olla kieroilematta ja totella kun sanon?” Kari kysyi ja tehosti kysymystään vielä yhdellä lujalla iskulla. ”Lupaan, tottelen, olen varmasti kiltti jo” Anne nyyhki.

Kari irrotti solmitun vyön Annen käsistä ja veti housut pois jalasta kokonaan. Sitten hän käänsi vaimonsa istumaan syliinsä, nosti puseron pois pään yli ja avasi hakaset rintaliiveistä pujottaen nekin pois. Anne ei vastustellut yhtään, hän nyyhkytti edelleen hiljaa ja pyyhki silmiään nojaten miehensä olkapäähän. Kari nosti vaimonsa sängylle pitkäkseen, suuteli kyyneleisiä kasvoja ja hyväili hellästi alastoman ihon pehmeitä kaaria.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä