Ihan rehellisesti haluaisin tietää, onko 1-2 kertaa seksiä viikossa liian vähän?
Olen 38 v., mieheni kanssa lapsia kaksi ja avioliittoa takana 17 v.
Olen siinä "ihanassa" tilanteessa, että mieheni haluaa seksiä enemmän kuin minä, mutta minulle riittää vaikka kerran viikossa max. kaksi.
Tästä asiasta on tullut jo vuosien varrella sellainen "juttu", että en enää jaksaisi siitä riidellä!
Meidän halut ja tarpeet ei vain kohtaa.
Tarvitsen vertaistukea. Olenko liian haluton vai onko miehelläni "addiktio"?
Olen 38 v., mieheni kanssa lapsia kaksi ja avioliittoa takana 17 v.
Olen siinä "ihanassa" tilanteessa, että mieheni haluaa seksiä enemmän kuin minä, mutta minulle riittää vaikka kerran viikossa max. kaksi.
Tästä asiasta on tullut jo vuosien varrella sellainen "juttu", että en enää jaksaisi siitä riidellä!
Meidän halut ja tarpeet ei vain kohtaa.
Tarvitsen vertaistukea. Olenko liian haluton vai onko miehelläni "addiktio"?
Vastaukset 10
Vanhimmat
luonnolliseta kehityskulusta päätyneet vähän erilaisiin tarpeisiin ja vaatimuksiin. Kompromissi?
Mikä on kompromissi?
Ainakin mulle riittää jo tässä iässä pari kertaa viikossa.
No mikä vaan väliltä kerran päivässä - kerran viikossa on mielestäni normaalia teidän iässä. Tietysti fiiliksestä riippuen joskus haluaa enemmän, joskus vähemmän. Esimerkiksi työkiireet, pienet lapset tai sen sellaiset voivat vaikuttaa seksihaluihin.
Jos miehesi haluaa seksiä useamkin kuin sinä, voit varmaankin tyydyttää hänet jotenkin muuten kuin yhdynnässä; vaikkapa suihinotolla, käsin jne...? Todennäköisesti miehesi tyytyy välillä siihenkin.
Jos mies on viriili niin voipi haluta 2-3 kertaakin päivässä,ei siinä ikä paljoa paina kun testosteroni jyllää.Eri asia miten toinen haluaa sen hoitaa,asianhan voi kuitata vaikka eroottisella hellyydellä.Eli mielikuvitusta se kaipaa millä miehen pitää tyytyväisenä.
Tulet yllättymään (toivottavasti iloisesti) kunhan pääset "tuohon ikään" Me olemme aviopari 45/50 ja takana on 27 yhteistä vuotta. Edelleen haluan miestäni ja hän luojan kiitos minua. Keskiarvo lie jossain 4 x viikko, mutta upeita keskiarvon ylityksiä tapahtuu =)
Kysymys on avio-oikeudesta ei ikävästä velvollisuudesta. On onnetonta jos yhteensattuu kaksi ihmistä joiden libido on täysin eri paria. Jompi kumpi tai tod.näk molemmat kärsii.
Tällä hetkellä luulen että jos joutuisin tyytymään kerran viikkoon -tahtiin, olisin äärimmäisen ikävä ihminen. Se että jaksaako tai onko rakasteluun aikaa, on pitkälti prioirisointi-kysymys.. Onko puoliso ja hänen tarpeensa tärkeitä?
-onnellinen ja halukas vaimo-
tai ainakin minä tarvitsen 3-4 krt ja olen tyytyväinen. jos liian harvoin, sitä alkaa halut muuttumaan puolisoa kohden ja rupeaa äkkiä esim. porno tms. kiinnostamaan.
Iltalehdessä on jonkun tutkijan kommentteja asiaan. En kyllä mene sanomaan onko oikeassa vai ei, mutta omasta näkökulmasta kuulosti ihan järkevältä.
Haluja on erilaisia, sinuna olisin enemmänkin onnellinen siitä että miehesi haluaa sinua eikä juokse vieraissa. Halut eivät tasan tarkkaan aina kohtaa mutta joku kompromissi niihin on löydyttävä. Eikä se seksin harrastaminen saa olla aina sen aktiivisemman harteilla. Yritä sinäkin saada itsesi vähän aktiivisemmalle tuulelle ja yllätä miehesi säännöllisesti haluamalla häntä.
Toihan on hienoa, meikäläinen leikkii itsekseen muutaman kerran viikossa.
Emännän kanssa, jos se suo, niin muutaman kerran vuodessa.
Tätä on jatkunut noin 10 vuotta(yhdessä oltu 20v) ja nyt alkaa olemaan pinna täys!!
Olen tehnyt päätöksen, että en enää kieltäydy syrjähypyistä kun sellainen eteen sattuu!!
Ja kun tyttäret tulee täysikäiseksi, meikä lähtee!
1-2 kertaa viikossa tuskin on liian vähän. Puhutaanhan jopa seksistä kerran kuussa. Eri asia mihin toinen sitten pystyy. Kun mulla on "kiima-aika" niin ei siinä auta vonkaamiset jos mies ei pysty. Kyse ei ole halusta vaan kyvystä. Ja edelleen vaikea tajuta että jos itse sytyn miehen vieressä. Alasti nukutaan ja sunnuntaiaamun voisi käyttää rakasteluun. Ei siinä itku auta jos toinen ei kiihotu toisen vartalolle.
Sinä tosiaan olet ihanassa tilassa, koska miehesi sitten pystyy ja haluaa useammin. Itse sortunut välillä miettimään voisiko ruokavaliolla, vitamiineilla tai "smurffitableteilla" muuttaa asiaa. Kykyyn ehkä mutta haluhan tulee korvien välistä.
Välistä tuntuu että meillä osat keikahtanut suloisesti toisinpäin. Minä vonkaan kun ennen se oli toisinpäin. Mut kannattaa pysähtyä hetkeksi sinunkin ja miettiä, että jos tilanne olis toisinpäin. Miltä sinusta tuntuisi jos miehesi torjuisi sinut.
Surullista on että vaikkei nainen haluaisi hän silti pystyy seksiin. Mies taas yrityksistä huolimatta ei pysty, jos ei stondaa.
Nää on vaikeita juttuja mutta miksi sen pitäisikään olla helppoa. Ehkä tämä tuo sitten jännitystä ja väreilyä suhteeseen.
Tuli mieleeni että joskus kunnon riidan jälkeen mikään ole niin ihanaa kuin pujahtaa vällyjen väliin. Tai ottaa lasi tahi pari viiniä ja laskeutua mukavaan tunnelmaan. Joskus sitä vain makaa sängyssä eikä mieti toisen viettelyä, ja hupsvaan sitä huomaa olevansa miehensä kimpussa.
Ja kannattaa miettiä että mikä ennen iski. Mistä sitä ennen syttyi. Ja kokemuksesta tiedän, siispä suosittelen jossain eroottisessa myymälässä piipahtelua.
Aikoinaan leipäännyin seksiin kun en saanut itse nautintoa. Ja häveliäänä tyttönä kehdannut sanoa mistä pidin. Sitten syntyi lapset ja oli niin helppoa alkaa pihtariksi. Uskotella etten tarvinnut sitä nautintoa.
Kunnes sitten vain ykskaks heräsin siihen että rakastuin tuohon körilääseeni. Ja mukana tuli ne kauan kadoksissa olleet halut.
Nykyään sytyn miehelleni ihan perusasioista. Kun hän suihkunraikkaana ja saippualta tuoksuen kömpii viereeni. Mussa herää silloin aivan alkukantainen himotus...
Mutta alkuperäiselle. Älä syyllistä itseäsi. Mutta kokemuksella tiedän että myös puolison tunteet kannattaa ottaa huomioon. Sitä huomiota ei saa uhkailemalla, kerjäämällä eikä kiristämällä(tuskin hän näitä edes käyttää). Mutta ajattele asiaa että kaikkien näiden vuosien jälkeen hän haluaa sinua. Joten ajatteles kun hän seuraavan kerran tekee aloitteen, että sinussa on se jokin joka saa hänet syttymään. Lähdeppäs leikkiin joskus mukaan, voit jopa iloisesti yllättyä...