Ex-Agwe toi tämän termin esille toisella palstalla, ja asia jäi hieman hiertämään, koska uskontojen vannoutuneena inhoajana sain kauniisti muotoilemani "laadukas u-harjoittaminen my ass" -kommenttini johdosta ex-Agwen näpäytyksen/tuomion/ylimielisen kommentin että olen kehittymätön.
Kehityskulku voi toki olla seuraava: ensin saat uskonnosta jotain, sitten et saa ja inhoat sitä, sitten opit hyväksymään uskonnot ja sitten saat niistä taas jotain. Ex-Agwe kehittyneenä ihmisenä toki on jo yltänyt huipulle asti tässä prosessissa.
Itse jämähdin sille tasolle että uskonnot ovat ihmissielun mätäpaise, uskonnot ovat kaiken pahan alku ja juuri ja
*uskonnot erottavat ihmisen maagisesta olemisesta*
Oletan että ex-Agwe käsittää tämän asian tasan päinvastoin ja kokee että uskonnot toimivat maagisina työkaluina?
Eivät ne toimi kaikilla. Eivät ne toimi sellaisella jolla on voimakas sisäsyntyinen usko tai kaipuu sellaiseen.
Itse koen tekeväni selkeästi väärin mikäli alan leikkiä jonkun tietyn uskonnon harjoittajaa vaikka ko. uskonnon riitit kumisevat onttouttaan ja koko nääkähtänyt uskonto on pelkkä nääkähtänyt irvikuva siitä mitä jonkun ihmisen usko joskus jossain oli. Mitä jonkun ihmisen sisäsyntyinen maaginen kokemus oli!!!
Uskonnot minun silmissäni ovat huoria ja huoripukkeja. Usko, äh paska sana!, ei vaan SE MITÄ KOET on ihmisen todellinen rakastettu. Uskonnot ovat kuin Ilmarisen takoma kultainen kuva jolla hän yritti korvata vaimonsa.
Sillä ei ole merkitystä miten minä koen tai joku toinen kokee tai miten ex-Agwe kokee, toivon vain että ex-Agwe ymmärtää että kaikki eivät käytä samoja välineitä kuin hän. Minusta tämä kaipasi jonkinlaista konkretisoimista ja kommentoin, vaikka vaikutankin näin pikkumaiselta vanhoja muistelevalta kusipäältä. Noh, vaikkapa niinkin, kun julistan omaa agendaani, joka on:
Laadukas uskonnon harjoitus?
65
1851
Vastaukset
- Qadesha
Olen aina ollut lääpälläni rajattomuuteen. Voiko mitään maagisempaa ollakaan?
Netissä rajattomuus pilkistää kun joku uusi ja innokas ihminen ilmaantuu keskusteluihin. Innostun aina kun havaitsen että jollakulla on potentiaalia olla rajaton. Mutta pettymys on väistämätön: ihmisistä löytyy aina rajoja, takertumista johonkin ajatukseen rasittavuuteen asti, usko oppiin (ei sen edes väliä mihin)...
Pitäisiköhän minun yrittää olla keskenäni rajaton eikä odottaa sitä muilta? - jaina
ovat myyttiset tarinat. Inhoan krisselisosetta (vrt. tilliliha pinaattimuhennoksella), mutta lunastustarinalla on minusta edelleenkin arvonsa: sillä, että anarkistiarkkityyppi oppii, mikä on raskasta ja mikä keveää. Karhu tanssii ja sydän sitä katsellessa särkyy särkyy.
Ainoita tarinoita maailmassa ne eivät ole, mutta yritän suhtautua kristillisiin myytteihin rauhallisesti ja rehellisesti: en esim. esitä kovista, kun jouluna liikutun tiernapoikapiisistä: on lapsi syntynyt meillä ja poika aneettu on... (Tosin, se ON myös pakanallista, mutta got the point.)
"Sillä ei ole merkitystä miten minä koen tai joku toinen kokee tai miten ex-Agwe kokee, toivon vain että ex-Agwe ymmärtää että kaikki eivät käytä samoja välineitä kuin hän. Minusta tämä kaipasi jonkinlaista konkretisoimista ja kommentoin, vaikka vaikutankin näin pikkumaiselta vanhoja muistelevalta kusipäältä"
Minusta asia on varsin oleellinen nostaa esiin. Olen hirvittävällä vääntämisellä yrittänyt silloin tällöin selvittää lähes ateistista uskonnollisuuttani saaden vastakaiuksi lähinnä hämmentynyttä yninää. Elämme edelleenkin siinä harhaluulossa, että se on joko tai: selväpäinen uskonnottomuus tai psykopaattinen, psykoottinen hihhulointi. Krisselimaailmankuvan peruja tämä.
Minusta on mahdollista suhtautua omaan hengellisyyteensä myös älykkäästi, järkevästi, ainoana ohjeena uskoa omaan itseen
ja lainaampa taas vaihteeksi the Charge of the StarGoddess'ista:
"And you who seek to know Me, know that your seeking and yearning will avail you not, unless you know the Mystery: for if that which you seek, you find not within yourself, you will never find it without."
Mutta tässä tuleekin vastaan immanenssius tai sitten ei.
Toivottavasti jokainen keksii itselleen räätälöidyn, omansanäköisen ja itsekkäästi itselleen iloja tuottavan uskonnon. Eikä kerro siitä muille, ellei erikseen kysytä.- Qadesha
Otsikollani viittaan siihen kuinka pienen pienet ympyrät tässä loppujen lopuksi on kyseessä kun näille Uskonto-palstoille kirjoittelee. En minä(kään) tuolla tosimaailmassa riehu ympäriinsä hautakiviä potkiskellen ja muslimeilta huntuja repien... Todellinen uskonrauha pysyy uskonrauhana minun osaltani.
Se on vain tämä netti missä nyt haikailen pelkkänä puhuvana päänä sitä oivallusta ihmisiltä että kaikki asiat voi nähdä niin monesta vinkkelistä. Tapaus Awge oli minulle antoisa täällä aikoinaan, kun keskelle uskonsotia pöllähti joku joka vaikutti irtonaiselta ja freesiltä. Sitten tuli näitä muitakin tyyppejä ja hetken aikaa vaikutti siltä että jostakin voisi tulla jotakin. Vaan se kaikki aina lässähtää kuitenkin. Mutta tänä vuonna kun seurasin erään toisen fanaatikon kiihkoa näillä palstoilla minulla kai heräsi taas vanha visio siitä että olisi olemassa ihan oikea Juttujen Juttu, jossa millään vanhalla ja väsähtäneellä ei ole mitään osaa eikä arpaa.
Minun mielestäni uskontojen käyttökelpoisuuden aika meni jo.
Arkkityyppi- ja anarkistiarkkityyppitarinat ovat niin ikiaikainen ihmispsyykeen kietoutunut kudelma että niistä ei edes kannata yrittää eroon, vaan paremminkin lopettaa tutkainta vastaan potkiminen ja mennä virran mukana. Mutta mielestäni jokaisella on ainakin teoriassa suorastaan velvollisuus tehdä oma henkilökohtainen uskonratkaisunsa. On petosta ja teeskentelyä ottaa mielivaltaisesti jonkun muun juttu ja elää sitä puolisydämisesti. Esim. jos minä alkaisin heittää Jeesus-fanitusläppää niin ehkä se egon kannalta olisi yksi lysti - kaikki mitä ego tekee on yhdentekevää - mutta syvemmällä tasolla pettäisin surkeasti sen mitä todella olen.
Jos nyt joku kykenee ihan aidosti olemaan vuorotellen k-uskovainen, buddhalainen, muslimi etc. niin mikäs siinä sitten. Mutta ei sitä mielestäni muilta voi vaatia. Kaikki eivät ole kameleontteja. Minua välillä alkaa vähän väsyttää se että pitäisi olla niin saakutin suvaitsevainen kaikkea kohtaan ja olemaan valmis nakkaamaan omat sisäiset vipatuksensa vaikka akkunasta mäelle milloin mitäkin uskontoa harjoittaakseen. Laadukkaasti tai ei.
Kyllä täytyy olla jotain muutakin kuin nuo vanhat uskonnot joista Henki lähti jo. Varmastikin ihmisen henkinen kehitys tarvitsee jotain pohjaa miltä ponnistaa, jotain raameja ja tukipuita, mutta kun niistä raameista tulee niin helposti tärkeämpi juttu kuin siitä Jutusta (jolle en nyt parempaakaan nimeä keksi!) Sitten vaan tuijotellaan tukipuita ja palvotaan pilareita ja kiillotellaan kehyksiä.
Oikeastaan haluaisin kysyä tässä ihan keltä vaan että pystyykö sitä uskontoa laadukkaasti harjoittamaan ilman että rengistä tulee isäntä talossa, ilman että uskonnosta tulee tärkeämpi kuin Jutusta? - santra
Qadesha kirjoitti:
Otsikollani viittaan siihen kuinka pienen pienet ympyrät tässä loppujen lopuksi on kyseessä kun näille Uskonto-palstoille kirjoittelee. En minä(kään) tuolla tosimaailmassa riehu ympäriinsä hautakiviä potkiskellen ja muslimeilta huntuja repien... Todellinen uskonrauha pysyy uskonrauhana minun osaltani.
Se on vain tämä netti missä nyt haikailen pelkkänä puhuvana päänä sitä oivallusta ihmisiltä että kaikki asiat voi nähdä niin monesta vinkkelistä. Tapaus Awge oli minulle antoisa täällä aikoinaan, kun keskelle uskonsotia pöllähti joku joka vaikutti irtonaiselta ja freesiltä. Sitten tuli näitä muitakin tyyppejä ja hetken aikaa vaikutti siltä että jostakin voisi tulla jotakin. Vaan se kaikki aina lässähtää kuitenkin. Mutta tänä vuonna kun seurasin erään toisen fanaatikon kiihkoa näillä palstoilla minulla kai heräsi taas vanha visio siitä että olisi olemassa ihan oikea Juttujen Juttu, jossa millään vanhalla ja väsähtäneellä ei ole mitään osaa eikä arpaa.
Minun mielestäni uskontojen käyttökelpoisuuden aika meni jo.
Arkkityyppi- ja anarkistiarkkityyppitarinat ovat niin ikiaikainen ihmispsyykeen kietoutunut kudelma että niistä ei edes kannata yrittää eroon, vaan paremminkin lopettaa tutkainta vastaan potkiminen ja mennä virran mukana. Mutta mielestäni jokaisella on ainakin teoriassa suorastaan velvollisuus tehdä oma henkilökohtainen uskonratkaisunsa. On petosta ja teeskentelyä ottaa mielivaltaisesti jonkun muun juttu ja elää sitä puolisydämisesti. Esim. jos minä alkaisin heittää Jeesus-fanitusläppää niin ehkä se egon kannalta olisi yksi lysti - kaikki mitä ego tekee on yhdentekevää - mutta syvemmällä tasolla pettäisin surkeasti sen mitä todella olen.
Jos nyt joku kykenee ihan aidosti olemaan vuorotellen k-uskovainen, buddhalainen, muslimi etc. niin mikäs siinä sitten. Mutta ei sitä mielestäni muilta voi vaatia. Kaikki eivät ole kameleontteja. Minua välillä alkaa vähän väsyttää se että pitäisi olla niin saakutin suvaitsevainen kaikkea kohtaan ja olemaan valmis nakkaamaan omat sisäiset vipatuksensa vaikka akkunasta mäelle milloin mitäkin uskontoa harjoittaakseen. Laadukkaasti tai ei.
Kyllä täytyy olla jotain muutakin kuin nuo vanhat uskonnot joista Henki lähti jo. Varmastikin ihmisen henkinen kehitys tarvitsee jotain pohjaa miltä ponnistaa, jotain raameja ja tukipuita, mutta kun niistä raameista tulee niin helposti tärkeämpi juttu kuin siitä Jutusta (jolle en nyt parempaakaan nimeä keksi!) Sitten vaan tuijotellaan tukipuita ja palvotaan pilareita ja kiillotellaan kehyksiä.
Oikeastaan haluaisin kysyä tässä ihan keltä vaan että pystyykö sitä uskontoa laadukkaasti harjoittamaan ilman että rengistä tulee isäntä talossa, ilman että uskonnosta tulee tärkeämpi kuin Jutusta?Omassa "jutussa" on aina yksi miinuspuoli... kun ei ole muita ympärillä taputtamassa selkään ja sanomassa että just noin toi on ja että olet sinä sitten fiksu tyyppi...
Siitä ei kai millään pääse että ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee useimmiten sen selkään taputtajan.. oli se sitten uskonnollinen ryhmä taikka keskustelu palsta internetissä.
En tiedä onko "tukipuilla" sitten mitään muuta tehtävää, muuta kun tuo turvallisuuden tunnetta ryhmälle. Kaikki tietää, että mitkä on rajat ja että pitäis ajatella noin niin kuuluu ryhmää.
Siinähän sitten pyristelet, jos omat ajatukset ja idea alkaakin olla jotain muuta..
... itsenäinen -- yksinäinen
... ryhmässä --- tukahdutettuna???
tai jotain... ?? - jaina
santra kirjoitti:
Omassa "jutussa" on aina yksi miinuspuoli... kun ei ole muita ympärillä taputtamassa selkään ja sanomassa että just noin toi on ja että olet sinä sitten fiksu tyyppi...
Siitä ei kai millään pääse että ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee useimmiten sen selkään taputtajan.. oli se sitten uskonnollinen ryhmä taikka keskustelu palsta internetissä.
En tiedä onko "tukipuilla" sitten mitään muuta tehtävää, muuta kun tuo turvallisuuden tunnetta ryhmälle. Kaikki tietää, että mitkä on rajat ja että pitäis ajatella noin niin kuuluu ryhmää.
Siinähän sitten pyristelet, jos omat ajatukset ja idea alkaakin olla jotain muuta..
... itsenäinen -- yksinäinen
... ryhmässä --- tukahdutettuna???
tai jotain... ??Minulla on kyllä kokemus ryhmänoituudesta, jottei koskaan milloinkaan ketään ole väännetty uskomaan yhtään mihinkään. Mukana voisi periaatteessa olla jopa krisseli, jos hän suvaitsisi ao. seremoniarakennetta sekä jumaluuden naisellista aspektia (ja sekään ei ole kaukana, sillä monesti minullekin vakuutellaan, ettei Jahvella ole sukupuolta...) Olen riitistellyt sulassa sovussa ateistien, wiccojen ja epämääräispanteistien kanssa. Tämä on mahdollista, jos uskonto ymmärretään ritualistisena leikkinä pikemminkin kuin opillisena ajatusrakennelmana.
En ole kokenut, että ryhmäni noidat olisivat tukahduttaneet minua. Saan edelleenkin uskoa itseeni tai olla uskomatta. Se on oma asiani. Jaan sen, mitä jaan. Otan vastaan sen, mikä minua rakentaa.
"Kaikki tietää, että mitkä on rajat ja että pitäis ajatella noin niin kuuluu ryhmää."
Sen kummemmin kokemukseni kuin mielipiteenikään eivät tue väittämääsi. Ihmiset jokatapauksessa viimekädessä ajattelevat ja kokevat eri tavoin. Väitteesi on krisselimaailmankuvan peruja. - Qadesha
santra kirjoitti:
Omassa "jutussa" on aina yksi miinuspuoli... kun ei ole muita ympärillä taputtamassa selkään ja sanomassa että just noin toi on ja että olet sinä sitten fiksu tyyppi...
Siitä ei kai millään pääse että ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee useimmiten sen selkään taputtajan.. oli se sitten uskonnollinen ryhmä taikka keskustelu palsta internetissä.
En tiedä onko "tukipuilla" sitten mitään muuta tehtävää, muuta kun tuo turvallisuuden tunnetta ryhmälle. Kaikki tietää, että mitkä on rajat ja että pitäis ajatella noin niin kuuluu ryhmää.
Siinähän sitten pyristelet, jos omat ajatukset ja idea alkaakin olla jotain muuta..
... itsenäinen -- yksinäinen
... ryhmässä --- tukahdutettuna???
tai jotain... ??Aihe onkin mielenkiintoisempi kuin alunperin ajattelin.
Jonkin sortin oman uskoni fanaatikkona erottaisin jyrkästi sosiaaliset toiminnot ja tarpeet uskosta. Kuunneltuani näitä k-uskovaistenkin juttuja siellä sun täällä olen havainnut ettei ole olemassa kahta samalla tavalla uskovaa ihmistä. En tiedä onko uskominen geeneissä, kvanteissa vaiko missä, mutta yhtä monimuotoinen ja ainutlaatuinen se vaikuttaisi olevan kuin ihmislaji puhtaasti fyysisenäkin olentona jo on. En siis ymmärrä mikseivät ihmiset rämpytä kitaraa tai rumpua, kittaa teetä tai kahvia ihan vaan huvikseen, ja sitoudu siihen uskoonsa sitten vaan omassa kammiossaan... Mutta ehkäpä jotkut "meemit" eivät moista "ujoutta" suvaitse.
Fanaatikkous useimmiten haisee koska se tekee ihmisestä huumorintajuttoman törkimyksen jolla on muka oikeus rääpöstellä muiden ihmisten tunteita ja tarpeita aina sen mukaisesti mihin itse sattuu kulloinkin uskomaan. Etsiessäni ihmisistä ja itsestäni jonkinlaista hengenpaloa etsin ihmisistä myös tasapainottavia tekijöitä kuten kykyä asettua hieman irti itsestään niin että voi katsoa loitompaa omia vouhotuksiaan. Hienoa olisi jos samasta ihmisestä löytyisi niin palo kuin järkikin. Harvemmin kyllä...
Järki sanoo että väistämättä ihmiset tykkäävät jakaa kaiken, ja ollaan mieluiten "omalla porukalla". Tottakai uskon asioissakin. Mikäs siinä.
Ehkäpä se menee vaan väkisinkin niin että USKO = läsnä 1 ihminen, USKONTO = ollaan porukalla.
Onko porukalla oleminen sitten aina väistämättä kompromissi...? Qadesha kirjoitti:
Otsikollani viittaan siihen kuinka pienen pienet ympyrät tässä loppujen lopuksi on kyseessä kun näille Uskonto-palstoille kirjoittelee. En minä(kään) tuolla tosimaailmassa riehu ympäriinsä hautakiviä potkiskellen ja muslimeilta huntuja repien... Todellinen uskonrauha pysyy uskonrauhana minun osaltani.
Se on vain tämä netti missä nyt haikailen pelkkänä puhuvana päänä sitä oivallusta ihmisiltä että kaikki asiat voi nähdä niin monesta vinkkelistä. Tapaus Awge oli minulle antoisa täällä aikoinaan, kun keskelle uskonsotia pöllähti joku joka vaikutti irtonaiselta ja freesiltä. Sitten tuli näitä muitakin tyyppejä ja hetken aikaa vaikutti siltä että jostakin voisi tulla jotakin. Vaan se kaikki aina lässähtää kuitenkin. Mutta tänä vuonna kun seurasin erään toisen fanaatikon kiihkoa näillä palstoilla minulla kai heräsi taas vanha visio siitä että olisi olemassa ihan oikea Juttujen Juttu, jossa millään vanhalla ja väsähtäneellä ei ole mitään osaa eikä arpaa.
Minun mielestäni uskontojen käyttökelpoisuuden aika meni jo.
Arkkityyppi- ja anarkistiarkkityyppitarinat ovat niin ikiaikainen ihmispsyykeen kietoutunut kudelma että niistä ei edes kannata yrittää eroon, vaan paremminkin lopettaa tutkainta vastaan potkiminen ja mennä virran mukana. Mutta mielestäni jokaisella on ainakin teoriassa suorastaan velvollisuus tehdä oma henkilökohtainen uskonratkaisunsa. On petosta ja teeskentelyä ottaa mielivaltaisesti jonkun muun juttu ja elää sitä puolisydämisesti. Esim. jos minä alkaisin heittää Jeesus-fanitusläppää niin ehkä se egon kannalta olisi yksi lysti - kaikki mitä ego tekee on yhdentekevää - mutta syvemmällä tasolla pettäisin surkeasti sen mitä todella olen.
Jos nyt joku kykenee ihan aidosti olemaan vuorotellen k-uskovainen, buddhalainen, muslimi etc. niin mikäs siinä sitten. Mutta ei sitä mielestäni muilta voi vaatia. Kaikki eivät ole kameleontteja. Minua välillä alkaa vähän väsyttää se että pitäisi olla niin saakutin suvaitsevainen kaikkea kohtaan ja olemaan valmis nakkaamaan omat sisäiset vipatuksensa vaikka akkunasta mäelle milloin mitäkin uskontoa harjoittaakseen. Laadukkaasti tai ei.
Kyllä täytyy olla jotain muutakin kuin nuo vanhat uskonnot joista Henki lähti jo. Varmastikin ihmisen henkinen kehitys tarvitsee jotain pohjaa miltä ponnistaa, jotain raameja ja tukipuita, mutta kun niistä raameista tulee niin helposti tärkeämpi juttu kuin siitä Jutusta (jolle en nyt parempaakaan nimeä keksi!) Sitten vaan tuijotellaan tukipuita ja palvotaan pilareita ja kiillotellaan kehyksiä.
Oikeastaan haluaisin kysyä tässä ihan keltä vaan että pystyykö sitä uskontoa laadukkaasti harjoittamaan ilman että rengistä tulee isäntä talossa, ilman että uskonnosta tulee tärkeämpi kuin Jutusta?>>Minun mielestäni uskontojen käyttökelpoisuuden aika meni jo. >>
Hui hai, uskonnot ovat erittäin käyttökelpoisia! Uskovaisia on helppo paimentaa milloin mihinkin suuntaan, jos on tarvis. Uskonnosta riippumatta, kunhan se on kiivasta ja hurskasta.
>> Mutta mielestäni jokaisella on ainakin teoriassa suorastaan velvollisuus tehdä oma henkilökohtainen uskonratkaisunsa.>>
Miksi ihmeessä? Jos ajattelet tuolla tavalla ihmiselle hyvin tärkeästä asiasta, omasta sisimmästä, siis että on velvollisuus kajahtaa johonkin uskontoon, et ole ehkä oikein käsittänyt uskonnon ajatusta. Eihän uskonto sinänsä ole mikään kirosana, se on vain käsite, joka kätkee sisäänsä muutakin kuin sääntöjä ja määräyksiä, joitten nojalla rankataan, mihin joutuu kuoleman jälkeen.
>>On petosta ja teeskentelyä ottaa mielivaltaisesti jonkun muun juttu ja elää sitä puolisydämisesti. Esim. jos minä alkaisin heittää Jeesus-fanitusläppää niin ehkä se egon kannalta olisi yksi lysti - kaikki mitä ego tekee on yhdentekevää - mutta syvemmällä tasolla pettäisin surkeasti sen mitä todella olen.>>
No varmasti, jos otat sen kuolemanvakavasti. Jokainen magian vakavasti ottava tietää miten hyvä maaginen harjoitus on olla olevinaan uskovainen jotain sorttia ja alkaa heittää sen lajin läppää. Sillä tavalla saa hyvää harjoitusta tarkkaillessaan, miten muut suhtautuvat, ja miten itse suhtautuu siihen, miten muut suhtautuvat. Castañedalaiset sanovat menetelmää pyydystämiseksi.
>> Minua välillä alkaa vähän väsyttää se että pitäisi olla niin saakutin suvaitsevainen kaikkea kohtaan ja olemaan valmis nakkaamaan omat sisäiset vipatuksensa vaikka akkunasta mäelle milloin mitäkin uskontoa harjoittaakseen.>>
Tervetuloa vasemman käden polulle.
>> Varmastikin ihmisen henkinen kehitys tarvitsee jotain pohjaa miltä ponnistaa, jotain raameja ja tukipuita, mutta kun niistä raameista tulee niin helposti tärkeämpi juttu kuin siitä Jutusta (jolle en nyt parempaakaan nimeä keksi!) Sitten vaan tuijotellaan tukipuita ja palvotaan pilareita ja kiillotellaan kehyksiä. >>
Monet ihmiset jäävät juuri siihen tilaan. Palvontapaikat ja -henkilökunta alkavat merkitä liikaa. On hyvä käydä läpi kaikki vastaan osuvat uskonnot, ja katsoa, jääkö niistä käteen mitään. Kyllä oma sisin siitä kovoo ja alkaa näyttää pilkahduksia todellisesta itsestä.
>>Oikeastaan haluaisin kysyä tässä ihan keltä vaan että pystyykö sitä uskontoa laadukkaasti harjoittamaan ilman että rengistä tulee isäntä talossa, ilman että uskonnosta tulee tärkeämpi kuin Jutusta?>>
Riippuu uskonnosta, tietysti, mutta huonolta se näyttää. Minun ”uskontoni” vaatii minua olemaan tilivelvollinen vain ja ainoastaan itselleni. Mutta se onkin niin vaativa juttu, että harva pysyy sillä tiellä loppuun asti.- Qadesha
Riotandra kirjoitti:
>>Minun mielestäni uskontojen käyttökelpoisuuden aika meni jo. >>
Hui hai, uskonnot ovat erittäin käyttökelpoisia! Uskovaisia on helppo paimentaa milloin mihinkin suuntaan, jos on tarvis. Uskonnosta riippumatta, kunhan se on kiivasta ja hurskasta.
>> Mutta mielestäni jokaisella on ainakin teoriassa suorastaan velvollisuus tehdä oma henkilökohtainen uskonratkaisunsa.>>
Miksi ihmeessä? Jos ajattelet tuolla tavalla ihmiselle hyvin tärkeästä asiasta, omasta sisimmästä, siis että on velvollisuus kajahtaa johonkin uskontoon, et ole ehkä oikein käsittänyt uskonnon ajatusta. Eihän uskonto sinänsä ole mikään kirosana, se on vain käsite, joka kätkee sisäänsä muutakin kuin sääntöjä ja määräyksiä, joitten nojalla rankataan, mihin joutuu kuoleman jälkeen.
>>On petosta ja teeskentelyä ottaa mielivaltaisesti jonkun muun juttu ja elää sitä puolisydämisesti. Esim. jos minä alkaisin heittää Jeesus-fanitusläppää niin ehkä se egon kannalta olisi yksi lysti - kaikki mitä ego tekee on yhdentekevää - mutta syvemmällä tasolla pettäisin surkeasti sen mitä todella olen.>>
No varmasti, jos otat sen kuolemanvakavasti. Jokainen magian vakavasti ottava tietää miten hyvä maaginen harjoitus on olla olevinaan uskovainen jotain sorttia ja alkaa heittää sen lajin läppää. Sillä tavalla saa hyvää harjoitusta tarkkaillessaan, miten muut suhtautuvat, ja miten itse suhtautuu siihen, miten muut suhtautuvat. Castañedalaiset sanovat menetelmää pyydystämiseksi.
>> Minua välillä alkaa vähän väsyttää se että pitäisi olla niin saakutin suvaitsevainen kaikkea kohtaan ja olemaan valmis nakkaamaan omat sisäiset vipatuksensa vaikka akkunasta mäelle milloin mitäkin uskontoa harjoittaakseen.>>
Tervetuloa vasemman käden polulle.
>> Varmastikin ihmisen henkinen kehitys tarvitsee jotain pohjaa miltä ponnistaa, jotain raameja ja tukipuita, mutta kun niistä raameista tulee niin helposti tärkeämpi juttu kuin siitä Jutusta (jolle en nyt parempaakaan nimeä keksi!) Sitten vaan tuijotellaan tukipuita ja palvotaan pilareita ja kiillotellaan kehyksiä. >>
Monet ihmiset jäävät juuri siihen tilaan. Palvontapaikat ja -henkilökunta alkavat merkitä liikaa. On hyvä käydä läpi kaikki vastaan osuvat uskonnot, ja katsoa, jääkö niistä käteen mitään. Kyllä oma sisin siitä kovoo ja alkaa näyttää pilkahduksia todellisesta itsestä.
>>Oikeastaan haluaisin kysyä tässä ihan keltä vaan että pystyykö sitä uskontoa laadukkaasti harjoittamaan ilman että rengistä tulee isäntä talossa, ilman että uskonnosta tulee tärkeämpi kuin Jutusta?>>
Riippuu uskonnosta, tietysti, mutta huonolta se näyttää. Minun ”uskontoni” vaatii minua olemaan tilivelvollinen vain ja ainoastaan itselleni. Mutta se onkin niin vaativa juttu, että harva pysyy sillä tiellä loppuun asti.Kas vain, mäkähdykseni poikii ajatuksia jo useammaltakin taholta. Hjyvä...
>Hui hai, uskonnot ovat erittäin käyttökelpoisia! Uskovaisia on helppo paimentaa milloin mihinkin suuntaan, jos on tarvis. Uskonnosta riippumatta, kunhan se on kiivasta ja hurskasta.
Tuossa mielessä tietysti juu. Mutta minä kun olen niin kiltti ihminen, niin minua alkaa aina hävettää jos havaitsen lankeavani laskelmoinnin ja hyväksikäytön syntiin... Vaikka toki kun ajattelee oikein kiihkeää k-uskovaista, niin sehän vaan nauttii kun sen olemassaolon noteeraa edes jotenkin. Tuskin semmoista paljon pännisi joutua pelinappulaksikaan. No helvetti soikoon, ovathan he sitä jo OMAN USKONTONSAKIN MUKAAN! Heureka. Milloin on Saatana repimässä peräpeilistä ja milloin enkelit lentää lepahtelevat.
>> Mutta mielestäni jokaisella on ainakin teoriassa suorastaan velvollisuus tehdä oma henkilökohtainen uskonratkaisunsa.>>
>Miksi ihmeessä? Jos ajattelet tuolla tavalla ihmiselle hyvin tärkeästä asiasta, omasta sisimmästä, siis että on velvollisuus kajahtaa johonkin uskontoon, et ole ehkä oikein käsittänyt uskonnon ajatusta.
Olipas huono sana tuo uskonratkaisu. Siitähän tulee mieleen että voi muka valita peräti mihin uskoo... Olisikohan "uskonmäärittely" parempi juttu. Eli toivon että ihmiset tekisivät itselleen selväksi mihin he uskovat, eivätkä antaisi toisten ihmisten sortaa heidän vapauttaan uskoa juuri siten kuin itse uskovat.
Tietenkään täysin puhtaalta pöydältä ei kenkään pysty aloittamaan, koska harvalla nyt loppujen lopuksi kai on jatkuvia innoittavia revelaatioita joista sitten päätellä se oma uskonsa. On pakko tutustua vanhoihin juttuihin, myönnettäköön. Mutta se mitä tässä haen on se että ei ole pakko jäädä niihin, tai kuvitella että niistä voisi jotenkin hyötyäkin, jos sisimmässään kokee että ei hyödy. Se on vähän kuin sovittelisi väärän koon kenkää kinttuun.
>No varmasti, jos otat sen kuolemanvakavasti. Jokainen magian vakavasti ottava tietää miten hyvä maaginen harjoitus on olla olevinaan uskovainen jotain sorttia ja alkaa heittää sen lajin läppää. Sillä tavalla saa hyvää harjoitusta tarkkaillessaan, miten muut suhtautuvat, ja miten itse suhtautuu siihen, miten muut suhtautuvat. Castañedalaiset sanovat menetelmää pyydystämiseksi.
Juupa juu. Olinkin hemmetin huono castanedalainen juuri sen takia, että inhosin pyydystämistä jo ajatuksenakin. Asetin riman niin korkealle että esim. ihmisen joka aikoo uskoa näytösluontoisesti Jeesukseen PITÄÄ "ajautua mielenhäiriöön" (lainatakseni Turkkaa) ja ihan tosissaan alkaa uskoa siihen Jeesukseen. Raskas egoni ei kestä ajatusta että jäisikin sille tielleen sen Jeesus-uskon huomaan... Yäk *puistatus*
Eli miten palautua?
>Minun ”uskontoni” vaatii minua olemaan tilivelvollinen vain ja ainoastaan itselleni. Mutta se onkin niin vaativa juttu, että harva pysyy sillä tiellä loppuun asti.
Hieno asenne. Vaikka et toki kehuja uskossasi kaipaakaan! Qadesha kirjoitti:
Kas vain, mäkähdykseni poikii ajatuksia jo useammaltakin taholta. Hjyvä...
>Hui hai, uskonnot ovat erittäin käyttökelpoisia! Uskovaisia on helppo paimentaa milloin mihinkin suuntaan, jos on tarvis. Uskonnosta riippumatta, kunhan se on kiivasta ja hurskasta.
Tuossa mielessä tietysti juu. Mutta minä kun olen niin kiltti ihminen, niin minua alkaa aina hävettää jos havaitsen lankeavani laskelmoinnin ja hyväksikäytön syntiin... Vaikka toki kun ajattelee oikein kiihkeää k-uskovaista, niin sehän vaan nauttii kun sen olemassaolon noteeraa edes jotenkin. Tuskin semmoista paljon pännisi joutua pelinappulaksikaan. No helvetti soikoon, ovathan he sitä jo OMAN USKONTONSAKIN MUKAAN! Heureka. Milloin on Saatana repimässä peräpeilistä ja milloin enkelit lentää lepahtelevat.
>> Mutta mielestäni jokaisella on ainakin teoriassa suorastaan velvollisuus tehdä oma henkilökohtainen uskonratkaisunsa.>>
>Miksi ihmeessä? Jos ajattelet tuolla tavalla ihmiselle hyvin tärkeästä asiasta, omasta sisimmästä, siis että on velvollisuus kajahtaa johonkin uskontoon, et ole ehkä oikein käsittänyt uskonnon ajatusta.
Olipas huono sana tuo uskonratkaisu. Siitähän tulee mieleen että voi muka valita peräti mihin uskoo... Olisikohan "uskonmäärittely" parempi juttu. Eli toivon että ihmiset tekisivät itselleen selväksi mihin he uskovat, eivätkä antaisi toisten ihmisten sortaa heidän vapauttaan uskoa juuri siten kuin itse uskovat.
Tietenkään täysin puhtaalta pöydältä ei kenkään pysty aloittamaan, koska harvalla nyt loppujen lopuksi kai on jatkuvia innoittavia revelaatioita joista sitten päätellä se oma uskonsa. On pakko tutustua vanhoihin juttuihin, myönnettäköön. Mutta se mitä tässä haen on se että ei ole pakko jäädä niihin, tai kuvitella että niistä voisi jotenkin hyötyäkin, jos sisimmässään kokee että ei hyödy. Se on vähän kuin sovittelisi väärän koon kenkää kinttuun.
>No varmasti, jos otat sen kuolemanvakavasti. Jokainen magian vakavasti ottava tietää miten hyvä maaginen harjoitus on olla olevinaan uskovainen jotain sorttia ja alkaa heittää sen lajin läppää. Sillä tavalla saa hyvää harjoitusta tarkkaillessaan, miten muut suhtautuvat, ja miten itse suhtautuu siihen, miten muut suhtautuvat. Castañedalaiset sanovat menetelmää pyydystämiseksi.
Juupa juu. Olinkin hemmetin huono castanedalainen juuri sen takia, että inhosin pyydystämistä jo ajatuksenakin. Asetin riman niin korkealle että esim. ihmisen joka aikoo uskoa näytösluontoisesti Jeesukseen PITÄÄ "ajautua mielenhäiriöön" (lainatakseni Turkkaa) ja ihan tosissaan alkaa uskoa siihen Jeesukseen. Raskas egoni ei kestä ajatusta että jäisikin sille tielleen sen Jeesus-uskon huomaan... Yäk *puistatus*
Eli miten palautua?
>Minun ”uskontoni” vaatii minua olemaan tilivelvollinen vain ja ainoastaan itselleni. Mutta se onkin niin vaativa juttu, että harva pysyy sillä tiellä loppuun asti.
Hieno asenne. Vaikka et toki kehuja uskossasi kaipaakaan!>>Tuossa mielessä tietysti juu. Mutta minä kun olen niin kiltti ihminen, niin minua alkaa aina hävettää jos havaitsen lankeavani laskelmoinnin ja hyväksikäytön syntiin... >>
Kiltteys on vakava vika, se sitoo valtavasti energiaa, jota inehmo tarvitsee tärkeämpiin asioihin. Ihmislapsi ei ole syntyessään kiltti. Hänet opetetaan sellaiseksi, jotta hän menestyisi ja kauan eläisi yhteiskunnassa. Paketti ei välttämättä sisällä lupausta, että hän eläisi siinä onnellisena ja tyytyväisenä. Paremminkin päinvastoin. Sanotaanhan, että kiltit tytöt menevät taivaaseen, ei-kiltit sinne minne ikinä haluavat.
>>Asetin riman niin korkealle että esim. ihmisen joka aikoo uskoa näytösluontoisesti Jeesukseen PITÄÄ "ajautua mielenhäiriöön" (lainatakseni Turkkaa) ja ihan tosissaan alkaa uskoa siihen Jeesukseen. Raskas egoni ei kestä ajatusta että jäisikin sille tielleen sen Jeesus-uskon huomaan... Yäk *puistatus* >>
Kyllähän Jeesuksen voi ottaa kevyestikin, ja heittää juttua sen pohjalta. Jeesus oli ihminen. Varovaisesti ajatellen jopa huumorintajuinen. Sinä itse tässä skitsoilet.
>>Eli miten palautua? >>
Ottamalla rennosti. Pointti on siinä, mitä tavoittelee. Jos tavoittelet itsetuntemusta ja joutavuuksiin lukkiutuneen energiasi vapautumista, kaikki keinot ovat luvallisia. Se on itse luomastaan vankilasta pakenemista. Jos pelkäät astua vankilastasi ulos, keksit kyllä keinoja pysytellä siinä.- Qadesha
Riotandra kirjoitti:
>>Tuossa mielessä tietysti juu. Mutta minä kun olen niin kiltti ihminen, niin minua alkaa aina hävettää jos havaitsen lankeavani laskelmoinnin ja hyväksikäytön syntiin... >>
Kiltteys on vakava vika, se sitoo valtavasti energiaa, jota inehmo tarvitsee tärkeämpiin asioihin. Ihmislapsi ei ole syntyessään kiltti. Hänet opetetaan sellaiseksi, jotta hän menestyisi ja kauan eläisi yhteiskunnassa. Paketti ei välttämättä sisällä lupausta, että hän eläisi siinä onnellisena ja tyytyväisenä. Paremminkin päinvastoin. Sanotaanhan, että kiltit tytöt menevät taivaaseen, ei-kiltit sinne minne ikinä haluavat.
>>Asetin riman niin korkealle että esim. ihmisen joka aikoo uskoa näytösluontoisesti Jeesukseen PITÄÄ "ajautua mielenhäiriöön" (lainatakseni Turkkaa) ja ihan tosissaan alkaa uskoa siihen Jeesukseen. Raskas egoni ei kestä ajatusta että jäisikin sille tielleen sen Jeesus-uskon huomaan... Yäk *puistatus* >>
Kyllähän Jeesuksen voi ottaa kevyestikin, ja heittää juttua sen pohjalta. Jeesus oli ihminen. Varovaisesti ajatellen jopa huumorintajuinen. Sinä itse tässä skitsoilet.
>>Eli miten palautua? >>
Ottamalla rennosti. Pointti on siinä, mitä tavoittelee. Jos tavoittelet itsetuntemusta ja joutavuuksiin lukkiutuneen energiasi vapautumista, kaikki keinot ovat luvallisia. Se on itse luomastaan vankilasta pakenemista. Jos pelkäät astua vankilastasi ulos, keksit kyllä keinoja pysytellä siinä.Kiltteydellä ei tosiaankaan voita mitään, eikä se ole edes mielenkiintoista.
On pirun vaikea erottaa muiden itseen asettamat installaatiot siitä mikä on oma todellinen pyrkimys. Sitähän voi välillä kovastikin innostua piisäntlav-meiningistä, sitten kohta tulee sellainen olo että laatta lentää jos vielä jatkaa sitä imellystä. Seuraavaksi sitä haluaakin olla vähän teräväpäisempi, ja porukat tippuvat kyydistä ihmetellen mikäs sille nyt tuli.
Elääkseen mielenkiintoista elämää on oltava epäjohdonmukainen ja epäluotettava... - santra
jaina kirjoitti:
Minulla on kyllä kokemus ryhmänoituudesta, jottei koskaan milloinkaan ketään ole väännetty uskomaan yhtään mihinkään. Mukana voisi periaatteessa olla jopa krisseli, jos hän suvaitsisi ao. seremoniarakennetta sekä jumaluuden naisellista aspektia (ja sekään ei ole kaukana, sillä monesti minullekin vakuutellaan, ettei Jahvella ole sukupuolta...) Olen riitistellyt sulassa sovussa ateistien, wiccojen ja epämääräispanteistien kanssa. Tämä on mahdollista, jos uskonto ymmärretään ritualistisena leikkinä pikemminkin kuin opillisena ajatusrakennelmana.
En ole kokenut, että ryhmäni noidat olisivat tukahduttaneet minua. Saan edelleenkin uskoa itseeni tai olla uskomatta. Se on oma asiani. Jaan sen, mitä jaan. Otan vastaan sen, mikä minua rakentaa.
"Kaikki tietää, että mitkä on rajat ja että pitäis ajatella noin niin kuuluu ryhmää."
Sen kummemmin kokemukseni kuin mielipiteenikään eivät tue väittämääsi. Ihmiset jokatapauksessa viimekädessä ajattelevat ja kokevat eri tavoin. Väitteesi on krisselimaailmankuvan peruja.Voipi olla niinkin... että yleistin liikaa..
Toisaalta, vaikka lähdinkin sitten riipimään ryhmiä yleensä aloitin (kai?) alunperin uskonnoista ja niiden harjoittamisesta...
Sanoit itsekin "riitistelleesi ateistien, wiccojen ja epämääräisten panteistien kanssa." Teit siis eron itsesi ja muiden suhteen, sain sellaisen käsityksen että et siis laskisi itseäsi samaan uskontoon kuuluvaksi.
.... Ryhmälle kai tulee erilainen dynamiikka, jos se lähtee liikkeelle ajatuksesta että tehdään yhdessä vaikka ei samoin ajatellakkaan.
Jäin vain miettimään, onko kuvaamasi ryhmät kuitenkin vain väliaikaisia kokoonpanoja. Ja kuinka paljon ryhmä joutuu tekemään kompromisseja kun kaikki ajattelevat eri lailla.
En toki tarkoita että pysyvyys tarvitsisi samanlaisuutta, kun sitä ei kuitenkaan loppujen lopuksi koskaan juuri ihmisten kokemusmaailmojen erilaisuuksien takia. Tarkoitan rajoilla sitä, että suvaisevaisetkin ryhmät joutuvat jossain määrin määrittelemään omia "raamejaan".
"Mukana voisi periaatteessa olla jopa krisseli, jos hän suvaitsisi ao. seremoniarakennetta sekä jumaluuden naisellista aspektia"
Eli tavallaan teillä oli yhtenä raamina jumaluus naisellisena voimana. Kuitenkin, jos teistä joku (jos siis olette kiinteä, jokseenkin pysyvä ryhmä) haluaisikin ehdottomasti korostaakin miehisyyttä tai olisi alkaisi kannattaa ehdotonta jumaluuden sukupuolettomuutta, hän varmasti tuntisi tarvetta joko muokata seremonioitanne tai sitten jättäytyä pois..
.. ehkä vähän huono esimerkki mutta toivottavasti siitä silti ymmärtää ;) - santra
Qadesha kirjoitti:
Aihe onkin mielenkiintoisempi kuin alunperin ajattelin.
Jonkin sortin oman uskoni fanaatikkona erottaisin jyrkästi sosiaaliset toiminnot ja tarpeet uskosta. Kuunneltuani näitä k-uskovaistenkin juttuja siellä sun täällä olen havainnut ettei ole olemassa kahta samalla tavalla uskovaa ihmistä. En tiedä onko uskominen geeneissä, kvanteissa vaiko missä, mutta yhtä monimuotoinen ja ainutlaatuinen se vaikuttaisi olevan kuin ihmislaji puhtaasti fyysisenäkin olentona jo on. En siis ymmärrä mikseivät ihmiset rämpytä kitaraa tai rumpua, kittaa teetä tai kahvia ihan vaan huvikseen, ja sitoudu siihen uskoonsa sitten vaan omassa kammiossaan... Mutta ehkäpä jotkut "meemit" eivät moista "ujoutta" suvaitse.
Fanaatikkous useimmiten haisee koska se tekee ihmisestä huumorintajuttoman törkimyksen jolla on muka oikeus rääpöstellä muiden ihmisten tunteita ja tarpeita aina sen mukaisesti mihin itse sattuu kulloinkin uskomaan. Etsiessäni ihmisistä ja itsestäni jonkinlaista hengenpaloa etsin ihmisistä myös tasapainottavia tekijöitä kuten kykyä asettua hieman irti itsestään niin että voi katsoa loitompaa omia vouhotuksiaan. Hienoa olisi jos samasta ihmisestä löytyisi niin palo kuin järkikin. Harvemmin kyllä...
Järki sanoo että väistämättä ihmiset tykkäävät jakaa kaiken, ja ollaan mieluiten "omalla porukalla". Tottakai uskon asioissakin. Mikäs siinä.
Ehkäpä se menee vaan väkisinkin niin että USKO = läsnä 1 ihminen, USKONTO = ollaan porukalla.
Onko porukalla oleminen sitten aina väistämättä kompromissi...?Kompromissi voi kai olla sekä negatiivis sävytteinen että positiivis sävytteinen (en tosin ole mikään kielitieteilijä, joten ihan vaan korvakuulolla tätä pohdin =) )
kompromissin negatiivinen sävy = kumpikaan osapuoli ei saa mitä oikeasti haluaisi/tarvitsisi vaan jotakin siltä väliltä
kompromissin positiivinen sävy = asiassa päästään molempia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen (joka voi myös olla enemmän ja parempaa kuin kaksi alkuperäistä tavoitetta) - jaina
santra kirjoitti:
Voipi olla niinkin... että yleistin liikaa..
Toisaalta, vaikka lähdinkin sitten riipimään ryhmiä yleensä aloitin (kai?) alunperin uskonnoista ja niiden harjoittamisesta...
Sanoit itsekin "riitistelleesi ateistien, wiccojen ja epämääräisten panteistien kanssa." Teit siis eron itsesi ja muiden suhteen, sain sellaisen käsityksen että et siis laskisi itseäsi samaan uskontoon kuuluvaksi.
.... Ryhmälle kai tulee erilainen dynamiikka, jos se lähtee liikkeelle ajatuksesta että tehdään yhdessä vaikka ei samoin ajatellakkaan.
Jäin vain miettimään, onko kuvaamasi ryhmät kuitenkin vain väliaikaisia kokoonpanoja. Ja kuinka paljon ryhmä joutuu tekemään kompromisseja kun kaikki ajattelevat eri lailla.
En toki tarkoita että pysyvyys tarvitsisi samanlaisuutta, kun sitä ei kuitenkaan loppujen lopuksi koskaan juuri ihmisten kokemusmaailmojen erilaisuuksien takia. Tarkoitan rajoilla sitä, että suvaisevaisetkin ryhmät joutuvat jossain määrin määrittelemään omia "raamejaan".
"Mukana voisi periaatteessa olla jopa krisseli, jos hän suvaitsisi ao. seremoniarakennetta sekä jumaluuden naisellista aspektia"
Eli tavallaan teillä oli yhtenä raamina jumaluus naisellisena voimana. Kuitenkin, jos teistä joku (jos siis olette kiinteä, jokseenkin pysyvä ryhmä) haluaisikin ehdottomasti korostaakin miehisyyttä tai olisi alkaisi kannattaa ehdotonta jumaluuden sukupuolettomuutta, hän varmasti tuntisi tarvetta joko muokata seremonioitanne tai sitten jättäytyä pois..
.. ehkä vähän huono esimerkki mutta toivottavasti siitä silti ymmärtää ;)ei edellytä että kaikki ajattelevat samoin, ainoastaan, että pelataan samaa peliä, samoin säännöin ja samaan suuntaan.
".... Ryhmälle kai tulee erilainen dynamiikka, jos se lähtee liikkeelle ajatuksesta että tehdään yhdessä vaikka ei samoin ajatellakkaan."
Puulaakijoukkuehan voi tänään pelata futista ja huomenna curlinkia.
"Ja kuinka paljon ryhmä joutuu tekemään kompromisseja kun kaikki ajattelevat eri lailla."
Kompromisseja, mutta suhteessa mihin? Johonkin ehdottomaan auktoriteettin, jota muuten ei ole? Käyttäisin mielummin ilmaisua: konsensus. Miksi konsensus tai kompromissi pitäisi arvottaa: se toimii jos on toimiakseen.
"En toki tarkoita että pysyvyys tarvitsisi samanlaisuutta, kun sitä ei kuitenkaan loppujen lopuksi koskaan juuri ihmisten kokemusmaailmojen erilaisuuksien takia."
Pysyvyyshän on oleellista vain ylivaltaisille rakenteille, että niiden hirviömäiset rikollisuudet eivät paljastuisi. (No, vähän tässä liioittelen lämpimikseni.)
"Eli tavallaan teillä oli yhtenä raamina jumaluus naisellisena voimana."
Ei ole raameja. Käsität nyt, että on olemassa joku auktoriteetti, joka standardisoi käsityksiä. Kristityillä ja sos.demeillä on, ei nykypakanoilla. Mietipä koko konseptia vaikka ateisitin kannalta.
Aina voi myös kysyä: mitä väliä on tehdä mitään, yksin tai yhdessä. Jos keksii, mitä väliä niin, sitten keksii. Kaikki eivät keksi. Bueno, ei rappaa minua mitenkään. Elämä on itsetarkoitus, ei mikään "raami" tai "uskonto" tms. soossi. (Hirvee huutomerkki tässä asiasta, joka oikeastaan on yks kärpäsen pieru saharassa.)
"Kuitenkin, jos teistä joku (jos siis olette kiinteä, jokseenkin pysyvä ryhmä) haluaisikin ehdottomasti korostaakin miehisyyttä tai olisi alkaisi kannattaa ehdotonta jumaluuden sukupuolettomuutta, hän varmasti tuntisi tarvetta joko muokata seremonioitanne tai sitten jättäytyä pois.."
Puhut omasta maailmankuvastostasi käsin, eikä se edelleenkään vastaa kokemuksiani. Krisselimaailmankuvasta irrottautumattomien on niivvvaikeeta ajatella, että on sekä miehisyys, että naisisuus ja kaikkea siltä väliltä: Jumalatar ja Jumala jne.
Muuten, ne jotka osallistuvat, muokkaavat itse seremoniansa. Yhdessä. Se on hierarkiaan kasvaneelle ja siihen uskovalle tietenkin melko eksoottista. - jaina
Qadesha kirjoitti:
Kiltteydellä ei tosiaankaan voita mitään, eikä se ole edes mielenkiintoista.
On pirun vaikea erottaa muiden itseen asettamat installaatiot siitä mikä on oma todellinen pyrkimys. Sitähän voi välillä kovastikin innostua piisäntlav-meiningistä, sitten kohta tulee sellainen olo että laatta lentää jos vielä jatkaa sitä imellystä. Seuraavaksi sitä haluaakin olla vähän teräväpäisempi, ja porukat tippuvat kyydistä ihmetellen mikäs sille nyt tuli.
Elääkseen mielenkiintoista elämää on oltava epäjohdonmukainen ja epäluotettava...Kiltteys tuottaa kauheuksia: tottelevaisia kiduttajia ja tämä on tieteellinen tosiasia.
- Qadesha
jaina kirjoitti:
ei edellytä että kaikki ajattelevat samoin, ainoastaan, että pelataan samaa peliä, samoin säännöin ja samaan suuntaan.
".... Ryhmälle kai tulee erilainen dynamiikka, jos se lähtee liikkeelle ajatuksesta että tehdään yhdessä vaikka ei samoin ajatellakkaan."
Puulaakijoukkuehan voi tänään pelata futista ja huomenna curlinkia.
"Ja kuinka paljon ryhmä joutuu tekemään kompromisseja kun kaikki ajattelevat eri lailla."
Kompromisseja, mutta suhteessa mihin? Johonkin ehdottomaan auktoriteettin, jota muuten ei ole? Käyttäisin mielummin ilmaisua: konsensus. Miksi konsensus tai kompromissi pitäisi arvottaa: se toimii jos on toimiakseen.
"En toki tarkoita että pysyvyys tarvitsisi samanlaisuutta, kun sitä ei kuitenkaan loppujen lopuksi koskaan juuri ihmisten kokemusmaailmojen erilaisuuksien takia."
Pysyvyyshän on oleellista vain ylivaltaisille rakenteille, että niiden hirviömäiset rikollisuudet eivät paljastuisi. (No, vähän tässä liioittelen lämpimikseni.)
"Eli tavallaan teillä oli yhtenä raamina jumaluus naisellisena voimana."
Ei ole raameja. Käsität nyt, että on olemassa joku auktoriteetti, joka standardisoi käsityksiä. Kristityillä ja sos.demeillä on, ei nykypakanoilla. Mietipä koko konseptia vaikka ateisitin kannalta.
Aina voi myös kysyä: mitä väliä on tehdä mitään, yksin tai yhdessä. Jos keksii, mitä väliä niin, sitten keksii. Kaikki eivät keksi. Bueno, ei rappaa minua mitenkään. Elämä on itsetarkoitus, ei mikään "raami" tai "uskonto" tms. soossi. (Hirvee huutomerkki tässä asiasta, joka oikeastaan on yks kärpäsen pieru saharassa.)
"Kuitenkin, jos teistä joku (jos siis olette kiinteä, jokseenkin pysyvä ryhmä) haluaisikin ehdottomasti korostaakin miehisyyttä tai olisi alkaisi kannattaa ehdotonta jumaluuden sukupuolettomuutta, hän varmasti tuntisi tarvetta joko muokata seremonioitanne tai sitten jättäytyä pois.."
Puhut omasta maailmankuvastostasi käsin, eikä se edelleenkään vastaa kokemuksiani. Krisselimaailmankuvasta irrottautumattomien on niivvvaikeeta ajatella, että on sekä miehisyys, että naisisuus ja kaikkea siltä väliltä: Jumalatar ja Jumala jne.
Muuten, ne jotka osallistuvat, muokkaavat itse seremoniansa. Yhdessä. Se on hierarkiaan kasvaneelle ja siihen uskovalle tietenkin melko eksoottista.Törähtipä tuossa mieleen, että ilmeisesti Jumalattarella ei ole ollut osaa eikä arpaa kristillisiin karkeloihin enää sen jälkeen kun dualismi siirtyi fem/mask -tasolta tasolle hyvä/paha. Ainakin minun silmääni tapaa helpoiten tökätä k-uskovaisten mahdoton viehtymys laukata Saatanan perässä ja huutaa kaikenlaisista demoneista ja maailmanlopusta. "Paha" tuntuu änkeävän esiin jokaikisestä ovesta ja lävestä ja raosta mikä vain kirkosta löytyy.
Joskus nuorempana kun kovasti lueskelin noita Barbara G. Walkerin kirjoja, aloittaen muistaakseni kirjasta "The I Ching of The Goddess" taisin hieman älytä että ei kaikkea voi jakaa tiukasti hyvän ja pahan leireihin. Esim. kuolema. Sehän on karmea kammotus, ja siltä pitää välttyä jopa niin että raatonsakin saa sitten aikanaan haudasta ylös eräiden tahojen mukaan. (Minä en kyllä ymmärrä mihin tarvitaan fyysistä kehoa jos muitakin olemisen muotoja on olemassa. Ja miksei olisi.)
Jumalatar oli elämän luoja ja tuhoaja, ja se tuhoamis-aspekti hänet sitten tuhosikin, k-uskovaisten opeista pois. - HennaOnParas!
jaina kirjoitti:
ei edellytä että kaikki ajattelevat samoin, ainoastaan, että pelataan samaa peliä, samoin säännöin ja samaan suuntaan.
".... Ryhmälle kai tulee erilainen dynamiikka, jos se lähtee liikkeelle ajatuksesta että tehdään yhdessä vaikka ei samoin ajatellakkaan."
Puulaakijoukkuehan voi tänään pelata futista ja huomenna curlinkia.
"Ja kuinka paljon ryhmä joutuu tekemään kompromisseja kun kaikki ajattelevat eri lailla."
Kompromisseja, mutta suhteessa mihin? Johonkin ehdottomaan auktoriteettin, jota muuten ei ole? Käyttäisin mielummin ilmaisua: konsensus. Miksi konsensus tai kompromissi pitäisi arvottaa: se toimii jos on toimiakseen.
"En toki tarkoita että pysyvyys tarvitsisi samanlaisuutta, kun sitä ei kuitenkaan loppujen lopuksi koskaan juuri ihmisten kokemusmaailmojen erilaisuuksien takia."
Pysyvyyshän on oleellista vain ylivaltaisille rakenteille, että niiden hirviömäiset rikollisuudet eivät paljastuisi. (No, vähän tässä liioittelen lämpimikseni.)
"Eli tavallaan teillä oli yhtenä raamina jumaluus naisellisena voimana."
Ei ole raameja. Käsität nyt, että on olemassa joku auktoriteetti, joka standardisoi käsityksiä. Kristityillä ja sos.demeillä on, ei nykypakanoilla. Mietipä koko konseptia vaikka ateisitin kannalta.
Aina voi myös kysyä: mitä väliä on tehdä mitään, yksin tai yhdessä. Jos keksii, mitä väliä niin, sitten keksii. Kaikki eivät keksi. Bueno, ei rappaa minua mitenkään. Elämä on itsetarkoitus, ei mikään "raami" tai "uskonto" tms. soossi. (Hirvee huutomerkki tässä asiasta, joka oikeastaan on yks kärpäsen pieru saharassa.)
"Kuitenkin, jos teistä joku (jos siis olette kiinteä, jokseenkin pysyvä ryhmä) haluaisikin ehdottomasti korostaakin miehisyyttä tai olisi alkaisi kannattaa ehdotonta jumaluuden sukupuolettomuutta, hän varmasti tuntisi tarvetta joko muokata seremonioitanne tai sitten jättäytyä pois.."
Puhut omasta maailmankuvastostasi käsin, eikä se edelleenkään vastaa kokemuksiani. Krisselimaailmankuvasta irrottautumattomien on niivvvaikeeta ajatella, että on sekä miehisyys, että naisisuus ja kaikkea siltä väliltä: Jumalatar ja Jumala jne.
Muuten, ne jotka osallistuvat, muokkaavat itse seremoniansa. Yhdessä. Se on hierarkiaan kasvaneelle ja siihen uskovalle tietenkin melko eksoottista."Ja sitähän TE krisselimaailmankuvasta irrottautumattomat hierarkiaan kasvaneet auktoriteettiuskovaiset ette voi mitenkään tajuta, että me feministiset nykypakanat olemme todellakin jo vapauduttu hierarkkisista valtasuhteista, joiden ikeessä TE alemmat oliot vielä kapeakatseiduudellanne vain minun ylemmyydentunnettani kasvatatte. Etkö sinä tyhmä taantumuksellinen lehmä voi siis nyt vaan uskoa kun minä sanon että asia on niin! Minä olen todellakin niin vapautunut krisselimaailmankuvasta ettei minun tarvitse edes siitä koko ajan jankuttaa ja keksiä sille söpösti halveeraavia lempinimiä! Ja sitähän TE krisselikahleitanne vielä mukanaan raahaavat patriarkaatinpalvojat ette voi varsinkaan tajuta, että me nykypakanat tai ainakin minä JAINA olen puhdistanut jo kielenikin kaikista hierarkioista, alistamissuhteista ja valtapeleistä, joissa vaikutuskeinot ovat niin hienostuneita ja vaivihkaisia, etteivät tyhmät (siis kaikki muut paitsi minä) edes tajua kuinka niitä ohjaillaan ja alistetaan. Ja jos ette tajua että minähän en niitä teidän hierarkkisia pelejänne koskaan pelaa enkä pomota, niin sitten minä oikeasti suutun ja marmatan, että te ette pelaa oikein ja keskustele kohteliaasti niin kuin kuuluu keskustella niiden antiautoratiivisten sääntöjen mukaan, jotka minun päästäni löytyvät."
Niin jaina, jos haluat pätemisleikkejäsi edelleen täällä magiapalstalla leikkiä, niin muistathan nokkimisjärjestyksen ja kiusaat vain pienempiäsi niin kuin tähänkin asti ja väistyt tieltä somasti niiaten, kun palstan patriarkaatti jyrähtää. Nämä koulupihan käytössäännöt kun eivät ole jainallekaan eksoottisia. - niin juuri
HennaOnParas! kirjoitti:
"Ja sitähän TE krisselimaailmankuvasta irrottautumattomat hierarkiaan kasvaneet auktoriteettiuskovaiset ette voi mitenkään tajuta, että me feministiset nykypakanat olemme todellakin jo vapauduttu hierarkkisista valtasuhteista, joiden ikeessä TE alemmat oliot vielä kapeakatseiduudellanne vain minun ylemmyydentunnettani kasvatatte. Etkö sinä tyhmä taantumuksellinen lehmä voi siis nyt vaan uskoa kun minä sanon että asia on niin! Minä olen todellakin niin vapautunut krisselimaailmankuvasta ettei minun tarvitse edes siitä koko ajan jankuttaa ja keksiä sille söpösti halveeraavia lempinimiä! Ja sitähän TE krisselikahleitanne vielä mukanaan raahaavat patriarkaatinpalvojat ette voi varsinkaan tajuta, että me nykypakanat tai ainakin minä JAINA olen puhdistanut jo kielenikin kaikista hierarkioista, alistamissuhteista ja valtapeleistä, joissa vaikutuskeinot ovat niin hienostuneita ja vaivihkaisia, etteivät tyhmät (siis kaikki muut paitsi minä) edes tajua kuinka niitä ohjaillaan ja alistetaan. Ja jos ette tajua että minähän en niitä teidän hierarkkisia pelejänne koskaan pelaa enkä pomota, niin sitten minä oikeasti suutun ja marmatan, että te ette pelaa oikein ja keskustele kohteliaasti niin kuin kuuluu keskustella niiden antiautoratiivisten sääntöjen mukaan, jotka minun päästäni löytyvät."
Niin jaina, jos haluat pätemisleikkejäsi edelleen täällä magiapalstalla leikkiä, niin muistathan nokkimisjärjestyksen ja kiusaat vain pienempiäsi niin kuin tähänkin asti ja väistyt tieltä somasti niiaten, kun palstan patriarkaatti jyrähtää. Nämä koulupihan käytössäännöt kun eivät ole jainallekaan eksoottisia.Aina löytyy kanoja joilla on pallit mutta jotka kumminkin ovat kanoja. Se on häijy tunne kun tulee nokasta niskaan.
- HennaOnParas!
niin juuri kirjoitti:
Aina löytyy kanoja joilla on pallit mutta jotka kumminkin ovat kanoja. Se on häijy tunne kun tulee nokasta niskaan.
>>>Aina löytyy kanoja joilla on pallit mutta jotka kumminkin ovat kanoja.>Se on häijy tunne kun tulee nokasta niskaan.
- jaina
HennaOnParas! kirjoitti:
"Ja sitähän TE krisselimaailmankuvasta irrottautumattomat hierarkiaan kasvaneet auktoriteettiuskovaiset ette voi mitenkään tajuta, että me feministiset nykypakanat olemme todellakin jo vapauduttu hierarkkisista valtasuhteista, joiden ikeessä TE alemmat oliot vielä kapeakatseiduudellanne vain minun ylemmyydentunnettani kasvatatte. Etkö sinä tyhmä taantumuksellinen lehmä voi siis nyt vaan uskoa kun minä sanon että asia on niin! Minä olen todellakin niin vapautunut krisselimaailmankuvasta ettei minun tarvitse edes siitä koko ajan jankuttaa ja keksiä sille söpösti halveeraavia lempinimiä! Ja sitähän TE krisselikahleitanne vielä mukanaan raahaavat patriarkaatinpalvojat ette voi varsinkaan tajuta, että me nykypakanat tai ainakin minä JAINA olen puhdistanut jo kielenikin kaikista hierarkioista, alistamissuhteista ja valtapeleistä, joissa vaikutuskeinot ovat niin hienostuneita ja vaivihkaisia, etteivät tyhmät (siis kaikki muut paitsi minä) edes tajua kuinka niitä ohjaillaan ja alistetaan. Ja jos ette tajua että minähän en niitä teidän hierarkkisia pelejänne koskaan pelaa enkä pomota, niin sitten minä oikeasti suutun ja marmatan, että te ette pelaa oikein ja keskustele kohteliaasti niin kuin kuuluu keskustella niiden antiautoratiivisten sääntöjen mukaan, jotka minun päästäni löytyvät."
Niin jaina, jos haluat pätemisleikkejäsi edelleen täällä magiapalstalla leikkiä, niin muistathan nokkimisjärjestyksen ja kiusaat vain pienempiäsi niin kuin tähänkin asti ja väistyt tieltä somasti niiaten, kun palstan patriarkaatti jyrähtää. Nämä koulupihan käytössäännöt kun eivät ole jainallekaan eksoottisia.Jos kertaan jo kolmatta kertaa, ettei edelleenkään ole auktoriteettia (jollei subjektin omaa ajattelua suhteessa elämän reaaliteetteihin sellaiseksi kullekin subjektille lasketa) ei varmaankaan ole epäinhimillistä olettaa,
että
olen turhautunut yrityksestäni selittää, ettei edelleenkään ole mitään Yhtä Suurta Ajatusta tai Yhtä Suurta Oppia tai Yhtä Suurta Totuutta tai Yhtä Suurta Ajattelijaa.
Toiseksen, puhuin passiivissa, eli asiat koskettavat ihmisiä yleensä.
Oikeasti on vaikeaa irrottautua kaikenlaisista kristillisen maailmankuvaston mömmöistä. Se vaatii aikaa ja jonkinlaisen uudelleenvirittäytymisen.
"Niin jaina, jos haluat pätemisleikkejäsi edelleen täällä magiapalstalla leikkiä, niin muistathan nokkimisjärjestyksen ja kiusaat vain pienempiäsi niin kuin tähänkin asti ja väistyt tieltä somasti niiaten, kun palstan patriarkaatti jyrähtää."
Jos palstakirjoittelu on mielestäsi pätemisleikittelyä, se on sitä kaikille muillekin. Minusta tämä on melko matalan tason räkyttämistä, eräänlaista kvasisosiaalisuutta.
En tiennytkään kiusaavani pienempiäni, ainakaan en olettanut kiusaavani, enkä myöskään ole havainnut mitään patriarkaattia. Mitä oikeastaan tarkoitat: sitäkö, etten saisi kirjoittaa, sitäkö, etten saisi olla erimielinen vai sitä, etten saisi perustella kantaani vai sitä, että minun tulisi telepaattisesti päätellä kirjoittajan henkinen tila ja -ikä?
Ja mitä magian harjoittamiseen tulee, minua magian harjoittajana joskus kiinnostaa ottaa kantaa siihen, mitä palstalla kirjoitetaan. Varsinaista vakavaa keskusteluahan täällä harvoin käydään, eikä tämänkaltainen palsta voikaan olla mikään aikuisen avautumiskanava. - jaina
Qadesha kirjoitti:
Törähtipä tuossa mieleen, että ilmeisesti Jumalattarella ei ole ollut osaa eikä arpaa kristillisiin karkeloihin enää sen jälkeen kun dualismi siirtyi fem/mask -tasolta tasolle hyvä/paha. Ainakin minun silmääni tapaa helpoiten tökätä k-uskovaisten mahdoton viehtymys laukata Saatanan perässä ja huutaa kaikenlaisista demoneista ja maailmanlopusta. "Paha" tuntuu änkeävän esiin jokaikisestä ovesta ja lävestä ja raosta mikä vain kirkosta löytyy.
Joskus nuorempana kun kovasti lueskelin noita Barbara G. Walkerin kirjoja, aloittaen muistaakseni kirjasta "The I Ching of The Goddess" taisin hieman älytä että ei kaikkea voi jakaa tiukasti hyvän ja pahan leireihin. Esim. kuolema. Sehän on karmea kammotus, ja siltä pitää välttyä jopa niin että raatonsakin saa sitten aikanaan haudasta ylös eräiden tahojen mukaan. (Minä en kyllä ymmärrä mihin tarvitaan fyysistä kehoa jos muitakin olemisen muotoja on olemassa. Ja miksei olisi.)
Jumalatar oli elämän luoja ja tuhoaja, ja se tuhoamis-aspekti hänet sitten tuhosikin, k-uskovaisten opeista pois."Törähtipä tuossa mieleen, että ilmeisesti Jumalattarella ei ole ollut osaa eikä arpaa kristillisiin karkeloihin enää sen jälkeen kun dualismi siirtyi fem/mask -tasolta tasolle hyvä/paha."
Kysehän näissä paholaistamispyyteissä on ollut myös silkasta vallankäytöstä. Tulee muistaa, että kristinusko on valtausko sekä sisällöllisesti, että ulkoisilta rakenteiltaan.
Vanhaeurooppalainen kulttuuri (joka siis oli korkeakulttuuria sekin) tuli ensin raivata alta pois. Osansa demonisaatiosta olivat tietenkin hoitaneet jo kansainvaellusten aiheuttamat sodat ja maanviljelys. Suuret MaaJumalattaret olivat minimoituneet vaimoiksi, sisarkisi, tyttäriksi (eli määriteltiin miehen kautta) ja MaaEmot (MorRioghan, Louhi, Mari, BabaYaga jne.) maan omistuksen, viljelyksen, ostamisen jne. takia pimentoon, maan alle, unien (Fata Morgana), kuoleman valtakuntaa (hautaus). (Lyhyesti: ihminen otti haltuunsa ja omistukseensa semmoista, mikä aiemmin oli ollut oleellisesti OSA jumaluutta, jumaluuden ruumista.)
Kalevalakin kertoo siitä, kuinka miehet kosiskelevat ja yrittävät voittaa PIMEÄN Pohjolan (joka maagisesti siis assosioituu maahan) naisellisia voimia.
"Ainakin minun silmääni tapaa helpoiten tökätä k-uskovaisten mahdoton viehtymys laukata Saatanan perässä ja huutaa kaikenlaisista demoneista ja maailmanlopusta."
Niin, väistämättä kriselisoossiin kuuluu tämä ikävämpi paholaisjumaluuden palvonta. Mielenkiintoista puolestaan on, kuinka kristityt kilvan nämä paholais-intohimonsa kieltävät.
"Jumalatar oli elämän luoja ja tuhoaja, ja se tuhoamis-aspekti hänet sitten tuhosikin, k-uskovaisten opeista pois."
Elämän kiertoon ja sukupolvien ketjun jatkumoon kuuluu synnytymä ja kuolema. Molemmat on riistuttu mies-, sota- ja valtakeskeisestä kristinuskosta. Puhutaan luomisesta ja kuolema on korvattu epätodella väitteellä kuolemattomuudesta, mutta kuka todella kaipaa kuolemattomuutta?
Luulen, että kaikkia ihmisiä lohduttaa ajatus olla osa maailmankaikkeutta, osa ihmisten DNA-ketjua ja kaikki ihmiset intuitiivisesti tietävät, että eläminen maailmassa, osana sitä, jättämällä maailmaan oman jälkensä on se noin vastalääke kuoleman ankaruutta vastaan. Toisaalta elämä on raskasta ja vaivalloista, kivulloistakin, jolloin kuolema voi olla Tuonen kehto, öinen lehto, lepoa ja unohdusta. En usko, että iäisyys varsinaisesti kiinnostaa krisseliväkeäkään, pelkojaan he tällä iäisyysteemalla enemminkin näyttävät käsittelevän.
Krisselitahna on pelkkää pelon ja raivon projisointia: yritys hallita itseä ja muita ulkoistamalla pelkoa ja raivoa. - HennaOnParas!
jaina kirjoitti:
Jos kertaan jo kolmatta kertaa, ettei edelleenkään ole auktoriteettia (jollei subjektin omaa ajattelua suhteessa elämän reaaliteetteihin sellaiseksi kullekin subjektille lasketa) ei varmaankaan ole epäinhimillistä olettaa,
että
olen turhautunut yrityksestäni selittää, ettei edelleenkään ole mitään Yhtä Suurta Ajatusta tai Yhtä Suurta Oppia tai Yhtä Suurta Totuutta tai Yhtä Suurta Ajattelijaa.
Toiseksen, puhuin passiivissa, eli asiat koskettavat ihmisiä yleensä.
Oikeasti on vaikeaa irrottautua kaikenlaisista kristillisen maailmankuvaston mömmöistä. Se vaatii aikaa ja jonkinlaisen uudelleenvirittäytymisen.
"Niin jaina, jos haluat pätemisleikkejäsi edelleen täällä magiapalstalla leikkiä, niin muistathan nokkimisjärjestyksen ja kiusaat vain pienempiäsi niin kuin tähänkin asti ja väistyt tieltä somasti niiaten, kun palstan patriarkaatti jyrähtää."
Jos palstakirjoittelu on mielestäsi pätemisleikittelyä, se on sitä kaikille muillekin. Minusta tämä on melko matalan tason räkyttämistä, eräänlaista kvasisosiaalisuutta.
En tiennytkään kiusaavani pienempiäni, ainakaan en olettanut kiusaavani, enkä myöskään ole havainnut mitään patriarkaattia. Mitä oikeastaan tarkoitat: sitäkö, etten saisi kirjoittaa, sitäkö, etten saisi olla erimielinen vai sitä, etten saisi perustella kantaani vai sitä, että minun tulisi telepaattisesti päätellä kirjoittajan henkinen tila ja -ikä?
Ja mitä magian harjoittamiseen tulee, minua magian harjoittajana joskus kiinnostaa ottaa kantaa siihen, mitä palstalla kirjoitetaan. Varsinaista vakavaa keskusteluahan täällä harvoin käydään, eikä tämänkaltainen palsta voikaan olla mikään aikuisen avautumiskanava.>>>Jos kertaan jo kolmatta kertaa, ettei edelleenkään ole auktoriteettia (jollei subjektin omaa ajattelua suhteessa elämän reaaliteetteihin sellaiseksi kullekin subjektille lasketa)>ettei edelleenkään ole mitään Yhtä Suurta Ajatusta tai Yhtä Suurta Oppia tai Yhtä Suurta Totuutta tai Yhtä Suurta Ajattelijaa.>Toiseksen, puhuin passiivissa, eli asiat koskettavat ihmisiä yleensä.>Mitä oikeastaan tarkoitat: sitäkö, etten saisi kirjoittaa, sitäkö, etten saisi olla erimielinen vai sitä, etten saisi perustella kantaani vai sitä, että minun tulisi telepaattisesti päätellä kirjoittajan henkinen tila ja -ikä?>Krisselitahna on pelkkää pelon ja raivon projisointia: yritys hallita itseä ja muita ulkoistamalla pelkoa ja raivoa.
- Desha
jaina kirjoitti:
"Törähtipä tuossa mieleen, että ilmeisesti Jumalattarella ei ole ollut osaa eikä arpaa kristillisiin karkeloihin enää sen jälkeen kun dualismi siirtyi fem/mask -tasolta tasolle hyvä/paha."
Kysehän näissä paholaistamispyyteissä on ollut myös silkasta vallankäytöstä. Tulee muistaa, että kristinusko on valtausko sekä sisällöllisesti, että ulkoisilta rakenteiltaan.
Vanhaeurooppalainen kulttuuri (joka siis oli korkeakulttuuria sekin) tuli ensin raivata alta pois. Osansa demonisaatiosta olivat tietenkin hoitaneet jo kansainvaellusten aiheuttamat sodat ja maanviljelys. Suuret MaaJumalattaret olivat minimoituneet vaimoiksi, sisarkisi, tyttäriksi (eli määriteltiin miehen kautta) ja MaaEmot (MorRioghan, Louhi, Mari, BabaYaga jne.) maan omistuksen, viljelyksen, ostamisen jne. takia pimentoon, maan alle, unien (Fata Morgana), kuoleman valtakuntaa (hautaus). (Lyhyesti: ihminen otti haltuunsa ja omistukseensa semmoista, mikä aiemmin oli ollut oleellisesti OSA jumaluutta, jumaluuden ruumista.)
Kalevalakin kertoo siitä, kuinka miehet kosiskelevat ja yrittävät voittaa PIMEÄN Pohjolan (joka maagisesti siis assosioituu maahan) naisellisia voimia.
"Ainakin minun silmääni tapaa helpoiten tökätä k-uskovaisten mahdoton viehtymys laukata Saatanan perässä ja huutaa kaikenlaisista demoneista ja maailmanlopusta."
Niin, väistämättä kriselisoossiin kuuluu tämä ikävämpi paholaisjumaluuden palvonta. Mielenkiintoista puolestaan on, kuinka kristityt kilvan nämä paholais-intohimonsa kieltävät.
"Jumalatar oli elämän luoja ja tuhoaja, ja se tuhoamis-aspekti hänet sitten tuhosikin, k-uskovaisten opeista pois."
Elämän kiertoon ja sukupolvien ketjun jatkumoon kuuluu synnytymä ja kuolema. Molemmat on riistuttu mies-, sota- ja valtakeskeisestä kristinuskosta. Puhutaan luomisesta ja kuolema on korvattu epätodella väitteellä kuolemattomuudesta, mutta kuka todella kaipaa kuolemattomuutta?
Luulen, että kaikkia ihmisiä lohduttaa ajatus olla osa maailmankaikkeutta, osa ihmisten DNA-ketjua ja kaikki ihmiset intuitiivisesti tietävät, että eläminen maailmassa, osana sitä, jättämällä maailmaan oman jälkensä on se noin vastalääke kuoleman ankaruutta vastaan. Toisaalta elämä on raskasta ja vaivalloista, kivulloistakin, jolloin kuolema voi olla Tuonen kehto, öinen lehto, lepoa ja unohdusta. En usko, että iäisyys varsinaisesti kiinnostaa krisseliväkeäkään, pelkojaan he tällä iäisyysteemalla enemminkin näyttävät käsittelevän.
Krisselitahna on pelkkää pelon ja raivon projisointia: yritys hallita itseä ja muita ulkoistamalla pelkoa ja raivoa.Jopa reinkarnaatiojuttuineni minäkin olen vanhemmiten alkanut mieltää enenevissä määrin kuinka "kolahtava" juttu elämä onkaan ihan ilman mitään jatkoaikojakaan. Sikäli on harmi että niin hemmetin paljon ajatukseni takertuvat kaikenlaisiin uskonasioihin, koska todellakin pahoin pelkään että ne näivettävät sielua jos ei pidä varaansa.
Jos lapsi laitetaan kuraojaan lapio kädessä, hän huhkii siellä onnessaan ja rakentelee vaikka mitä ihmeellisyyksiä, eikä suinkaan itke ja vingu koko ajan että kuinka kauan täällä vielä pitää olla ja koska pääsee johonkin vitivalkeaan huoneeseen virsiä veisaamaan.
Keskittyminen meneillään olevaan juttuun on vähän vaikeaa k-uskovaisille, ja ilmeisesti sen takia niitä syntejäkin tulee sitten tuherrettua. Kun ei oikein ole läsnä tässä vaan ajatukset askartelevat taivas-asioissa, niin hups kun tuli taas toilailtua mutta ei se mitään kun Jesse jeesaa.
Tai ehkei nyt noinkaan, mutta tuli vaan niin huvittavana tuo em. ajatus mieleen...
Jos tivaa että mikä se taivas on ja miten siellä voi olla tulematta hulluksi ikuisuudessa jossa mitään uutta ei enää luoda(?) niin vastaukset ovat kovin vältteleviä. "Et sinä sitä nyt ymmärrä että siellä on ihqua se että saa olla Jeesuksen helmassa." No enpä tosiaan juu.
Oman uskonsa kriittinen tarkastelu onkin sitten taas ihan oma ongelmoisensa... - santra
jaina kirjoitti:
ei edellytä että kaikki ajattelevat samoin, ainoastaan, että pelataan samaa peliä, samoin säännöin ja samaan suuntaan.
".... Ryhmälle kai tulee erilainen dynamiikka, jos se lähtee liikkeelle ajatuksesta että tehdään yhdessä vaikka ei samoin ajatellakkaan."
Puulaakijoukkuehan voi tänään pelata futista ja huomenna curlinkia.
"Ja kuinka paljon ryhmä joutuu tekemään kompromisseja kun kaikki ajattelevat eri lailla."
Kompromisseja, mutta suhteessa mihin? Johonkin ehdottomaan auktoriteettin, jota muuten ei ole? Käyttäisin mielummin ilmaisua: konsensus. Miksi konsensus tai kompromissi pitäisi arvottaa: se toimii jos on toimiakseen.
"En toki tarkoita että pysyvyys tarvitsisi samanlaisuutta, kun sitä ei kuitenkaan loppujen lopuksi koskaan juuri ihmisten kokemusmaailmojen erilaisuuksien takia."
Pysyvyyshän on oleellista vain ylivaltaisille rakenteille, että niiden hirviömäiset rikollisuudet eivät paljastuisi. (No, vähän tässä liioittelen lämpimikseni.)
"Eli tavallaan teillä oli yhtenä raamina jumaluus naisellisena voimana."
Ei ole raameja. Käsität nyt, että on olemassa joku auktoriteetti, joka standardisoi käsityksiä. Kristityillä ja sos.demeillä on, ei nykypakanoilla. Mietipä koko konseptia vaikka ateisitin kannalta.
Aina voi myös kysyä: mitä väliä on tehdä mitään, yksin tai yhdessä. Jos keksii, mitä väliä niin, sitten keksii. Kaikki eivät keksi. Bueno, ei rappaa minua mitenkään. Elämä on itsetarkoitus, ei mikään "raami" tai "uskonto" tms. soossi. (Hirvee huutomerkki tässä asiasta, joka oikeastaan on yks kärpäsen pieru saharassa.)
"Kuitenkin, jos teistä joku (jos siis olette kiinteä, jokseenkin pysyvä ryhmä) haluaisikin ehdottomasti korostaakin miehisyyttä tai olisi alkaisi kannattaa ehdotonta jumaluuden sukupuolettomuutta, hän varmasti tuntisi tarvetta joko muokata seremonioitanne tai sitten jättäytyä pois.."
Puhut omasta maailmankuvastostasi käsin, eikä se edelleenkään vastaa kokemuksiani. Krisselimaailmankuvasta irrottautumattomien on niivvvaikeeta ajatella, että on sekä miehisyys, että naisisuus ja kaikkea siltä väliltä: Jumalatar ja Jumala jne.
Muuten, ne jotka osallistuvat, muokkaavat itse seremoniansa. Yhdessä. Se on hierarkiaan kasvaneelle ja siihen uskovalle tietenkin melko eksoottista.Okei, ehkä sanamuotoni raami oli vähän huono. Itse sanoisit enemminkin pelisäännöksikö?
"ei edellytä että kaikki ajattelevat samoin, ainoastaan, että pelataan samaa peliä, samoin säännöin ja samaan suuntaan. "
1) taisin ilmaista jossakin kohtaa että en ajattele kaikkien ajattelevan missään nimessä samoin
2) Samaa peliä, samoilla säännöillä ja samaan suuntaan.... eiköhän tossa ole jo aika paljon kriteereitä "joukkuevalinnalle" (kun se raami oli nyt boikotissa)
"Kompromisseja, mutta suhteessa mihin? Johonkin ehdottomaan auktoriteettin, jota muuten ei ole? "
....Kompromisseja suhteessa ryhmän jäsenten henkilökohtaisíin tavoitteisiin. (mistä keksit aukoriteetin, en ole niin missään vaiheessa väittänytkään?)
"Pysyvyyshän on oleellista vain ylivaltaisille rakenteille, että niiden hirviömäiset rikollisuudet eivät paljastuisi. (No, vähän tässä liioittelen lämpimikseni.) "
... olisiko kiinteys ja kesto ollut parempia termejä.... vai oletko täysin pidempi kestoisia ryhmiä vastustava, niin että koskaan et aamuisin tiedä kenen kanssa tänään seromiasi jaat?
"Ei ole raameja. Käsität nyt, että on olemassa joku auktoriteetti, joka standardisoi käsityksiä. Kristityillä ja sos.demeillä on, ei nykypakanoilla. Mietipä koko konseptia vaikka ateisitin kannalta. "
EN KÄSITÄ MIKSI JAKSAT JANKUTTAA TOSTA AUKTORITEETTI JUTUSTA...
No mietin ateistin kannalta... miksi ihmeessä ateisti haluasi ottaa osaa jumallarelle suunnatuun seremoniaan? Jos hän ei usko 1) jumalattareen 2) uskonnollisiin seremonioihin
Eli vaikka mikään auktoriteetti ei häntä ryhmästänne pois heittäisi, hän ei luultavasti itse kokisi seremonioitanne kovinkaan mielekkäiksi ja jättäytyisi pois ihan itsestään.. eikö?
"Puhut omasta maailmankuvastostasi käsin, eikä se edelleenkään vastaa kokemuksiani. Krisselimaailmankuvasta irrottautumattomien on niivvvaikeeta ajatella, että on sekä miehisyys, että naisisuus ja kaikkea siltä väliltä: Jumalatar ja Jumala jne. "
Sanoinhan... että otin huonon esimerkin... ;)
Puhun kyllä omasta maailmankuvastani käsin... niinhän kaikki aina...
Enkä menisi sanomaan että ei olisi sekä miehisyyttä että naiseutta. Mutta voihan silti tulla tilanteita elämässä missä toinen puolisko korostuu. Voisin kuvitella että synnytys voisi olla naiselle kokemus minkä aikana ja jälkeen naipuolinen jumaluus olisí jollakin lailla korostettuna (ei varmaan kaikilla, mutta joillakin). Toisaalta jos esimerkiski isäsuhde on ollut ongelmallinen, voisi kai käydä niin että haluaisi tietoisesti pohtia ja etsiä enemmän maskuliinisia piirteitä. (ei myöskään varmaan kaikki, mutta jotkin)
Toisaalta onko polariteetti ajattelu aina tarpeellista?
Mietin myös, että miksi tunnet tarvetta uhota niin kovasti.... en siis ole krisseli... niin kuin niin hienosti vihjaisit... Voimmeko siis todeta, että kaikki jotka ovat eri mieltä kanssasi eivät välttämättä ole täällä kristillistä sanomaansa saarnaamassa. Ymmärrän kyllä että olet varmasti kokeneempi, viisaampi ja muutekin yleisesti älykkäämpi, mutta olisin vain halunnut käydä ystävällismielistä yleistä keskustelua aiheetsa sinun ja muiden palstalaisten kanssa... - jaina
HennaOnParas! kirjoitti:
>>>Jos kertaan jo kolmatta kertaa, ettei edelleenkään ole auktoriteettia (jollei subjektin omaa ajattelua suhteessa elämän reaaliteetteihin sellaiseksi kullekin subjektille lasketa)>ettei edelleenkään ole mitään Yhtä Suurta Ajatusta tai Yhtä Suurta Oppia tai Yhtä Suurta Totuutta tai Yhtä Suurta Ajattelijaa.>Toiseksen, puhuin passiivissa, eli asiat koskettavat ihmisiä yleensä.>Mitä oikeastaan tarkoitat: sitäkö, etten saisi kirjoittaa, sitäkö, etten saisi olla erimielinen vai sitä, etten saisi perustella kantaani vai sitä, että minun tulisi telepaattisesti päätellä kirjoittajan henkinen tila ja -ikä?>Krisselitahna on pelkkää pelon ja raivon projisointia: yritys hallita itseä ja muita ulkoistamalla pelkoa ja raivoa.
Että valtapelejä ;D
*kokee itsensä tooodellla keski-ikäiseksi*
"En juurikaan harrasta komentelua. Tarkoitan siis yksinkertaisesti sitä, että tökerö tyylisi pelata valtapelejä ja ylettömän herkkähipiäinen itsetärkeytesi menevät sillä lailla jonkin ärsytyskynnyksen yli, että niistä voi joku innostua "kvasisosiaalisesti" räkyttämään (huomaa passiivissa puhuminen!)."
Tarkentaisitko millaisesta vallasta mielestäsi on kyse?
(Olisi myös kivakiva lisuke, jos keksisit esimerkein osoittaa tätä kuvailemaasi herkkähipiäisyydestäni.)
"Vaan että toisinaan sitä malkaa on jopa oltu havaitsevinaan ihan omassakin silmässä, mitä ei tietenkään keskitason maagin itsetuntemukselle voida minään suurensuurena saavutuksena pitää."
Kanava on vapaa avautumisellesi, ole hyvä vaan. - santra
jaina kirjoitti:
"Törähtipä tuossa mieleen, että ilmeisesti Jumalattarella ei ole ollut osaa eikä arpaa kristillisiin karkeloihin enää sen jälkeen kun dualismi siirtyi fem/mask -tasolta tasolle hyvä/paha."
Kysehän näissä paholaistamispyyteissä on ollut myös silkasta vallankäytöstä. Tulee muistaa, että kristinusko on valtausko sekä sisällöllisesti, että ulkoisilta rakenteiltaan.
Vanhaeurooppalainen kulttuuri (joka siis oli korkeakulttuuria sekin) tuli ensin raivata alta pois. Osansa demonisaatiosta olivat tietenkin hoitaneet jo kansainvaellusten aiheuttamat sodat ja maanviljelys. Suuret MaaJumalattaret olivat minimoituneet vaimoiksi, sisarkisi, tyttäriksi (eli määriteltiin miehen kautta) ja MaaEmot (MorRioghan, Louhi, Mari, BabaYaga jne.) maan omistuksen, viljelyksen, ostamisen jne. takia pimentoon, maan alle, unien (Fata Morgana), kuoleman valtakuntaa (hautaus). (Lyhyesti: ihminen otti haltuunsa ja omistukseensa semmoista, mikä aiemmin oli ollut oleellisesti OSA jumaluutta, jumaluuden ruumista.)
Kalevalakin kertoo siitä, kuinka miehet kosiskelevat ja yrittävät voittaa PIMEÄN Pohjolan (joka maagisesti siis assosioituu maahan) naisellisia voimia.
"Ainakin minun silmääni tapaa helpoiten tökätä k-uskovaisten mahdoton viehtymys laukata Saatanan perässä ja huutaa kaikenlaisista demoneista ja maailmanlopusta."
Niin, väistämättä kriselisoossiin kuuluu tämä ikävämpi paholaisjumaluuden palvonta. Mielenkiintoista puolestaan on, kuinka kristityt kilvan nämä paholais-intohimonsa kieltävät.
"Jumalatar oli elämän luoja ja tuhoaja, ja se tuhoamis-aspekti hänet sitten tuhosikin, k-uskovaisten opeista pois."
Elämän kiertoon ja sukupolvien ketjun jatkumoon kuuluu synnytymä ja kuolema. Molemmat on riistuttu mies-, sota- ja valtakeskeisestä kristinuskosta. Puhutaan luomisesta ja kuolema on korvattu epätodella väitteellä kuolemattomuudesta, mutta kuka todella kaipaa kuolemattomuutta?
Luulen, että kaikkia ihmisiä lohduttaa ajatus olla osa maailmankaikkeutta, osa ihmisten DNA-ketjua ja kaikki ihmiset intuitiivisesti tietävät, että eläminen maailmassa, osana sitä, jättämällä maailmaan oman jälkensä on se noin vastalääke kuoleman ankaruutta vastaan. Toisaalta elämä on raskasta ja vaivalloista, kivulloistakin, jolloin kuolema voi olla Tuonen kehto, öinen lehto, lepoa ja unohdusta. En usko, että iäisyys varsinaisesti kiinnostaa krisseliväkeäkään, pelkojaan he tällä iäisyysteemalla enemminkin näyttävät käsittelevän.
Krisselitahna on pelkkää pelon ja raivon projisointia: yritys hallita itseä ja muita ulkoistamalla pelkoa ja raivoa."Krisselitahna on pelkkää pelon ja raivon projisointia: yritys hallita itseä ja muita ulkoistamalla pelkoa ja raivoa. "
Kyllähän minäkin olen kuullut että ollakseen hyvä pakana tulee aina ja joka käänteessä muistaa kuinka kristinusko suck... ??( ja Noitavainot-- ei enää ikinä banneri perään)
Mutta siis oikeasti... onhan osa kristityistä tosi ääliömäisiä... osa saarnaa omaa sanomaansa aina ja joka paikassa niin että huumorintaju meinaa välillä loppua kun kaupungilla liikkuu (tai keskustelupalstoilla)......... mutta osa usko tai älä on ihan mukavia ihmisiä....
Tein n. vuoden pituisen ajan opinnäytetyötä hellaritytön kanssa yhdessä. Kyllä me toisinaan uskonasioistakin keskusteltiin ja hän saattoi lopettaa keskustelun "rukoilen puolestasi" kommenttiin..... olihan se ehkä vähän huvittavaa.... mutta silti sanoisin että ihan mukava tyyppi ja vaikutti ainakin olevan ihan sinut itsensä kanssa.
Joten eikö sitä voisi jo jättää vaan uskonnoksi muiden joukossa. Voi olla että siinä projisoidaan pelkoa ja raivoakin, mutta kai se jotain muutakin on niille jotka siihen oikeesti uskoo?? - jaina
santra kirjoitti:
Okei, ehkä sanamuotoni raami oli vähän huono. Itse sanoisit enemminkin pelisäännöksikö?
"ei edellytä että kaikki ajattelevat samoin, ainoastaan, että pelataan samaa peliä, samoin säännöin ja samaan suuntaan. "
1) taisin ilmaista jossakin kohtaa että en ajattele kaikkien ajattelevan missään nimessä samoin
2) Samaa peliä, samoilla säännöillä ja samaan suuntaan.... eiköhän tossa ole jo aika paljon kriteereitä "joukkuevalinnalle" (kun se raami oli nyt boikotissa)
"Kompromisseja, mutta suhteessa mihin? Johonkin ehdottomaan auktoriteettin, jota muuten ei ole? "
....Kompromisseja suhteessa ryhmän jäsenten henkilökohtaisíin tavoitteisiin. (mistä keksit aukoriteetin, en ole niin missään vaiheessa väittänytkään?)
"Pysyvyyshän on oleellista vain ylivaltaisille rakenteille, että niiden hirviömäiset rikollisuudet eivät paljastuisi. (No, vähän tässä liioittelen lämpimikseni.) "
... olisiko kiinteys ja kesto ollut parempia termejä.... vai oletko täysin pidempi kestoisia ryhmiä vastustava, niin että koskaan et aamuisin tiedä kenen kanssa tänään seromiasi jaat?
"Ei ole raameja. Käsität nyt, että on olemassa joku auktoriteetti, joka standardisoi käsityksiä. Kristityillä ja sos.demeillä on, ei nykypakanoilla. Mietipä koko konseptia vaikka ateisitin kannalta. "
EN KÄSITÄ MIKSI JAKSAT JANKUTTAA TOSTA AUKTORITEETTI JUTUSTA...
No mietin ateistin kannalta... miksi ihmeessä ateisti haluasi ottaa osaa jumallarelle suunnatuun seremoniaan? Jos hän ei usko 1) jumalattareen 2) uskonnollisiin seremonioihin
Eli vaikka mikään auktoriteetti ei häntä ryhmästänne pois heittäisi, hän ei luultavasti itse kokisi seremonioitanne kovinkaan mielekkäiksi ja jättäytyisi pois ihan itsestään.. eikö?
"Puhut omasta maailmankuvastostasi käsin, eikä se edelleenkään vastaa kokemuksiani. Krisselimaailmankuvasta irrottautumattomien on niivvvaikeeta ajatella, että on sekä miehisyys, että naisisuus ja kaikkea siltä väliltä: Jumalatar ja Jumala jne. "
Sanoinhan... että otin huonon esimerkin... ;)
Puhun kyllä omasta maailmankuvastani käsin... niinhän kaikki aina...
Enkä menisi sanomaan että ei olisi sekä miehisyyttä että naiseutta. Mutta voihan silti tulla tilanteita elämässä missä toinen puolisko korostuu. Voisin kuvitella että synnytys voisi olla naiselle kokemus minkä aikana ja jälkeen naipuolinen jumaluus olisí jollakin lailla korostettuna (ei varmaan kaikilla, mutta joillakin). Toisaalta jos esimerkiski isäsuhde on ollut ongelmallinen, voisi kai käydä niin että haluaisi tietoisesti pohtia ja etsiä enemmän maskuliinisia piirteitä. (ei myöskään varmaan kaikki, mutta jotkin)
Toisaalta onko polariteetti ajattelu aina tarpeellista?
Mietin myös, että miksi tunnet tarvetta uhota niin kovasti.... en siis ole krisseli... niin kuin niin hienosti vihjaisit... Voimmeko siis todeta, että kaikki jotka ovat eri mieltä kanssasi eivät välttämättä ole täällä kristillistä sanomaansa saarnaamassa. Ymmärrän kyllä että olet varmasti kokeneempi, viisaampi ja muutekin yleisesti älykkäämpi, mutta olisin vain halunnut käydä ystävällismielistä yleistä keskustelua aiheetsa sinun ja muiden palstalaisten kanssa...No, en ala selittämään sosieteettini käytöstäpoja ja kuviokellunta-aiheita julkisesti, tämän rajoituksen ymmärtänet.
Uskontohan voi olla dogmi- tai rituaalikeskeinen. Nykypakanuutta voidaan luonnehtia rituaalikeskeiseksi, jolloin rituaalin kokemuksellinen sisältö on oleellisinta alan harrastajille. Kokemukseen heittäytyminen puolestaan vaatii sekä luottamusta, että ns. palleja. Ei sovi teineille. Dogmi- eli oppikeskeinen uskonto on vaikka kristinusko (mites juolahtikin mieleen?!). Rituaali rakentuu sen mukaan, mikä on osallistujen henk.koht. tarve, dogmi on olemassa yleensä muista syistä (esim. sosiaalisen vallankäytön välineenä).
Jos käsitetään energia/jumaluus/tms. immanenssiksi niin, sitä kaikkialla olevaa jumaluus matriksia olemme sitten myös me: sinäkin ja minäkin. Niinpä minun tarpeeni ovat pyhiä ja niiden huomioiminen on tärkeää, mutta (auktoriteetteihin palatakseni) tärkeitä ovat myös sinun tarpeesi ja niiden huomioiminen. Niinpä puhuisin mielummin tarpeista kuin auktoriteeteistä (mikä juttu lähti siitä, että mielipiteitä pitää säätää samanlaisiksi).
Tarpeet voivat olla samanlaisia, jolloin voi vaikka tutussa seurassa riitistellä tai sitten ne voivat olla hyvin henkilökohtaisia jolloin riitistelijä säätää uskonnolliset elehtimisensä ja liikutuksensa yksityiseen aika-avaruus pointteriin. Joskus ihmiset vain haluavat leikkiä yhdessä ja uskontohan kuuluu leikin prinsiippiin (mistä syystä jalkapallo ja curling esimerkit).
"No mietin ateistin kannalta... miksi ihmeessä ateisti haluasi ottaa osaa jumallarelle suunnatuun seremoniaan? Jos hän ei usko 1) jumalattareen 2) uskonnollisiin seremonioihin
Eli vaikka mikään auktoriteetti ei häntä ryhmästänne pois heittäisi, hän ei luultavasti itse kokisi seremonioitanne kovinkaan mielekkäiksi ja jättäytyisi pois ihan itsestään.. eikö?"
Uskontohan on leikkiä, eikös (jollei ole selvää niin, perehtyy häntä asiaan, en nyt jaksa sitä tässä). Jumaluudet voi ymmärtää myös arkkityyppeinä: vallan ja voiman metforina ja muutaman kerran maagisteltuaan ateisti voi olla edelleen ateisti, mutta ymmärtää, että jos hän toimii, toimii magiakin (mistä siitäkään en tässä nyt jaksa sen suuremmin). Minulle henk.koht. ei tuota mitään tuskaa siis riitistellä teistin kanssa, terveellisin vaihtoehto on, että ihminen uskoo itseensä: tunteisiinsa, järkeensä, kokemuksiinsa. Ja se lomittuukin jo immanenssiin jumalkäsitykseen.
Krisselimaailmankuvastosta:
se koskee meitä kaikkia länsimaisia, krisselisoossissa kypsyneitä.
BTW, tämä sitten piisaa. Mene metsään, se vastaa kuten sinne huutaa. - jaina
santra kirjoitti:
"Krisselitahna on pelkkää pelon ja raivon projisointia: yritys hallita itseä ja muita ulkoistamalla pelkoa ja raivoa. "
Kyllähän minäkin olen kuullut että ollakseen hyvä pakana tulee aina ja joka käänteessä muistaa kuinka kristinusko suck... ??( ja Noitavainot-- ei enää ikinä banneri perään)
Mutta siis oikeasti... onhan osa kristityistä tosi ääliömäisiä... osa saarnaa omaa sanomaansa aina ja joka paikassa niin että huumorintaju meinaa välillä loppua kun kaupungilla liikkuu (tai keskustelupalstoilla)......... mutta osa usko tai älä on ihan mukavia ihmisiä....
Tein n. vuoden pituisen ajan opinnäytetyötä hellaritytön kanssa yhdessä. Kyllä me toisinaan uskonasioistakin keskusteltiin ja hän saattoi lopettaa keskustelun "rukoilen puolestasi" kommenttiin..... olihan se ehkä vähän huvittavaa.... mutta silti sanoisin että ihan mukava tyyppi ja vaikutti ainakin olevan ihan sinut itsensä kanssa.
Joten eikö sitä voisi jo jättää vaan uskonnoksi muiden joukossa. Voi olla että siinä projisoidaan pelkoa ja raivoakin, mutta kai se jotain muutakin on niille jotka siihen oikeesti uskoo??on valtausko. Kaikki sen oleelliset opinkappaleetkin liittyvät valtaan tai alistumiseen. Lisäksi kristinusko vaikuttaa paljon myös pakanalliseen maailmanmenoon, vrt. hedelmöityshoitokeskustelu, jota kovasti krisseliarvoilla perustellaan.
Vähemmistökristityt palestiinassa eivät ole vastaavan huutelemisen tarpeessa. Lisäksi kulttuurimme ottaa kristillisen eetoksen itsestäänselvänä, mm. hyvä-paha dualismi ja pahuus eräänlaisena jumalallisena, ihmisen ulkopuolella vaikuttavana voimana. - HennaOnParas!
jaina kirjoitti:
Että valtapelejä ;D
*kokee itsensä tooodellla keski-ikäiseksi*
"En juurikaan harrasta komentelua. Tarkoitan siis yksinkertaisesti sitä, että tökerö tyylisi pelata valtapelejä ja ylettömän herkkähipiäinen itsetärkeytesi menevät sillä lailla jonkin ärsytyskynnyksen yli, että niistä voi joku innostua "kvasisosiaalisesti" räkyttämään (huomaa passiivissa puhuminen!)."
Tarkentaisitko millaisesta vallasta mielestäsi on kyse?
(Olisi myös kivakiva lisuke, jos keksisit esimerkein osoittaa tätä kuvailemaasi herkkähipiäisyydestäni.)
"Vaan että toisinaan sitä malkaa on jopa oltu havaitsevinaan ihan omassakin silmässä, mitä ei tietenkään keskitason maagin itsetuntemukselle voida minään suurensuurena saavutuksena pitää."
Kanava on vapaa avautumisellesi, ole hyvä vaan.Kiemurtaa kuin niljakas made, joko luikahti otteesta? :-)
Väistelysi turvautumalla alentuvaiseen naureskeluun ja tapasi hakea yliotetta itse kyselemällä samalla kun jätät vastaamatta esitettyihin kysymyksiin ovat jo tutuiksi tulleita defenssimekanismeja, toki ihan kelpoja sellaisia, kyllä niillä pärjää ja onnistuu suojelemaan minäkuvan suojamuureja pitkälle keski-iän jälkeenkin.
>>>Tarkentaisitko millaisesta vallasta mielestäsi on kyse?
Mielestäni siitä ihan tavallisesta tiedostamattomasta valtapelaamisesta, omien kasvojen menetyksen pelosta, sisäistetyn pahan projektoinnista ulkomaailmaan ilmeten jatkuvana hyökkäilynä ideologisia ynnä muita hyviä vihollisia ja heidän persoonanaamioitaan vastaan, idealisoidun minäkuvan pönkittämisestä ja ylentämisestä muita alentamalla jne.
Eli sitä jokapojan ja -tytön tuttua huttua, jota harrastaa aina "muut" eikä itte koskaan tai ainaski vaan tosi harvoin.
>>>(Olisi myös kivakiva lisuke, jos keksisit esimerkein osoittaa tätä kuvailemaasi herkkähipiäisyydestäni.)>Kanava on vapaa avautumisellesi, ole hyvä vaan. - jaina
HennaOnParas! kirjoitti:
Kiemurtaa kuin niljakas made, joko luikahti otteesta? :-)
Väistelysi turvautumalla alentuvaiseen naureskeluun ja tapasi hakea yliotetta itse kyselemällä samalla kun jätät vastaamatta esitettyihin kysymyksiin ovat jo tutuiksi tulleita defenssimekanismeja, toki ihan kelpoja sellaisia, kyllä niillä pärjää ja onnistuu suojelemaan minäkuvan suojamuureja pitkälle keski-iän jälkeenkin.
>>>Tarkentaisitko millaisesta vallasta mielestäsi on kyse?
Mielestäni siitä ihan tavallisesta tiedostamattomasta valtapelaamisesta, omien kasvojen menetyksen pelosta, sisäistetyn pahan projektoinnista ulkomaailmaan ilmeten jatkuvana hyökkäilynä ideologisia ynnä muita hyviä vihollisia ja heidän persoonanaamioitaan vastaan, idealisoidun minäkuvan pönkittämisestä ja ylentämisestä muita alentamalla jne.
Eli sitä jokapojan ja -tytön tuttua huttua, jota harrastaa aina "muut" eikä itte koskaan tai ainaski vaan tosi harvoin.
>>>(Olisi myös kivakiva lisuke, jos keksisit esimerkein osoittaa tätä kuvailemaasi herkkähipiäisyydestäni.)>Kanava on vapaa avautumisellesi, ole hyvä vaan.*haukotus*
">>>Tarkentaisitko millaisesta vallasta mielestäsi on kyse?
Mielestäni siitä ihan tavallisesta tiedostamattomasta valtapelaamisesta, omien kasvojen menetyksen pelosta, sisäistetyn pahan projektoinnista ulkomaailmaan ilmeten jatkuvana hyökkäilynä ideologisia ynnä muita hyviä vihollisia ja heidän persoonanaamioitaan vastaan, idealisoidun minäkuvan pönkittämisestä ja ylentämisestä muita alentamalla jne."
Keskustelemisessani on siis mielestäsi kysymys tiedostamattomasta valtapelaamisesta jne. Miten se eroaisi omastasi? Tosin, minä en koe muuta kuin epäselvää epäloogistelua, kun väität ärsyyntyneesi tulkinnastasi, jonka teit olettamastasi herkkähipiäisyydestäni.
Telepatiadiagnoosisi hipovat jo maagisia mittasuhteita, suorastaan yliluonnollisia.
Lopuksi kerron ihan näin meidän kesken: tiedätkö mistä teiniangsti wannabe-maagiälykön tunnistaa? Siitä, että se on tylsä: paljon sanoja peräkkäin, eikä mitään sisältöä. (Ja voit ihan vapaasti tulkita ed. lausetta alentuvaksi, sillä se on.) - HennaOnParas!
jaina kirjoitti:
*haukotus*
">>>Tarkentaisitko millaisesta vallasta mielestäsi on kyse?
Mielestäni siitä ihan tavallisesta tiedostamattomasta valtapelaamisesta, omien kasvojen menetyksen pelosta, sisäistetyn pahan projektoinnista ulkomaailmaan ilmeten jatkuvana hyökkäilynä ideologisia ynnä muita hyviä vihollisia ja heidän persoonanaamioitaan vastaan, idealisoidun minäkuvan pönkittämisestä ja ylentämisestä muita alentamalla jne."
Keskustelemisessani on siis mielestäsi kysymys tiedostamattomasta valtapelaamisesta jne. Miten se eroaisi omastasi? Tosin, minä en koe muuta kuin epäselvää epäloogistelua, kun väität ärsyyntyneesi tulkinnastasi, jonka teit olettamastasi herkkähipiäisyydestäni.
Telepatiadiagnoosisi hipovat jo maagisia mittasuhteita, suorastaan yliluonnollisia.
Lopuksi kerron ihan näin meidän kesken: tiedätkö mistä teiniangsti wannabe-maagiälykön tunnistaa? Siitä, että se on tylsä: paljon sanoja peräkkäin, eikä mitään sisältöä. (Ja voit ihan vapaasti tulkita ed. lausetta alentuvaksi, sillä se on.)>>>Lopuksi kerron ihan näin meidän kesken: tiedätkö mistä teiniangsti wannabe-maagiälykön tunnistaa? Siitä, että se on tylsä: paljon sanoja peräkkäin, eikä mitään sisältöä. (Ja voit ihan vapaasti tulkita ed. lausetta alentuvaksi, sillä se on.)>*haukotus*>Keskustelemisessani on siis mielestäsi kysymys tiedostamattomasta valtapelaamisesta jne. Miten se eroaisi omastasi?>Tosin, minä en koe muuta kuin epäselvää epäloogistelua, kun väität ärsyyntyneesi tulkinnastasi, jonka teit olettamastasi herkkähipiäisyydestäni.>Telepatiadiagnoosisi hipovat jo maagisia mittasuhteita, suorastaan yliluonnollisia.
- Desha
HennaOnParas! kirjoitti:
Kiemurtaa kuin niljakas made, joko luikahti otteesta? :-)
Väistelysi turvautumalla alentuvaiseen naureskeluun ja tapasi hakea yliotetta itse kyselemällä samalla kun jätät vastaamatta esitettyihin kysymyksiin ovat jo tutuiksi tulleita defenssimekanismeja, toki ihan kelpoja sellaisia, kyllä niillä pärjää ja onnistuu suojelemaan minäkuvan suojamuureja pitkälle keski-iän jälkeenkin.
>>>Tarkentaisitko millaisesta vallasta mielestäsi on kyse?
Mielestäni siitä ihan tavallisesta tiedostamattomasta valtapelaamisesta, omien kasvojen menetyksen pelosta, sisäistetyn pahan projektoinnista ulkomaailmaan ilmeten jatkuvana hyökkäilynä ideologisia ynnä muita hyviä vihollisia ja heidän persoonanaamioitaan vastaan, idealisoidun minäkuvan pönkittämisestä ja ylentämisestä muita alentamalla jne.
Eli sitä jokapojan ja -tytön tuttua huttua, jota harrastaa aina "muut" eikä itte koskaan tai ainaski vaan tosi harvoin.
>>>(Olisi myös kivakiva lisuke, jos keksisit esimerkein osoittaa tätä kuvailemaasi herkkähipiäisyydestäni.)>Kanava on vapaa avautumisellesi, ole hyvä vaan.>Omahyväisyydessäni kuvittelen ja haaveilen, että tämä harrastamani kiusaamisen laji voisi joskus auttaa joitakuita ei täysin toivottomia tapauksia paremmin tunnistamaan tiedostamattomia reaktiomekanismejaan, itsetuntemustaan syventämään ja sitä kautta käyttäytymään vähemmän härvelimäisesti, eli luovemmin ja joustavammin ja tasapainoisemmin sekä lähimmäisiään kauniimmin kohdellen.
Olisi joskus mielenkiintoista kuulla historiikkia että miten päädyit tällaiseen harrastukseen? Oletko itse käynyt koirakoulun ja onko sinulla ollut omia pik pät vulfeja persauksistasi puremassa? Teetkö tätä tosielämässäkin ja onko millainen suksee? - santra
jaina kirjoitti:
No, en ala selittämään sosieteettini käytöstäpoja ja kuviokellunta-aiheita julkisesti, tämän rajoituksen ymmärtänet.
Uskontohan voi olla dogmi- tai rituaalikeskeinen. Nykypakanuutta voidaan luonnehtia rituaalikeskeiseksi, jolloin rituaalin kokemuksellinen sisältö on oleellisinta alan harrastajille. Kokemukseen heittäytyminen puolestaan vaatii sekä luottamusta, että ns. palleja. Ei sovi teineille. Dogmi- eli oppikeskeinen uskonto on vaikka kristinusko (mites juolahtikin mieleen?!). Rituaali rakentuu sen mukaan, mikä on osallistujen henk.koht. tarve, dogmi on olemassa yleensä muista syistä (esim. sosiaalisen vallankäytön välineenä).
Jos käsitetään energia/jumaluus/tms. immanenssiksi niin, sitä kaikkialla olevaa jumaluus matriksia olemme sitten myös me: sinäkin ja minäkin. Niinpä minun tarpeeni ovat pyhiä ja niiden huomioiminen on tärkeää, mutta (auktoriteetteihin palatakseni) tärkeitä ovat myös sinun tarpeesi ja niiden huomioiminen. Niinpä puhuisin mielummin tarpeista kuin auktoriteeteistä (mikä juttu lähti siitä, että mielipiteitä pitää säätää samanlaisiksi).
Tarpeet voivat olla samanlaisia, jolloin voi vaikka tutussa seurassa riitistellä tai sitten ne voivat olla hyvin henkilökohtaisia jolloin riitistelijä säätää uskonnolliset elehtimisensä ja liikutuksensa yksityiseen aika-avaruus pointteriin. Joskus ihmiset vain haluavat leikkiä yhdessä ja uskontohan kuuluu leikin prinsiippiin (mistä syystä jalkapallo ja curling esimerkit).
"No mietin ateistin kannalta... miksi ihmeessä ateisti haluasi ottaa osaa jumallarelle suunnatuun seremoniaan? Jos hän ei usko 1) jumalattareen 2) uskonnollisiin seremonioihin
Eli vaikka mikään auktoriteetti ei häntä ryhmästänne pois heittäisi, hän ei luultavasti itse kokisi seremonioitanne kovinkaan mielekkäiksi ja jättäytyisi pois ihan itsestään.. eikö?"
Uskontohan on leikkiä, eikös (jollei ole selvää niin, perehtyy häntä asiaan, en nyt jaksa sitä tässä). Jumaluudet voi ymmärtää myös arkkityyppeinä: vallan ja voiman metforina ja muutaman kerran maagisteltuaan ateisti voi olla edelleen ateisti, mutta ymmärtää, että jos hän toimii, toimii magiakin (mistä siitäkään en tässä nyt jaksa sen suuremmin). Minulle henk.koht. ei tuota mitään tuskaa siis riitistellä teistin kanssa, terveellisin vaihtoehto on, että ihminen uskoo itseensä: tunteisiinsa, järkeensä, kokemuksiinsa. Ja se lomittuukin jo immanenssiin jumalkäsitykseen.
Krisselimaailmankuvastosta:
se koskee meitä kaikkia länsimaisia, krisselisoossissa kypsyneitä.
BTW, tämä sitten piisaa. Mene metsään, se vastaa kuten sinne huutaa.Minulle tuli tuota viestiäsi lukiessani sellainen olo, että puhumme täysin eri kieltä... ei siinä mitään sinänsä.. ei kai kaikkia tartte aina ymmärtääkään..
Minua vain jäi ihmetyttämään, että minkä takia kirjoitat aina niin negatiiviseen sävyyn muista keskustelijoista....
"BTW, tämä sitten piisaa. Mene metsään, se vastaa kuten sinne huutaa. "
Oletko ajatellut tota omalta kannaltasi, jos et laukoisi mieliopiteitäsi aina niin vihamieliseen minä-olen-aina-oikeassa -sävyyn, voisi metsä vastata sinullekin myönteisemmin. - jaina
santra kirjoitti:
Minulle tuli tuota viestiäsi lukiessani sellainen olo, että puhumme täysin eri kieltä... ei siinä mitään sinänsä.. ei kai kaikkia tartte aina ymmärtääkään..
Minua vain jäi ihmetyttämään, että minkä takia kirjoitat aina niin negatiiviseen sävyyn muista keskustelijoista....
"BTW, tämä sitten piisaa. Mene metsään, se vastaa kuten sinne huutaa. "
Oletko ajatellut tota omalta kannaltasi, jos et laukoisi mieliopiteitäsi aina niin vihamieliseen minä-olen-aina-oikeassa -sävyyn, voisi metsä vastata sinullekin myönteisemmin.Jos sinua vituttaa, että olen mielestäsi oikassa, en todellakaan aio ottaa siitä nokkiini. Kasvamisiin.
Voi ihan vapaasti valita suhtautumisensa ns. rivienvälistölliseen viestintään, voi myös ns. pitäytyä asiassa.
Metsästä: monesti en vastaa itsellenikään siten, että olisin tyytyväinen. Metsä vastaa ja se on maagista. - santra
jaina kirjoitti:
Jos sinua vituttaa, että olen mielestäsi oikassa, en todellakaan aio ottaa siitä nokkiini. Kasvamisiin.
Voi ihan vapaasti valita suhtautumisensa ns. rivienvälistölliseen viestintään, voi myös ns. pitäytyä asiassa.
Metsästä: monesti en vastaa itsellenikään siten, että olisin tyytyväinen. Metsä vastaa ja se on maagista.... oletko oikeassa vai et??
Pitäisi kai ensin osata lukea Jainakieltä...
Voi tietysti kertoa jotakin myös minunkin puutteellisesta älykkyydestäni että kaikki seuraavissa ei oikein auennut...
"solu-universumistaan"
"pienimmän yhteisen uskonnollisen nimittäjän"
"poliittisen radikalisoitumisen muassaan tuoma "vieraannuttaminen" ja tiedostamisjargon"
"pitääkö jumaluutta immanenssina"
"sosieteettini käytöstäpoja"
"säätää uskonnolliset elehtimisensä ja liikutuksensa yksityiseen aika-avaruus pointteriin"
"vallan ja voiman metforina"
"en koe muuta kuin epäselvää epäloogistelua"
"melko matalan tason räkyttämistä, eräänlaista kvasisosiaalisuutta"
"olla osa maailmankaikkeutta, osa ihmisten DNA-ketjua ja kaikki ihmiset intuitiivisesti tietävät, että eläminen maailmassa, osana sitä, jättämällä maailmaan oman jälkensä on se noin vastalääke kuoleman ankaruutta vastaan " - jaina
santra kirjoitti:
... oletko oikeassa vai et??
Pitäisi kai ensin osata lukea Jainakieltä...
Voi tietysti kertoa jotakin myös minunkin puutteellisesta älykkyydestäni että kaikki seuraavissa ei oikein auennut...
"solu-universumistaan"
"pienimmän yhteisen uskonnollisen nimittäjän"
"poliittisen radikalisoitumisen muassaan tuoma "vieraannuttaminen" ja tiedostamisjargon"
"pitääkö jumaluutta immanenssina"
"sosieteettini käytöstäpoja"
"säätää uskonnolliset elehtimisensä ja liikutuksensa yksityiseen aika-avaruus pointteriin"
"vallan ja voiman metforina"
"en koe muuta kuin epäselvää epäloogistelua"
"melko matalan tason räkyttämistä, eräänlaista kvasisosiaalisuutta"
"olla osa maailmankaikkeutta, osa ihmisten DNA-ketjua ja kaikki ihmiset intuitiivisesti tietävät, että eläminen maailmassa, osana sitä, jättämällä maailmaan oman jälkensä on se noin vastalääke kuoleman ankaruutta vastaan "Veit sanat suustani.
- santra
jaina kirjoitti:
Veit sanat suustani.
jotain kummastakin, että viestiketjun 5-6 viimeisintä viestiä on kirjoitettu ainoastaan jotta voisi sanoa sen viimeisen sanan..
- HennaOnParas!
Desha kirjoitti:
>Omahyväisyydessäni kuvittelen ja haaveilen, että tämä harrastamani kiusaamisen laji voisi joskus auttaa joitakuita ei täysin toivottomia tapauksia paremmin tunnistamaan tiedostamattomia reaktiomekanismejaan, itsetuntemustaan syventämään ja sitä kautta käyttäytymään vähemmän härvelimäisesti, eli luovemmin ja joustavammin ja tasapainoisemmin sekä lähimmäisiään kauniimmin kohdellen.
Olisi joskus mielenkiintoista kuulla historiikkia että miten päädyit tällaiseen harrastukseen? Oletko itse käynyt koirakoulun ja onko sinulla ollut omia pik pät vulfeja persauksistasi puremassa? Teetkö tätä tosielämässäkin ja onko millainen suksee?>>>Olisi joskus mielenkiintoista kuulla historiikkia että miten päädyit tällaiseen harrastukseen?>Oletko itse käynyt koirakoulun ja onko sinulla ollut omia pik pät vulfeja persauksistasi puremassa?>Teetkö tätä tosielämässäkin ja onko millainen suksee?
- HennaOnParas!
santra kirjoitti:
... oletko oikeassa vai et??
Pitäisi kai ensin osata lukea Jainakieltä...
Voi tietysti kertoa jotakin myös minunkin puutteellisesta älykkyydestäni että kaikki seuraavissa ei oikein auennut...
"solu-universumistaan"
"pienimmän yhteisen uskonnollisen nimittäjän"
"poliittisen radikalisoitumisen muassaan tuoma "vieraannuttaminen" ja tiedostamisjargon"
"pitääkö jumaluutta immanenssina"
"sosieteettini käytöstäpoja"
"säätää uskonnolliset elehtimisensä ja liikutuksensa yksityiseen aika-avaruus pointteriin"
"vallan ja voiman metforina"
"en koe muuta kuin epäselvää epäloogistelua"
"melko matalan tason räkyttämistä, eräänlaista kvasisosiaalisuutta"
"olla osa maailmankaikkeutta, osa ihmisten DNA-ketjua ja kaikki ihmiset intuitiivisesti tietävät, että eläminen maailmassa, osana sitä, jättämällä maailmaan oman jälkensä on se noin vastalääke kuoleman ankaruutta vastaan ""olla osa maailmankaikkeutta, osa ihmisten DNA-ketjua ja kaikki ihmiset intuitiivisesti tietävät, että eläminen maailmassa, osana sitä, jättämällä maailmaan oman jälkensä on se noin vastalääke kuoleman ankaruutta vastaan "
Syntaktisesta hämäryydestään huolimatta lause ja ajatus joka nyt pisti silmään, varsinkin kun peilaan sitä Derridan tekstiin "Platonin apteekki", jota taas lueskelen. Maaginen teksti on, kovin.
Farmakon, sana jolla Platon-Thoth nimittää kirjoitusta, tarkoittaa neutraalisti rohtoa, taikajuomaa, joka voi asiayhteydestä riippuen toimia joko lääkkeenä, myrkkynä tai vastalääkkeenä. Vastalääkettä on Platonin mielestä nimenomaan Sokrateen ironinen ja dialektisesti leikittelevä farmakon, vastalääkettä toisen tai aiemman saman(?) farmakonin myrkyttämään kuolemanpelkoon, tahtoon olla häviämättä kokonaan, tahtoon jättää pysyviä jälkiä, monumentteja olemassaololleen.
Läheinen sana farmakos paljastui myös hyvin mielenkiintoiseksi, se tarkoittaa rohdontekijää, noitaa, poppamiestä, mutta myös ihmisrohtoa, kaupungin ruminta tyyppiä, jonka keskuudestaan syntipukkina ja uhrilampaana häätämällä ja kuoliaaksi piiskaamalla vuotuisessa riitissä polis, yhteisö, karkoittaa pahan toiseuden keskuudestaan ja puhdistuu jälleen yhtenäiseksi ja kokonaiseksi.
Myytin juuret ovat syvällä, ja suuren virheen tekee se, joka sitä aliarvioi. Suuren virheen tekivät jälkipolvet, jotka Jeesus-farmakos-maagin tuomitsivat ja uskottelivat vihoviimeiseksi uhrivereksi, joka tekee kaikki muut uhrit tarpeettomiksi. Farmakos-Jeesuksen uhrin (tai sellaiseksi uskotun ja uskotellun) epäonnistumisen jäljet lienevät lukijoille riittävän selkeät. Elävästä sanasta tuli kirjauskonto alta aikayksikön.
Ja Myytti voi potrasti, toisintaa itseään mm. krisseleitten ja nykypakanoitten sun muitten keskinäisessä sormenheristelyssä, ulkoa sisäistetyn (pahan) farmakonin projisoinnissa *toiseen*, ja Myytti jatkaa tiedostamatonta toisintumistaan varmaan niin kauan, kuin kuolemanpelossaan ihminen haluaa jättää maailmaan jonkun jäljen itsellisyytensä ja yksilöllisyytensä jatkoksi, mieluiten pirun paljon komeamman monumentin tai rikkaamman ja menestyvämmän jälkeläisen kuin tuo naapurin luuseriperhe.
Ja silti palvon ja tavoittelen kauneutta, hmmm... - Desha
HennaOnParas! kirjoitti:
>>>Olisi joskus mielenkiintoista kuulla historiikkia että miten päädyit tällaiseen harrastukseen?>Oletko itse käynyt koirakoulun ja onko sinulla ollut omia pik pät vulfeja persauksistasi puremassa?>Teetkö tätä tosielämässäkin ja onko millainen suksee?
Kuinkahan sitä tällainen etusormea heiluttava nuttura vipattaen jäkättävä ikineitsyt kuin meikäläinen oikein oppisi semmoista keveyttä mitä ihmisten henkinen potkiskelu oikein vaatii... Taitaa tuon omankin egon pään monotus vähän tökkiä vielä kun ei kerta penteleille kuria saa.
t: Idän uskonnoissa äheltänyt - jaina
Desha kirjoitti:
Kuinkahan sitä tällainen etusormea heiluttava nuttura vipattaen jäkättävä ikineitsyt kuin meikäläinen oikein oppisi semmoista keveyttä mitä ihmisten henkinen potkiskelu oikein vaatii... Taitaa tuon omankin egon pään monotus vähän tökkiä vielä kun ei kerta penteleille kuria saa.
t: Idän uskonnoissa äheltänyton vaikea laji: usein sitä tulkitaankin ironiseksi vittuiluksi, tilittää Maakansa ja jatkaa: ensi vuonna tulee hyvä pottusato.
- Desha
jaina kirjoitti:
on vaikea laji: usein sitä tulkitaankin ironiseksi vittuiluksi, tilittää Maakansa ja jatkaa: ensi vuonna tulee hyvä pottusato.
Oma itseironiani on kuin rikkinäinen liikennevalo: joskus se paistaa, joskus taas ei, useimmiten räpsyy keltaisena. Siinä on nokkakolarin paikka hyvin äkkiä lähellä.
Oppisinpa kuokkimaan vain omaa peltoani... %) - HennaOnParas!
Desha kirjoitti:
Kuinkahan sitä tällainen etusormea heiluttava nuttura vipattaen jäkättävä ikineitsyt kuin meikäläinen oikein oppisi semmoista keveyttä mitä ihmisten henkinen potkiskelu oikein vaatii... Taitaa tuon omankin egon pään monotus vähän tökkiä vielä kun ei kerta penteleille kuria saa.
t: Idän uskonnoissa äheltänyt>>>Kuinkahan sitä tällainen etusormea heiluttava nuttura vipattaen jäkättävä ikineitsyt kuin meikäläinen oikein oppisi semmoista keveyttä mitä ihmisten henkinen potkiskelu oikein vaatii... Taitaa tuon omankin egon pään monotus vähän tökkiä vielä kun ei kerta penteleille kuria saa.
- HennaOnParas!
HennaOnParas! kirjoitti:
>>>Kuinkahan sitä tällainen etusormea heiluttava nuttura vipattaen jäkättävä ikineitsyt kuin meikäläinen oikein oppisi semmoista keveyttä mitä ihmisten henkinen potkiskelu oikein vaatii... Taitaa tuon omankin egon pään monotus vähän tökkiä vielä kun ei kerta penteleille kuria saa.
Koska: (rummunpäristystä) TADAA:
Kaikkea tylsyyttä on ensisijaisesti vältettävä, koska "Ihmisten henkisen potkiskelun" ainut todellinen tarkoitus on VIIHDYTTÄÄ, mä tahdon viihdyttää, kiihdyttää, koska maailma on mulle niin kun sullekin on REALITY SHOW - and who would you rather be on this show, the puppet or the puppet master, BEIBII?!
ARVOISA YLEISÖ, tässäpä tätä katarssista,
Kiitän ja Kumarran! - Desha
HennaOnParas! kirjoitti:
Koska: (rummunpäristystä) TADAA:
Kaikkea tylsyyttä on ensisijaisesti vältettävä, koska "Ihmisten henkisen potkiskelun" ainut todellinen tarkoitus on VIIHDYTTÄÄ, mä tahdon viihdyttää, kiihdyttää, koska maailma on mulle niin kun sullekin on REALITY SHOW - and who would you rather be on this show, the puppet or the puppet master, BEIBII?!
ARVOISA YLEISÖ, tässäpä tätä katarssista,
Kiitän ja Kumarran!Juu. Olen moneen kertaan mietiskellyt voiko sitä rehellisyyttä edes olla olemassakaan, sillä mieli tai ainakin oma mieleni muuttuu jatkuvasti. Se mitä nyt kirkasotsaisesti paapottaa aivan totisensa saattaakin olla se minkä heti ensimmäiseksi nakkaa menemään heti huomenna.
Rehellisyys on siis ohikiitävän NYT-hetken huumaa. Rehellisyys on kuin seksiaktin aikana lausuttu rakkaudentunnustus: sillä ei ole merkitystä kun ekstaasi on ohi. Ja eikö sitä vain joskus teekin mieli lähettää aktiin osallistunut/osallistuneet sinne missä pippuri kasvaa, etteivät nämä vain pääse vetämään "rehellistä" sanoistaan tilille...
Onneksi pelkästä sanailusta netissä ei sentään vielä viedä vihille, vaikka näemmä sakkoja tuomitaankin, jos nyt on niin pöljä että jokapäiväisellä mielensä saastalla menee laittamaan kokonaisen nettisivuston nurin.
***
Viihdytys. Jotkut viihdyttävät itsensä siihen kuntoon etteivät viihdy enää mitenkäänpäin. Ilmeisesti show'ssa on aiheellista pitää aina väliaikoja, että pääsee yleisö ja esiintyjät vähän rauhoittumaan...
Itse etsin mahdotonta yhtälöä; ollapa sekä liikkuvainen että liikuttelija. Karsastan laittaa näppini likoon muiden ihmisten suhteen, ja kuitenkin teen sitä tuon tuostakin. Muiden pompoteltavana olisin mieluiten vain jos siitä voin itsekin hyötyä. Siispä ratkaisu: kaivan sen hyödyn vaikka kiven tai kannon alta.
Katarsis vai katarri? Se on aina jokakerta tyyppi- ja tapauskohtaista. - HennaOnParas!
Desha kirjoitti:
Juu. Olen moneen kertaan mietiskellyt voiko sitä rehellisyyttä edes olla olemassakaan, sillä mieli tai ainakin oma mieleni muuttuu jatkuvasti. Se mitä nyt kirkasotsaisesti paapottaa aivan totisensa saattaakin olla se minkä heti ensimmäiseksi nakkaa menemään heti huomenna.
Rehellisyys on siis ohikiitävän NYT-hetken huumaa. Rehellisyys on kuin seksiaktin aikana lausuttu rakkaudentunnustus: sillä ei ole merkitystä kun ekstaasi on ohi. Ja eikö sitä vain joskus teekin mieli lähettää aktiin osallistunut/osallistuneet sinne missä pippuri kasvaa, etteivät nämä vain pääse vetämään "rehellistä" sanoistaan tilille...
Onneksi pelkästä sanailusta netissä ei sentään vielä viedä vihille, vaikka näemmä sakkoja tuomitaankin, jos nyt on niin pöljä että jokapäiväisellä mielensä saastalla menee laittamaan kokonaisen nettisivuston nurin.
***
Viihdytys. Jotkut viihdyttävät itsensä siihen kuntoon etteivät viihdy enää mitenkäänpäin. Ilmeisesti show'ssa on aiheellista pitää aina väliaikoja, että pääsee yleisö ja esiintyjät vähän rauhoittumaan...
Itse etsin mahdotonta yhtälöä; ollapa sekä liikkuvainen että liikuttelija. Karsastan laittaa näppini likoon muiden ihmisten suhteen, ja kuitenkin teen sitä tuon tuostakin. Muiden pompoteltavana olisin mieluiten vain jos siitä voin itsekin hyötyä. Siispä ratkaisu: kaivan sen hyödyn vaikka kiven tai kannon alta.
Katarsis vai katarri? Se on aina jokakerta tyyppi- ja tapauskohtaista.>>> Ja eikö sitä vain joskus teekin mieli lähettää aktiin osallistunut/osallistuneet sinne missä pippuri kasvaa, etteivät nämä vain pääse vetämään "rehellistä" sanoistaan tilille... > Viihdytys. Jotkut viihdyttävät itsensä siihen kuntoon etteivät viihdy enää mitenkäänpäin. Ilmeisesti show'ssa on aiheellista pitää aina väliaikoja, että pääsee yleisö ja esiintyjät vähän rauhoittumaan... > Itse etsin mahdotonta yhtälöä; ollapa sekä liikkuvainen että liikuttelija. Karsastan laittaa näppini likoon muiden ihmisten suhteen, ja kuitenkin teen sitä tuon tuostakin. Muiden pompoteltavana olisin mieluiten vain jos siitä voin itsekin hyötyä. Siispä ratkaisu: kaivan sen hyödyn vaikka kiven tai kannon alta.
- Desha
Desha kirjoitti:
Juu. Olen moneen kertaan mietiskellyt voiko sitä rehellisyyttä edes olla olemassakaan, sillä mieli tai ainakin oma mieleni muuttuu jatkuvasti. Se mitä nyt kirkasotsaisesti paapottaa aivan totisensa saattaakin olla se minkä heti ensimmäiseksi nakkaa menemään heti huomenna.
Rehellisyys on siis ohikiitävän NYT-hetken huumaa. Rehellisyys on kuin seksiaktin aikana lausuttu rakkaudentunnustus: sillä ei ole merkitystä kun ekstaasi on ohi. Ja eikö sitä vain joskus teekin mieli lähettää aktiin osallistunut/osallistuneet sinne missä pippuri kasvaa, etteivät nämä vain pääse vetämään "rehellistä" sanoistaan tilille...
Onneksi pelkästä sanailusta netissä ei sentään vielä viedä vihille, vaikka näemmä sakkoja tuomitaankin, jos nyt on niin pöljä että jokapäiväisellä mielensä saastalla menee laittamaan kokonaisen nettisivuston nurin.
***
Viihdytys. Jotkut viihdyttävät itsensä siihen kuntoon etteivät viihdy enää mitenkäänpäin. Ilmeisesti show'ssa on aiheellista pitää aina väliaikoja, että pääsee yleisö ja esiintyjät vähän rauhoittumaan...
Itse etsin mahdotonta yhtälöä; ollapa sekä liikkuvainen että liikuttelija. Karsastan laittaa näppini likoon muiden ihmisten suhteen, ja kuitenkin teen sitä tuon tuostakin. Muiden pompoteltavana olisin mieluiten vain jos siitä voin itsekin hyötyä. Siispä ratkaisu: kaivan sen hyödyn vaikka kiven tai kannon alta.
Katarsis vai katarri? Se on aina jokakerta tyyppi- ja tapauskohtaista.Viime aikoina taas kerran Jungia lueskeltuani olenkin entistä enemmän sitä mieltä että ehkäpä sitä etsii vain sellaista mitä ei vielä itsessään tiedosta. Hieman kyllä kaihdan runoilla että "pitää katsoa sisään- eikä ulospäin", koska mitäs muuta minä isoon napaani uponneena olenkaan tehnyt kuin kyylännyt sisääni? Sen vuoksi koenkin olevani täysin töppö muiden ihmisten suhteen...
Mitä se iso ego on muuta kuin valtava ilmapallo, ja muut ihmiset ovat neuloja? Vai pitääkö ego levittää niihin mittoihin että sen laidat ulottuvat niin etäälle ettei kukaan pääse niiden kimppuun; että kun tarpeeksi pitkälle mennään niin oikeastaan ego on jo rajaton, yhtyneenä johonkin ylipäähypersuperegoon joka on sitten itseasiassa jo koko maailmankaikkeus. Mutta tämä mielikuva kai edellyttää egon käsittämistä joksikin muuksi kuin mitä minä sen käsitän. Joka käsitys tosin tänä vuonna on ollut melkoisessa myllerryksessä, kun egon demonisoinnin sijaan olen empien miettinyt myönteisempää lähestymistapaa.
Ehkäpä ihminen on jo valmiiksi kaikki. Ihmiset ja luonteenpiirteet joita vastaan hän mieluiten hyökkää kertovat hänestä itsestään kenties jopa eniten. Olen itse moneen kertaan toitottanut kuinka en periaatteessa näe eroa profeetta-tyyppisten hihhuleiden ja itseni välillä, ja silti minun tekee mieleni aina välillä heitä tirvaista. Ehkäpä minun pitäisi vain kauniisti myöntyä mieltämään itseni kuningatarmehiläisenä joka ei voi sietää kollegojaan, koska niittyä ei voida jakaa ja minä haluan olla se joka sen (aatteellisen) pesän perustaa.
Tuntuu vain niin hurjalta tuollainen tällaisen perisuomalaisen vaatimattomuuteen tähtäävän kasvatuksen saaneesta.
Että painaisi tauotta kunnes nupissa napsahtaa... Jaa-a, etteikö olisi jo tarpeeksi napsahdellut? Ainakin minusta on tullut hieman varovaisempi, jotten olisi totaalisen mustavalkoinen ja yritän jopa muihinkin suhtautua tasaisemmin, enkä ihastua ja vihastua (mikä luontainen taipumukseni on).
Toisaalta kyllä inhoan tasaista maastoakin, joten miksi minä jaksaisin itse olla tasainen taa taa tasapää joka ei kasva milloinkaan, vain miten se värssy menikään. - jaina
HennaOnParas! kirjoitti:
Koska: (rummunpäristystä) TADAA:
Kaikkea tylsyyttä on ensisijaisesti vältettävä, koska "Ihmisten henkisen potkiskelun" ainut todellinen tarkoitus on VIIHDYTTÄÄ, mä tahdon viihdyttää, kiihdyttää, koska maailma on mulle niin kun sullekin on REALITY SHOW - and who would you rather be on this show, the puppet or the puppet master, BEIBII?!
ARVOISA YLEISÖ, tässäpä tätä katarssista,
Kiitän ja Kumarran!hommaa lapsia niin, saat juonen päästä kiinni.
"...REALITY SHOW - and who would you rather be on this show, the puppet or the puppet master, BEIBII?!" - HennaOnParas!
jaina kirjoitti:
hommaa lapsia niin, saat juonen päästä kiinni.
"...REALITY SHOW - and who would you rather be on this show, the puppet or the puppet master, BEIBII?!"Eiköhä kaks jo riitä.
- ggggege
HennaOnParas! kirjoitti:
Eiköhä kaks jo riitä.
Ei riitä?
- olmi
>>>Ex-Agwe toi tämän termin esille toisella palstalla
- Qadesha
Vähän jo epäilin että kesälläkö se keskustelu käytiin, mutta ei siitä niin kauaa ollutkaan. Tarpeeksi kauan kuitenkin että taisin muistaa väärin käyttäneeni mai ääs -termiä, mutta ehkäpä se perushenki kommentissani uskonnonharjoittamista kohtaan oli kumminkin sellainen.
Tämän ketjun alaisuudessa löytyvät ne "laadukkaat uskonnonharjoittamiset" sun muut:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000011018098
Ex-Agwella on ollut toisinaan tapana silpaista jotain vituttavaa ja sitten ilmeisesti unohtaa koko juttu tai loikkia sen siliän tien pois niin että vittuuntunut saa jäädä keskenään puhkumaan. Niinpä tuolloinkin jäivät seuraavat kysymykseni vastausta vaille:
1. Missä vaiheessa lopetit saatananpalvomisen?
2. Mitä uskontoa tällä hetkellä tunnustat?
3. Miksi?
Nyt kun HÄN näyttää liikkuvan tällä palstalla, olisin edelleenkin kiinnostunut kuulemaan vakuuttavia kommentteja minkä vuoksi ihmisen pitäisi harjoittaa mitään uskontoa, koska uskonnot ovat kuolleita.
Vai ovatko ne muka tehneet comebackin kuin zombit haudoistaan? - jaina
Qadesha kirjoitti:
Vähän jo epäilin että kesälläkö se keskustelu käytiin, mutta ei siitä niin kauaa ollutkaan. Tarpeeksi kauan kuitenkin että taisin muistaa väärin käyttäneeni mai ääs -termiä, mutta ehkäpä se perushenki kommentissani uskonnonharjoittamista kohtaan oli kumminkin sellainen.
Tämän ketjun alaisuudessa löytyvät ne "laadukkaat uskonnonharjoittamiset" sun muut:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000011018098
Ex-Agwella on ollut toisinaan tapana silpaista jotain vituttavaa ja sitten ilmeisesti unohtaa koko juttu tai loikkia sen siliän tien pois niin että vittuuntunut saa jäädä keskenään puhkumaan. Niinpä tuolloinkin jäivät seuraavat kysymykseni vastausta vaille:
1. Missä vaiheessa lopetit saatananpalvomisen?
2. Mitä uskontoa tällä hetkellä tunnustat?
3. Miksi?
Nyt kun HÄN näyttää liikkuvan tällä palstalla, olisin edelleenkin kiinnostunut kuulemaan vakuuttavia kommentteja minkä vuoksi ihmisen pitäisi harjoittaa mitään uskontoa, koska uskonnot ovat kuolleita.
Vai ovatko ne muka tehneet comebackin kuin zombit haudoistaan?niin hänen iso äänensä on suoraan verrannollinen hänen egoonsa sekä kääntäen hänen maagiseen osaamiseensa ;D Aina asia-asioita lähestyttäessä hän häviää keskustelusta. Käväisee väin välistä vetämässä pseudofilosofiaa arroganttisella sovinismilla. Ei hän aseta itseään alttiiksi puhumalla ruisleipätason, elävän elämän esimerkeistä: maadoittumisen tärkeyttä eivät nuoret miehet monestikaan ymmärrät (tai sitten eivät muusta ymmärräkään).
- Qadesha
jaina kirjoitti:
niin hänen iso äänensä on suoraan verrannollinen hänen egoonsa sekä kääntäen hänen maagiseen osaamiseensa ;D Aina asia-asioita lähestyttäessä hän häviää keskustelusta. Käväisee väin välistä vetämässä pseudofilosofiaa arroganttisella sovinismilla. Ei hän aseta itseään alttiiksi puhumalla ruisleipätason, elävän elämän esimerkeistä: maadoittumisen tärkeyttä eivät nuoret miehet monestikaan ymmärrät (tai sitten eivät muusta ymmärräkään).
En tiedä olenko sielussani nääkähtänyt (tämä on NIIN kiva uskovaiselta kuulemani sana että sitä on pakko viljellä!) vai muuten vaan sydämestäni maho, mutta nuorissa miehissä on jotain semmoista mitä välillä pyrin imppaamaan oikein aimo annoksen.
Innostus, palo, vimma, puhku...
Sitten jossain vaiheessa aina herää epäilys että onko se uho ja pullistelu pelkkää uhoa ja pullistelua.
***
Juu, tarkoitan. Tai mikä nimi siellä nyt sittemmin milloinkin on kierroksessa, taitaa olla jo uusi...
(Itsekin olen tällä palstalla ollut tänä vuonna Indrid Cold, mutta nyt halusin käyttää noin yleisesti uskonto-aiheisiin tarkoitettua nikkiäni erinäisistä syistä.) - Agwé v.2.0
Qadesha kirjoitti:
Vähän jo epäilin että kesälläkö se keskustelu käytiin, mutta ei siitä niin kauaa ollutkaan. Tarpeeksi kauan kuitenkin että taisin muistaa väärin käyttäneeni mai ääs -termiä, mutta ehkäpä se perushenki kommentissani uskonnonharjoittamista kohtaan oli kumminkin sellainen.
Tämän ketjun alaisuudessa löytyvät ne "laadukkaat uskonnonharjoittamiset" sun muut:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000011018098
Ex-Agwella on ollut toisinaan tapana silpaista jotain vituttavaa ja sitten ilmeisesti unohtaa koko juttu tai loikkia sen siliän tien pois niin että vittuuntunut saa jäädä keskenään puhkumaan. Niinpä tuolloinkin jäivät seuraavat kysymykseni vastausta vaille:
1. Missä vaiheessa lopetit saatananpalvomisen?
2. Mitä uskontoa tällä hetkellä tunnustat?
3. Miksi?
Nyt kun HÄN näyttää liikkuvan tällä palstalla, olisin edelleenkin kiinnostunut kuulemaan vakuuttavia kommentteja minkä vuoksi ihmisen pitäisi harjoittaa mitään uskontoa, koska uskonnot ovat kuolleita.
Vai ovatko ne muka tehneet comebackin kuin zombit haudoistaan?>> Nyt kun HÄN näyttää liikkuvan tällä palstalla, olisin edelleenkin kiinnostunut kuulemaan vakuuttavia kommentteja minkä vuoksi ihmisen pitäisi harjoittaa mitään uskontoa, koska uskonnot ovat kuolleita. >>
Miten niin kuolleita? En käsitä mistä puhut.
Kysy vielä vakuuttavaa kannanottoa kaksi vuotta sitten näytettyyn Ajankohtaiseen Kakkoseen, jota en edes ole katsonut.
A2 - Qadesha
Agwé v.2.0 kirjoitti:
>> Nyt kun HÄN näyttää liikkuvan tällä palstalla, olisin edelleenkin kiinnostunut kuulemaan vakuuttavia kommentteja minkä vuoksi ihmisen pitäisi harjoittaa mitään uskontoa, koska uskonnot ovat kuolleita. >>
Miten niin kuolleita? En käsitä mistä puhut.
Kysy vielä vakuuttavaa kannanottoa kaksi vuotta sitten näytettyyn Ajankohtaiseen Kakkoseen, jota en edes ole katsonut.
A2Oletin että se olit sinä joka kirjoitti siitä laadukkaasta uskonnonharjoittamisesta. Kuulosti täsmälleen sinulta. Mutta olit tai et, niin...
Uskonnot ovat minulle kuolleita koska ne eivät tarjoa mitään. Tulos tai ulos, tavataan sanoa. Minun silmissäni uskonnot ovat henkistä onanointia joka antaa haljun tyydytyksen sen sijalle mitä ihmisen sielu oikeasti janoaa.
Ongelmahan on toki siinä että kun uskonto on syntynyt, se yleensä alkaa kasvaa kieroon koska karismaattinen Mestari ei ole enää läsnä. Jokainen mestaroi oppia oman mielensä mukaan, ja lopulta meillä on säädöskokoelma Tee Niin Ja Näin Mutta Älä Tee Niin Ja Noin.
Mihin todella kehittynyt ihminen säädöksiä tarvitsee?
Se on se todellinen Henki mikä tarvitaan. Itse en näe mitään mieltä harjoittaa sellaista mistä katson Hengen poistuneen.
Taisin jo tuolla jossain mainitakin että raameja ja pohjaa ponnistettavaksi toki tarvitaan... Mutta miksi raahata kuollutta lastia siinä mukanaan...
No, eihän tämä ole ongelma niille jotka kykenevät pyörittämään uskontoja oman mielensä mukaan roolipelinä. Itse kai otan asiat turhan vakavasti, kun kaiketi uskonnollisena(???) ihmisenä haluan ihan aitoa matskua enkä jotain perkeleen roolipeliä.
Mutta ehkä elämä ON sitä prkl roolipeliä. Mistä minä tiedän. - Agwé v.2.0
Qadesha kirjoitti:
Oletin että se olit sinä joka kirjoitti siitä laadukkaasta uskonnonharjoittamisesta. Kuulosti täsmälleen sinulta. Mutta olit tai et, niin...
Uskonnot ovat minulle kuolleita koska ne eivät tarjoa mitään. Tulos tai ulos, tavataan sanoa. Minun silmissäni uskonnot ovat henkistä onanointia joka antaa haljun tyydytyksen sen sijalle mitä ihmisen sielu oikeasti janoaa.
Ongelmahan on toki siinä että kun uskonto on syntynyt, se yleensä alkaa kasvaa kieroon koska karismaattinen Mestari ei ole enää läsnä. Jokainen mestaroi oppia oman mielensä mukaan, ja lopulta meillä on säädöskokoelma Tee Niin Ja Näin Mutta Älä Tee Niin Ja Noin.
Mihin todella kehittynyt ihminen säädöksiä tarvitsee?
Se on se todellinen Henki mikä tarvitaan. Itse en näe mitään mieltä harjoittaa sellaista mistä katson Hengen poistuneen.
Taisin jo tuolla jossain mainitakin että raameja ja pohjaa ponnistettavaksi toki tarvitaan... Mutta miksi raahata kuollutta lastia siinä mukanaan...
No, eihän tämä ole ongelma niille jotka kykenevät pyörittämään uskontoja oman mielensä mukaan roolipelinä. Itse kai otan asiat turhan vakavasti, kun kaiketi uskonnollisena(???) ihmisenä haluan ihan aitoa matskua enkä jotain perkeleen roolipeliä.
Mutta ehkä elämä ON sitä prkl roolipeliä. Mistä minä tiedän.Hei,
Olen jäänyt eläkkeelle näistä hommista. Vaikka sormeni syyhyävätkin kirjoittaa ja aivot huutavat kommenttia jokaiseen sanottuun asiaan, tiedän täydellisellä varmuudella, ettei mikään täällä sanottu voi auttaa sinua, varsinkaan kun kysymys on niin huonolaatuisesta kirjoittajasta kuin minä. Meikän suhteen uusi diili on, etten jaa mitään henkisyydestäni on-line. Voi olla ettet ymmärrä miksi olen asettanut tällaisen vaatimuksen, mutta olen miettinyt asiaa hartaasti, ja uskon että LIVE on ainoa tapa välittää kosmista ilosanomaa valontakaisesta tietoisuudesta.
Olen ehdottanut sinulle aikaisemminkin tapaamista kahvikupposen äärellä, useita kertoja, mutta et vaikuta ymmärtävän miksi viidenkin minuutin kohtaaminen kasvotusten toisen maagikon kanssa voisi aikaansaada tietoisuudessasi suuremman muutoksen kuin vuosien mittainen kirjoittelu internetissä. Sitä oivallusta odotellessa,
Kaikkea hyvää Sinulle,
A2 - Desha
Agwé v.2.0 kirjoitti:
Hei,
Olen jäänyt eläkkeelle näistä hommista. Vaikka sormeni syyhyävätkin kirjoittaa ja aivot huutavat kommenttia jokaiseen sanottuun asiaan, tiedän täydellisellä varmuudella, ettei mikään täällä sanottu voi auttaa sinua, varsinkaan kun kysymys on niin huonolaatuisesta kirjoittajasta kuin minä. Meikän suhteen uusi diili on, etten jaa mitään henkisyydestäni on-line. Voi olla ettet ymmärrä miksi olen asettanut tällaisen vaatimuksen, mutta olen miettinyt asiaa hartaasti, ja uskon että LIVE on ainoa tapa välittää kosmista ilosanomaa valontakaisesta tietoisuudesta.
Olen ehdottanut sinulle aikaisemminkin tapaamista kahvikupposen äärellä, useita kertoja, mutta et vaikuta ymmärtävän miksi viidenkin minuutin kohtaaminen kasvotusten toisen maagikon kanssa voisi aikaansaada tietoisuudessasi suuremman muutoksen kuin vuosien mittainen kirjoittelu internetissä. Sitä oivallusta odotellessa,
Kaikkea hyvää Sinulle,
A2Well, no ensinnäkään en juo kahvia ja toiseksi olen sen verran vainoharhainen ihminen että mieluiten pidän netti- ja tosielämän erillään.
Et varmaankaan ole mikään mörkö, mutta en erityisemmin pidä eräistä itsessäni esiin tulevista ominaisuuksista tavanomaisessakaan kanssakäymisessä, saati sitten henkisluonteisessa. Niistä piirteistäni tulee pelkkiä morkkiksia, ja niitä on ollut ihan tarpeeksi tähän mennessä.
Sitä oivallusta vain sinullekin sitten että Tiensä kullakin, yst. t. Qadesha johdannaiset
- Desha
>Eivät ne toimi kaikilla. Eivät ne toimi sellaisella jolla on voimakas sisäsyntyinen usko tai kaipuu sellaiseen.
Jaina/Santra-kommentointia seuraillessani ymmärsin että em. lauseeni saattaa olla taas kerran raakile jonka oli tarkoitus johtaa johonkin ihan muuhun.
Oman maailmankatsomukseni pitäisi ainakin teoriassa olla jo tarpeeksi laaja kattamaan periaatteessa kaikki uskonnot. Panteismi, pyrkimykseni mahdollisimman suureen rajattomuuteen (mikä saattaa olla paradoksi tai mahdottomuus)... Eikö tämän pitäisi olla juuri sitä että muodolla ei ole niin väliä ELI periaatteessa kaikki käy?
Tällöin uskonto tai paremminkin uskonnolliset rituaalit vastaisivat ikäänkuin seksioppaan akteja joista sitten harjoittajat valitsevat kulloiseenkin tilanteeseen sopivimman ja mieluisimman.
Asiat voi nähdä siltä kantilta että mikään ei ole hyvä ja mikään ei kelpaa koska mikään ei ole täydellistä. Yksikään uskonto ei tarjoa kaikkea. Mutta sittenpä vain otetaan yksi yhtäältä ja toinen toisaalta. Täten kokonaisuudesta muodostuu mahdollisimman värikäs ja käyttökelpoinen, joten tavallaan KAIKKI on tarjolla ja läsnä.
Vähän huithapelimaiselta ja väsyttävältä sinne tänne loikkimiselta se kyllä vaikuttaa. Lisäksi olen aina kammonnut sellaista jatkuvaa takinkääntöä tyyliin tänään kommunisti ja huomenna kapitalisti. Eli olen ihmetellyt miksi ihmiset "pettävät" itseään ja toisiaan muuttamalla mieltään koko ajan. Tämä kai pitäisi nyt nähdä uudessa valossa ja ymmärtää että sisin, ydin, Itse kyllä aina säilyy (niinno jos siihen uskoo...) ja se muoto vain vaihtelee. Uskonnot ovat kuin vaatteita.
Mutta kyllä se vaan niin on että että absolut totuus voi olla vain se mikä on totuus kaikille. Mikähän sellainen asia olisi? Se että olemme olemassa ja elämä on? *huoh* Minulla on tarve johonkin mikä ei muutu ja vaihdu jatkuvasti. Johonkin mitä EI voi nähdä miljoonalta eri kantilta.- jaina
uskonnollista nimittäjää.
"Oman maailmankatsomukseni pitäisi ainakin teoriassa olla jo tarpeeksi laaja kattamaan periaatteessa kaikki uskonnot."
Pistää aina vituttamaan ekumenistinen vaahtoaminen tyyliin: kaikki uskonnot uskonnot ajavat samaa asiaa tai tyylii: samaan päämääräänhän me tähtäämme.
Ensinnäkin on todella eri asia pitääkö jumaluutta immanenssina vai ei.
Toiseksikin immanenssiudesta johtuu, ettei ns. pyri pyhyyteen, esim. kuoleman jälkeen, vaan elää sitä tässä ja nyt.
Kolmanneksikin yleensä tätä soopaa väittävät kuuluvat johonkin valtauskontoklaaniin, jolle on edullista hankkia vähän trendikkäämpää imagea, vrt. nykynuorisokatolisuus (kokemuksia hankittu muualta).
"Eli olen ihmetellyt miksi ihmiset "pettävät" itseään ja toisiaan muuttamalla mieltään koko ajan."
Kasvu on muutosta ja koska vain muutos on pysyvää, ei ole mitään takinkääntöä: on vain mielenmuutosta. Minulle se näyttäytyy uskomisena omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, uskollisuutena omaa elämää kohtaan.
"Mutta kyllä se vaan niin on että että absolut totuus voi olla vain se mikä on totuus kaikille. Mikähän sellainen asia olisi? Se että olemme olemassa ja elämä on?"
Absoluuttinen nollapiste: mikään ei liiku, eikä taatusti elä. No, leikki liekkinä (Shining Flame, joko arvaatte tradini?): olet oikeassa ja mainitsemasi totuus on myös hyvin subjektiivinen asia, eli taas palaamme itsen kokemuksiin...
"Minulla on tarve johonkin mikä ei muutu ja vaihdu jatkuvasti. Johonkin mitä EI voi nähdä miljoonalta eri kantilta."
Lämpötila abs. nollapisteessä, kuten sanoin: siitä ei voi sanoa mitään nokkelaa tai viisasta. Se vaan olla lötköttää tylsänä kuin teini-ikäinen ajatuksenpoikanen. - Desha
jaina kirjoitti:
uskonnollista nimittäjää.
"Oman maailmankatsomukseni pitäisi ainakin teoriassa olla jo tarpeeksi laaja kattamaan periaatteessa kaikki uskonnot."
Pistää aina vituttamaan ekumenistinen vaahtoaminen tyyliin: kaikki uskonnot uskonnot ajavat samaa asiaa tai tyylii: samaan päämääräänhän me tähtäämme.
Ensinnäkin on todella eri asia pitääkö jumaluutta immanenssina vai ei.
Toiseksikin immanenssiudesta johtuu, ettei ns. pyri pyhyyteen, esim. kuoleman jälkeen, vaan elää sitä tässä ja nyt.
Kolmanneksikin yleensä tätä soopaa väittävät kuuluvat johonkin valtauskontoklaaniin, jolle on edullista hankkia vähän trendikkäämpää imagea, vrt. nykynuorisokatolisuus (kokemuksia hankittu muualta).
"Eli olen ihmetellyt miksi ihmiset "pettävät" itseään ja toisiaan muuttamalla mieltään koko ajan."
Kasvu on muutosta ja koska vain muutos on pysyvää, ei ole mitään takinkääntöä: on vain mielenmuutosta. Minulle se näyttäytyy uskomisena omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, uskollisuutena omaa elämää kohtaan.
"Mutta kyllä se vaan niin on että että absolut totuus voi olla vain se mikä on totuus kaikille. Mikähän sellainen asia olisi? Se että olemme olemassa ja elämä on?"
Absoluuttinen nollapiste: mikään ei liiku, eikä taatusti elä. No, leikki liekkinä (Shining Flame, joko arvaatte tradini?): olet oikeassa ja mainitsemasi totuus on myös hyvin subjektiivinen asia, eli taas palaamme itsen kokemuksiin...
"Minulla on tarve johonkin mikä ei muutu ja vaihdu jatkuvasti. Johonkin mitä EI voi nähdä miljoonalta eri kantilta."
Lämpötila abs. nollapisteessä, kuten sanoin: siitä ei voi sanoa mitään nokkelaa tai viisasta. Se vaan olla lötköttää tylsänä kuin teini-ikäinen ajatuksenpoikanen.Kieltämättä tulee nyt sekin mieleen että jos minä puhkun ja puhisen että kaikilla ihmisillä voisi olla jokin yhteinen "ydin" joka sopisi kaikkiin oppeihin, ismeihin ja uskontoihin, niin tottakai joku nousisi esiin ja ilmoittaisi että et sää mun kanssa ainakaan mitään yhteistä omaa. Sitten alkaisi riitely siitä onko Jumala olemassa vai ei ja jos on niin millaisena, mihin piruun se sielu päätyy loppujenlopuksi ja onko sitä jne.
Ehkäpä olet oikeassa ja vain olemattomuudessa eroavaisuudet todella päättyvät. Mutta onko sitä olemattomuutta sitten olemassa... xD
Mitä tulee noihin valtauskontoihin, niin kyllä ne tuntuvat pikkusievästi todellakin toisiaan sietävän, mutta tiedäpä häntä sitten kun tulee kyse uskonnottomista tai eklektikoista. Kovin tyrkytetään sellaistakin näkemystä että pitäisi tutustua perinpohjin "omaan" uskontoonsa, ts. siihen mikä vallitsee enemmistöllä siellä minne on sattunut syntymään. Mutta kenellä se nyt sitten loppujen lopuksi on oma jos mennään sukupolvia taapäin. Ja mitä sitä "omemmasta" voi enää useiden vuosisatojen jälkeen mitään tietää?
Valitsemalla itse oman uskontonsa, olkoot se sitten vaikka jonkun Afrikan tasankoheimon luonnonusko, ei ikinä voi olla aivan varma että käsittikö täysin oikein ko. uskonnon sisimmän hengen, koska se ei ole valtauskontona omassa maassa. Mutta kuka senkin sitten taas määrittelee miten kukin uskonto TULEE käsittää? K-uskovaisten juttuja lueskeltuani en ole havainnut minkään sortimentin yhtenevää linjaa.
(Ympäripyöreyksiä tässä pyörittelen, mutta menköön. En nyt ole erityisen luovalla päällä...) - jaina
Desha kirjoitti:
Kieltämättä tulee nyt sekin mieleen että jos minä puhkun ja puhisen että kaikilla ihmisillä voisi olla jokin yhteinen "ydin" joka sopisi kaikkiin oppeihin, ismeihin ja uskontoihin, niin tottakai joku nousisi esiin ja ilmoittaisi että et sää mun kanssa ainakaan mitään yhteistä omaa. Sitten alkaisi riitely siitä onko Jumala olemassa vai ei ja jos on niin millaisena, mihin piruun se sielu päätyy loppujenlopuksi ja onko sitä jne.
Ehkäpä olet oikeassa ja vain olemattomuudessa eroavaisuudet todella päättyvät. Mutta onko sitä olemattomuutta sitten olemassa... xD
Mitä tulee noihin valtauskontoihin, niin kyllä ne tuntuvat pikkusievästi todellakin toisiaan sietävän, mutta tiedäpä häntä sitten kun tulee kyse uskonnottomista tai eklektikoista. Kovin tyrkytetään sellaistakin näkemystä että pitäisi tutustua perinpohjin "omaan" uskontoonsa, ts. siihen mikä vallitsee enemmistöllä siellä minne on sattunut syntymään. Mutta kenellä se nyt sitten loppujen lopuksi on oma jos mennään sukupolvia taapäin. Ja mitä sitä "omemmasta" voi enää useiden vuosisatojen jälkeen mitään tietää?
Valitsemalla itse oman uskontonsa, olkoot se sitten vaikka jonkun Afrikan tasankoheimon luonnonusko, ei ikinä voi olla aivan varma että käsittikö täysin oikein ko. uskonnon sisimmän hengen, koska se ei ole valtauskontona omassa maassa. Mutta kuka senkin sitten taas määrittelee miten kukin uskonto TULEE käsittää? K-uskovaisten juttuja lueskeltuani en ole havainnut minkään sortimentin yhtenevää linjaa.
(Ympäripyöreyksiä tässä pyörittelen, mutta menköön. En nyt ole erityisen luovalla päällä...)Minusta, Desha rakas, on toisarvoista pohtia, ovatko kokemuksemme samaa vai eriä tai määritellä kokemuksiamme standardiin. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa kuvailla, jakaa autenttisia kokemuksia, jotka näyttäytyvät, kuuluvat, koetaan kulloisellekin näkijälle, kokijalle, kuulijalle hänen solu-universumistaan käsin aina ainutlaatuisina. (Tietenkin niissä on paljon samaa: ihmiset oppivat yhteisen kielen ja kuvaston ja alkavat tulkita joitain asioita noin samoin sanoin.) Tarkoitukseni ei ollut riidellä siitä, onko jumalaa vaiko eikö ole: pienimmän yhteisen uskonnollisen nimittäjän etsintä on minusta vain sekä turhaa, että hedelmätöntä. Paljon mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää on pohtia niitä asioita, kokemuksia, näkemyksiä jne. mitä voimme tietää (jumaluuksistahan voi sanoa jotain vain ihmisten kertomien tarinoiden tai arkkityyppien perusteella jotain): jumalkokemus versus jumaluus sinällään. Tämä ensinmainittu minusta siis olis se piffi, ei niinkään jälkimmäinen.
Sitten eteenpäin:
"Ehkäpä olet oikeassa ja vain olemattomuudessa eroavaisuudet todella päättyvät. Mutta onko sitä olemattomuutta sitten olemassa... xD "
Ajattelen, että on ja sille olemiselle pitää olla tilaa, eli jotain, mitä ns. ei-ole. Niinpä vain tilassa (joka ei-ole-mitään) on oleminen mahdollista. Nokkela paradoksi. Keksikää lisää. Näitä nyt tietenkin voi pitää elävällekin olennolle absoluuttisina asioina (huomaatko, kuinka käännän takkiani ;D )
"Mutta kenellä se nyt sitten loppujen lopuksi on oma jos mennään sukupolvia taapäin. Ja mitä sitä "omemmasta" voi enää useiden vuosisatojen jälkeen mitään tietää?"
Sinäkös se joskus loihe, että krisselisoossi ei oikeastaan edes ole uskonto? No, eräässä mielessä lausuja oli minusta oikeassa: kristinusko on vain dogmeja ja legitimoimassa tietynlaista väkivaltainstituutiota. Hengellisyyttä synnyttivät vasta ensimmäiset herätysliikkeet. Tätä (kristillisyyden byrokratiaolemusta) todistaa sekin, että Suomen alkuperäinen uskonnolilsuus, jota luonnollisesti sitäkin on ollut monta kerrosta, säilyi noin suht. elävänä aina 1800 -luvulle asti. Luulen, että lopullisesti sen vähäisen jatkumon katkaisi 60 -lukujen maasta ja maalta muutto, ynnä näitä seurannut poliittisen radikalisoitumisen muassaan tuoma "vieraannuttaminen" ja tiedostamisjargon. (Ainakin ao. aikakausilla nuorina olleilla on tiettyjä samoja asenteita sekä uskonnollisuutta, että suomalaista kulttuuriperimää kohtaa.)
Itse henk.koht. koen, että sitä omaa suomalaista on, vaikkei kelttiläisen rikkaasti ja runsaasti, niin on kuitenkin. Tärkein ja rakkain perimä on kieli: alkusoinnillisesti laulava magian ja euroopan alkuperäiskieli. Ugh. Muistoissa ovat säilyneet muutamat jumaluuksien nimet, tavat suhtautua luontoon ja ihmisen asema luonnossa. Lisäksi muuta mystistä, jota nyt tässä aio. Täällä enemmän:
http://www.kolumbus.fi/sagafre/Suojuuristo.html
"Mutta kuka senkin sitten taas määrittelee miten kukin uskonto TULEE käsittää? K-uskovaisten juttuja lueskeltuani en ole havainnut minkään sortimentin yhtenevää linjaa."
Minusta kukin ihmisyksilö joka tapauksessa määrittelee itse uskontonsa sisällön, mielikuvat, oman asenteensa siihen ja sen, miten se yksilöä rakentaa tai hajottaa. Manipulaatiotahan valtauskonnota kovasti harjoittavat, mutta silti pitää ihan itse hengittää sisään ja hengittää ulos, hengittää sisään jne ja välillä päättää meneeko nyt vessaan vai paneeko ensin kahvin tippumaan. Mielikuvamme varioivat miljoonin tavoin. - Desha
jaina kirjoitti:
Minusta, Desha rakas, on toisarvoista pohtia, ovatko kokemuksemme samaa vai eriä tai määritellä kokemuksiamme standardiin. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa kuvailla, jakaa autenttisia kokemuksia, jotka näyttäytyvät, kuuluvat, koetaan kulloisellekin näkijälle, kokijalle, kuulijalle hänen solu-universumistaan käsin aina ainutlaatuisina. (Tietenkin niissä on paljon samaa: ihmiset oppivat yhteisen kielen ja kuvaston ja alkavat tulkita joitain asioita noin samoin sanoin.) Tarkoitukseni ei ollut riidellä siitä, onko jumalaa vaiko eikö ole: pienimmän yhteisen uskonnollisen nimittäjän etsintä on minusta vain sekä turhaa, että hedelmätöntä. Paljon mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää on pohtia niitä asioita, kokemuksia, näkemyksiä jne. mitä voimme tietää (jumaluuksistahan voi sanoa jotain vain ihmisten kertomien tarinoiden tai arkkityyppien perusteella jotain): jumalkokemus versus jumaluus sinällään. Tämä ensinmainittu minusta siis olis se piffi, ei niinkään jälkimmäinen.
Sitten eteenpäin:
"Ehkäpä olet oikeassa ja vain olemattomuudessa eroavaisuudet todella päättyvät. Mutta onko sitä olemattomuutta sitten olemassa... xD "
Ajattelen, että on ja sille olemiselle pitää olla tilaa, eli jotain, mitä ns. ei-ole. Niinpä vain tilassa (joka ei-ole-mitään) on oleminen mahdollista. Nokkela paradoksi. Keksikää lisää. Näitä nyt tietenkin voi pitää elävällekin olennolle absoluuttisina asioina (huomaatko, kuinka käännän takkiani ;D )
"Mutta kenellä se nyt sitten loppujen lopuksi on oma jos mennään sukupolvia taapäin. Ja mitä sitä "omemmasta" voi enää useiden vuosisatojen jälkeen mitään tietää?"
Sinäkös se joskus loihe, että krisselisoossi ei oikeastaan edes ole uskonto? No, eräässä mielessä lausuja oli minusta oikeassa: kristinusko on vain dogmeja ja legitimoimassa tietynlaista väkivaltainstituutiota. Hengellisyyttä synnyttivät vasta ensimmäiset herätysliikkeet. Tätä (kristillisyyden byrokratiaolemusta) todistaa sekin, että Suomen alkuperäinen uskonnolilsuus, jota luonnollisesti sitäkin on ollut monta kerrosta, säilyi noin suht. elävänä aina 1800 -luvulle asti. Luulen, että lopullisesti sen vähäisen jatkumon katkaisi 60 -lukujen maasta ja maalta muutto, ynnä näitä seurannut poliittisen radikalisoitumisen muassaan tuoma "vieraannuttaminen" ja tiedostamisjargon. (Ainakin ao. aikakausilla nuorina olleilla on tiettyjä samoja asenteita sekä uskonnollisuutta, että suomalaista kulttuuriperimää kohtaa.)
Itse henk.koht. koen, että sitä omaa suomalaista on, vaikkei kelttiläisen rikkaasti ja runsaasti, niin on kuitenkin. Tärkein ja rakkain perimä on kieli: alkusoinnillisesti laulava magian ja euroopan alkuperäiskieli. Ugh. Muistoissa ovat säilyneet muutamat jumaluuksien nimet, tavat suhtautua luontoon ja ihmisen asema luonnossa. Lisäksi muuta mystistä, jota nyt tässä aio. Täällä enemmän:
http://www.kolumbus.fi/sagafre/Suojuuristo.html
"Mutta kuka senkin sitten taas määrittelee miten kukin uskonto TULEE käsittää? K-uskovaisten juttuja lueskeltuani en ole havainnut minkään sortimentin yhtenevää linjaa."
Minusta kukin ihmisyksilö joka tapauksessa määrittelee itse uskontonsa sisällön, mielikuvat, oman asenteensa siihen ja sen, miten se yksilöä rakentaa tai hajottaa. Manipulaatiotahan valtauskonnota kovasti harjoittavat, mutta silti pitää ihan itse hengittää sisään ja hengittää ulos, hengittää sisään jne ja välillä päättää meneeko nyt vessaan vai paneeko ensin kahvin tippumaan. Mielikuvamme varioivat miljoonin tavoin.Tässä on tullut vuosien varrella pöpistyä niin paljon etten muista mitä kaikkea lienenkään sanonut...
Vääjäämättä tulee mieleen että kaikki on taas kaikesta kiinni sen mukaisesti valitaanko myönteinen vai kielteinen linja. Aloitin ketjun ajatuksella että uskonnot ovat ahterista, ja tässä ytimenä on se että uskonto on korvike todelliselle kokemukselle. Tämän todellisen, "maagisen", kokemuksen ihminen voi kokea mitä moninaisimmin tavoin, mutta se miksi hän kaipailee uskontoja johtuisi jostakin näistä:
a) hän EI koe alunperinkään "omaa juttua"
b) hän kokee mutta ei kehtaa pitää sitä arvossa koska vallitseva hengellinen ilmapiiri leimaa hänen kokemuksensa hulluksi, pahaksi tms.
c) hän kokee mutta kokemus haipuu ja hän alkaa etsiä keinoja kokea uudelleen
d) hän kokee mutta alkaa selitellä kokemustaan ja valitsee selittelyn välineeksi jonkin uskonnon
e) hän kuvittelee kokeneensa jotain koska ympäristö luo siihen paineet
f) ihminen itse luo uskonnon opettaakseen sen avulla muille sitä millä tavoin on mahdollista saavuttaa se oma kokemus X
Silloin kun suhtaudun kaikkein negatiivisimmin k-uskoon ajattelen sen tulleen valituksi kohtien a tai d tai e mukaan. Valitsemalla e:n tietenkin osoitan halveksuntaa muita kohtaan ja pidän heitä hysteerisinä teinixeinä... Vaikka ovatko sitten omat "valintani" c ja d sen parempia... Joskus jopa f viekoittaa.
Jos sitten ajatellaan uskontoa positiivisessa mielessä, niin sitten se kai kannattaa nähdä nimenomaan työkaluna. Tällöin se on vain renki talossa ja isäntä käskee mitä renki tekee. Minulle tämä näkemys on ehkä hieman vaikea, kun yhä kavahdan sellaista kylmää laskelmointia että "tänään olen Jeesus-fani ja huomenna buddebossu koska se nyt vaan sattuu sopimaan ympyröihini parhaiten".
Mutta enpä yhtään ihmettelisi jos vielä tuohonkin elämänmenoon itse päätyisin. Vaikuttimeni tosin olisivat väärät: koska negatiivisen uskontoihin kohdistuvan asenteeni vuoksi inhoan uskontoja, pyörittäisin niitä pelimielessä vain kaivellakseni hampaankolojani. Uskontojen hyväksikäytön pitäisi olla kaikkea muuta kuin henkilökohtaista vendettaa. Uskontojen hyväksikäyttöä sopii harrastaa kun on neutraali, käytännöllinen ja hyötyhakuinen.
Mutta mikä minä olen sanomaan että pitäisi, täytyisi jne. Kunhan vain hillun taas idealistina.
JOS uskonto nyt sitten ajatellaan työkaluna, niin voiko nimenomaan k-uskonto sitä olla? K-uskovaisille tuntuu olevan kauhean vaikeaa erottaa uskonto ja sanotaan nyt vaikka "Pyhä Henki" toisistaan, jos käytetään kristittyä termiä. Heistä hyvin harva vaikuttaa ihan oikeasti olevan niin suvereeni että näkisi Hengen voivan puhaltaa jossain muussakin uskonnossa tai opissa.
Minulla "muinaisuuden" nistinä on vieläpä näkemys että nämä kaikki uskonnot olisivat vain sellaista myöhempien aikojen hömpötystä, koska joskus olisi ollut aika jolloin ei tarvittu mitään uskontoja. Koska sinä aikana ihmisillä oli ollut suora kosketus, sanotaan nyt vaikka "elämän maagiseen puoleen", niin että heidän ei tarvinnut selittää mitään millään kun he vain elivät läpi kaikkea sitä mitä me nykyään tungemme uskontoihin, parapsykologiaan, okkultismiin ja sen sellaiseen.
Ja SEHÄN se oikeastaan on se varsinainen syy miksi minä katson uskontoja kieroon. Nykyään kun kokee vaikkapa enneunen tai jotain muuta, rankempaa, ikäänkuin vaaditaan heti että pitää tehdä sitoutuminen joko "tieteeseen" tai uskontoon. Pitää selitellä se kokemus tiedehemmoille tai uskovaisille mieleisessä muodossa. Jotkut jopa yrittävät ympätä tieteen ja uskon/non, ja heitä sitten inhotaan kummastakin leiristä pahimpina paarioina mitä olla voi. - jaina
Desha kirjoitti:
Tässä on tullut vuosien varrella pöpistyä niin paljon etten muista mitä kaikkea lienenkään sanonut...
Vääjäämättä tulee mieleen että kaikki on taas kaikesta kiinni sen mukaisesti valitaanko myönteinen vai kielteinen linja. Aloitin ketjun ajatuksella että uskonnot ovat ahterista, ja tässä ytimenä on se että uskonto on korvike todelliselle kokemukselle. Tämän todellisen, "maagisen", kokemuksen ihminen voi kokea mitä moninaisimmin tavoin, mutta se miksi hän kaipailee uskontoja johtuisi jostakin näistä:
a) hän EI koe alunperinkään "omaa juttua"
b) hän kokee mutta ei kehtaa pitää sitä arvossa koska vallitseva hengellinen ilmapiiri leimaa hänen kokemuksensa hulluksi, pahaksi tms.
c) hän kokee mutta kokemus haipuu ja hän alkaa etsiä keinoja kokea uudelleen
d) hän kokee mutta alkaa selitellä kokemustaan ja valitsee selittelyn välineeksi jonkin uskonnon
e) hän kuvittelee kokeneensa jotain koska ympäristö luo siihen paineet
f) ihminen itse luo uskonnon opettaakseen sen avulla muille sitä millä tavoin on mahdollista saavuttaa se oma kokemus X
Silloin kun suhtaudun kaikkein negatiivisimmin k-uskoon ajattelen sen tulleen valituksi kohtien a tai d tai e mukaan. Valitsemalla e:n tietenkin osoitan halveksuntaa muita kohtaan ja pidän heitä hysteerisinä teinixeinä... Vaikka ovatko sitten omat "valintani" c ja d sen parempia... Joskus jopa f viekoittaa.
Jos sitten ajatellaan uskontoa positiivisessa mielessä, niin sitten se kai kannattaa nähdä nimenomaan työkaluna. Tällöin se on vain renki talossa ja isäntä käskee mitä renki tekee. Minulle tämä näkemys on ehkä hieman vaikea, kun yhä kavahdan sellaista kylmää laskelmointia että "tänään olen Jeesus-fani ja huomenna buddebossu koska se nyt vaan sattuu sopimaan ympyröihini parhaiten".
Mutta enpä yhtään ihmettelisi jos vielä tuohonkin elämänmenoon itse päätyisin. Vaikuttimeni tosin olisivat väärät: koska negatiivisen uskontoihin kohdistuvan asenteeni vuoksi inhoan uskontoja, pyörittäisin niitä pelimielessä vain kaivellakseni hampaankolojani. Uskontojen hyväksikäytön pitäisi olla kaikkea muuta kuin henkilökohtaista vendettaa. Uskontojen hyväksikäyttöä sopii harrastaa kun on neutraali, käytännöllinen ja hyötyhakuinen.
Mutta mikä minä olen sanomaan että pitäisi, täytyisi jne. Kunhan vain hillun taas idealistina.
JOS uskonto nyt sitten ajatellaan työkaluna, niin voiko nimenomaan k-uskonto sitä olla? K-uskovaisille tuntuu olevan kauhean vaikeaa erottaa uskonto ja sanotaan nyt vaikka "Pyhä Henki" toisistaan, jos käytetään kristittyä termiä. Heistä hyvin harva vaikuttaa ihan oikeasti olevan niin suvereeni että näkisi Hengen voivan puhaltaa jossain muussakin uskonnossa tai opissa.
Minulla "muinaisuuden" nistinä on vieläpä näkemys että nämä kaikki uskonnot olisivat vain sellaista myöhempien aikojen hömpötystä, koska joskus olisi ollut aika jolloin ei tarvittu mitään uskontoja. Koska sinä aikana ihmisillä oli ollut suora kosketus, sanotaan nyt vaikka "elämän maagiseen puoleen", niin että heidän ei tarvinnut selittää mitään millään kun he vain elivät läpi kaikkea sitä mitä me nykyään tungemme uskontoihin, parapsykologiaan, okkultismiin ja sen sellaiseen.
Ja SEHÄN se oikeastaan on se varsinainen syy miksi minä katson uskontoja kieroon. Nykyään kun kokee vaikkapa enneunen tai jotain muuta, rankempaa, ikäänkuin vaaditaan heti että pitää tehdä sitoutuminen joko "tieteeseen" tai uskontoon. Pitää selitellä se kokemus tiedehemmoille tai uskovaisille mieleisessä muodossa. Jotkut jopa yrittävät ympätä tieteen ja uskon/non, ja heitä sitten inhotaan kummastakin leiristä pahimpina paarioina mitä olla voi."Minulla "muinaisuuden" nistinä on vieläpä näkemys että nämä kaikki uskonnot olisivat vain sellaista myöhempien aikojen hömpötystä, koska joskus olisi ollut aika jolloin ei tarvittu mitään uskontoja. Koska sinä aikana ihmisillä oli ollut suora kosketus, sanotaan nyt vaikka "elämän maagiseen puoleen", niin että heidän ei tarvinnut selittää mitään millään kun he vain elivät läpi kaikkea sitä mitä me nykyään tungemme uskontoihin, parapsykologiaan, okkultismiin ja sen sellaiseen."
Nih. Puhutaan mielummin maagisesta maailmankuvasta ja muistellaan, että nillä, jotka oletettavasti sellaisessa elivät oli vielä vähemmän kuin meillä (kuivat ja lämpimät sisätilat, ei suolinkaisia, olematon lapsikuolleisuus...) varaa huuhaahömpöttelyyn: jollei homma toiminut, se hylättiin. Jos homma toimi, sitä jatkettiin.
Olen oppinut hyödyllisen käsitteen papittaren tietoisuus, mikä tarkoittaa sitä, että ensinnäkin pystyy tahtoessaan elämään ja kokemaan montaa tietoisuuden tilaa yhtäaikaa (esim. toimimaan aktiivisesti samalla, kun on syvässä transsissa) ja erottamaan näiden teitoisuudentilojen lainalaisuudet toisistaan niin, ettei sekoa: ettet siis keskimaassa voi lentää kotkana, vaikka alisessa siihen helposti kykenet. Edelleen se tarkoittaa kykyä tulkita ko. tietoisuuden tai maailman lainalaisuuksien mukaan tietoa (mitä tahansa) niin, että siitä on hyötyä, että rakentaa. Tämä ominaisuushan on aivan säälittävän olematon kriseliväestöllä kuin myös kyky äärimmäisen ankaraan rehellisyyteen, mitä eri tietoisuudentilojen harjoittaminen vaatii. Minä koen, mitä minä koen. En enempää tai vähempää.
"Ja SEHÄN se oikeastaan on se varsinainen syy miksi minä katson uskontoja kieroon. Nykyään kun kokee vaikkapa enneunen tai jotain muuta, rankempaa, ikäänkuin vaaditaan heti että pitää tehdä sitoutuminen joko "tieteeseen" tai uskontoon. Pitää selitellä se kokemus tiedehemmoille tai uskovaisille mieleisessä muodossa. Jotkut jopa yrittävät ympätä tieteen ja uskon/non, ja heitä sitten inhotaan kummastakin leiristä pahimpina paarioina mitä olla voi."
Älkäämme hyvänen aika päästäkö ns. Talking Selfiä (Puhuvaa Minää, analysoivaa arkirealismia) hästäämää kaikkialle! Puhumisella on sijansa, muttei joka sokkelossa (puhuu tantrikkotäti suuta suuremmalla).
Viittaan tässä nyt edelleen priestess cons.käsitteeseen, eli tähän kykyyn ymmärtää itseään paitsi erilaisissa tietoisuudentiloissa, myös eri aspekteissa: älyllisenä ja analysoivana, leikkivänä ja lapsellisena, antautuvana ja sulautuvana. Puhkiselittäminen on keino hallita maailmaa, mutta on muitakin ja jossain vaiheessa riittää, että antautuu.
Kuuntelen tässä itseäni ja päätän olla vähän aikaa aivan hiljaa. - Desha
jaina kirjoitti:
"Minulla "muinaisuuden" nistinä on vieläpä näkemys että nämä kaikki uskonnot olisivat vain sellaista myöhempien aikojen hömpötystä, koska joskus olisi ollut aika jolloin ei tarvittu mitään uskontoja. Koska sinä aikana ihmisillä oli ollut suora kosketus, sanotaan nyt vaikka "elämän maagiseen puoleen", niin että heidän ei tarvinnut selittää mitään millään kun he vain elivät läpi kaikkea sitä mitä me nykyään tungemme uskontoihin, parapsykologiaan, okkultismiin ja sen sellaiseen."
Nih. Puhutaan mielummin maagisesta maailmankuvasta ja muistellaan, että nillä, jotka oletettavasti sellaisessa elivät oli vielä vähemmän kuin meillä (kuivat ja lämpimät sisätilat, ei suolinkaisia, olematon lapsikuolleisuus...) varaa huuhaahömpöttelyyn: jollei homma toiminut, se hylättiin. Jos homma toimi, sitä jatkettiin.
Olen oppinut hyödyllisen käsitteen papittaren tietoisuus, mikä tarkoittaa sitä, että ensinnäkin pystyy tahtoessaan elämään ja kokemaan montaa tietoisuuden tilaa yhtäaikaa (esim. toimimaan aktiivisesti samalla, kun on syvässä transsissa) ja erottamaan näiden teitoisuudentilojen lainalaisuudet toisistaan niin, ettei sekoa: ettet siis keskimaassa voi lentää kotkana, vaikka alisessa siihen helposti kykenet. Edelleen se tarkoittaa kykyä tulkita ko. tietoisuuden tai maailman lainalaisuuksien mukaan tietoa (mitä tahansa) niin, että siitä on hyötyä, että rakentaa. Tämä ominaisuushan on aivan säälittävän olematon kriseliväestöllä kuin myös kyky äärimmäisen ankaraan rehellisyyteen, mitä eri tietoisuudentilojen harjoittaminen vaatii. Minä koen, mitä minä koen. En enempää tai vähempää.
"Ja SEHÄN se oikeastaan on se varsinainen syy miksi minä katson uskontoja kieroon. Nykyään kun kokee vaikkapa enneunen tai jotain muuta, rankempaa, ikäänkuin vaaditaan heti että pitää tehdä sitoutuminen joko "tieteeseen" tai uskontoon. Pitää selitellä se kokemus tiedehemmoille tai uskovaisille mieleisessä muodossa. Jotkut jopa yrittävät ympätä tieteen ja uskon/non, ja heitä sitten inhotaan kummastakin leiristä pahimpina paarioina mitä olla voi."
Älkäämme hyvänen aika päästäkö ns. Talking Selfiä (Puhuvaa Minää, analysoivaa arkirealismia) hästäämää kaikkialle! Puhumisella on sijansa, muttei joka sokkelossa (puhuu tantrikkotäti suuta suuremmalla).
Viittaan tässä nyt edelleen priestess cons.käsitteeseen, eli tähän kykyyn ymmärtää itseään paitsi erilaisissa tietoisuudentiloissa, myös eri aspekteissa: älyllisenä ja analysoivana, leikkivänä ja lapsellisena, antautuvana ja sulautuvana. Puhkiselittäminen on keino hallita maailmaa, mutta on muitakin ja jossain vaiheessa riittää, että antautuu.
Kuuntelen tässä itseäni ja päätän olla vähän aikaa aivan hiljaa.Väkisinkin änkeää mieleen että Jungia vähänkin tutkineena avoimempi ihmismieli alkaa mieltää tietoisuutta ainakin kahdelta katsantokannalta.
Toinen on se, että lajillamme vaikuttaa olevan taipumus kehittää samankaltaisia myyttejä ja ideoita kautta aikain ja paikkain (TAI! kaikki tarinat ovat johdannaisia jostakin menneisyyden hämärään katoavasta alkutarinasta). Näitä myyttejä, kuvia, symboleita ja arkkityyppejä voi lopulta olla vain tietty rajattu määrä.
Toinen kanta on se toinen ääripää että kuitenkin näitä rajattuja kuvia voidaan varioida rajattomasti.
Uskonnoissa sisällä olevat eivät kykene välttämättä ymmärtämään sitä että heidän Suuri Ideansa onkin lopulta vain yksi variaatio niistä teemoista jotka ihmiskunnalla on AINA ollut tietoisuuteensa pysyvästi istutettuna. En yhtään ihmettele että Jungia pidetään hyvin vastenmielisenä tapauksena ja olenpa jonkun uskovaisen jossakin kuullut häntä demonisoivankin, että Jung kuuluu samaan kategoriaan okkultismin ja Saatanan kanssa... :P (No eipä niille kelpaa Freudkaan, joka mokoma lotraa liikaa seksuaalisuuden parissa ja oli juutalainen!)
Sitten kun elää näitä myyttejä (tai mikä nyt sitten olisi parempi sana, jos haluaa painottaa niiden todellisuutta ja totuutta?) todeksi, niin siinä tosiaan tarvitaan hyvin joustavaa mieltä että kykenee olemaan yhtäaikaa "siellä" ja "täällä". Ja mieltämään että mikäli jokin uskonto ja omat kokemukset ovat ristiriidassa, ratkaisu pitää tehdä aina oman itsensä hyväksi, eikä uskonnon. Olen silloin tällöin havainnut ihmisten pettyvän syvästi kun heidän omat kokemuksensa eivät menekään kuten kirjoissa on kuvailtu. Jotkut törkimykset jopa menevät ja syyllistävät näitä ihmisiä siitä että eivät "tajua" kokea niinkuin "pitäisi"...
Entisaikaan vision questit olivat harvoja ja valittuja varten; nykyään niitä tavoittelevat kaikki joita vain sattuu jotenkin arkitodellisuus tympäisemään... Eivätkä kaikki voi olla shamaaneita, noitia tai papittaria. Mutta jos jotain taipumusta nyt kumminkin ilmenee, niin harva sellaiseen pystyy täysillä heittäytymään. Olemme arkisuuden suossa jossa jokainen on pakotettu elämään samaa tai edes näennäisesti samaa todellisuutta muiden kanssa.
(Tämä nyt ei taida välttämättä olla keskustelua, vaan tällaista tulimieleensitäsuntätä-kommentointia... Mutta itseään vartenhan täällä enimmäkseen kirjoittaakin.)
- Grain of Sand
...eskapismia, vähintään niin kauan kuin se ei ole sisäsyntyistä. Valmis totuus vapauttaa vastuusta.
Sisäsyntyisyys rules. Jos on jotain, mikä on meille kaikille yhteistä, esim. Isä Jumala, joka on meidät kaikki luonut ja meitä rakastaa, niin meillä kaikilla on sama mahdollisuus saada hänestä sisäsyntyinen kokemus. Vaihda Isä Jumalan tilalle X, ja edelleen sama tilanne.
Oikea, väärä, Jahve, Allah... älä tule kertomaan sitä minulle miten asiat ovat, etsin vastaukseni itse. Ennen sitä, etsin omat kysymykseni ja valitsen ne, joihin vastausta kannattaa edes etsiä.
Kunpa jonain päivänä uskaltaisin olla niin hyvä kuin mihin ihmisyys antaa mahdollisuudet.
Vanha mies laulaa kauniisti:
"The daylight fades and the stars come out
But there's never much to talk about
Another day goes rushing by and here we are just wondering why
We have to belong with a sense of purpose
That's all we need, without them we're worthless
Ah, we've come so far, hmm, but then again
All we see is more of the same
It's getting crowded here we agree no doubt
Oh dear brother what's it all about?
Hey you over there why don't you throw down your spear?
We all need some help right now
Where are we going from here?
The way things are working out
It won't be too long before we have to move
Better start thinking about it while there's still time to choose
Every day of my life I discover
Someone murdering my sisters and brothers
In the name of some god or another
What do you know?
For the first precious few it's time to go
What might have been we'll never know
All those bad ideas became the law
Oh yes, we've forgotten what we're looking for
All of you angels it's time to gather your wings
Leave it all behind you won't need any of those things
We're going on through the darkness hand in hand
To step into the future
Before time began
And for those who remain with your chosen gods
May your prayers be answered."
- Ian Gillan, "Before Time Began"
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123690MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar721934Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421598Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811224Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671057Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33988Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60853- 171844
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3778