Birma kissat

OLen omistanut melkein neljä vuotta Pyhän Birman eli Annitytön. Toisena kissana minulla on maatiaiskissa. Lisäksi minulla on menneiltä vuosikymmeniltä kokemusta paljonkin kissoista, ihan lapsuudesta asti. SEn vuoksi voin puhua kokemuksen rintaäänellä.
Ainakin Annityttö on todella suloinen ulkonäöltään ja ihana luonteeltaan. Birma kiintyy hyvin syvästi omistajaansa ja on hyvin paljon tämän mukana jokaisessa arkipäiv'än toiminnassa. Kaikki uusi kiinnostaa sitä ja jokainen kolo sen on tutkittava. MIelestäni Birma on älykkäämpi kuin maatiaiskissa ja sen vuksi sitten kyllästyykin nopeammin kun on saanut uteliaisuutensa tyydytettyä. OLen sitä mieltä, että Birma ei ole kissa, jota voi jättää kovinkaan moneksi tunniksi yksin. SEn riippuvuus omistajastaan tai yleensä ihmisseurasta on niin suuri. Lisäksi se tarvitsee todella paljon rakkautta ja seurustelua ja juttelua. Oma birmani saa olla ulkona päivittäin vapaana, mutta birman pelottomuus ja uteliaisuus tekevät siitä kyllä aika turvattoman tuolla ulkona ilman valvontaa. Itse asun niin ihanteelllisissa oloissa, että siitä ei ole suurtakaan vaaraa. Olen kotona kaiken aikaa ja valvon sen eloa tuolla ulkona. POIstun kotoani vain, jos kissa on turvallsiesti sisällä. En kehoittaisi totuttamaan kissaa ulos ilman valjaita.
Turkinhoito on helppoa. Kampaan sitä noin kerran viikossa ja nypin sormilla kuolleet karvat pois. MInun kissallani ei ole varsinaista kertaluonteista karvanlähtöä vaan sitä irtoaa jatkuvasti vähitellen.
Syömisessä birmani on hieman nirso, mutta haluaa kyllä kokeilla ja maistaa kaikenlaisia ruokia ainakin kerran.
Birma on hyvin siisti luonteeltaan, niinkuin kyllä muutkin kissat. SE jopa nulee omistajansakin käden hajun, jos on oikein siistillä päällä.
Kaiken kaikkiaan suosittelen kyllä birmaa rakastavalle omistajalle. MInä ainakin saan suurta lohtua ja iloista ja rauhallista seuraa omasta Annikissastani omaan yksinäisyyteeni.
Soito brimojen kasvattajille ja kysy heidänkin mielipidettään, heillä on kokemusta useimmista yksilöistä kuin minulla. JOs vielä otan kissoja, niin valinta on kyllä edelleenkin Birma.

Annityttö kirjoitti:

OLen omistanut melkein neljä vuotta Pyhän Birman eli Annitytön. Toisena kissana minulla on maatiaiskissa. Lisäksi minulla on menneiltä vuosikymmeniltä kokemusta paljonkin kissoista, ihan lapsuudesta asti. SEn vuoksi voin puhua kokemuksen rintaäänellä.
Ainakin Annityttö on todella suloinen ulkonäöltään ja ihana luonteeltaan. Birma kiintyy hyvin syvästi omistajaansa ja on hyvin paljon tämän mukana jokaisessa arkipäiv'än toiminnassa. Kaikki uusi kiinnostaa sitä ja jokainen kolo sen on tutkittava. MIelestäni Birma on älykkäämpi kuin maatiaiskissa ja sen vuksi sitten kyllästyykin nopeammin kun on saanut uteliaisuutensa tyydytettyä. OLen sitä mieltä, että Birma ei ole kissa, jota voi jättää kovinkaan moneksi tunniksi yksin. SEn riippuvuus omistajastaan tai yleensä ihmisseurasta on niin suuri. Lisäksi se tarvitsee todella paljon rakkautta ja seurustelua ja juttelua. Oma birmani saa olla ulkona päivittäin vapaana, mutta birman pelottomuus ja uteliaisuus tekevät siitä kyllä aika turvattoman tuolla ulkona ilman valvontaa. Itse asun niin ihanteelllisissa oloissa, että siitä ei ole suurtakaan vaaraa. Olen kotona kaiken aikaa ja valvon sen eloa tuolla ulkona. POIstun kotoani vain, jos kissa on turvallsiesti sisällä. En kehoittaisi totuttamaan kissaa ulos ilman valjaita.
Turkinhoito on helppoa. Kampaan sitä noin kerran viikossa ja nypin sormilla kuolleet karvat pois. MInun kissallani ei ole varsinaista kertaluonteista karvanlähtöä vaan sitä irtoaa jatkuvasti vähitellen.
Syömisessä birmani on hieman nirso, mutta haluaa kyllä kokeilla ja maistaa kaikenlaisia ruokia ainakin kerran.
Birma on hyvin siisti luonteeltaan, niinkuin kyllä muutkin kissat. SE jopa nulee omistajansakin käden hajun, jos on oikein siistillä päällä.
Kaiken kaikkiaan suosittelen kyllä birmaa rakastavalle omistajalle. MInä ainakin saan suurta lohtua ja iloista ja rauhallista seuraa omasta Annikissastani omaan yksinäisyyteeni.
Soito brimojen kasvattajille ja kysy heidänkin mielipidettään, heillä on kokemusta useimmista yksilöistä kuin minulla. JOs vielä otan kissoja, niin valinta on kyllä edelleenkin Birma.

Lue lisää

Birma on erittäin kaunis kissa, mutta on toki syytä tutustua myös sen luonteeseen. Birmat eivät ainakaan minun kokemukseni mukaan ole mitään välkkyjä kissoja: pääasiallisesti kaverini kissat vain nukkuvat. En ole koskaan nähnyt niiden leikkivän tai innostuvan mistään! Ehkä tämä rotu on jo jalostettu niin pitkälle, että niistä on tullut luonteettomia sohvatyynyjä... Toinen kissoista on lisäksi erittäin arka uusille asioille. Se saattaa pelätä uutta lelua!

valitsin itselleni luonnollisemman kissarodun eli norskin. Oma kissani on leikkisä ja aivan eri tavalla seurallinen kuin birmat. Tämä rotu sopii minun luonteelleni paremmin.

En missään tapauksessa suosittele kissan valitsemista pelkän kauniin ulkonäön perusteella.

katri kirjoitti:

Birma on erittäin kaunis kissa, mutta on toki syytä tutustua myös sen luonteeseen. Birmat eivät ainakaan minun kokemukseni mukaan ole mitään välkkyjä kissoja: pääasiallisesti kaverini kissat vain nukkuvat. En ole koskaan nähnyt niiden leikkivän tai innostuvan mistään! Ehkä tämä rotu on jo jalostettu niin pitkälle, että niistä on tullut luonteettomia sohvatyynyjä... Toinen kissoista on lisäksi erittäin arka uusille asioille. Se saattaa pelätä uutta lelua!

valitsin itselleni luonnollisemman kissarodun eli norskin. Oma kissani on leikkisä ja aivan eri tavalla seurallinen kuin birmat. Tämä rotu sopii minun luonteelleni paremmin.

En missään tapauksessa suosittele kissan valitsemista pelkän kauniin ulkonäön perusteella.

Lue lisää

...minun birmani eli Anni on niin kovin seurallinen ja utelias ja nauttii kaikesta uudesta mitä näkee tehtävän? Juttelee kanssani pitkät tovit ja osoittaa rakkautensa niin monella tapaa. Leikkiin on iana valmis mtuta kyllästyykin kyllä aika nopeasti, koska sama leikki ei sen älyä kovin kauaa kuormita.
Annilla on toki ihanteelliset olosuhteet, koska saa joka päivä olla ulkona niin kauan kuin tahtoo, mtuta luulen kyllä että jos birma on sisäkissanakin ja saa tarpeeksi vaihtelua ja haasteita, niin pysyy iloisena.
Muuten, yksi birman luonteenominaisuus on juuri se, että se kaihtaa vieraita noin 5 - 10 minuuttia, mutta sitten tulee uteliaana ja pelottomana tutustumaan. Minun Annini tulee istumaan vieraan kahvikupin viereen hyvin itsetietoisesti nuuhkimaan vieraan nenää. Useimmat vieraat kaihtavat kissaa kahvipöydässä kyllä, eipä sillä'. :))
Minä asun yksin ja minulla ei käy kvin paljn vieraita niin että tässä ympäristössä birma ainakin on juuri sopiva.
Ajattelen myös niin, että niin kissat kuin koirat ja ihmisetkin tarvitsevat oman rauhansa ja itsenäisyytensä kasvaakseen tervejärkisiksi olioiksi. Eivät lemmnikit ole mitään retuutettavia pörröleluja ikinä. Niilläkin on oltava oma fyyisenn koskemattomuutensa.
OLen hyvin onnellinen valinnastani ja Anni tuo minulle joka päivä paljon iloa jos joskus hammastenkiristystäkin :)))

katri kirjoitti:

Birma on erittäin kaunis kissa, mutta on toki syytä tutustua myös sen luonteeseen. Birmat eivät ainakaan minun kokemukseni mukaan ole mitään välkkyjä kissoja: pääasiallisesti kaverini kissat vain nukkuvat. En ole koskaan nähnyt niiden leikkivän tai innostuvan mistään! Ehkä tämä rotu on jo jalostettu niin pitkälle, että niistä on tullut luonteettomia sohvatyynyjä... Toinen kissoista on lisäksi erittäin arka uusille asioille. Se saattaa pelätä uutta lelua!

valitsin itselleni luonnollisemman kissarodun eli norskin. Oma kissani on leikkisä ja aivan eri tavalla seurallinen kuin birmat. Tämä rotu sopii minun luonteelleni paremmin.

En missään tapauksessa suosittele kissan valitsemista pelkän kauniin ulkonäön perusteella.

Lue lisää

Mitä ihmettä sinä Katri oikein puhut? Jos et omista Birmaa, niin älä tule sitä parjaamaan!!! Itselläni on kolme aikuista Birmaa ja voi sitä leikkisyyttä, Birma on kissa joka ei aikuistu, vaan vielä kymmen-vuotiaanakin juoksee karkuun niitä "vihreitä pikku ukkoja". Omat kissani ovat hirveän leikkisiä, ja hellyydenkipeitä. Kun iltaisin istuskelen sohvalla, niin seuranani on kolme kehräävään karvakasaa, ja kun menen vessaan, niin oven takana on kolmen kuoro huutamassa mukaan. Birma on rotu jota en suosittele sellaisella joka on paljon poissa kotoa, koska se kaipaa läheisyyttä. Birma on se ainoa oikea rotu!!