Vihdoin ja viimein sain aikaseksi kirjottaa tänne mikä minun mieltä painaa. Olen 24v tyttönen ja seurustelen hiukan yli 40v miehen kanssa. Ikäero ei ole ollut koskaan ongelma meille ja muitten mielipiteistä me ei todellakaan välitetä. Rakastan tätä miestä enemmän kun elämää ja tekisin kaikkeni että voisin tulla hänelle raskaaksi, mutta se ei meinaa onnistua millään keinolla. Miehellä on edellisestä avioliitosta 2 lasta, alle 7v:ta eli minussa luultavasti vika, mutta mikä?!? Sen haluaisinkin tietää. Olen käynyt testeissä ja kaikki on kunnossa, nyt odotan vielä pääsyä muutamiin varmistus kokeisiin. Olen syönyt e-pillereitä noin 5v sitten, mutta lopetin ne "mielenterveydellisistä" syistä. Käytin pillereitä noin 3v. Lopetin tupakan poltonkin kokonaan ja 10v olen melkein polttanut. Alkoholin nauttiminen on vähentynyt ainoastaan saunakaljaan. Teen yhdynnän jälkeen kaikki ne temput mistä olis apua hedelmöittymisee, mutta ei. Keinot alkaa loppua ja alan jo uskoo siihen etten ikinä saa kokea niitä maailman ihanimpia asioita, raskaus, synnytys, imettäminen ja kaikki loput ihanat asiat mitä oma lapsi tuo tullessaan elämän varrella.
Jos jollain on samankaltaisia ongelmia tai jollakin tuli halu auttaa tai muuten vaan kommentoida kirjoitustani niin olkaa hyvät vaan, kaikki kommentit ja apu ovat tervetulleita.
Jos jollain on samankaltaisia ongelmia tai jollakin tuli halu auttaa tai muuten vaan kommentoida kirjoitustani niin olkaa hyvät vaan, kaikki kommentit ja apu ovat tervetulleita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Ihan kun olisin itse kirjoittanut tuon. Paitsi, että olen n. vuoden sinua vanhempi ja se että mieheni edellisestä avioliitosta ei syntynyt yhtään lasta. Ex-vaimo nimittäin teki abortin miehen tietämättä. Neuvoja en osaa antaa, kun en itsekään tiedä mikä tässä auttaisi.
Onko miehesi simpat tutkittu? Periaatteessa muutos huonompaan on voinut tapahtua tuossa ajassa. En oikein itsekään usko, mutta kai nekin olisi tutkittava.
Tsemppiä :)
Hei :)
Ihanaa että joku viitsii lukea viestini, ei se haittaa jos ei pysty auttaa, sekin jo auttaa että tietää ettei ole ainoa jolla on samanlaisia ongelmia.
Minun mies ei lupaa tulla mihinkään testeihin, koska on 100%:sen varma itestään että hänessä ei voi missään tapauksessa olla vikaa koska on saanut kaksi lasta.
Tästä asiasta ollaan riidelty, viimeksi just tänään ja sen takia en nytkään saa unta:(
Oon niin väsyny tähän kaikkeen...
Koita puhua miehesi testauttamaan simppansa. Minun miehelläni arvot olivat muuttuneet huomattavasti kolmen vuoden aikana huonompaan suuntaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että ikä vaikuttaa (hänellä ikää myös vähän yli 40 v.) Paljon mahdollista, että miehesi pelkää testien tulosta ja siksi ei suostu. Yksi kysymys myös on, että haluaako hän tosissaan lapsen jos ei kerran suostu testeihin...
minun mieheni oli 45v kun tyttömme syntyi pitkän lapsettomuuden jälkeen,syy oli minussa,siemennestekkin tutkittiin,tulos:pieneen siittiömäärään nähden paljon eläviä-liikkuvia siittiöitä,eli aineet purkkiin ja tutkittavaksi.
mie myös temppuja oon tehny vaik minkälaisia. ei vaan tule mitään. masennun ja jos tämä olisi eka olisin jo harkinnut vaikka mitä pahaa.. eka sai alkunsa 5kk yrityksellä. toista on nyt yritetty 16kk. eilen vietin päivän sairaalas ja selvis et on kysta munasarjois mut ei ne puhunu et se ois ongelma..miun mies ei myös lähde hoitoihin. asiasta kun tulee puhe niin sanoo et ei hänen nesteissä vikaa ole, onhan sentään jo tuo yks alulle saatu..lapsia hänen mielestään saa tulla, vaikka 10, mutta yhtään ei rueta tekemällä tekemään eli siis ei hoitoja. meillä myös tämä aiheuttaa riitaa ja silloin tlen syyttäneeksi miestäni vaikka voihan se vika miussakin olla..itellä vain on niiiiin paha olla. Vielä kun kaverit syksyllä kertoivat uutisiansa..5 miun kaveria saa vauvan tammi-huhtikuussa..eli kun olen niin surullinen tästä omasta asiasta olen myös karttanut kavereita etten näkisi niitä isoja masuja ym..eli olen täysin yksin tämän asian kanssa..miestä ei kiinosta ja kaverit ei ymmärrä oman raskautensa huumassa.."kiva" kun muillakin on asia niin ettei hoidoistakaan ole apua, koska mies ei sinne mene...on vain jaksettava toivoa!!!