Mua ahdistaa olla kotona kun isä juo joka viikonloppu ja sitten huutaa meille. Aina pelkkä kotiin menokin ahdistaa. Isäni takia mulla ja mun poikaystävällä meni poikki pari päivää sitten. Mulla on kokoajan ihan kamala olo. Tahtoisin vain maata sängyssä ja itkeä. En ole syönyt enkä nukkunu kunnolla kolmeen viikkoon. Ruuan ajattelukin oksettaa. En myöskään jaksa tehdä yhtään mitää. Sängystä nouseminenkin tuntuu aamuisin liian raskaalta.
Oon puhunu tuosta parin kaverini kanssa ja ne epäilee mulla masennusta. Itse en tiedä mitä tekisin. toivottavasti saisin täältä jotain apua.
Oon puhunu tuosta parin kaverini kanssa ja ne epäilee mulla masennusta. Itse en tiedä mitä tekisin. toivottavasti saisin täältä jotain apua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heips,
masennus voi olla sinulla ihan mahdollinen. Minkä asteinen, sitä ei voi vielä tietää. Tiedän sen kuitenkin, että mikäli asialle ei tee mitään tuo masennus voi kasvaa kaikennieleväksi pimeydeksi.
Mutta muista, se on vain mielesi joka kikkailee vastareaktiona ulkoisille olosuhteille. Tiedän monta masennuksesta kärsinyttä, jotka nykyään ovat elämänsä vedossa. Älä siis pode syyllisyyttä.
Ensimmäinen konsti on tämä: kirjoita päiväkirjaa. Pura sinne päivittäin, jopa useamman kerran päivässä miltä tuntuu. Älä kirjoita sellaista tekstiä mitä kirjoittaisit kouluaineeseen, vaan anna tekstin tulla käytännössä suoraan päästä paperille. Jos keskityt tekstin oikeaoppisuuteen tai johonkin välimerkkeihin, se ei auta sinua.
Älä pysähdy välillä lukemaan mitä olet saanut aikaan.
Kun et jaksa enää kirjoittaa, tai tuntuu että "pää on tyhjä" niin lopeta. Jos olet saanut paperille sellaisia asioita jotka sinua ahdistivat, tunnet todennäköisesti raskasta väsymystä, ja se on ihan okei. Nuku sitten, olet tehnyt raskaan duunin.
Miksi näin olisi hyvä tehdä? Vastaus on siinä, että olosuhteet ovat aika paskat monellakin. Se miten selviämme elämästä yleensäkin, riippuu kypsyydestämme käsitellä sitä mitä tapahtuu. Kirjoittaminen selkeyttää ajatuksiasi ja ainakin epämääräinen paha olo poistuu.
kuulostaa pahalta,kun et ole varmastikkaan syypää mihinkään.
luulen ettet ole nyt vielä täysin masentunut, vaan sinulla on masentunut ja ahdistunut mieliala.
itse kun olin masentunut,en nukkunut puoleentoista viikkoon juuri yhtään. päivällä tunnin tai pari,välillä en sitäkään. yöt katsoin elokuvia kun ei ollut muutakaan tekemistä. niitä menikin n 40 kpl.
no,se minun viime talven matalapaineesta.
ehdottaisin että käyt puhumassa muillekkin kuin kavereillesi, mieluummin puolueettomalle ammatti-ihmiselle. tämä osaa suhtautua tilanteeseen oikein, ns. ilman tunteita ja rehellisesti, jonkinlainen ratkaisumalli mielessään. ei ehkä heti, mutta joskus.
voithan rohkaista myös itseäsi ja koettaa puhua isällesi. ei se varmaan aivan tunteetonkaan ole.
juomista se ei luultavastikaan lopeta,mut se jos ei ainakaan huutaisi/haukkuisi sinua tai/ja muita
jatkossa. mene ja tiedä?
pärjäile!!
orja71
Olisiko sinulla mahdollisuutta muuttaa omaan asuntoon?
Itse muutin pois kotoa suurinpiirtein samasta syystä, saman ikäisenä ( Oletin, että 88 oli syntymävuotesi :) ) Hyvin pärjäsin omillani ja ratkaisua en ole katunut koskaan.