SILLALTA URHOIN TALIKKALAAN
Ei yksi oo kansa, ei yhtenäinen
vaan yksi, niin yksi jos sydän on sen
minkä menneen jo luulin sen takaisin saan
sen takaisin saan vaan en kuitenkaan
Mennyt on monta ja jäänyt on vaan
joka uudesti noussut on paikoillaan
kotiseutua, kieltä ei katsotakaan
jos koti on siellä missä onnea saan
ei yhtä tai kahta tää kosketakaan
kori kauppiaan oltava kukkuroillaan
tulla ja mennä on oikeus vaan
vaan jäädä on oikeutta suurempaan
Pesä pesiini liitä sä vuorollaan
käkiemo näin neuvoisko poikastaan
joka jää ei yhteen ainoaankaan
vaan vaivojaan tuhlaa ei-ostettavaan
Sano paikka miss´ aurinko paikoillaan
kuni Gibeonin jäis seisahtamaan
pois kuohu tuo mielen, pois kuohu tuo pään
se ajalta kun lasis ol äärillään
Miksi ikuisiks sä kun ei Gilgameskaan
hän taloa kyennyt rakentamaan
se sortui myös silloin – vaan rakentamaan!
käsi korjaava sorti sen uudestaan
Jos jäljet on omat, mä jälkeni nään
muita huonompi oon silti jäljittämään
ei-heidän, ei-meidän, ei-kenenkään maan
en nähnyt oo hylkivän kumpaistakaan
jos kehtos on muualla, se kehto on vaan
-nyt jäisitkö kehtoas keinuttamaan!
Nään kätkössä aarteen nään kätkössä maan
silmä näkevän pystyy sen paljastamaan
kuin ennen sitä kahtaalta katsotaan
yhä likimpää tullaan myös tarkastamaan
ei verso ehk juuri nyt katkettuaan
ken valmiiksi väittäisi kaupunkiaan
Sillalta Urhoin ain Talikkalaan
on laiva nyt meillä, ei uppoakaan
tautia aavan ei ainoallakaan
jäät laitoja ryskyy ehk lasinne vaan
Ei yksi oo kansa, ei yhtenäinen
vaan yksi, niin yksi jos sydän on sen
minkä menneen jo luulin sen takaisin saan
sen takaisin saan vaan en kuitenkaan
Mennyt on monta ja jäänyt on vaan
joka uudesti noussut on paikoillaan
kotiseutua, kieltä ei katsotakaan
jos koti on siellä missä onnea saan
ei yhtä tai kahta tää kosketakaan
kori kauppiaan oltava kukkuroillaan
tulla ja mennä on oikeus vaan
vaan jäädä on oikeutta suurempaan
Pesä pesiini liitä sä vuorollaan
käkiemo näin neuvoisko poikastaan
joka jää ei yhteen ainoaankaan
vaan vaivojaan tuhlaa ei-ostettavaan
Sano paikka miss´ aurinko paikoillaan
kuni Gibeonin jäis seisahtamaan
pois kuohu tuo mielen, pois kuohu tuo pään
se ajalta kun lasis ol äärillään
Miksi ikuisiks sä kun ei Gilgameskaan
hän taloa kyennyt rakentamaan
se sortui myös silloin – vaan rakentamaan!
käsi korjaava sorti sen uudestaan
Jos jäljet on omat, mä jälkeni nään
muita huonompi oon silti jäljittämään
ei-heidän, ei-meidän, ei-kenenkään maan
en nähnyt oo hylkivän kumpaistakaan
jos kehtos on muualla, se kehto on vaan
-nyt jäisitkö kehtoas keinuttamaan!
Nään kätkössä aarteen nään kätkössä maan
silmä näkevän pystyy sen paljastamaan
kuin ennen sitä kahtaalta katsotaan
yhä likimpää tullaan myös tarkastamaan
ei verso ehk juuri nyt katkettuaan
ken valmiiksi väittäisi kaupunkiaan
Sillalta Urhoin ain Talikkalaan
on laiva nyt meillä, ei uppoakaan
tautia aavan ei ainoallakaan
jäät laitoja ryskyy ehk lasinne vaan
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.