Vauvan syntymän jälkeen puhutaan usein synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Minulla taitaa olla jotain tähän verrattavaa koiranepennun kanssa. Pentu on kohta 7 kk vanha kääpiökoira, todella villi ja kova luonteeltaan. Olen erittäin väsynyt hänen käytökseensä, kun kouluttajilla käynneistä ja huolellisesta koulittamisesta huolimatta pentu on todellinen räyhääjä.
Pentua odotettiin monta vuotta ja hän on todella rakastettu perheenjäsen. Olen vaan itse niin väsynyt ja pettynyt tällä hetkellä, etten tiedä mitä tekisi. Itkettää vaan ja surettaa, kun kaikki ilo pennun kanssa puuhaamisesta on poissa, kun kaikki yhdessätekeminen menee taisteluksi. Ulkoilustakin on kaikki ilo poissa, kun pentu riekkuu autoille ja repii housunlahkeita. Sisällä taas aamulla puree heti ensitöikseen (innoissaan kun on) leuasta tai huulesta ja leikin yhteydessä käsiä. Olen todella masentunut, vaikka rakastan koiraani yli kaiken. Välillä vaan tuntuu, että kuinka kauan tätä kestää ja miten omat hermot kestää? Tiesin kyllä että pennun kasvatus on kovaa hommaa, mutta olen yllätrtynyt että itse reagoin näin voimakkaasti. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Ja kouluttaneet olemme pentua siitä lähtien, kun tuli meille, kaikki konstit ovat käytössä - mikään vaan ei oikein mene perille. Useampaakin kouluttajaa olemme tavanneet, jopa erästä ongelmakoirakouluttajaa. Alkaa voimat olla aika vähissä :-(
Pentua odotettiin monta vuotta ja hän on todella rakastettu perheenjäsen. Olen vaan itse niin väsynyt ja pettynyt tällä hetkellä, etten tiedä mitä tekisi. Itkettää vaan ja surettaa, kun kaikki ilo pennun kanssa puuhaamisesta on poissa, kun kaikki yhdessätekeminen menee taisteluksi. Ulkoilustakin on kaikki ilo poissa, kun pentu riekkuu autoille ja repii housunlahkeita. Sisällä taas aamulla puree heti ensitöikseen (innoissaan kun on) leuasta tai huulesta ja leikin yhteydessä käsiä. Olen todella masentunut, vaikka rakastan koiraani yli kaiken. Välillä vaan tuntuu, että kuinka kauan tätä kestää ja miten omat hermot kestää? Tiesin kyllä että pennun kasvatus on kovaa hommaa, mutta olen yllätrtynyt että itse reagoin näin voimakkaasti. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Ja kouluttaneet olemme pentua siitä lähtien, kun tuli meille, kaikki konstit ovat käytössä - mikään vaan ei oikein mene perille. Useampaakin kouluttajaa olemme tavanneet, jopa erästä ongelmakoirakouluttajaa. Alkaa voimat olla aika vähissä :-(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni alkoi kyllä usko loppua jossain tuossa murrosiässä kun tuntui ettei mikään mene perille ja kaikista asioista oli vääntöä...Siitä kuitenkin selvittiin "päivä kerrallaan".!
Koirasihan on juuri siinä iässä että kokeiluita tulee useita päivässä, mutta se varmasti helpottaa kunhan et nyt luovuta ja anna periksi!!
Muutoin tilanne jatkuu koko koiran eliniän ajan jos se ei nyt saa varmuutta kumpi on se käskevä osapuoli..
Tsemppiä ja jaksamisia ! Kaikki tuon joutuvat jossain määrin läpi käymään-ja selvitty on !
Tuttu tilanne. Itselläni on kolme koiraa, ja jokaisen pentukaudella olen vannonut, ettei meille tule yhtään koiraa enää ikinä! Vaan, kun edellinen on ollut 3 vuotias, uuden olen aina hankkinut! Ensimmäisen vuoden jälkeen tilanne muuttuu helpommaksi, ja toinen vuosi on jo ihan kiva, kolmannen jälkeen saattaa mieleen tulla toisen koiran hankkiminen. Näin se vaan menee. Koirasi on pentu, ja pennut ovat lähes poikkeuksetta ihan mahdottomia riiviöitä, ja vaativat pitkää pinnaa.
Olet varmaan myös itse (luonteeltasi) tekemisissäsi täydellisyyteen pyrkivä. Minä ainakin olen, ja siinä minua ovat kasvattaneet niin omat lapset, kuin nämä koiratkin pentuina. Kouluta koiraasi vain vähän kerrallaan, ja leiki sen kanssa muuten paljon. Hassuttele, silppua sen kanssa sanomalehti, kaiva yhdessä kuoppa maahan - tee kaikkea "pöhköä" mistä koirasi tykkää. Tee roikkumisnaru (somuja kangassuikaleeseen), ja anna sen repiä sitä, kun se yrittää housunlahkeisiin. Kyllä se lahkeissa roukkuminenkin loppuu aikanaan, se vaan on pennuista aivan mahdottoman hauskaa. Ensimmäinen koirani ei tyytynyt vaan roikkumaan lahkeissa vaan, hyökkäili pohkeisiin ja mustelmiahan siitä tuli. Oli sitten kädet naarmuilla ja jalat mustelmilla! EI-kieltoa kannattaa opettaa, jos menee tilanne ihan mahdottomaksi, muttei masentua, vaikkei sillä olekaan vaikutusta. Kyllä se kielto jää pennun mieleen kytemään, ja vanhempana se sen uskookin. Mene toiseen huoneeseen, ja jätä pentu miettimään yksikseen, jos meinaa pinna palaa tyystin.
Juu ei mitään uutta, jos lohduttanee.
Olin jo menossa viemään koiraani pois tosissani, mutta ajattelin että yritetään vielä.
Koirassani on juuri kaikki viat mitä voi olla, vetää narussa, tuhoaa kaiken, ei tottele käskyjä jne. Tuohon voisi sanoa tietysti että vika on siellä hihnan toisessa päässä, ja yleensä onkin, mutta on myös niitä jotka ihan tosissaan yrittävät. En ole vielä mitään koulutusapua hakenut, ja kuonopanta rauhoittaa hieman, mutta muuten se koiranomistamisen ilo on todella pienessä.
Se on surullista kyllä.
Lenkit jää lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi, leikkiä ei viitsi tai sormet verillä, tai sitten tietysti leikki loppuu kun heti ollaan puremassa. Koirani on nyt reilun vuoden, ja nyt tuntuu että helpottaa hieman.
Koirani oli kova riehumaan, juoksi seinillä ja vaikka missä.
Koitin sellaista että en "riehuttanut" sitä ollenkaan, tein jopa niin että kun riehui kielloista huolimatta, laitoin lyhyeen hihnaan sen sohvanjalkaan ihmettelemään. Siinä sai olla hetken ja sitten päästin vapaaksi. Ei riehu enää samalla tavalla, ja hihnan näyttäminen auttaa.
Minusta se on niin että kaikki konstit sallittuja, kunhan vaan rauha säilyy maan päällä :)
Koiranikaan ei missään nimessä ole tyhmä, vähän liiankin viksu. Oppii kyllä temput heti kun jaksaa vähän opastaa ja koira itse keskittyä, mutta oppii myös kiertämään asioita.
Jaksamista vaan, kyllä se leikkauttaminen ja ikä vie suurimmat puhdit. :)
Muistan itse hyvin, kun oma koira oli tuon ikäinen. Välillä oli tosi rasittava. Vaikka yritti mitä kivaa sen kanssa keksiä, niin aina se meni ylenpalttiseksi riehumiseksi. Muistan kuinka "pakenin" koiraa monesti vessaan =D. Jos se rupesi juoksemaan päin seiniä ja hyökkäilemään ihmisiä päin ihan sekopäänä, sulkeuduin vessaan, kunnes se rauhoittui.
Nyt koira on kolme vuotias, ihan normaali koira. Se innostuu leikkimään ja riehumaan, kun sille antaa mahdollisuuden. Muutoin on ihan rauhallinen ja nytkin köllöttää tässä vieressä.
Kyllä se koirasi varmaan rauhottuu, kun ikää karttuu. Älä luovuta, vaan jatka johdonmukaista kouluttamista.
Koita jaksaa koetteleva vaihe. Ja jos pinna kiristyy niin paljon, että tekee mieli jo olla agressiivinen, mene hetkeksi jonnekin, missä saat olla ihan rauhassa.
Eräs ystäväni koira oli myös ihan hirveä. Repi verhotkin tangoista, teki asiansa niiden päälle, ei totellut yhtään, repi roskikset vaikka minkä telkien takaa esille ym. Ja kun kohnotusikä meni ohitse, on mitä ihanin koira.
Oma setterini oli myös kirjahirviö. Vaikka kuinka korkealle nostit kirjat (sille kelpasi kirjaston kirjat erityisen hyvin), aina ne oli silppuna lattialla. Kerran yllätin itse teosta: pienessä makuuhuoneessamma se nousi sängyllä seisomaan hyllyä vasten ja veteli etutassuillaan kirjat alas. Ja koirakouluun mennessämme sain ohjaajalta kehoituksen käydä lenkillä ensin, ja olin juoksuttanut setteriäni vapaana puolitoista tuntia metsässä! Postit se söi myös, ulko-ovessamme ei ollut väliovea, laitoimme pyykkikorin alle, josta ei saanut posteja. Kunnes keksi, että postinkantajan askelien kuullessaan otti postit suoraan suuhunsa luukusta. Ja nämä kohnotukset meni ohi parissa vuodessa.
..kannustuksesta, helpottaa heti kun kuulee että muillakin ollut samanlaisia tuntemuksia. Koitetaan siis jaksaa edelleen ja venytetään pinnaa äärimmilleen. Meilläkin pentu on tosi älykäs ja oppii kaikenmaailman temppuja nopeasti, mutta sitten kun riehutaan niin mikään komento tai kielto ei mene kalloon. Harmittaa vietävästi mm. silloin kun katselee muita pentuja, jotka ovat itse rauhallisuus (tai siis ainakin meidän pentuun verrattuna) ja meidän tyttö riekkuu ja juoksee hulluna ympäri kämppiä...
No, ehkäpä pääsemme joskus vuoden-parin sisällä nauttimaan sitten niistä koiranomistamisen parhaista puolista - kun vaan jaksaisi tätä arkea riiviön kanssa niin kauan! Rakastamme kuitenkin pentua niin paljon, että jaksamme varmasti yrittää kaikkea mahdollista emmekä missään nimessä ole luopumassa koirasta!
Menenpä halaamaan koiraani, olen luullut että se on hirviö, mutta eipä näy olevan mitään tuohon verrattuna.
Kerran kämppä oli kuin pommin jäljiltä, mutta se jäi onneksi kertaan.
HUH HUH :)
Voimia sinna ja jos olis ylimääräistä rahaa niin laittaisin tililles :)
(Rauhoittavat signaalit?) kehoitetaan itse haukottelemaan koiran nähden, niin koira rauhoittuu. Onko kukaan kokeillut? Minä kerran kokeilin ja koira hölmistyi niin, että unohti riehua. Sitä kesti tosin vain hetken aikaa.
Lainaus "Koirassani on juuri kaikki viat mitä voi olla, vetää narussa, tuhoaa kaiken, ei tottele käskyjä jne. Tuohon voisi sanoa tietysti että vika on siellä hihnan toisessa päässä, ja yleensä onkin, mutta on myös niitä jotka ihan tosissaan yrittävät ""
Aivan se vika on siellä hihnan toisessa päässä, eikä se riitä että yrittää, se pitää tehdä oikealla tavalla. Hyvin harvoin vika on siellä koiran päässä, koiran käytös on seurausta omistajan osaamattomuudesta. Tämä ei ole ongelma jos koira on luonteeltaan tietynlainen mutta jos koiraksi sattuu sellainen joka ottaa sen johtajan paikan, ongelmia voidaan odottaa. Itsellä on tuollainen koira. Ongelmat ovat nyt takana ja koira on vihdoinkin hyväksynyt sen että se ei ole johtaja ja että minua on kunnioitettava. Siihen päästiin vähitellen pienillä askelilla. En huomioinut koiraa muuta kuin silloin kuin se minulle sopi, kotiin tullessa tervehdin sitä vasta 15 minuutin kuluttua siitä kun olin astunut sisään, se ei saanut enään rynnätä ovesta ensin vaan joutui istumaan kunnes itse menin ensin, jos ei tehnyt niin sitten ei menty ulos ja yritettiin uudelleen puolen tunnin päästä, jos se puri minua se jäi yksin ja leikit loppui, jos se haukkui kun se halusi huomiota se jäi yksin tai sitten se sai vain haukkua ja minä tuijotin telkkari hammasta purren...grrr Kyllä fiksu koira äkkiä oppi.
Lenkillä jos se alkoi puremaan käytin kolinapurkkia, loppui puremiset lyhyeen.
Se että koira tottelee ei tarkoita sitä että se muuten käyttäytyisi. Olen nähnyt TOKO kenillä aivan mahtavasti toimivia koiria jotka kotioloissa ovat täysiä riiviöitä.