Aamulla oli vielä epätodellinen olo kun muistelin mitä mieheni sanoi illalla. Olen jo toista vuotta puhunut siitä miten ihanaa olisi kun voisi jo hankkia vauvan.. mutta kun on vielä opiskelut kesken (minulla) jne. Mutta ajankohtaa on varovasti suunniteltu. Mies oli vielä vuosi sitten sillä asenteella että ei nyt vielä, EHKÄ kolmen neljän vuoden kuluttua. Olen 21, hän 24.
Läheisille tuttavillemme syntyi vauva tänä keväänä. Ajattelin, että se helpottaisi omaa kuumettani, ja ehkä vähän kasvattaisi mieheni kuumetta :) No, oma olo ei helpottanut -päinvastoin! mutta mies vähän innostui, mm. ostamaan tietyn merkkisiä (jääkiekkojoukkue :D) tutteja, kun oli tuttavamme raskausaikana niitä katsellut kaupassa ja alkanut todeta juttuja tyyliin "tällainen ostetaan sitten meille..".
Nyt tuttujen vauva on venähtänyt puolivuotiaaksi ja sen oppiessa uusia juttuja ja samalla näyttäessä ihan hassulta, mieheni on nauranut vedet silmissä katsoessaan pienokaisen touhuja. Ja eilen hän sitten sanoi sen. Vitsailin lemmikkikatraastamme, että otetaankos vielä yksi lisää, hän totesi että seuraavaksi hankitaan vauva! Jäin melkein suu auki katsomaan häntä ja kysyin että mitä??? :D Ja hän tunnusti että vauvakuume on alkanut iskeä. Häämme on suunniteltu muutaman vuoden päähän ja hän innostui ajatuksesta että siellä olisi oma morsiuspoika/tyttö vipeltämässä. Ja sehän tarkoittaisi sitä että se pitäisi pian pyöräyttää jotta se osaisi kävellä siinä vaiheessa :)
Nooh, olihan tämä vähän enteiltävissä, koska hän ei ole enää ollut niin tarkka ehkäisymme kanssa (kondomi) eli toisin sanoen emme ole pariin kuukauteen käyttäneet mitään. En ole kuitenkaan kytännyt kiertoa jotta olisin ajoittanut seksin juuri todnäk kohtaan. Ajattelen, että tulee jos on tullakseen, ja tärppää sitten kun niin on tarkoitettu. Ja jännitän aina kun menkat on alkamassa, kuinka huikeaa se olisi jos eivät alkaisikaan.. Olen niin onnellinen!
Läheisille tuttavillemme syntyi vauva tänä keväänä. Ajattelin, että se helpottaisi omaa kuumettani, ja ehkä vähän kasvattaisi mieheni kuumetta :) No, oma olo ei helpottanut -päinvastoin! mutta mies vähän innostui, mm. ostamaan tietyn merkkisiä (jääkiekkojoukkue :D) tutteja, kun oli tuttavamme raskausaikana niitä katsellut kaupassa ja alkanut todeta juttuja tyyliin "tällainen ostetaan sitten meille..".
Nyt tuttujen vauva on venähtänyt puolivuotiaaksi ja sen oppiessa uusia juttuja ja samalla näyttäessä ihan hassulta, mieheni on nauranut vedet silmissä katsoessaan pienokaisen touhuja. Ja eilen hän sitten sanoi sen. Vitsailin lemmikkikatraastamme, että otetaankos vielä yksi lisää, hän totesi että seuraavaksi hankitaan vauva! Jäin melkein suu auki katsomaan häntä ja kysyin että mitä??? :D Ja hän tunnusti että vauvakuume on alkanut iskeä. Häämme on suunniteltu muutaman vuoden päähän ja hän innostui ajatuksesta että siellä olisi oma morsiuspoika/tyttö vipeltämässä. Ja sehän tarkoittaisi sitä että se pitäisi pian pyöräyttää jotta se osaisi kävellä siinä vaiheessa :)
Nooh, olihan tämä vähän enteiltävissä, koska hän ei ole enää ollut niin tarkka ehkäisymme kanssa (kondomi) eli toisin sanoen emme ole pariin kuukauteen käyttäneet mitään. En ole kuitenkaan kytännyt kiertoa jotta olisin ajoittanut seksin juuri todnäk kohtaan. Ajattelen, että tulee jos on tullakseen, ja tärppää sitten kun niin on tarkoitettu. Ja jännitän aina kun menkat on alkamassa, kuinka huikeaa se olisi jos eivät alkaisikaan.. Olen niin onnellinen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
minä voisin suositella että, odottaisit vielä muutaman vuoden, olet nähkääs siinä iässä että, teini - ikä on ssaatu jätettyä iloisesti taakse ja omanelämän hallinta pitäisi olla jo tuttua, mutta jos viitsisit odottaa vielä muutaman vuoden, mutta puhtaasti makuasia...
... itselläni ei ole mitään hätää asian kanssa sillä ikää on vasta 22 vuotta, ja muutenkin hommat reilassa
Vai että oottakaa vielä muutama vuosi!!? Onnea mahtavasti sinulle että mies on lähtenyt mukaan tähän vauvan teko projektiin!!
Kyllä näille ihmisille jotka sanovat että vielä pitäisi odottaa niin voin vain todeta: Turha sitten itkeä jos yli 30-vuotiaana rupeaa haaveilemaan perheestä ja hedelmällisyys onkin laskenut niin ettei tärppää! Tosiasiassahan nainen on hedelmällisimmillään alle 23-vuotiaana. Kyllä liikaa ihmiset miettivät tätä että pitäisi nuoruus villityksiä elää montavuotta; juhlia ja rellestää..
Hei! Mikä tässä elämässä on tärkeää? Haluatko herätä vanhana mummona ja huomata ettei ole jälkeläisiä siunaantunut?
Arvasin että joku tarttuu siihenkin. Heh heh, vai että teini ikä on saatu jätettyä iloisesti taakse!? Et ole varmaankaan kuullut ihmisistä jotka ovat esim. muuttaneet kotoa pois 15-vuotiaana (eli omaa elämää on hallittu jo vähintään se kuusi vuotta ja vähän enemmänkin) ja ehtineet seurustellakin useamman kerran ennen kuin ovat tavanneet puolisoansa, tiedätkös joillekin ihmisille muutamaan vuoteen mahtuu enemmän elämänkokemusta kuin toisille. Ehkäpä joku 25v nainen joka on juuri muuttanut pois kotoa olisi sinun mielestäsi kypsempi äidiksi!? Ihan miten vaan, minun vauvahankintojani ei haittaa sinunkaltaiset ihmiset, kun itse tiedän miten asiat on :D Ja en arvostele ihmisiä jos joku hankkii lapsen nelikymppisenä, mutta itse olen ajatellut tekeväni lapset, jos heitä suinkin siunaantuu, jo monta vuotta ennen kuin juhlin kolmekymppisiäni. Siinä ei ole kyse mistään kiireestä vaan siitä miltä asiat tuntuvat milläkin hetkellä ja tätäkin on ehditty ajatella jo toista vuotta.
Kiitokset muille mukavista kommenteista!
Onnea ja toivotaan että tärppää, tiedän miltä tuntuu sillä meillä mies eilen kanssa oli sitä mieltä että jos haluan niin voidaan heittää kortsut nurkkaan ja katsoa kuinka käy.
Onnellinen olen vaikka jännittää kun sylissäni nukkuu meidän tytär 3kk... eli toivomme sisarrusa mahdollisimman pian :)
Olipas kiva lukea noin positiivinen ja iloinen viesti! :) Kovasti onnea vaan "hankkeeseenne". Toivon teille pikaista plussaa... ;)
Ja tuosta ikäkysymyksestä vieelä. Me olimme mieheni kanssa täysin saman ikäisiä kuin te, silloin kun minä tulin raskaaksi. Ja huomioitakoon tähän vielä se, että olimme tuolloin jo yrittäneet raskautta tuloksetta yli 1,5 vuotta! Ikinä en ole itseäni liian nuoreksi tuntenut, enkä todellakaan kadu mitään. Tämä on juuri sellaista elämää, josta olen aina haaveillut:)