kun vauva tulee taloon...Mua ihan hirmuisesti surettaa ja ahdistaa ajatus, että toisen lapsen synnyttyä esikoisemme tuntee olonsa jotenkin syrjäytetyksi. Tai että jotenkin "pilaisimme" hänen elämänsä. (Ikäeroa lapsillemme tulee hiukan vajaa 2v) Tähän asti poika kun on luonnollisesti ollut keskipiste ja saanut jakamattoman rakkauden, huomion ja vanhempiensa ajan. Tuleva vauva on tietenkin haluttu ja kovin toivottu. Tälläisia ajatuksia vaan on nyt tullut ailahtelevaiseen mieleeni:) Onhan pienessä ikäerossa tietty hyvätkin puolensa. Mutta kuinka pikkuinen selviää alkujärkytyksestä, että hänen pitää jakaa aikaa ja huomiota uuden tulokkaan kanssa. Tiedän, että monilla muilla on samanlainen tilanne, mutta mua vaan niin mietityttää... Sitten tunnen jo huonoa omatuntoa siitä, että mietin näitä, ihan kuin en muka tahtoisi toista lasta tai pelkäisin etten rakastakaan häntä. Tietenkin haluan ja tietenkin rakastan! Mielialanvaihtelut on muutenkin huipussaan.... Pitänee sopeutua ja asennoitua asiaan lisää. Kiitos kun luit!
Huoli esikoisen...
...pärjäämisestä...
7567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka en samassa tilanteessa ole, niin olen kuitenklin nähnyt miten toinen suhtautunut.. kannattaa tälle tiedän pojalle kertoa asiasta, kysyä mitä mieltä, ja ottaa hänen ajatukset huomioon.. yleensä tuttava perheissäni lapset ovat ottaneet vauvan iloisesti vastaan, mutta kyllähän niitä pieneiä mustasukkaisuus "kohtauksia" tietenkin tulee, täytyy muistaa antaa pojalle tarpeeksi huomiota eikä kaikkea vaan tälle tulevalle vauvalle, niin on usein käynyt että lapset jäävät taka-allle, muista kuitenkiun aina pitää kaikki lapsesi ajatuksissa ja antaa kaikille huomiota..
Elämä on tarkoitettu sellaiseksi, että niitä pettymyksiä tulee ja niitä pitääkin oppia elämään eli tämä on yksi niistä pienen lapsen "surkeuksista" jonka joutuu käymään läpi.
Lopultahan siinä kuitenkin tulee riemu sisaresta, vaikka ei se aina sille näytäkään.
Kun vain muistaa ottaa esikonkin huomioon, ettei kaikki vieraat vain hyrrää vauvan ympärillä, niin tuskin tasapainoinen lapsi kärsii asiasta.
Elämä on kovaa joskus.. Siihen pitää kasvaa!
sopeutuminen, kuin myöhemmin. Ja ainahan sitä on sisaruksiin lopuksi sopuduttu, onhan ne myöhemminkin mukava tukiverkko. Jos mahdollsita, älkää jättäkö lapsianne ainokaisiksi, toivoopi itse yksinäinen lapsi.
Ota esikoinen mukaan vauvan hoitoon alusta asti ja mikä tärkeintä, kun vauva tulee taloon huomioi ensin hänet. Anna uusi nyytti jo ovella isälle ja kaappaa esikoinen syliisi halaa ja suukota!!!
Kerro ikävöineesi ja on ihana olla kanssasi kotona. Istukaa koko perhe olohuoneeseen vauva isän sylissä ja esikoinen sinun sylissä, kyllä hän sitten kiinnostuu vauvasta kun on huomannut että äiti on sama, vaikka oli hetken pois.
Pyri rauhoittamaan kotiintulopäivä vain teidän perheelle, mutta jos se on mahdotonta niin ilmoita lähisukulaisillenne toiveesi esikoisen huomioimisesta ym.
Kun kotiinne sitten tulee vieraita, pyydä heitä huomioimaan ensi esikoinen esim. "Nyt sinusta on tullut isoveli, kyllähän sinä isolta näytätkin... Ja siihen vaari voi kaapata esikoisen syliinsä ja sanoa että "Eipäs, olet vieläkin vaarin vauva!
Tervehtimisten jälkeen voi kysyä lapselta ...Tuletko näyttämään missä se teidän uusi vauva on?... Mennäänkö mummin kanssa katsomaan miltä se pikku sisaresi siellä kopassa näyttää tms...
Vauvataloon olisi hyvä tuoda lahja myös esikoiselle!
Aikuisetkin ovat mustasukkaisia, kun ajattelet sitä tilannetta omalle kohdallesi niin huomioiminen on paras keino. Jos isäkin on äidistä mustasukkainen niin miksei nyt lapsikin? :)
Eräällä tuttavallani on sellainen tilanne, että alkuihanuuden jälkeen kun kaikki höösäsivät vauvan ympärillä niin kävikin silleen et nyt "kukaan" ei huomioi sitä kakkosta (ei tietysti koske vanhempia).
Kaikki vaan kokoajan haluaa touhuta sen esikoisen kanssa kun se on vähän isompi ja ilmeisesti muka ymmärtää jo niin paljon enemmän. Lapsilla on vain vähän reilu vuosi.
Älkää siis päästäkö tilannetta menemään tuollaiseksikaan, se vasta on todella kurjaa!
ajattele asiaa siltä kannalta, mitä hyvää lapsi tulee tuomaan esikoiselle. Esikoisesi tulee oppimaan sosiaaliseksi, jakamaan, ottamaan toisen huomioon. Olisi aika epätodennäköistä ettetkö rakastaisi esikoista samallalailla kuin tähänkin asti ja ottaisi myös hänetkin huomioon.
Kiitos kaikille kommenteista ja vinkeistä. Olo helpottui pian sen jälkeen kun sain ajatuksiani kirjoitettua. Raskaana olevan naisen mieli vaan on niin kummallinen... Välillä kaikki tuntuu pelottavalta ja haasteelliselta, kun taas kohta kaikki onkin taas täydellisen ruusuista. :) Tätä tää on;) Kyllä mä tiedän että me pärjätään. Pikkuinen sisarus täydentää vaan onneamme ja esikoista rakastamme ja huomioimme ihan samoin kuin nyttenkin. Tietysti:) Kiitos vielä teille!