Mitenkäs tämä juttu nyt oikein menee, kun mulla on viikkoja 39 1 ja kaikki ovat jo alkaneet kyselemään, et joko on alkanut tuntua siltä et haluisin lapsen tulevan? Ongelmallista kuitenkin tuntuu olevan se, että kun en todellakaan halua! Mulla on mennyt tämä raskausaika niin hyvin, et koko lapsen saaminen ja synnytys tuntuu lähinnä ahdistavalta. Ajattelenkin mielessäni et pysyis siellä vaan ja sit tulee vähän sellanen syyllinen olo kun en halua nähdä omaa lastani. Onkohan mussa jotain vikaa? Välillä myös tuntuu et ei musta taida olla äidiksi...
Onko normaalia?
kata
3844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hauskaa että on joku kuka vielä noin lopussa jaksaa noin tota raskautta! Nauti olostasi täysin siemauksin kun vielä voit! Ja anna toisten olla puolestasi kärsimättömiä.
Ja älä ole huolissasi tuostakaan oletko valmis äidiksi, kylläpä sen tuntee luulisi sitten heräävän. On ihan normaalia miettiä tuollaisia.
Pelot ovat täysin normaaleja, hyvin yleisiä ja ne valmistavat sinua vanhemmuuteen.
Kuten edellinen vastaaja kirjoitti, niin on hassua että vielä tässä vaiheessa koet näin. Parin viikon (ja muutaman turvotuskilon) jälkeen tunteet voivat olla jo ihan päinvastaisia... ;D
Älä myöskään odota kokevasi täydellistä, ihanaa äidinrakkautta vauvaasi kohtaan heti ensinäkemältä - sekin saattaa kasvaa vasta pikkuhiljaa eikä sekään ole mitenkään epänormaalia. Kukaan ei vaan kehtaa tunnustaa kokeneensa samoin. (paitsi minä)
No niin, viikko on vierähtänyt, viikkoja 40 eikä juurikaan mitään ole tapahtunut. Yöt ovat ehkä olleet vähän levottomia, kun kyljet ovat alkaneet puutua...
Kovasti olen odotellut jotain supistuksia,jotka antais vähän esimakua siitä, mitä tulemaan pitää. Mitään ei kuitenkaan toistaiseksi ole vielä kuulunut. Nyt on ehkä vähän rauhallisempi olo kiitos vastauksistanne =)
Pakko kuitenkin sanoa, etten vielä toivoisi lapsen syntyvän, vaikka näin pitkällä ollaankin...