Olen yrittänyt löytää kumppania viime aikoina lähinnä deittinetin kautta. Mulla on sellainen "ongelma", että toivon normaalipainoista seuraa. Ei siis laihaa tai mallivartaloista vaan NORMAALIpainoista. Olen huomannut, että heti kun kirjeenvaihdossa mainitsen tuon asian, homma katkeaa. En tajua miksi ?
Onko kysymys siitä, että kaikki todella ovat niin ylipainoisia vai siitä, että ollaan liian itsekriittisiä ja luullaan, että ei kelvata ? Minulla ei ole mitään ylipainoisia ihmisiä vastaan, mutta tiedän että seurustelusta ei tule mitään, koska olen todella yrittänyt...
Pieni gallup: Kuinka moni tässä raadissa katsoo, että ei voi pitää itseään normaalipainoisena ?
Onko kysymys siitä, että kaikki todella ovat niin ylipainoisia vai siitä, että ollaan liian itsekriittisiä ja luullaan, että ei kelvata ? Minulla ei ole mitään ylipainoisia ihmisiä vastaan, mutta tiedän että seurustelusta ei tule mitään, koska olen todella yrittänyt...
Pieni gallup: Kuinka moni tässä raadissa katsoo, että ei voi pitää itseään normaalipainoisena ?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Jos näkisin ilmon, jossa on ulkonäkövaatimuksia, en vastaisi sellaiseen. Sellainen ihminen ei sytytä, joka hakee painovaatimuksilla ja ulkonäkövaatimuksilla ihmisiä.
Normaalipainoinen olen mutta lopettaisin kirjeenvaihdon heti tuollaiseen kommenttiin, koska haen syvällisempää ihmistä kuin sinä.
Kirjoitit tismalleen sen, mitä ajattelin alkuperäisen viestin luettuani.
Täysin samaa mieltä!!!
Eihän siitä nyt suinkaan ole kyse, että joku olisi pinnallinen tai ilkeä jos omaa jonkinnäköisen ulkonäkömieltymyksen, mistä pitää. Sehän on makuasia! Jokaisella on varmasti jonkinlaisia toivomuksia tulevan kumppanin suhteen. Eikö se ole vain normaalia? Aika tylyä suoralta kädeltä torjua vain sen takia, jos hakija toivoo kumppaninsa olevan normaalipainoinen.
Jos ihastuu vaikkapa punatukkaisiin niin sillä voi olla ihan omat syynsä. Myöhemmin sillä ei varmaankaan ole edes niin väliä.
Eihän sitä vaatekauppaankaan mennä vain hakemaan ensimmäinen kolttu, mikä vastaan tulee. Tarkoitan siis, että vaatteita ei mennä ostamaan ihan vain sen vuoksi että olisi paljon vaatteita, olivat millaisia hyvänsä. Tai osteta ruoaksi vain tölkkipapuja, joilla saa mahansa täyteen.
No, nyt viimeistään annan ehkä jonkun silmissä itsestäni pinnallisen kusipääpissiskuvan. Nähkööt sen miten haluavat. Mutta ei siinä ole mitään vikaa, jos on toivomuksia kumppaninsa ulkonäön suhteen. Koska jokaisella on jonkinlainen mieltymys, myönnämme sen tai emme. Ja miksi? Koska satumme vain yksinkertaisesti tuntemaan vetoa sellaiseen, eikä sitä ole rikos sanoa julki. Jokaisella on oikeus omiin haaveisiinsa ja jokaisella on oikeus niitä yrittää toteuttaa. :)
Pelkkien ulkonäkökriteerien vuoksi en kuitenkaan kehenkään tutustuisi. Oli kuinka viehättävä tahansa, sen perusteella ei voi päätellä toisesta yhtään mitään, voidaan olla aivan eri planeetoilta eikä pidetä toisistaan persoonallisina ja sielullisina olentoina tippaakaan kun ei ole mitään yhteistä.
Yksi asia on varmaa: Vaikeaa on.
Sä oot asian ytimessä!Tota ei voisi enää paremmin selittää!Etkä vaikuta yhtään pinnalliselta kusipäältä, päinvastoin!! =)
Niinpä!!!
Ja kukapa vois kieltää, että esim baareissa (tai missä muualla tahansa) huomaa ne omaa silmää miellyttävimmät ihmiset.
Kyllä ihastumisvaiheessa ulkonäöllä on kuitenkin merkitystä. Enkä tarkoita nyt, että pitäs olla laiha ja missi. Mutta jollain tapaa kaunis pitää olla. Lihavakin voi olla kaunis, samoin, kun laiha voipi olla ruma.
Klassinen klisee, mutta aika paljon riippuu siitä, miten itse itsensä näkee, miten itsensä kantaa ja miten OMA PERSOONA tulee esiin.
En minä ihastuisi rumaan ihmiseen. en, vaikken itsekään ainakaan omasta mielestäni ole kaunis.
..aika kummallista,et ole muka kaunis ja näet muut naiset kauniina? Hyvä lähtökohta?
Minä ainakin kunnioitan itseäni, ja kauniita puoliani.
Kyllä lesbonaisilla on vielä pitkä matka heteroiden tasolle kauneudenhoidossa.
Paljon enemmän heteronaiset hoitavat itseään, ja
käyttävät rahaa siihen.
Parhaat kauneusvinkit olen saanut heteronaisilta, sori vaan...
Kun en ole, niin en ole. En nyt varsinaisesti rumakaan =).
Toiset naiset on kauniita, toiset eivät. Jollekin, jota minä en pidä kauniina, varmasti löytyy joku, joka jumaloi häntä. Makuja on monia.
Oiskohan ihan hassua sanoa, että minä en ole minun makuun..?
Mä uskon vilpittömästi, että jokaisella on jotain vahvaa. Yksi on kaunis, toinen älykäs (ei sillä, etteikö vois olla molempia), lahjakas, empaattinen, jne.. Kenessäkään tuskin yhdistyvät kaikki universumin positiiviset piirteet...
Nyt menivät nimimerkit sekaisin Kun olin vastaamassa Hipin viestiin äsken, niin sekoilen tämän koneen kanssa.
Eli ei ole tarkoitus kirjoittaa kenenkään nimissä. Pahoittelen.
Miljoonien joukosta löytyy se kaikkein kaunein..näin se menee, on mennyt jo vuosituhannet..
Ja kyllä pointti on, on tykättävä itsestään, ei muuten voi nauttia rakkaudesta, seksistä, ei mistään.
Ensin on opittava rakastamaan itseään sellaisena kuin on. Sillä se on voimavara, joka säteilee muillekin. Siitä on toisille ammennettavaa ja kun se oikea miljoonien joukosta löytyy, saa myös toivottavasti takaisin samalla mitalla! :D
Naiset on niitä kauneimpia! Mun ihanne on juuri sellainen hiukka normaalivartalon yläpuolella oleva ihana pehmoinen nainen:) Sellaisessa sylissä on kiva olla..
sua koskamiksei voisi sanoa suuntaviivoja millaista etsii, ettei sitten tarvitse sanoa esim että "sä olet kiva kaverina mutta...".
Jos etsii urheilullista ihmistä, siitä ei kukaan älähdä mutta jos etsii sopusuhtaista niin sanotaan että on pinnallinen. Eiköhän se ole yhtä pinnallista leimata toinen pinnalliseksi.
Mä katsoisin että itse olen suht normipainoinen, ja ei minua hämää jos joku etsii vaaleaa, laihaa, ei tupakoitsevaa, jne jne.
Se vain tuo ihmisen luonne pistää kapinoimaan jos joku sanoo että tykkää esim blondeista enempi kuin tummista. Kai se on jokin ajatus siitä että otetaan kuulkaas ihmiset ensin ihmisenä ja sitten katsotaan naamaa.
Kun meitä täällä on enempi kuin itse, ja kun meillä kaikilla on se oma tapa, oma maku, niin eikö jo olisi aika unohtaa nuo pinnalliseksi leimaamiset ja muut moiset puuttumiset siihen mitä joku haluaa.
Kyllähän se loppupeleissä menee niin että vaikka olisi missi niin jos ei nappaa niin ei, joten vaikka sitä etsisi prinsessa Madeleinen kopiota niin ei se onnea sinällään tuo. Mutta annetaan nyt ihmisten ees yrittää.
Olen todellakin normaalipainoinen, tosin moni luulee minun olen kaappi, kun harrastan kehonrakennusta.
Koska en kisaa vaan treenaan omaksi ilokseni ja pitääkseni itseni kunnossa sekä näyttääkseni hyvältä olen normaalipainoinen.
Sinä voisit olla etsimäni nainen?
Ihannepainohan on osuva sana, sopii enemmän ehkä henkilön omaan näkemykseen itsestä kuin normaalipainoinen. Normaalipainoisen kai voi käsittää kai sitten vähän eri tavoin ja "väärin". Joillekin normaalipainoinen tarkoittaa lihavaa ja joillekin laihaa.
Itse olen kyllä ihannepainoinen. ;D Vaikka sitä kyllä pitää pitää yllä liikunnalla ja katsoa vähän mitä syö..Ei kuitenkaan mitään tiukkapipomeininkiä.^^
Kyllähän sekin sitten on makuasia, millaista vartalotyyppiä omaavan kumppanin itselleen toivoisi. Jos rakastaa liikuntaa niin parempi olisi, jos toisesta on lenkkiseuraa. Tai vastaavasti jos ennemmin pitää kotona oleilusta niin ylienerginen kumppani voi olla aika rasittava. Voihan sitä sitten olla vähän molempiakin.
Tottakai jokainen saa etsiä sellaista seuraa mitä itse haluaa.Se on jotenkin huvittavaa et jos katsot jotain tiettyjä ominaisuuksia toisessa niin muut on heti leimaamassa sua ties miksi..
Mä ainakin kiinnitän ihan ensimmäisenä huomion ulkonäköön ja sen jälkeen tutkitaan sisäistä kauneutta. Sitäpaitsi, kauneushan on katsojan silmissä. Ja joidenkin mielestä mä oon tosi pinnallinen ja mun arvot on ihan pepusta.Mutta ei se haittaa,en vain pystyisi ite elää naisen kanssa jonka ulkonäkö ei sytytä yhtään.
mä voin sanoo ainakin ihan suoraan että oon normaalipainoinen ja urheilullinen. oon sun kans samaa mieltä siitä että musta on kiva kun tyttö on normaalipainoinen mitä se sit tarkottaakaan. voi vähän pyöreyttä olla mutta oon huomannu että mä vaan ihastun sellasiin hyväkroppasiin tyttöihin joita itse pidän hyvännäköisinä. en tee sitä tietoisesti että valikoin ihastukseni painon mukaan ja jos joskus ihastun ylipainoiseen niin sillä ei oo siinä vaiheessa enää mitään väliä jos vaan muuten tykkää! mulle ulkonäkö ei oo tärkein mutta ainakin tähän asti kivannäköistä ja sopusuhtasta tyttöö mun tekee mieluummin mieli katsella ja koskettaa. sen lisäks että sydän on kultaa:)
Tarkoittaako normaalipainoisuus tässä sitä, että ei saa olla pientä pömppistä? =)
oon normaalipainoinen vaik urheilen aika usein ja syön 6 kertaa päiväs--
myös mun rakas on normaalipainoinen
Ollaan siis aika normaali pari:)
Tällä hetkellä painoindeksin mukaan ylipainoa, peilikin kertoo saman.Paino laskussa koko ajan,mihinkään "missinmittoihin" en edes halua,ellei sitten kyseessä ole xl-missi ;).
Oma terveyskin tietty takana - katson, mitä suuhuni panen ja liikun. Naiset, joita jään katsomaan toisenkin kerran ovat sieltä ns. normaalipainosta/sporttisesta ihan xl-kokoisiin!
"Kauneus on katsojan silmässä", ja olen aika lailla samaa mieltä. Ihastuminen ja rakastuminen ovatkin sitten ihan eri juttu,joilla ei nähdäkseni ole juurikaan tekoa ulkonäön kanssa.
Onpahan käynyt omallekin kohdalle niin, että kun rehellisesti ilmoitan, että en ole etsimässä lihavaa naista, niin johan tulee moraalisointia ! Yksikin sanoi muutaman kiinnostavan mailin vaihdettuamme, että olisi ollut hyvä, jos olisin ottanut aiheen esille jo aikaisemmin. HÖH ! Minä kiinnostun kyllä ensin ihmisten ajatusmaailmasta, mutta olen kyllä varsin tietoinen siitä, etteivät lihavat löydä tietään minun maailmaani ainakaan millään rakkauden saralla. Ystävissäni on kaikenkokoisia ja kiinnostavia ihmisiä, joita arvostan suuresti. Tiedän kuitenkin, että en kiinnostu seksuaalisesti lihavasta henkilöstä. On täyttä p***jauhantaa se, etteikö lihavuus olisi mikään ongelma onnistuneelle suhteelle. Vaikuttaa ihan siltä, että lihavat ovat omasta mielestään aina oikeassa ja me muut, normaalipainoiset ja normaalipainoisista ihmisistä rakkausmaailmassaan pitävät ihmiset, olisimmekin " itsekeskeisiä " ja " mauttomia ", kun toteamme sen, ettei läski kiinnosta.
Minä en ole tyhmä, en ruma, en kaunis, en mauton !! Minulla on oma makuni, joka ei ehkä sovi jollekin toiselle, se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö osaisi arvostaa kanssaihmisiäni.
Lihavuus ei ole pelkkää onnellisuutta. Parisuhde on täynnä erilaista kauneutta.
Oikeasti, kun en oikein tiedä, mitä valtaosa pitää lihavana. Osa pitää Janina Frostelliakin lihavana, osan mielestä vasta ihminen kokoa Ulla Tapaninen on lihava, yksi sanoi kerran, että kun tavallisen kaupan kokotaulukko ei riitä, sitten on lihava. Onko pieni pyöreys lihavuutta? Missä se raja on? Minussa on vähän sitä vikaa, etten tykkää laihoista, hoikista, vaan mielummin saa olla reitevä ja rintava, sillain sopivasti. Tämän vuoksi olen kai vähän huono tuossa lihavuuden määrittelyssä.
Omasta mielestäni Lihavuutta on se, kun vartalon linjat katoavat ja tilalla on vain yhtä peppua niskapoimuihin asti. Tosin, Lihavalla(kin) ihmisellä on "muotoja". Voihan sitä sitten leikkiä sanoillakin, on "pyöreyttä", "tanakkuutta", "rotevuutta", " reitevyyttä ja rintavuutta " jne. Minä kutsuisin kaikkea normaalipainoisen ylittänyttä " Lihavuudeksi".
Ruma saa olla, mutta ei lihava.
Ole huoletta oma itsesi, niin ruma, lihava ja tyhmä, kuin vain haluat. Luetun ymmärtäminenkin taitaa tuottaa vaikeuksia, saati sitten liikakilot.
siltä ei tunnu vaikka periaatteessa mua ja rakastani näin voisi nimittää. Itse tunnen olevani liian laiha..suorastaan häpeän sitä. Tyttöystäväni taasen tuntee olevansa liian lihava. Silti nähdään toisemme maailman seksikkäimpinä ja ihanimpina otuksina:-)...Kieltämättä kyllä nuorempana tuo ruumiinkuva oli paljon tärkeämpi kuin nykyaikana, se täytyy ymmärtää. Rakastetaan ny vaan ihan omilla ehdoilla, ei toisten!
... sitä huomaa tulevansa avarakatseisemmaksi, suvaitsevaisemmaksi - tai jotain! Aikanaan ihmisen, johon oletin ihastuvani/rakastuvani piti olla sitä ja tätä ja mielellään vielä vähänsen tuotakin, nyt "ikäloppuna" (?!) en jaksa enää niin suurta painoarvoa antaa muutamalle lisäkilolle, rypyille, yms., kun niitä löytyy jo itseltäkin. Tästä huolimatta näen päivittäin monia,MINUN mielestäni kauniita, seksikkäitä, haluttavia naisia,ihan ikään ja kokoon katsomatta.
Ihan vaan tiedoksi, että "jenkkityylin" ihmiset, joilla painoa on pitkästi 3-numeroinen luku, eivät kyllä minunkaan mielestäni välttämättä ole kauniita,mutta siinä on kysymys jo sairauden asteella olevasta ylipainosta!
ole koskaan hirveän vakavasti asiaa miettinyt... Kyllä ns. normaalivartaloinen nainen minut helpoimmin sytyttää ulkonäöllään, mutta toisaalta, jos rakastaa, niin eihän ulkonäöllä ole merkitystä. Toisaalta, kyllä sillä ulkonäöllä on aina jotain merkitystä... Ennen kaikkea ihmetyttää, jos joku ei pidä itsestään huolta ja elämäntapojaan terveellisinä.
Itse olen normaalivartaloinen. Normaalivartaloinen on mielestäni henkilö, jonka paino pysyttelee suunnilleen painoindeksin normaalipainoisen rajoissa. Tietenkin on muistettava, että jotkut ovat vain tosi laihoja, ja toisaalta, jotkut urheilijat ylittävät painoindeksin mutta ovat mielestäni silti normaalivartaloisia.
Itselleni urheilu on elämäntapa, ja minun olisi hyvin vaikeaa kuvitella seurustelevani sellaisen ihmisen kanssa, joka ei urheilisi. Tämä jo ihan käytännön syistä - kuinka joku, joka ei urheilisi, voisi ymmärtää minua? Minulla on ohjatut harjoitukset suunnilleen joka päivä, lisäksi omia treenejä, on venyttelyjä ja verryttelyjä, ruokailut ja menot on sovitettava treeneihin... Oikeastaan koko "vapaa-aika" pyörii urheilun ympärillä, sen ehdoilla.
Ja urheileva ihminen pitää (ainakin täytyisi pitää) itsestään huolta, joten oikeastaan minun ei tarvitse pohtia tätä kysymystä... Paitsi jos joskus rakastun ihmiseen, joka ei urheile... :)
olen itse kokenut suhteen, jossa toisella oli hyvin erilaiset elämäntavat itseeni verrattuna. ylipainoakin oli, mutta se ei suhdettamme kaatanut vaan yhteiselon teki hankalaksi se, että elämäntavat olivat niin erilaiset. samaa ruokaa ei voitu syödä, toista harmitti kun en lähtenyt keskellä päivää ryyppäämään, ja että olin melkein joka päivä menossa lenkille.
omakin painoni huitelee normaalin ylärajoilla vaikka olen tosi hoikka. minulla on nähkääs lihaksia, jotka painavat.
Voihan se olla pinnallista puhua painosta ilmoituksessa, mutta jos kunnostaan (ja sitä kautta painostaan) huolehtiminen on itselle tärkeää, niin silloin elämää helpottaa kummasti jos se olisi myös toiselle tärkeää. En itse ainakaan häpeä sen mainitsemista, koska ainakaan tähän päivään mennessä tanakammat tytöt eivät ole tutustumisenkaan jälkeen kiinnostaneet minua seksuaalisesti vaikka muuten pitäisinkin heistä paljon. Pyöreämmät muodot ei vaan iske, en voi sille mitään.
Eli täällä on sama ongelma kuin aloittajalla. Se että itse liikkuu aktiivisesti ja mainitsee siitä että haluaisi toisenkin huolehtivan itsestään, karkottaa hyvin tehokkaasti kaikki lähestyjät.
No joo, painolla on merkitystä ja sitten taas ei. Itse olen elämäni varrella ollut ihastunut/rakastunut niin normaalipainoisiin kuin ylipainoisiinkin, mutta pakko myöntää silti, että muhun vetoaa enempi urheilulliset ja kiinteäkroppaiset naiset. Heissä on yksinkertaisesti enemmän silmäniloa ja he ovat lähtökohtaisesti seksuaalisesti haluttavampia. Mutta ei tää todellakaan mitään ehdotonta ole, enkä jättäisi tutustumatta kehenkään painon takia! Toki toivoisin, että terveelliset elämäntavat ja itsestään huolenpito olisivat tärkeitä myös kumppanilleni. Jo pelkästään siitä syystä, että reilusti ylipainoisilla aikuisiän diabeteksen, metabolisen oireyhtymän, verenpainetaudin jne riski kasvaa merkittävästi ja olisi todella ikävää, jos joutuisi aloittamaan säännöllisen lääkityksen vain epäterveellisten elämäntapojen vuoksi.
Entä miten te muut lepakot suhtaudutte esim. syömishäiriöisiin ? Olisko mahdotonta rakastua ihmiseen, jolla on tai on jossain vaiheessa elämää ollut anoreksia tai bulimia ?
Pohdin vaan tätä, kun oon itse entinen anorektikko. Onko ulkonäkö tosiaan niin merkityksellistä meiän piireissä ?
myös miettinyt tätä. Tai jos ei nyt ole syömishäiriöinen vaan muuten vaan hyvin pieni, alipainoinen ja ehkä muutenkin pienikokoinen. Tuntuu masentavalta, että niin monet ovat aika paljon isompia. Jotenkin pelkää, että muut vain suhtautuvat huvittuneesti tai pitävät kuin lapsena.
mielestäni suurin osa naisista hurskastelee sanomalla "ei ulkonäkö mitään merkitse, muut arvot ratkaisee" ja olet pinnallinen, jos ulkonäkökysymyksiin kiinnität huomiota...
On reilua kertoa mitä hakee.
Ymmärrän toiveesi normaalipainoisesta tulevasta kummpanista. Itse en kiihoitu luonteesta vaan ulkonäöstä, luonteen ja arvomaailman merkitys ratkaisee sen jälkeen...
Olen ollut onnnekas ja löytänyt rinnalleni hyvännäkösen ja kanssani samat arvot jakavan kumppanin. Samaa toivon myös muille.
Moni hyväluonne menee hukkaan, jos ei pidä ulkonäöstään ja painostaan huolta:)
Minä se löysin elämäni naisen netistä, ihan sähköpostikirjeenvaihdon kautta. Yhtäkään kuvaa en nähnyt ennenkuin tavattiin kolmen kuukauden kirjoittelemisen jälkeen. Rakastuin viikossa ja tunne voimistui voimistumistaan, vaikka en ihmistä ollut koskaan nähnytkään. Koska minulla ulkonäöllä ei oikeasti ole mitään merkitystä en myöskään koskaan kysynyt mitään.
Ja nyt, kahdeksan vuoden yhteiselämän jälkeen voin todeta että edelleenkään en ajattele niin.
Minulla on ollut aina sama motto tässä asiassa. Ihastuksen kohteeni ovat olleer eri näköisiä kuin yöt ja päivät keskenään.
hieno juttu, jos jokainen vastaaja olisi laittanut vastaukseen ikänsä ja kuvansa johonkin näkyviin. Voi taas vaan kuvitella tämän ketjun vastaajien keski-iän ja todellisuuden väitteiden takana.
Jos on tuollainen ongelma, kannattaa lähteä etsimän kumppania live-elämästä. Voit valita sellaisen kuin haluat, yksinkertaista.
Valitset sen painoisen kuin mielesi tekee, ja elät onnellisena elämäsi loppuun asti.
Seuraava galluppi on varmaan korvien muotoa koskeva, tai jotain muuta yhtä skeidaa.
Ja turha sun on hurskastella, sano vaan suoraan :nou läskejä kiitos, sillähän siitä pääsee.
Yhtä hyvin joku muu vaatia sulta ominaisuuksia, mitä sulla ei ole, varaudu vaan siihenkin, ettet sinäkään ole kaikkkein täydellisin "normaalin"
painosi kanssa.
On vielä paljon oppimista elämästä ,itse kullakin.
Sitten tullaan itkemään kun suhteet eivät kestä, kun on alettu seurustella ulkonäön perusteella. Voi aikoja hyvät hyssykät.
Minä voin rehellisesti sanoa olevani normaalipainoinen mutta tässä kymmenen yhteisen vuoden aikana on paino heitellyt kyllä 25 kilon haitarissa alkaen alipainoisesta ylipainoiseen ja nyt normaaliin. Olisihan se ollut hauska jos tuo rakkaani olisi lähtenyt kävelemään ylipainon takia. Onneksi ei. Meillä on arvomaailmat ihan muualla kuin ulkonäössä vaikkei kummankaan ulkonäössäkään kyllä vikaa ole.
En enää yhtään kyllä ihmettele jos ihmisten parisuhteet kariutuvat eikä kukaan osaa enää seurustella jos kriteereinä käytetään ulkonäköä. Tähän on siis tultu. Ihmiset "shoppailevat" toisiaankin.
Se oli osuvasti sanottu!!!!
En ole viitsinyt edes kommentoida tohon paino-ongelmaan, ei ole pinnallisempaa perustetta seurustelulle kuin ulkonäkö!!!
Minusta kyllä ei ole mitään vikaa siinä, että ystäväni miellyttää myöskin silmiäni. Seurustelkaa te muut sitten vaikka karvahatun kanssa.
Siis jos pistää painoa ulkonäöllekin, niin se ei TOSIAAN tarkoita, että alettais seurustelemaan ulkonäön vuoksi. Ulkonäköön ihastutaan, suhde sitten rakentuu niille muille tekijöille.
Tuskinpa tuossa kuitenkaan on kovinkaan suuri syy sille, että nykyään suhteet katkeilee. On aika kapeakatseista olettaa, saati väittää niin.
Nykyajassa on muitakin, paljon vahvempia tekijöitä, jotka vaikuttavat ko. asiaan. Esim. kiireisyys, stressi (joka nykysessä tulosyhteiskunnassa vaan lisääntyy kokoajan), ihmiset eivät kerkiä ja jaksa huomioida toisiaan.
Lisäksi koko yhteiskunta voi huonosti, on mielenterveys- ja alkoholi/huumeongelmia, jne, jne.. Eiköhän näistä löydy suuremmat syyt tähähnkin asiaan.
ole mun mielestä kyse pinnallisuudesta, vaan puhtaasti vieteistä, kuinka se pari valitaan. Itse en voisi ruveta seurustelemaan naisen kanssa, johon en tunne seksuaalista vetovoimaa. Ja minulla on kuitenkin maku, olipa se kuinka pinnallista tahansa, enkä maulleni mitään voi. Tosin olen huomannut että makukin laajenee sen mukaan kun saa kokemuksia ja tavallaan alkaa yhdistää erilaisia ulkonäöllisiäkin juttuja viehättävyyteen. Itse ainakin olen huomannut että sitä vähitellen "oppii" pitämään kaikenlaisia asioita viehättävänä, johtunee siitä että ne muuttuvat tutummiksi. Ehkä sitten eläkeiässä olen kokeillut jo kaikkea ja tunnen vetoa kaikenlaisiin naisiin :P
Vielä niin ei kuitenkaan ole. Ja on puppua sanoa että ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä. Alussa sillä on merkitystä. Se on oikeasti biologiaa. Jotkin asiat, piirteet, eleet, ilmeet... mistä sitä tietää mitkä asiat vetoavat ihmisessä? Jokin se kuitenkin on, ja minulla se on ainakin aika rajattua. Ja onneksi sellaisen naisen olen löytänytkin, joka vei jalat alta heti.
Jos tämä kuulostaa pinnalliselta, niin mitäs sitten? Antakaa mun olla pinnallinen ja nauttia siitä että saan seurustella ihmisen kanssa joka on sisältä kultaa ja jota on mukava katsellakin. Sitä kai jokainen kuitenkin haluaa, joten miksei sitä voisi deitti-ilmoitukseenkin laittaa? Minusta on itsensä ylentämistä ja hurskastelua tyyliin "minä olenkin syvällisempi kuin te toiset" jos väittää ettei ulkonäöllä ole Mitään merkitystä. Vaikka näköalue ja kiihottumisen keskus naisilla kauempana toisistaan ovatkin kuin miehillä, niin sieltä samasta pääkopasta ne löytyvät kuitenkin.
Ettei kyse olisi kuitenkin nyt siitä, että tämä aihe osui joillakin arkaan paikkaan?
Tuohon ei ole juuri lisäämistä :)
Kannattaisiko lähteä vähän ulos katselemaan, miltä naiset näyttävät?
ja lopettaa ruudun tuijottaminen ja herätä todellisuuteen?
Jos on noin ulkonäkökeskeinen kriteeri, niin se kuulostaa -anteeksi nyt -kamalalta. Vai menetkö jututtamaan tyttöjä"hei paljonko painat"? varmaan saat olla yksin lopun ikäsi.
ja omat mittasi varmaan saamme kuulla?tai jopa nähdä?
Ja oletko kuulllut käsitteestä karisma?
esim kumman kaa -sarjan tumma nainen upea ilmestys, mun mielestä;)
No oikeastaan ulkonäköä - jos sitä on se ei enimmäkseen ole haitaksi. Mutta kun sitä saa vaatia vain se, jolla on jotain tarjota vastineeksi.
Ja juu, se on pinnallista, mutta kun sisemmästä minästä ei voi heti päästä perille, niin pitää tyytyä siihen mitä on tarjolla.
Kuitenkin jättää se elämä jälkiä ulkokuoreenkin, naururyppyjä jos kurtistuksiakin, näkyvät tosin vasta jonkun vuoden kuluttua. Niin, jopa Dorian Grey'hin jäi jälkiä...
Silti jonkun sivuuttaminen siksi, ettei toinen miellytä silmää ja omaa kauneusihannetta, on aina ihmisen aliarvioimista. Voihan sitä niinkin tehdä, jos ei muuta haluakaan kuin yhden yön seuraa, jolloin vain pinnalla onkin väliä.
Ajallaan voi kyllä ehkä joutua kestämään sen, että joku nuorempi ja kauniimpi on se halutumpi kuin mitä itse on.
Sanoo, yksi jonka painoindeksi on 26, silloin tällöin yli sen, josta sitten jojoillaan alaspäin kun ei edes itse kestä omaa peilikuvaansa. Ja joka yrittää vaatia muilta saman verran kuin itseltään.
Se että lukunsa laittaa näkyviin deitti-ilmoon on kuitenkin aika rehellistä - siis, jos on rehellinen. Mistä päästäänkin sitten jo ulkonäön tuolle puolen. Ehkä kannattaa kysyä itseltään, mitä sillä luulee voittavansa, ettei kerro. Epäilyjä?
Ylipainoinen ihminen voi kilojensakin takana/kanssa olla kaunis,mutta taas hoikka ja siroluinen hyvinkin ruma.Sitäpaitsi joku ihminen voi olla ylipainoinen vaikka liikkuisi ja söisi normaalisti.
Kannattaa muistaa että Kauneus on katsojan silmässä.Minä ainakin olen ollut ihastunut söpön pyöreään että sopusuhtaiseen.Laihaan luukeppiin en koskaan...minusta luiseva olemus on luotaantyöntävämpi kuin pyöreys.
Erilaisia mielipiteitä ja viitseliäästi perusteltuja. Virkistävää, että kiloista irtoaa näin paljon.
Eipä mulla muuta lisättävää, kuin että jokaisella on oma makunsa ja omat reseptorinsa, joiden mukaan aistii toiset ihmiset. On aikamoisen pinnallista väittää sitä kaikkea pinnalliseksi. Jokainen meistä toimii juuri tykkäämistensä varassa. Paitsi jos prostituoi.
Normaalipainon määritelmät vaihtelevat huikeasti ja lopulta määrittelyt ovat lähinnä terveyteen liittyviä. Painoindeksin ja DRI:n mukaan olen lievästi ylipainoinen, mutta suuri osa minun ympärilläni olevista ihmisistä pitää minua normaalipainoisena tai ehdottavat että voisin kyllä tiputtaa tuollaiset 5 kiloa.
Mutta sitten on kyllä naisia jotka ovat ihan painoindeksin sallimissa lukemissa mutta näyttävät lihavilta.
Minä kyllä pidän omana tavoitteenani lähes luisevaa laihuutta.