Älä pelkää ottaa vastaan sitä tilannetta, jota elämä nyt kohdallesi ojentaa. Asia on varmasti kipeä, mutta tartu siihen mahdollisuuteen, jonka elämä kohdallesi on tuonut. Mikään ei ole sattumaa, vaan sillä on merkityksensä molemmille. Aikaa se vaatinee, mutta luota elämään. Jossain vaiheessa se kuitenkin kolkuttaa ovelle. Ilman tätä kohtaamista tämäkin askel kohti uutta elämää olisi jäänyt ottamatta.
älä pelkää elämää
elämänhaluinen
202179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et viittis lakata kirjoittamasta mulle tänne elämästäni.....!!
...heti mieleeni. Ihana. Mitä mahtoi tapahtua?
niin sitten on väärä ihminen tai ei vaan muuten muista....ja sellaistahan ei voi sattua Tuulitukan seurassa;)
Simple as life!
Huomisiin!
Kiitos rohkaisusta. Aion ottaa tämän elämäni tilaisuuden vastaan. Luota elämään, siinä kaikki.
se uskallus muutokseen jää puuttumaan..Ehkäpä tällä kertaa saan sinusta sitä tukea ja uskallusta, vielä ennen kevättä. Kiitos sanoistasi
-Tuulitukka-
turha asia jota ei voi edes pelätä ja kaikki on sattumaa.
kun meni arvoitukselliseksi...
Nyt täytyy anyway mennä..jatkaan sitä tyhjää elämää. Ollaan kuulolla!
Kun ei ole sattumaa. Miksi muuten juuri tietyt ihmiset kohtaisivat tietyissä elämänvaiheissa, elleivät siksi, että tarvitsisivat juuri toisiaan siinä hetkessä. Ja miten kaikki kietoutuu ajan kanssa yhteen, miten jälkikäteen usein näkee, mikä merkitys milläkin kohtaamisella oli? Tarvitaan herkkyyttä elämälle huomaamaan muutakin, kuin pelkästään muka näkyvä totuus. Rohkeutta kuunnella sitä herkkyyttä ja mennä sen mukaan. Ei saa antaa omien pelkojensa tai uskalluksen puutteen estää tekemästä sitä, mikä sisällä tuntuu olevan oikein.
Tämä on kuin mulle tarkoitettu.Olen tilanteessa,joka samalla peloittaa ja ihastuttaa.Se olisikin helppoa,jos olisin yksin.Kirjoitat niin,että kaikki tuntuu hirveän yksinkertaiselta. Olen ajatellut samaa asiaa,että kaikella on joku merkitys.Miksi me tavattiin monien vuosien jälkeen ja.....ihastuin.
Kaikki kuuluu siihen samaan verkkoon, jota elämäksi kutsutaan... Jos ei ole yhtä kohtaamista, ei tule toista. Ajattelen, että ihmiset vetävät puoleensa niitä ihmisiä ja kokemuksia, joita elämänsä eri vaiheissa syystä tai toisesta tarvitsevat. Syyt voivat saman kohtaamisen ihmisillä olla täysin erilaiset, mutta merkitys kummallekin on tärkeä ja auttaa omassa elämässä eteenpäin. Yksi tapahtuma johtaa toiseen eikä mikään ole toisistaan irrallista. Kun kuuntelee itseänsä eikä anna pelkojensa tai ihmisten tekemien keinotekoisten rajojen kahlita mieltään, näkee enemmän. Elää sydämellään eikä järjellään. Itse tilanteessa, jossa yksi katse ja kättely johti siihen, että sisäisen palon ajamana hain tilaisuutta tutustua ihmiseen ja nyt tutustuttuani tiedän myös, miksi. Molemmat kaipaavat askelta takaisin elämään, kumpikin omista syistään. Se oli kuin kutsu, joka ajoi matkaan. Jos en olisi kuunnellut itseäni, olisin tätä hienoa kohtaamista köyhempi. Elämä on valintoja ja kyllä ihminen sisimmässään tietää, mikä on oikein.
Olet oikeassa. Jälleen kerran? Kun vain osaisi olla objektiivinen ja nähdä asiat eteenpäin. Kaikella ON tarkoituksensa. Sinä olet huomannut jo oman tarkoituksen? Minä en ja luulen, että se on alkanut mietityttämään minua. Koska ... no, en ala puimaan sitä tässä. Liian monimutkaista.
Pitäisi ottaa se askel, mutta edessä on vain tyhjää, takana sortuneet sillat. Ehkä jossain tuolla sumun keskellä on vielä jokin askelma, jolle voisi hypätä, mutta sitä en näe. Ehkä joskus.
En kadu näkemistämme, en koskaan. Me muuten emme mielestäni kätelleet (vai tekeekö muisti kepposet) ja tilanteeseen tarvittiin vähän enemmän kuin yksi katse. Ainakin minun osaltani. ;-) -Noin ohimennen vain.
(tuulitukka)kirjoittaa täälä mun puolesta.. :) Paitsi että me tosiaan käteltiin.. (saahan sitä unelmoida..)
samalla tavalla ajattelet.
mihin yrittää tarttua, onkin vain kangastusta.
olis varmaan ollut ihan fiksua. Taisin kylläkin pummata eka kerralla tupakkaa....Ups..
Ei varmaan ole viisasta kertoa kaikkea. Verkkoidentiteetin luominen voi olla aika arvaamatonta touhua..
En tiedä oliko kohtaamisemme sattumaa vai kohtaloa, mutta suuri merkitys sillä on varmasti ollut meille molemmille, minulle ainakin. En pelkää elämää mutta pelkään sitä kuin suuri vaikutus meillä on toisiimme niin hyvässä kuin pahassakin.
Uskon, että kaiken tämän tarkoitus on auttaa meitä voittamaan suurimmat pelkomme ja saavuttamaan sen millä on todella merkitystä. Vielä niin ei ole käynyt, vaikka paljon ikävää on jo tapahtunut. Mutta ehkä sekin aika vielä tulee. Toivon niin enkä usko, että meidänkään tarinamme on vielä ohitse, vaikka siltä kieltämättä pahasti näyttääkin.
Mutta toivottavasti tuleva (mitä se sitten onkaan) tekee vähemmän kipeää...
minustakin tuntuu, että tämä ei pääty tähän. Jos ei nyt, niin ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.
En usko, että se päättyi silloin siihen, enkä usko, että olisit siihen nytkään sen valmiimpi. En taida olla minäkään. Kadun vain sitä kuinka paljon jäikään sanomatta. Toivon, että tiedät tai ainakin aavistat sen kaikesta epävarmuudesta huolimatta. Ikävä. Ehkä joskus... Toivottavasti.
Kärsivällisyyttä...
viestiketju meni niin "moninaiseksi" sanan varsinaisessa merkityksessä, että jatkan huuhailuani jossain muualla!
Piristystä sain kuitenkin!
vaan totuutta