lääkitys ja raskaus

että et voi ottaa kuin yhtä lääkettä. Koska yleensä lääkkeet joita käytät voidaan vaihtaa sellaisiksi jotka eivät aiheuta sikiölle vaaraa. Siskollani on myös lääkitys. Se on tosin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön (johon kuuluu mm.paniikkihäiriöt) ja masennukseen. Mutta hänellä on kolme lasta ja jokaisen lapsen odotusaikana hän on syönyt lääkkeitänsä normaalisti. Ja jaksanut hoitaa ja elää lastensa kanssa.

Entäs jos juttelisit lääkärisi kanssa vielä lääkityksestäsi. Lapset ovat lahja. Läheskään kaikki eivät voi tulla raskaaksi. Ja todennäköisesti tilanne olisi sama milloin hyvänsä. Ja aborttikin lisäisi pahaa oloasi. Lapsi on sen vaivan arvoinen ja auttaa kummasti jaksamaan.

Itse olen kärsinyt kolmesta lapsesta kahden kohdalla raskauden aikaisesta ja jälkeisestä masennuksesta. Mutta se helvetti jonka kävin silloin läpi, oli lapsien arvoista.

Toivon, että yrität vielä jaksaa lapsesi ja ennen kaikkea itsesi takia. Äitiys on nostava voimavara. Kannan sinua rukouksin Jeesuksen eteen.

paniikkihäiriö ja siihen lääkitys äitiyspolilla määrättiin koko raskaudenajan(Zoloft ja tarvittaessa opamox)ja sain terveen vauvan.

Minulla on paniikkihäiriö ja siihen liittyvä epätyypillinen syömishäiriö ( = pelko että en saa nieltyä j ajoudun nenä/maha letkuun, tämän voi laukaista mikä vaan esim. raskauden aikainen pahoinvointi- vaikka järki sanoo mistä johtuu )
Olen sairastanut nyt n.11- vuotta. Sairastuin vuois esikoisen syntymän jälkeen. Hakeuduin terapiian ja aloitin lääkityksen.
Olen elellyt tämän " pahiksen " kanssa suht hyvin.Kohtaukset enemmänkin ajanjaksoja johon vahoan- ja olo todella toivoton.
Yllätys raskauteni sai perheemme onnelliseksi- minä koin karmeata pakokauhua....
Hakeuduin heti psykiatrille yms. Miten lääkitykseni ( jota olin joutunut jatkuvasti käyttämään- annoksia vuosien varrella vain muunneltu voinnin mukaan). Tunsin olevani täysin jumissa- vankina.Toisaalta enemmän kuin mitään toivoin voivani kantaa tämän ihmeen, joka meille oli suotu.
Ihme oli myös, että huomasin käveleväni paloniemne sairaalaan intervallijaksolle ( minä- avo-osastoll ajossain sairaalassa, hätäni oli suuri ja halusin tehdä kaikkeni että voisin vain pitää vauvan). Ihme oli sekin, että siellä sattui olemaan erittäin valveutunut lääkäri, jok aoli tutkinut kansainvälisesti psyykelääkkeiden vaikutuksia sikiöön. Hän näytti minulle kaikki viimeisimmät tutkimukset ja tulokset.
Minun voinnin huomioiden päätimme jatkaa lääkitystäni- siis en joutunut sitä lopettamaan.
Allprox 0.25 mg kertaa 3 päivässä, seroxat 30 mg päivässä.Sikiölle aiheutuvi avaurioita ei ole todettu ko. annoksella.Suotavaa ei ole tietenkään käyttää mitään lääkitystä, mutta tilanne pitää aina katsoa kokonaisvaltaisesti. Näin uskalsin jotenkin jatkaa raskautta- tosin en olisi aborttiakaan kyennyt tekemään..
Oksensin 5 kuukautta, just sain pidettyä lääkkeet sisällä, käytin ystäväverkostoa tukenani ja kävin kerran kuussa kahden päivän mittäisella intervallijaksolla sairaalassam jossa lähinnä tsekattiin lääkitys. Neuvolassa sain käydä kerran viikossa, sekin loi turvallisuuden tunnetta ja oli taas jokin välietappi, johon yritin jaksaa.

Neuvolalääkäri kehotti minua synnyttämään naistenklinikalla tai jorvissa, koska niissä lastenlääkäripäivystys. Ko. lääkkeiden kohdalla tulee varautua siihen että lapsella saattaa tulla adaptaatio ongelmia ( hengityskatkoksia, kramppeja, ryhtmihäiriöita j ajoitakin pienempiä vaivoja, vaativat atrkkailua- mutta eivät ole hengenvaarallisia kun apu lähellä)

Siinä mentiin syksyä kohti ja olo alkoi vähän helpottaa. kävin kontrollissa jorvissa, jossa minulle siunautui kiva lekuri myös. sanoi, että mun homma " tosi hyvin hoidettu- huomioitu upeasti kokonaisuus- rohkaisi ja kannusti) Helpotus oli myös se hetki kun tiesin vauvan olevevan tarpeeksi iso selvitäkseen hengissä, jos synnytys pitäisi käynnistää mun olon vuoksi ( ei sitä ois käynnistetty, yritin vain jotenkin psyykata itseäni..).

Kuukausi ennen laskettua aikaa vointini romahti. Alkava raskausmyrkytys. ravasin viikon jorvissa päivystyskontrolleissa. Jonotin ja odotin yksin päivät pitkät. Olin kiinni tarkkailulaitteissa ahdistus päällä, rukoilin että synnytys käynnistettäisiin. Minulla oli psyykkisen paniikin ja ahdistusken ja siihen liittyvien pyysisten oireiden ( heikotus, huimaus, ripuli, pahoinvointi, epätodellinen olo, pakokauhu ym..) raskausmyrkytyksestä johtuvia oireita: kova jysäri, pahoinvointi, korkea verenpaine...
1.12 menin aamulla jorviin taas, en tiedä miten sinne selvisin jopa omalla autolla. En kestänyt ajatusta että joku olisi vienyt ja olisin jumissa autotta siellä ( ihan kahjo ajatus, tiedän).
Helpotukseni alun tutkimusten jälkeen lekuri totesi, että kalvot puhki sa synnytyssaliin.
Sitten helpotti henkisesti.
Synnytys oli- fyysisesti raskas ja kivulias- mutta koin että henkiseen pahaan oloon verrattuna se oli helpompi sietää.


Pusersin maailmaan TÄYSIN TERVEEN poikavauvan klo.22.18 1.12.2006

Varoiksi hän oli tarkkailussa 24 h sitten pääsi mun viekkuun...Kaikki oli paremmin kuin hyvin hänellä.

Ajatelkaa ! toivottavasti tämä " selviytymistarina" antaa uskoa ja toivoa teille jotka pelkäätte lääkkiden vaikutusta.

Osastolla olo oli hieman ahditavaa, mutta vauva toi onnea sen verta että ei juuri ollut " tilaa" itseänsäpähkäillä.

Lämpimin terveisin äiti ja suloinen oikavauva