kehtaanko mennä jutteleen jollekin psykologille, onks tällänen normaalia...
-iltaisin nukkumaan meno venyy
-aamulla oon tosi väsyksissä
-opiskelupäivän jaksan hymyillä ja olla hyväntuulinen kaikille ja käydä harrastuksissa. On niin jännää kuinka ihmiset tulee sanoon mulle että sä oot niin kiva kun sä jaksat aina olla hyvällä tuuleella :) Oiskin se niin, ne ei tiedäkään miten paha mun on olla, en vaan uskalla näyttää kenellekään että mä hajoan kohta...
-kun pääsen kämpälle olen ihan poikki ja itken melkein joka päivä iltaan asti, kunnes taas on pakko tehdä ne pakolliset opiskelutehtävät sitten yö myöhällä..
-ja sitten aamulla oon taas ihan väsynyt...
mua ahdistaa moni asia, joita en voi nyt tässä kertoa ja luetella..miten tällaisesta itkemisestä pääsee eroon...vai onko mun vaan pakko raahautua jollekin ammatti-ihmiselle?! en vaan haluaisi avautua asioistani kenelekään edes tuntemattomalle - sattuu liikaa! pelkään että murrun ja alan itkeä jonkun nähden!
mun on tosi paha olla. Mutta pystyn jotenkin vaan vetämään päivällä sellaista roolia ettei kukaan kaveri eikä mun perhe tajua että mä murenen tähän vähitellen...en vaan halua että muut joutuis murehtimaan sitä etten ole kunnossa..
apua, en kestä tätä enää - oon ihan hukassa
-iltaisin nukkumaan meno venyy
-aamulla oon tosi väsyksissä
-opiskelupäivän jaksan hymyillä ja olla hyväntuulinen kaikille ja käydä harrastuksissa. On niin jännää kuinka ihmiset tulee sanoon mulle että sä oot niin kiva kun sä jaksat aina olla hyvällä tuuleella :) Oiskin se niin, ne ei tiedäkään miten paha mun on olla, en vaan uskalla näyttää kenellekään että mä hajoan kohta...
-kun pääsen kämpälle olen ihan poikki ja itken melkein joka päivä iltaan asti, kunnes taas on pakko tehdä ne pakolliset opiskelutehtävät sitten yö myöhällä..
-ja sitten aamulla oon taas ihan väsynyt...
mua ahdistaa moni asia, joita en voi nyt tässä kertoa ja luetella..miten tällaisesta itkemisestä pääsee eroon...vai onko mun vaan pakko raahautua jollekin ammatti-ihmiselle?! en vaan haluaisi avautua asioistani kenelekään edes tuntemattomalle - sattuu liikaa! pelkään että murrun ja alan itkeä jonkun nähden!
mun on tosi paha olla. Mutta pystyn jotenkin vaan vetämään päivällä sellaista roolia ettei kukaan kaveri eikä mun perhe tajua että mä murenen tähän vähitellen...en vaan halua että muut joutuis murehtimaan sitä etten ole kunnossa..
apua, en kestä tätä enää - oon ihan hukassa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun vaikea masennus alkoi juuri tuolla tavalla enkä sitä heti tajunnut. Hakeudu esim. opiskeluterveydenhuoltoon, niin ei tule sulle kuluja paljon tai sitten tk-lääkärin kautta lähete mielenterveystoimistoon. Toki voit mennä suoraan psykologillekin, jos se on mahdollista.
Kyllä sä selviät, mutta tarvitset apua ja ehkä lääkityksenkin.
katsele myös masennusklinikan sivuja (löytyy googlesta), siellä on mm. masennustestejä ja sivuja www.apua.fi
Niin tuota roolia vedin pitkän ajan!!kunnes tuli hetki et oli pakko myöntää..itselleni ja muille en jaksa!!Kun myöntää itselleen et nyt on heikko ja tartten apua se on jo "askel"eteenpäin.Käyhän alan lääkärissä,älä kärsi turhaan...apua on saatavilla kun vain rohkenet hakea,voimia sinulle!