Tässä Markku Veijalaisen kirjoittama hupaisa polttelustoori vuodelta -67 APU-lehdestä. Tämä on hUUUUmejournalismia kukkeimmillaan, nauttikaa!!!
---
Onko huumausaineiden käyttö vaarallista? Miltä maistuu hasispiipullinen? Mitkä ovat sen vaikutukset? Apu-lehden reportteri kokeili toisen ostosmatkansa jälkeen itse. Hänen raporttinsa on masentava.
Tietosanakirjan mukaan narkoosin saavuttamiseksi tarvittiin 3-4 grammaa. Koska olin ensikertalainen, hankimme kokeeseemme vähimmäismäärän 3 grammaa. Koe tehtiin eräässä yksityisasunnossa. Mukana oli kaksi "selvää" tarkkailijaa, joiden tekemien muistiinpanojen mukaan pystyin palauttamaan mieleen tuon illan tapahtumat.
Hasis, marihuana tai "kama", mitä nimitystä siitä nyt käytetäänkin, myytiin pieninä vaaleanruskeina palasina, jotka veistä apuna käyttäen murennettiin pieniksi murusiksi. Piippuun pantiin ensin pohjalle tavallista tupakkaa, sen jälkeen "kamaa" ja lopuksi taas tupakkaa sytykkeeksi. Ensimmäinen tulitikku syttyi klo 22.30.
Polttamisen perustehtävänä on saada "kamasavua" keuhkoihin, joissa se pyritään pitämään mahdollisimman kauan. Näinollen polttaminen ei ole mikään nautinto, vaan lähinnä jonkinlainen kidutus.
"Kamasavuista" ei millään muotoa voi käyttää nimitystä savu, jos sitä verrataan esim. tupakkaan. "Kaman" pistävä maku polttaa jo heti alussa kurkussa, ja koko ajan minun täytyi juoda vettä. Jatkuva hengityksen pidättäminen sai aikaan huminaa päässä.
Jatkuva polttaminen turrutti kurkun, niin että yhtäkkiä ei tuntenut koko "kaman" makua. Vaikka muut huoneessa olijat väittivät tuntevansa pistävän hajun, itse en enään tajunnut sitä. Piippu sammui jatkuvasti, niin että se piti melkein koko ajan sytyttää uudelleen.
* Klo 23.02. Olimme istuneet lähes koko ajan täysin hiljaa kuunnellen musiikkia. Odottelin jotain ihmeellistä väri-ilmiötä tapahtuvaksi, mutta kaikki vaikutti aivan normaalilta. Päässä ei enää humissut, "kaman" makukin oli jo häipynyt. Vasta kun ryhdyin puhumaan, tajusin erään hämmästyttävän seikan: Minä en pystynyt sanomaan yhtään järkevää lausetta! Tämä johtui siitä, että kun rupesin puhumaan, unohdin keskellä lausetta, mitä olin sanomassa. Kuitenkin tajusin koko ajan, että jotain oli vinossa, muisti vain ei jostain syystä suostunut toimimaan. Ajatukset alkoivat sananmukaisesti vilistä päässäni, mutta en saanut niitä koskaan kokonaisina ulos. Puheeni muuttui omituisen lapselliseksi selittelyksi. Vaikka kuinka yritin todistella itselleni, että puhuin sekavia, en voinut sille mitään.
* 23.11. Nousin seisomaan. Tasapaino säilyi, mutta huojuin kuitenkin koko ajan. Kävely sujui täysin normaalisti.
* 23.16. Sekavat ajatukset jatkuivat. Minulla oli paljon puhuttavaa, mutta kaikki päättyi siihen, että unohdin aiheen, mistä olin puhumassa. Tilanne alkoi jostain syystä naurattaa minua. Aloin toistaa täysin merkityksettömiä sanoja, jotka tuntuivat minusta hyvin hauskoilta. Nauroin kuin lapsi omille jutuilleni.
* 23.18. Katsoin peilistä itseäni. Silmien pupillit olivat hyvin suuret. Ne eivät reagoineet millään tavalla valon läheisyydessä. Silmien ympäristö alkoi punottaa.
* 23.32. Fyysisesti olin aivan kunnossa. Missään ei tuntunut olevan vikaa. Kaikki jäsenet olivat täysin rentoja, olo tuntui oikein mukavalta. Jostain syystä halusin kuitenkin selittää koko ajan asioita, joita olin alkanut sanoa, mutta niistä ei tullut johdonmukaisia lauseita.
* 23.35. Olo tuntui erittäin miellyttävältä. Pidin kaikista ihmisistä. Vakuutin huoneessaolijoille, kuinka hauskoja he olivat. Nauroin heidän sanoilleen, vaikka myöhemmin he kertoivat, että niissä ei ollut mitään hauskaa. Minusta vain tuntui, että kaikki tosiaan oli nauramisen arvoista. Kaikki mitä halusin oli saada nauraa!
* 23.40. Tässä vaiheessa minulle tuli valtava itseluottamus. Kerroin huoneessaolijoille tästä ja vaadin heitä vakuuttamaan, että olin todella "jotain".
* 23.52. Ensimmäinen piipullinen oli nyt ohi. Olin polttanut vasta yhden gramman. Nauru jatkui. Yritin todistella tarkkailijoille että tajusin koko ajan käyttäytyväni kuin pieni lapsi, mutta en voinut sille mitään.
* 24.00. Pupillit alkoivat laajentua vieläkin.
* 0.07. Toisen piipullisen vaikutukset alkoivat tuntua yhä selvemmin. Nyt en enää pystynyt lainkaan puhumaan mitään järkevää. Kaikki oli vain tavattoman hauskaa.
* 0.15. Aloin toistaa kaikkea sitä, mitä edellä olin jo sanonut. En kuitenkaan muistanut itse, että olin kertonut jo samat jutut aikaisemmin. Minusta tuntui, että keksin ne vasta sillä hetkellä. Yritin kuvailla oloani, mutta kaikki päättyi aina hysteeriseen nauruun.
* 0.31. Kolmas piipullinen. Olin nyt polttanut kaksi grammaa. Tässä vaiheessa oli jonkinlainen "selvä hetki", sillä pystyin puhumaan jo kokonaisia lauseita.
* 0.34. Minut valtasi miellyttämisen halu. Tiedustelin huoneessaolijoiden vointia, kysyin halusivatko he jotain syötävää tai juotavaa. Olin hyvin kiinnostunut muista ihmisistä.
* 0.41. Pieni alakuloinen hetki. Istuin hiljaa ja ajattelin. Nyt en enää muista, mitä.
* 0.45. Halusin teetä. Mielialat vaihtuivat hyvin nopeasti. En ollut enää yhtään kiinnostunut toisten asioista. Halusin teetä ja muutuin hyvin määräileväksi.
* 0.47. Ohimoissa tuntui omituista painetta. Yritin polttaa välillä tavallista tupakkaa, mutta se maistui kamalalle.
* 1.00. Puhe muuttui jälleen katkonaiseksi. Ajatukset hajosivat taas omille teilleen.
* 1.08. Tunsin lievää päänsärkyä. Enää ei ollut lainkaan hauskaa. Kaikki tuntui nyt pelottavan masentavalta. Puhe luisti taas paremmin, ja pystyin ilmaisemaan ajatuksiani. Kerroin tarkkailijoilleni toimittajan vastuusta tällaisen jutun yhteydessä. Koko keskustelu muuttui hyvin syvämietteiseksi. Puhe oli hiljaista ja sanat tulivat harvakseen.
* 1.12. Kolmas piipullinen loppui. Olin polttanut 3 grammaa.
* 1.15. Tunsin päässäni omituista painetta, joka tuntui puristavan ohimot ulos. Vaikka minun ei ollut yhtään nälkä, halusin syödä. Löysin jääkaapista säilykepurkin ja söin kolme jauhelihapihviä.
* 1.26. Jälleen eräänlainen "selvä hetki". Ei väsyttänyt, ei ollut nälkä, ei ollut mitään. Kaikki tuntui vain masentavalta.
* 1.50. Yritin jälleen polttaa tavallista tupakkaa, mutta en voinut sietää sen makua. Tunnelma yhä edelleen maassa.
* 2.30. Olin 40 minuuttia aivan hiljaa. Ajattelin ajatuksia, joilla ei ollut alkua eikä loppua. Ei enää naurattanut. Olo oli nyt hyvin väsynyt. Silmät tuntuivat pullistuvan ulos kuopistaan ja päässä tuntui jatkuvasti se omituinen humina. Menin vuoteeseen, mutta en saanut unta. Vasta pitkän valvomisen jälkeen tuli syvä unitila, joka päättyi seuraavana päivänä kello 11.40. Pilvimatka oli päättynyt.
---
---
Onko huumausaineiden käyttö vaarallista? Miltä maistuu hasispiipullinen? Mitkä ovat sen vaikutukset? Apu-lehden reportteri kokeili toisen ostosmatkansa jälkeen itse. Hänen raporttinsa on masentava.
Tietosanakirjan mukaan narkoosin saavuttamiseksi tarvittiin 3-4 grammaa. Koska olin ensikertalainen, hankimme kokeeseemme vähimmäismäärän 3 grammaa. Koe tehtiin eräässä yksityisasunnossa. Mukana oli kaksi "selvää" tarkkailijaa, joiden tekemien muistiinpanojen mukaan pystyin palauttamaan mieleen tuon illan tapahtumat.
Hasis, marihuana tai "kama", mitä nimitystä siitä nyt käytetäänkin, myytiin pieninä vaaleanruskeina palasina, jotka veistä apuna käyttäen murennettiin pieniksi murusiksi. Piippuun pantiin ensin pohjalle tavallista tupakkaa, sen jälkeen "kamaa" ja lopuksi taas tupakkaa sytykkeeksi. Ensimmäinen tulitikku syttyi klo 22.30.
Polttamisen perustehtävänä on saada "kamasavua" keuhkoihin, joissa se pyritään pitämään mahdollisimman kauan. Näinollen polttaminen ei ole mikään nautinto, vaan lähinnä jonkinlainen kidutus.
"Kamasavuista" ei millään muotoa voi käyttää nimitystä savu, jos sitä verrataan esim. tupakkaan. "Kaman" pistävä maku polttaa jo heti alussa kurkussa, ja koko ajan minun täytyi juoda vettä. Jatkuva hengityksen pidättäminen sai aikaan huminaa päässä.
Jatkuva polttaminen turrutti kurkun, niin että yhtäkkiä ei tuntenut koko "kaman" makua. Vaikka muut huoneessa olijat väittivät tuntevansa pistävän hajun, itse en enään tajunnut sitä. Piippu sammui jatkuvasti, niin että se piti melkein koko ajan sytyttää uudelleen.
* Klo 23.02. Olimme istuneet lähes koko ajan täysin hiljaa kuunnellen musiikkia. Odottelin jotain ihmeellistä väri-ilmiötä tapahtuvaksi, mutta kaikki vaikutti aivan normaalilta. Päässä ei enää humissut, "kaman" makukin oli jo häipynyt. Vasta kun ryhdyin puhumaan, tajusin erään hämmästyttävän seikan: Minä en pystynyt sanomaan yhtään järkevää lausetta! Tämä johtui siitä, että kun rupesin puhumaan, unohdin keskellä lausetta, mitä olin sanomassa. Kuitenkin tajusin koko ajan, että jotain oli vinossa, muisti vain ei jostain syystä suostunut toimimaan. Ajatukset alkoivat sananmukaisesti vilistä päässäni, mutta en saanut niitä koskaan kokonaisina ulos. Puheeni muuttui omituisen lapselliseksi selittelyksi. Vaikka kuinka yritin todistella itselleni, että puhuin sekavia, en voinut sille mitään.
* 23.11. Nousin seisomaan. Tasapaino säilyi, mutta huojuin kuitenkin koko ajan. Kävely sujui täysin normaalisti.
* 23.16. Sekavat ajatukset jatkuivat. Minulla oli paljon puhuttavaa, mutta kaikki päättyi siihen, että unohdin aiheen, mistä olin puhumassa. Tilanne alkoi jostain syystä naurattaa minua. Aloin toistaa täysin merkityksettömiä sanoja, jotka tuntuivat minusta hyvin hauskoilta. Nauroin kuin lapsi omille jutuilleni.
* 23.18. Katsoin peilistä itseäni. Silmien pupillit olivat hyvin suuret. Ne eivät reagoineet millään tavalla valon läheisyydessä. Silmien ympäristö alkoi punottaa.
* 23.32. Fyysisesti olin aivan kunnossa. Missään ei tuntunut olevan vikaa. Kaikki jäsenet olivat täysin rentoja, olo tuntui oikein mukavalta. Jostain syystä halusin kuitenkin selittää koko ajan asioita, joita olin alkanut sanoa, mutta niistä ei tullut johdonmukaisia lauseita.
* 23.35. Olo tuntui erittäin miellyttävältä. Pidin kaikista ihmisistä. Vakuutin huoneessaolijoille, kuinka hauskoja he olivat. Nauroin heidän sanoilleen, vaikka myöhemmin he kertoivat, että niissä ei ollut mitään hauskaa. Minusta vain tuntui, että kaikki tosiaan oli nauramisen arvoista. Kaikki mitä halusin oli saada nauraa!
* 23.40. Tässä vaiheessa minulle tuli valtava itseluottamus. Kerroin huoneessaolijoille tästä ja vaadin heitä vakuuttamaan, että olin todella "jotain".
* 23.52. Ensimmäinen piipullinen oli nyt ohi. Olin polttanut vasta yhden gramman. Nauru jatkui. Yritin todistella tarkkailijoille että tajusin koko ajan käyttäytyväni kuin pieni lapsi, mutta en voinut sille mitään.
* 24.00. Pupillit alkoivat laajentua vieläkin.
* 0.07. Toisen piipullisen vaikutukset alkoivat tuntua yhä selvemmin. Nyt en enää pystynyt lainkaan puhumaan mitään järkevää. Kaikki oli vain tavattoman hauskaa.
* 0.15. Aloin toistaa kaikkea sitä, mitä edellä olin jo sanonut. En kuitenkaan muistanut itse, että olin kertonut jo samat jutut aikaisemmin. Minusta tuntui, että keksin ne vasta sillä hetkellä. Yritin kuvailla oloani, mutta kaikki päättyi aina hysteeriseen nauruun.
* 0.31. Kolmas piipullinen. Olin nyt polttanut kaksi grammaa. Tässä vaiheessa oli jonkinlainen "selvä hetki", sillä pystyin puhumaan jo kokonaisia lauseita.
* 0.34. Minut valtasi miellyttämisen halu. Tiedustelin huoneessaolijoiden vointia, kysyin halusivatko he jotain syötävää tai juotavaa. Olin hyvin kiinnostunut muista ihmisistä.
* 0.41. Pieni alakuloinen hetki. Istuin hiljaa ja ajattelin. Nyt en enää muista, mitä.
* 0.45. Halusin teetä. Mielialat vaihtuivat hyvin nopeasti. En ollut enää yhtään kiinnostunut toisten asioista. Halusin teetä ja muutuin hyvin määräileväksi.
* 0.47. Ohimoissa tuntui omituista painetta. Yritin polttaa välillä tavallista tupakkaa, mutta se maistui kamalalle.
* 1.00. Puhe muuttui jälleen katkonaiseksi. Ajatukset hajosivat taas omille teilleen.
* 1.08. Tunsin lievää päänsärkyä. Enää ei ollut lainkaan hauskaa. Kaikki tuntui nyt pelottavan masentavalta. Puhe luisti taas paremmin, ja pystyin ilmaisemaan ajatuksiani. Kerroin tarkkailijoilleni toimittajan vastuusta tällaisen jutun yhteydessä. Koko keskustelu muuttui hyvin syvämietteiseksi. Puhe oli hiljaista ja sanat tulivat harvakseen.
* 1.12. Kolmas piipullinen loppui. Olin polttanut 3 grammaa.
* 1.15. Tunsin päässäni omituista painetta, joka tuntui puristavan ohimot ulos. Vaikka minun ei ollut yhtään nälkä, halusin syödä. Löysin jääkaapista säilykepurkin ja söin kolme jauhelihapihviä.
* 1.26. Jälleen eräänlainen "selvä hetki". Ei väsyttänyt, ei ollut nälkä, ei ollut mitään. Kaikki tuntui vain masentavalta.
* 1.50. Yritin jälleen polttaa tavallista tupakkaa, mutta en voinut sietää sen makua. Tunnelma yhä edelleen maassa.
* 2.30. Olin 40 minuuttia aivan hiljaa. Ajattelin ajatuksia, joilla ei ollut alkua eikä loppua. Ei enää naurattanut. Olo oli nyt hyvin väsynyt. Silmät tuntuivat pullistuvan ulos kuopistaan ja päässä tuntui jatkuvasti se omituinen humina. Menin vuoteeseen, mutta en saanut unta. Vasta pitkän valvomisen jälkeen tuli syvä unitila, joka päättyi seuraavana päivänä kello 11.40. Pilvimatka oli päättynyt.
---
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toihan on sama kun juottaisi jollekin alkoholia maistamattomalle pullon kossua tunnin sisään ja kirjaisi merkintöjä käytöksestä ja mielentilasta!! ;P
Paitsi että sille kossunjuojalle voisi käydä oikesti tosi huonosti...
Onkohan toi tarkoitushakuista överien vetämistä että saadaan tosi pelottava ja tunteisiin vetoava artikkeli - vai olikohan ne oikeasti niin vitun tyhmiä että luulivat kolmea geetä normimääräksi savua...?
No, eiköhän se ole Markkukin viisastunut elämässään ja oppinut pajauttamaan sopivia määriä ja kohtuudella! =)
"Tietosanakirjan mukaan narkoosin saavuttamiseksi tarvittiin 3-4 grammaa. Koska olin ensikertalainen, hankimme kokeeseemme vähimmäismäärän 3 grammaa."
IHAN MENI ÖVEREIKSI.
0,3g riittää.
No ei noi vaikutukset näyttäny täysin kannabikselta. Siis ei saanut unta? Ohhoh...
Ja joo, 0,3g on riittävä, itse poltan vahvinta marokkolaista ja laitan noin 0,1 - 0,2 / jointti. Ja se on ihan ok.
Ja jos hasista polttaa noin 0,75g / piipullinen, mitä näytti menevän, niin hukkanhan siitä menee. Hasis kun ei pala niin hyvin.
Puheliaisuus, naurukohtaukset ja jauhelihapihviensyönti näytti aika perusmatskulta. (Ei vaan itsellä ole pitkään ollut mitään näistä oireista.)
Mistähän se määräilevä ja itseluottamuksen nousu oli tullut? Tulikohan naukkailtua samalla?