Niin, onko 20-vuotias nainen valmis kasvattamaan lapsen. Itse en tunne oloani liian nuoreksi tai vastuuttomaksi, mutta mieheni sukulaiset näkevät kaiken eri valossa. Vaikka muiden mielipiteillä ei pitäisi olla merkitystä, mutta asioita kuitenkin jää miettimään. Minulla ja miehelleni on kuitenkin ihan hyvät lähtökohdat vaikka ei olla asuntolainan kanssa naimissa ja eikä omisteta mersua.
Tuoko mukamas tietynlainen elintaso lapselle paremmat oltavat, mielestäni ei. Kun lasta rakastaa ja hänestä huolehtii minusta ei rahalla ei ole merkitystä. Nykyään edellytetään niin paljon siihen, että voiko olla hyvä vanhempi. Esim. 60-, 70-, ja jopa 80-luvulla lapset "tehtiin" nykyistä keski-ikärajaa aiemmin. Ennen aikaan ei ajateltu, että 20 vuotias on liian nuori vanhemmaksi.Mutta nykyään kyllä, pitäisi opiskella, pitäisi olla sitä ja tätä titteliä ja ikää vähintää 30 vuotta, jotta muut (esim. sukulaiset) eivät ajattelisi negatiivisesti. Minä olen ainakin valmis luopumaan omista tarpeistani ja olen valmis asettamaan lapsen etusijalle. Minkä ikäinen sitten pitäisi olla?
Tuoko mukamas tietynlainen elintaso lapselle paremmat oltavat, mielestäni ei. Kun lasta rakastaa ja hänestä huolehtii minusta ei rahalla ei ole merkitystä. Nykyään edellytetään niin paljon siihen, että voiko olla hyvä vanhempi. Esim. 60-, 70-, ja jopa 80-luvulla lapset "tehtiin" nykyistä keski-ikärajaa aiemmin. Ennen aikaan ei ajateltu, että 20 vuotias on liian nuori vanhemmaksi.Mutta nykyään kyllä, pitäisi opiskella, pitäisi olla sitä ja tätä titteliä ja ikää vähintää 30 vuotta, jotta muut (esim. sukulaiset) eivät ajattelisi negatiivisesti. Minä olen ainakin valmis luopumaan omista tarpeistani ja olen valmis asettamaan lapsen etusijalle. Minkä ikäinen sitten pitäisi olla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
itse olin vasta 17 vuotias kun rupesin odottamaan esikoistani ja 18 kun hän syntyi. Ja nyt hän on reipas tokaluokkalainen.
mä olen kyllä samaa mieltä että nykyään katsotaa heti silmät suurina jos joku alle kolmekymppinen on raskaana. ja ajatellaan että elämänsä pilaa sillä jos perheen haluaa. itse kyllä olen sitä mieltä että jos itse tuntee olevansa valmis äidiksi ja on kumminkin jonkunlainen koulu käyty.
niin mikä estää. ei aina tarvi olla isoa taloa ja vakituinen työpaikka mikä on tänäpäivänä aika vaikea saada. kunhan perheasiat (avopuoliso tai poikaystävä) ja itse on valmis ja tuntuu että nyt vois olla sopiva hetki.. ja se että lasta rakastaa.
olen kyllä nähnyt sellasiakin tapauksia että lasta kyllä halutaan mutta sit kun sen saan niin alkaa taas sellanen "teinivaihe" ja lapsi joutuu kärsimään kun joutuu hoitoon paikasta toiseen..
itse kyllä olen vasta 19 ja tunnen olevani valmis äidiksi vaikka ei ole kunnon työpaikkaa.
mutta raha ei mun mielestä pitäin hirveesti vaikuttaa siihen että voiko lasta tehä vai ei koska se on ihan väärä syy tehdä tai jättää tekemättä lapsi.
mutta hyvää syksyn jatkoa ja joulun odotusta
kaikille tuleville äideille ja vauvakuumeisille.
olen kanssa 20 vuotias, kohta 21 ja mieheni kohta 22 ja yritämme ensimmäistä lasta. Kaikki kaverit ovat todella onnellisia ja vakuuttavat meidän olevan loistavia vanhempia, ja siltä meistä itsestään myös tuntuu. Omalle äidille kerroin juuri siitä, aluksi sanoi vaan että ettekö te nyt oo liian nuoria, mutta mielipide muuttui kun sanoin että eihän ikä sitä ratkaise, vaan se miltä itsestä tuntuu=) Vastaus taisi tyydyttää, kun toivotti onnea yritykselle=)
Tsemppiä ja hyvää alkutalvea!
Jos haluat alkaa laitteleen mailia, niin pyydä sp osotetta, olisi kiva jutella asiasta lisää=)
Kirjoitit näin:
Kun lasta rakastaa ja hänestä huolehtii minusta ei rahalla ei ole merkitystä.
Yritä kasvattaa ja rakastaa lasta persaukisena niin tulet vielä huomaamaan että ei se lapsi pelkällä rakkaudella kasva.Siihen tarvitaan rahaa ja lapsi ei ole kovin halpa hankinta.
Pelkästään vaipat on jo hirveän iso kuluerä kuukaudessa.
Käy katsomassa kaupassa vaippapakettien hintoja ja laske montako vaippaa vuorokaudessa menee.Laske tuttelipurkkien hinta,pyykinpesuaineen määrä,pilttipurkkien määrä.
Kävele vauvanvaunuliikkeeseen ja katso hintoja,pinnasänky ja patja sekä siihen kunnon peite ja tyyny,ei kovin halpaa lystiä.
Puhumattakaan vaatteista.Lääkkeistä,vakuutuksista,turvaistuimista.
Huomaat että aika paljon rahaa tarvitset sen rakkauden lisäksi ja sen jälkeen mieti uudelleen että tuo rahamäärä on laskettu vain lapsen ensimmäisen ikävuoden ajalta.Sen jälkeen alkaa tulla lisää rahanmenoa.
Jos tuon kierroksen jälkeen olet vielä varma että lapsi tarvitsee vain rakkautta eikä rahalla ole merkitystä niin onnea matkaan.Minä tiedän yksinhuoltajaäitinä nuo ajatukset että kyllä sitä selviää ja ei rahalla ole merkitystä mutta totuus on kuitenkin vähän toisenlainen.Sen oppii vain iän ja kokemuksen myötä.
tätä mä oikeestaan siinä viestissä tarkoitin. heti ollaan vääristämässä ajatuksia ja mielipiteitä. lähinnä kumminkin tarkoitin sitä että rahalla ei sinänsä ole merkitystä.. koska ei tarvitse kaikkia tarvikkeita ostaa upouusia vaan niitä saa myös sukulaisilta ja kavereilta. ainakin omalla kohalla. ja se että ei tarvitse olla omaa taloa ja hienoa autoa. riittää kun lapsi on tervetullut ja perusasiat ovat kunnossa. ja vauvalle riittää ruoka ja vaipat. pointtini oli että siis asioistahan saa olla montaa eri mieltä. mutta mun mielipide on se että on hyvä jos pärjää vaikka yksinkin öapsen kanssa. niin pääasia että lapsi tuntee olevansa rakastettu.
musta vaan on aika turhaa että lapsi pitää hemmotella heti piloille ostamalla kaikenmaailman juttuja. itse ajattelen niin että tottakai lapsi vaatii rahaa mutta kaikki turhan ostaminen ja muut ainakin itse korvaisin rakkaudella. ja tottakai lasta pitää välillä vähän hemmotellakin mutta olen nähnyt tapauksia joissa se menee vähän yli..
toivon että mielipiteeni tuli selväksi eikä sitä tarvitse vääristellä enää. mutta kun vaan on sellaisia ihmisiä joille raha ratkaisee.
mutta kumminkin hyvää talven alkua ja hyvää jatkoa.
Niin, onhan sillä rahalla tietenkin oma merkitys. Tiedän hyvinkin minkäläista on esim. yh-äidin elämä. Itse kasvoin perheessä, jossa niinsanotusti ylimääräseen ei ollut varaa. Mutta silti minusta tuli tasapainoinen ihminen ja tyydyn huomattavasti vähempään kuin olisi tarve. Iloinen olen siitä, että nyt työttömäksi jäätyäni "sosku" lupasi auttaa sängyn, rattaiden yms. ostossa. Jos liikaa rahaa miettii niin ei koskaan ole sopivaa tilannetta hankkia lasta. Tietysti ikä ja elämänkokemus tuo enemmän valmiuksia. Mielestäni ikääni nähden olen kokenut hyvinkin paljon. Jokainen kokee erilaisia asioita eri ikäisenä. Itse olen pitänyt itsestäni huolta pienestä pitäen ja omaan elämään muutin 15-vuotiaana. Hyvin mennyt. Monella ikäiselläni ei ole omana esim. astianpesukonetta. Olen säästänyt ja nähnyt vaivaa asioiden hankkimiseen. Monella rahat menevät muuhun "turhuuteen". Typeräähän asiasta on kiistellä (sukulaisten ja yleensäkin muiden kanssa), koska ratkaisun sinä tai minä teen itse. Mielipiteitä ja kokemuksia voi jakaa.
:)
Siis ei varmastikaan ole sellaisia ihmisiä joille se raha ratkaisee, vaan on joko järjellä tai tunteella ajattelevia ihmisiä.
Eron varmasti ymmärrät itsekin noiden tyyppien välillä, toisille kaikenlaisten resurssien tasokkuudella on merkitystä, toisille vain emotionaalisilla resursseilla on merkitystä, vain tuntemalla voi kokea maailmaa. Ja kuten huomaat omastakin kiihkeästä suhtautumisestasi asiaan, niin tunteilla asiaan suhtaudutaan vähemmän järjen kanssa. Kun taas järkeen perustuva ajattelu ei perusta niinkään niistä pehmeistä arvoista.
Kumpikaan ei ole sen huonompi kasvattaja lapselleen (eihän kukaan ole tunteeton lastaan kohtaan, kuten ei myöskään täysin järjetönkään...), joten se on aivan sama, mutta miettiä voi kumpi on parempi elättäjä perheelleen..
musta on hienoo että olet tehnyt elämässä oikeita ratkaisuja, koska itselläni oli sama juttu pois kotoa muutin kun olin 16 jä täysin perhesyistä muutin.. vaikka moni ei ymmärrä sitä miten musta on tullut tasapainoinen kaiken kokemani jälkeen ja miten olen selvinnyt kaikesta huolimatta..
rahaa ei pahemmin ollut kun muutin mutta se ei käynyt mielessä silloin vaan se että olo oli helpottunutkun pääsin pois siitä oravanpyörästä..
ja nyt olen miettinyt lasten hankkimista ja sitä että jos lapselleni käy niin kuin minulle mutta uskallan sen riskin ottaa koska on sellainen tunne
että kun on näin pitkälle selvinnyt vain lujalla tahdolla niin luulen että lapsi tuo kaiken sen tarvitsemani elämääni mitä en itse koskaan saanut..
ja elämäni saisi uuden suunnan vaikka olen nuori ja kerinnyt tähän ikään mennessä kokemaan vaikka mitä niin mun mielestä ikäni ei katso sitä että olenko valmis äidiksi vai en.. vaikka tosin tiedän että voisin saada sellaisia katseita joissa minut "tuomitaan" koska olen nuori vaikka en teiniäiti mutta jotkut voi ajatella että elämänsä pilaa.. vaikka se ei minua haittaa koska kukaan ei tiedä mikä on todellinen elämäntilanteeni paitsi minä itse.. siitä saan olla ylpeä itsestäni että olen selvinnyt kaikesta ja tiedän että selviäisin myös vauvan kanssa.
voi kuulostaa hölmöltä mutta näin se on.. olisi kyllä kiva kuulla tarinasi että miten itse olet selvinnyt?
mutta kuitenkin kaikkea hyvää teille nuorille äideille ja tuleville sellaisille.
Itse olin 19v kun tulin raskaaksi ja 20v kun saimme meidän pikkusen neidin. Nyt täytän helmikuussa 23 ja tyttäremme täytti 2v syyskuun alussa. Tunnen monta paljon nuorempaa äitiä kun it se olen,ja mun mielestä 19-20 on aika sopiva ikä tulla äidiksi..
Ja olen sitäkin mieltä,ettei iän perusteella voi tuomita ketään huonoksi äidiksi.. Se on ihan yksilöllistä..
Tunnen pari 17v jotka ovat paljon parempia äitejä kun monta 40stä jotka tunnen..
Jos tunnet itses kypsäksi,niin onnea ja menestystä teille ja lapsellenne!
Nyt mä lähden hakemaan omaani tarhasta:o)))
millä perusteella te äidit AINA NÄLVITTE TÄÄLLÄ TOISIANNE? Aina joku teini/ 40 vee äiti on huono äiti!! Miksi näin?
mun kyllä kans kiinnosta tietää että miten nää jutut täällä menee näin että vastakkain on aina joku 16-18 vuotias ja joku 40kymppinen äiti.
ja sitten se että miksi kritisoidaan sitä että jos nuori kirjoittaa tänne tuntemuksistaan ja ongelmistaa ja joku vanhempi äiti sitten kommentoi asiaa hieman rankemmin.. niin alkaa se kauhea puolusteleminen..
mun mielestä se kritiikki mitä saa vanhemmilta äideiltä on toisaalta kyllä hyvä asia koska ne tietää mistä puhuu ja kun oikein niitä tekstejä miettiin niin kyllä siellä annetaan sellaisia neuvoja jotka kannattaa pistää korvan taakse. äitejähän me ollaan miksi siis piltakaan toisiamme pelkän iän persusteella? helpompi olisi tuomita jos tuntusi toisen jne..
mut jos itseäni ajattelen niin olen kyllä saanut enemmän informaatiota vamhemmilta kuin taas näiltä kokemattomilta nuorilta äideiltä..
mutta kritiikkikin voi opettaa ja kasvattaa kun huomaa millaista todellisuudessa on kun on oma lapsi..
mutta hauskaa joulun odotusta kaikille.
kiitos.