Hei,
minua on jonkin aikaa vaivannut kyllästyminen ja uupumus elämääni. Lähinnä tunnen suurta vastenmielisyyttä lähteä aamulla ylipäätään mihinkään luennoille, otan itseeni pienimmätkin vastoinkäymiset ja puheet, kahden kuukauden aikana olen itkenyt lähes päivittäin ja tappelut poikaystävän kanssa kuuluvat jo normaaliin päivärytmiini. Nyt sitten olen viikon verran herännyt yöllä siihen, että mahaan sattuu todella paljon.
Ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna, jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Onko teillä kokemusta vastaavasta? Aika suuri kynnys on lähteä hakemaan ammattiapua, ja ystävilleni en osaa/halua/jaksa puhua. Tuntuu vaan, että omat voimani loppuvat kesken.
minua on jonkin aikaa vaivannut kyllästyminen ja uupumus elämääni. Lähinnä tunnen suurta vastenmielisyyttä lähteä aamulla ylipäätään mihinkään luennoille, otan itseeni pienimmätkin vastoinkäymiset ja puheet, kahden kuukauden aikana olen itkenyt lähes päivittäin ja tappelut poikaystävän kanssa kuuluvat jo normaaliin päivärytmiini. Nyt sitten olen viikon verran herännyt yöllä siihen, että mahaan sattuu todella paljon.
Ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna, jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Onko teillä kokemusta vastaavasta? Aika suuri kynnys on lähteä hakemaan ammattiapua, ja ystävilleni en osaa/halua/jaksa puhua. Tuntuu vaan, että omat voimani loppuvat kesken.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun on ehkä aiheellista mennä käymään esim. opiskelijaterv. huollossa tai vastaavassa terveydenhoitajalla. Vaikka kynnys tuntuu korkealta, apua kannattaa hakea vielä kun itse kykenee. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja rohkeutta mennä puhumaan ongelmistasi. T:Mielenterveysopiskelija