Oletko omistaja? Viime viikonloppuna olin kaverin tupaantulijaisissa ja hauskaa oli.
Asuntoasioistakin puhuttiin.
Kävin pitkän keskustelun erään vieraana olevan pariskunnan kanssa jotka olivat juuri hankkineet omistusasunnon. Toki ymmärrän alkuinnostuksen ja kuinka hienolta se tuntuukin päästä pois vuokralta, olenhan sen kokenut itsekin.
Kiinnitin huomion siihen että nyt puheissa oltiin ns. vauraampaa väkeä ja oikein omistajia.
kuvitelkaa velkaa 25 vuodeksi, ei mitään omaisuutta, ainoastaan tämä velkainen asunto!!!
kyllä asuntovarallisuudesta kannattaisi puhua vasta sitten, kun on velassa puolimatkan krouvi ylitetty. enemmän omaa, kuin lainaa...
ja nythän nuo asunnot eivät todellakaan ole halvimmillaan.
Asuntoasioistakin puhuttiin.
Kävin pitkän keskustelun erään vieraana olevan pariskunnan kanssa jotka olivat juuri hankkineet omistusasunnon. Toki ymmärrän alkuinnostuksen ja kuinka hienolta se tuntuukin päästä pois vuokralta, olenhan sen kokenut itsekin.
Kiinnitin huomion siihen että nyt puheissa oltiin ns. vauraampaa väkeä ja oikein omistajia.
kuvitelkaa velkaa 25 vuodeksi, ei mitään omaisuutta, ainoastaan tämä velkainen asunto!!!
kyllä asuntovarallisuudesta kannattaisi puhua vasta sitten, kun on velassa puolimatkan krouvi ylitetty. enemmän omaa, kuin lainaa...
ja nythän nuo asunnot eivät todellakaan ole halvimmillaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sattuu vielä olemaan tyyppiä osake niin ikinä et sitä omaksi saa, ei vaikka joka sentti olisi maksettu niin et edes neliötä siitä omista.
Omakotitalossa tilanne onkin sitten jo toinen: Alusta asti omistat kaiken, siis kaiken. Se kaikki/%-osuus on vaan lainan panttina...Mutta juridisesti oma. Vain voinkohan mä vaatia että pankki maksaa noin 70% mun kiinteistöverosta? ;-)
Minäkin olen ollut pankin talonmiehenä kohta 15 vuoratta. Keväällä se on ohi.
Niin.
Tosin vaikka olisi velkaa 85% asunnon arvosta tai vaikka teoreettisesti 100% asunnon arvosta (mikä ei liene mahdollista), on omistusasuntoon täysi hallintaoikeus, suomeksi siis päätösvalta ja tämä luo aivan toisen näkökulman elämiseen kuin vuokrakasarmissa lojuminen. Kaikki eivät tietysti kaipaa tällaista mahdollisuutta päättää kodin sisustamisesta (tarkoitan nyt tapiseeraamista yms. kiinteää) ja remontoinnista ja kotiin asettumisesta. Tämä puoli omistusasunnossa ei muutu oli velkaa tahi ei. Oma on kuitenkin aina oma.
Myönnän kyllä, että en itsekään ihan äkkiä voisi kuvitella hyppääväni 25-vuotiseen liekaan, mutta joillekin tuo mahdollisuus ehkä sopii ja joitakuita velka ei painosta. Mutta kai se niin on että pk-seudulla on pakko ryhtyä semmoiseen jos muustakin kuin lähiökuutiosta asunnon haluaa. Ymmärrän kyllä, että haluaa. Elämässä ei toisaalta saa mitään jos ei uskalla. Jokainen, pienenkin asuntolainan otto, on aina riski.
Toisaalta vaikka täällä kuinka tuhnut heittää vasta-argumentteja, niin toisille omistusasumiseen siirtyminen vain koittaa kalliina aikana. Se on voi voi sitten. Tärkeintä on elämän sisältö. Jos sen saa euriborin liikahduksi "muna pystyssä" kytäten niin hyvä. Tai jos sen saa asumalla omistusasunnossa niin hyvä sekin. Toiset ovat jopa vuokralla tyytyväisiä (minäkin aikanani).