Ensiksi pitää sanoa, etten ole masentunut.
Mutta.
Siitä on nyt varmaan viikko kun havahduin ajattelemaan, ettei millään ole mitään väliä. Enkä tarkoita, että minulle - tarkoitan, että ei kenelläkään ihmisellä ole mitään merkitystä. Ei edes koko maapallolla. Täällä vaan pienellä pallolla yritetään elää ja pyrkiä johonkin, keskellä loputonta maailmankaikkeutta. Ja miksi?
Minkä vuoksi me täällä elämme? Pieni hetki ollaan hengissä ja sitten kuollaan. Siinä se.
Niin, siitä on nyt viikko ja edelleen ajatus kummittelee päässäni joka päivä. Ihmisten pikkuongelmat tuntuu mitättömiltä. Mitä väliä.
Nothing matters.
Mutta.
Siitä on nyt varmaan viikko kun havahduin ajattelemaan, ettei millään ole mitään väliä. Enkä tarkoita, että minulle - tarkoitan, että ei kenelläkään ihmisellä ole mitään merkitystä. Ei edes koko maapallolla. Täällä vaan pienellä pallolla yritetään elää ja pyrkiä johonkin, keskellä loputonta maailmankaikkeutta. Ja miksi?
Minkä vuoksi me täällä elämme? Pieni hetki ollaan hengissä ja sitten kuollaan. Siinä se.
Niin, siitä on nyt viikko ja edelleen ajatus kummittelee päässäni joka päivä. Ihmisten pikkuongelmat tuntuu mitättömiltä. Mitä väliä.
Nothing matters.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo on tyypillistä teini-iän tuomaa angstia, tyyliin millään ei ole enää väliä.
Mutta voin kertoa, että kun ikää ja "kokemusta" elämästä karttuu alkaa tuo teini iän tuoma " haluan maailman olevan tällainen" mahdottomuus kadota ja tilalle tulee todellisuus.
Odottele rauhassa ja ole oma itsesi ja teini vielä kun voit, joskus tämä kylmä "maailma" tulee eteesi, etkä voi mitään....
Me olemme me ihmiset ja maailma on me ihmiset ja me omme yksilöinä voi tehdä oikeastaan mitään, ellemme "joukkoudu", mutta kuinka moni ihmisistä on valmis joukkoutumaan.
On siis pakko hyväksyä tämä elämä tallaisena kun se on ja tehdä siitä itseleen mahdollisimman mielekäs.
tsemmpiä sulle :)))
Tuskin kyse on pelkästään teiniangstista. Samasta elämän päämäärättömyyden tunteesta kärsii niin nuoret kuin vanhatkin. Elämän kokemus -klisee ei pyyhi pois sitä tosiasiaa että ihmiselämällä ei ole selkeää tarkoitusta ja että yksi ihminen on lähes mitätön tässä maailmankaikkeudessa. Itse olen havainnut että "elämän kokemuksen" myötä ihminen yleensä vain lakkaa piittaamasta, tajuaa että mitään selvää elämäntarkoitusta ei ole. Sitä tavallaan hyväksyy sen tosiasian että elämä vain on päämäärätön, elää elämänsä niin kuin parhaaksi katsoo ja yrittää olla murehtimatta asioista joihin ei voi vaikuttaa.
Käsi sydämellä tsemppis; voitko todella väittää että olet elämän kokemuksen myötä ymmärtänyt jonkin elämän sisällön salaisuuden jota nuorena ei pystynyt käsittämään? Jotain sellaista mikä antaa elämälle selkeän merkityksen ja kaikki nothing matters voidaan sen jälkeen heittää teiniangstin piikkiin? Jos todella olet niin varmaan kerrot sen meillekin etkä vain piiloudu klassisen "elämän kokemus" kliseen taakse.
Eikö sinun elämä pyöri sitä samaa oravanpyörää kuin useimpien muiden; aamulla herätys, töihin valmistamaan tuotteita kulutusyhteiskunnalle-palvelemaan ihmisten tarpeita, kotiin, kodinhoitoa, syömistä, vähän telkkaria tai kavereitten kanssa hengailua, nukkumaaan ja seuraavana päivänä sama rumba uudestaan. Tuollainen elämäkö on vain nuorten mielestä turhauttavaa? Itseäni ihmetyttää myös kun ihmiset naama pokerilla sanovat elämäntarkoituksen olevan "onnellisuus" tai "lisääntyminen". Toki onnellisuus tekee elämästä kokemisen arvoisen, mutta onko onni todella jotain sellaista minkä takia sukupolvi toisensa perään kannattaa synnyttää jälkeläisiä kokemaan onnellisuutta ja samalla käymään läpi vähintään vastaava määrä vastoinkäymisiä? Rationaalisesti tuossa ei ole mielestäni mitään logiikkaa.
Lisääntyminen? Eläimet tuntevat tarpeen suvunjatkamiselle, mutta ei se mikään rationaalinen elämäntarkoitus voi olla, lisääntyä jotta jälkeläiset voivat lisääntyä, jotta niiden jälkeläiset voi lisääntyä...
niin.
nothing matters.
etenkin ihmisten pyrkimykset ja hommat tuntuu toisinaan todella haaleilta ja itsekkäiltä.
Mutta edelleen välillä haltioidun maapallon, Gaian olemassaolosta. Eikö se ole suurta ja mystistä. On paljon sellaista, mikä on ihmistä ja hänen kykyjään suurempaa. Keskity ihmisten tekoihin, niin ennenpitkää, jos näet kirkkaasti, näet niiden kutistuvan merkityksettömäksi hyörinäksi erilaisten harhauskojen nimissä.
Vain elämällä on merkitystä! Olemassaololla.
Siksi olen päättänyt hemmotella aistejani Luonnon kauneudella. Tähtitaivaalla, talven väreillä, Lumen tuoksulla. Nuotiolla laavussa.
Siltä miten porontalja on pehmeä köllötellä siellä laavun pyöreässä hämärässä. Suomalaiset ikiaikojen esivanhemmat tuntuvat olevan läsnä niinä hetkinä.
Kaikki eivät tietty voi hemmotella itseään tällä. Mutta se oli vain esimerkki asiasta, joka on minulle Oikea ja sisältää jotain arvokasta, elinvoimaa antavaa minulle. Asia joka ei valehtele aisteilleni. Ei tuputa ja hyökkää, ei uuvuta minua. On nautittavissa, kun saan turhan vauhdin pysäytettyä itsessäni.
Minulle Luonto oli tie mielekkääseen olemiseen. Siitä nauttiminen ja elähtyminen!
Sen jälkeen näen vielä paremmin
Something Matters!
Olet juuri oivaltanut elämän tarkoituksen.
Millään ei ole mitään väliä, kunnes tulee nälkä tai paskahätä, sitten onkin jo tehtävä jotain :-)
Ei edes sillä ole merkitystä, miksi me täällä olemme. Kaikki pääsee kuitenkin pois aikanaan.
Ei vaan, oikeastihan me olemme täällä, jotta Jorma Ollilasta tulisi vielä rikkaampi.
Mitä mitä! Oikea henkilö on kyllä Bill Gates, hänestä se rikkaampi pitää tulla...