70-luvulla lesbot suhtautuivat nuivasti bisseihin. Kun takana oli "heteromenneisyys" ja lapsi, niin hyväksyntää oli aika vaikea saada. Toki poikkeuksiakin löytyi, ainakin kanssasisarista,jotka olivat - kuka mistäkin syystä - kokeilleet perinteistä elämäntyyliä ja todenneet sen epäkelvoksi itselleen.
Miten lienee tilanne nykyään? Oma, aikuinen lapseni asuu omillaan. Minua ei haittaisi tippaakaan,jos löytäisin sen oman kullan ja hänelläkin olisi takanaan avo/avioliitto ja/tai lapsi. Mutta ihan sama, vaikkei olisikaan!
Mitenkäs te muut?
Miten lienee tilanne nykyään? Oma, aikuinen lapseni asuu omillaan. Minua ei haittaisi tippaakaan,jos löytäisin sen oman kullan ja hänelläkin olisi takanaan avo/avioliitto ja/tai lapsi. Mutta ihan sama, vaikkei olisikaan!
Mitenkäs te muut?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sen verran vaan että se että on elänyt kulissiheteroelämää ei tee kenestäkään bisseä. Voi silti olla ihan 100% lesbo.
Asiat kun ei aina ole niin helppoja.
Osa on bissejä osa lesboja osa heteroita menneisyydestä huolimatta.
Bisset jotka etsivät oikeasti sitä elämänkumppania(miestä tai naista) ovat mun mielestä ok. Mut se ihmetyttää kun on niitä jotka elävät perhe-elämäänsä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ja sit hakee vain seksiseuraa samasta sukupuolesta. Mua ei ainakaan ne tyypit nappaa.
tai uudelleen nämä viestit.
Minusta yhdessäkään EI ollut tällaisesti kyse, en jaksa uudelleen enää kirjautua tänne, laitoin jo omat kommentit, ja sulle vaikka tiedoksi, en ole ollut miehen kanssa silleen koskaan, joten kannattaa vähän miettiä mitä osa meistä yrittää sanoa, yrittämiseksi se kylläkin jää, juttuhan on niin että Perusolettamus on hetero, ja silleenhän meidät on kasvatettu, ja Oletettu elämään. Enemmin se minusta vaatii ja Antaakin ;) olla sitä mitä on myöhemmällä iällä.
Minusta olis ollut paljon helpompi elää heterona, olisi perhe, puoliso,( uhattiin perinnöttömyydellä, kaikki viha kohdistui naisystävääni) ja en olisi hylkiö, epäonnistunut niiden silmissä keiden kanssa kasvoin ja elin nuoruuteni.
Mitä väliä sen on..mutta arvostelua ilman perusteita tässä asiassa en hyväksy keneltäkään.
Anteeksi, purkaukseni, Jotenkin vain huomaa heti ensilauseessa toisen ennakkoluulot.
Leikit on sitteen erikseen, ja tiettävästi joka suuntauksessa niitä löytyy.
pih
Kyllä on tuo syrjityksi tulemisen tuska koettu ja pohjalla on käyty. Nyt vaan elellään päivä kerrallaan.....ja kaikilla oikeus omaan mielipiteeseen.
... olen nimittäin ajatellut aloittaa samanlaisen keskustelun, mutta hieman eri näkökulmasta. Itse kun olen nuori lesbo, jolla on silti takanaan "heteromenneisyys". Ei tietääkseni edelleenkään ole millään lailla harvinaista, että se oma identiteetti löydetään vasta teini-iän jälkeen, huolimatta siitä miten paljon informaatiota ja "esikuvia" mediasta saa. Itse elelin hieman päälle 20-vuotiaaksi olettaen olevani bi, kun pientä vetoa oli tyttöihin päin, mutta mitään ei koskaan tapahtunut tyttöjen kanssa ja poikaystävän kanssa oli ihan ok oleilla. Arvelin, etten vain ole niin hirvittävän syvästi tunteva ihminen, ja että nuorelle naiselle on ihan normaalia ettei seksielämä ole mitään taivaallista.
Tämä kaikki muuttui reilut 4 vuotta sitten, kun kohtasin elämäni naisen ja huomasin todellakin voivani rakastaa syvästi ja että seksielämä voi ollakin taivaallista...
Mitään muuta ongelmaa tässä kuviossa ei ole, kuin että naisellani on hieman vaikeaa hyväksyä tämä heteromenneisyyteni. Tuntuu että hänellä on aina pieni pelko takaraivossa, että päätänkin palata miehiin, vaikka itse olen varma etten sitä halua ja yritän sen hänellekin osoittaa kaikin mahdollisin tavoin. Itse hän ei ole koskaan seurustellut miehen kanssa, mutta enhän minäkään voi muuttaa menneisyyttä.
Onko lesbojen yleensä niin vaikea hyväksyä, että kumppani on joskus ollut miehen kanssa, mutta että mitään aikeita palata siihen ei ole? Ikäänkuin miehet olisivat joku uhka ihanalle, suloiselle naiselle, hah!
Miten toi kuullostikin niin kovin tutulta...Itse myös elin parisuhteessa miehen kanssa viimeiset kuusi vuotta, jotain fantasioita naisista oli, mutta ajattelin sen olevan normaalia, enkä sit ajatellut asiaa enempää...Miehen kanssa seksi oli tasoa OK, mutta jotenkin vain tyydyin siihen... Kuvittelin rakastavani häntä, kunnes sitten reilu puoli vuotta sitten maailmani kääntyi ylösalaisin, kun tapasin erään naisen..
Välillämme oli alusta saakka hirvittävää vetoa, mutta kyse ei ollut vain seksistä, viihdyimme toistemme seuraassa muutenkin. Monien pohdintojen jälkeen jätin avomieheni, koska tätä naista rakastin enemmän kun ketään muuta koskaan ja seksikin oli paljon, paljon enemmän kun olisin ikinä voinut kuvitella..Muutimme yhteen kuukausi sitten, enkä todellakaan kadu tekemääni ratkaisua!
Tyttöystävälläni ei ole enää ole ongelmaa heteromenneisyyteni suhteen. Ennen kun erosin avomiehestäni, hän kyllä moneen kertaan varmisteli, että olenko asiasta täysin varma, että tiedän varmasti mitä teen. Mutta olen tehnyt hänelle selväksi, että minulla ei ole mitään mielenkiintoa palata takaisin miehiin, ja hänkin on sen pikku hiljaa sisäistänyt. Tuntui alkuun, että hänellä oli paljon enemmän ongelmia hyväksyä lesbouteni kuin minulla itselläni, ehkä hän halusi, että olen varma, mitä haluan, ettei sitten myöhemmin ala kaduttaan. Mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä, että uskalsin tämän päätöksen tehdä. Rakastan tyttöystävääni enemmän kuin olisin kuvitellut, että on mahdollista ja miehiin palaaminen on vihonviimeinen asia mitä voisin kuvitella tekeväni! En vaihtaisi tyttöystävääni mistään hinnasta.