Liftaaminen oli muotia silloin nuoruudessani
uhkarohkeasti kuljettiin pitkiäkin matkoja, yksin tai ystävän kanssa
Ei sitä silloin ymmärtänyt millaisiin vaaroihin olisi voinut joutua!
Erään kerran liftasin yksin isosta kaupungista ( Hämeenlinna ) asunnolleni, Tyrväntöön päin olisi pitänyt mennä.
Seisoin monikaistaisten teiden reunalla, liikenne oli kiivas
viimein ystävällinen herrasmies otti kyytiin ja ajettuaan n.10 km alkoi kysymään, että mihinkäs se neiti sitten jääkään?
OOOOH,,tulipa yllätys, kun huomattiin, että olin menossa aivan väärään suuntaan.
Herrasmies olisi muuten vienyt takaisin, mutta hänellä oli lentokoneeseen kiire,,,joten ei muuta kuin baanalle takaisin
Pimeä ja hämärä jo alkoi olla, eikä heijastimia tms. Ei muutakuin teiden yli toiselle puolelle ja liftaamaan
Viimein tuli rämän näköinen pakettiauto,,,täynnä miehiä. Huomasi vasta istahdettuani autoon, että millainen seurue autossa oli. Ja pelko oli hirvee...mitähän nyt.
No onneksi "pojat" olivat ihan ok ja neuvoivat mihin pitäisi mennä seuraavaksi ja sanoivat, että kannattaisi laittaa heijastin heilumaan.
; )
uhkarohkeasti kuljettiin pitkiäkin matkoja, yksin tai ystävän kanssa
Ei sitä silloin ymmärtänyt millaisiin vaaroihin olisi voinut joutua!
Erään kerran liftasin yksin isosta kaupungista ( Hämeenlinna ) asunnolleni, Tyrväntöön päin olisi pitänyt mennä.
Seisoin monikaistaisten teiden reunalla, liikenne oli kiivas
viimein ystävällinen herrasmies otti kyytiin ja ajettuaan n.10 km alkoi kysymään, että mihinkäs se neiti sitten jääkään?
OOOOH,,tulipa yllätys, kun huomattiin, että olin menossa aivan väärään suuntaan.
Herrasmies olisi muuten vienyt takaisin, mutta hänellä oli lentokoneeseen kiire,,,joten ei muuta kuin baanalle takaisin
Pimeä ja hämärä jo alkoi olla, eikä heijastimia tms. Ei muutakuin teiden yli toiselle puolelle ja liftaamaan
Viimein tuli rämän näköinen pakettiauto,,,täynnä miehiä. Huomasi vasta istahdettuani autoon, että millainen seurue autossa oli. Ja pelko oli hirvee...mitähän nyt.
No onneksi "pojat" olivat ihan ok ja neuvoivat mihin pitäisi mennä seuraavaksi ja sanoivat, että kannattaisi laittaa heijastin heilumaan.
; )
Vastaukset 9
Vanhimmat
Liftasin koko opiskeluaikani joka perjantai 500 kilometrin matkan kotiin ja sunnuntaina takaisin. Pelkkiä hyviä kokemuksia kertyi, herrasmiehiä olivat kaikki kuskit.
Parhaita olivat isot säiliörekat: pojilla oli pitkä matka ajettavana ja kaipasivat juttuseuraa hereillä pysyäkseen. Usein pääsin yhden auton kyydissä koko matkan, kun monen säiliöauton määränpäänä oli satamakaupunki.
paljon tuli liftattua teini-iässä, ja muistan että liftarit olivat hyvin yleisiä tienpäällä tuolloin.
Lauantai-iltoisin tienvarret olivat mustanaan liftaaja-tyttöjä, kun tansseihin piti päästä. Vähän noihin aikoihin tapahtui mitään rikoksia liftareille, jotenkin...oliko ihmiset silloin inhimillisempiä toisiansa kohtaan.
Opiskelumatkat toiselle paikkakunnalle (30km) taittuivat kätevästi liftaten. Yhtenä talvena pääsin melkein joka päivä saman auton kyydissä koulusta kotiin, meillä sattui varmaan samat aikataulut kyseisen nuorenmiehen kanssa. Näin jälkeenpäin ajateltuna...olisihan sitä voinut tietysti sopiakin kyydistä, mutta en kehdannut kysellä kun toinen ei ehdottanut mitään. Joka päivä vaan odotin tienvarressa tutun näköistä autoa,ja sen tullessa peukku pystyyn :)Toisinaan autoa ei tullutkaan, mutta kun aikataulu oli jotenkin niin selvillä niin jos ei määrättyyn kellonlyömään alkanut ko autoa kuulumaan, niin sitten vasta liftasin muihin kyyteihin...
Tyttö-ystäväni kanssa kiersimme kesäisin suomea liftaillen. Mukavia aikoja olivat, eikä yhtäkään kurjaa muistoa ole jäänyt noista liftauksista.
mikähän siinä on, että vaikka itse aikoinaan liftasi paljonkin, niin nykyään ei tahdo uskaltaa ottaa liftareita kyytiin. Onkohan sitä kalkkeutunut..
liftareita kyytiin, joskus tarjonnut oma-aloitteisestikin kyytiä. Viime aikoina liftarit ovat vähentyneet ja joskus oma intuitio on kieltänyt pysähtymästä. Kurjaa, että maailma on muuttunut vähemmän ystävälliseksi paikaksi.
Oma liftaaminen jäi vähemmälle, koska vanhempani kielsivät ehdottomasti sellaisen. Kyytitarjouksia olen tosin ottanut edelleenkin aina välillä vastaan ja joskus turhaan pelännyt minäkin. Niistä kai ne hauskimmat ja pysyvimmät muistot ovat jääneet. Kohta luultavasti alkaa ikä ja ulkonäkö suojella, joten vaarat vähenevät ellei ole koko omaisuus repussa mukana.;)
Minua kymmenen vuotta vanhempi ystäväni aloitti jo 17-vuotiaana liftailla lomillaan ympäri Eurooppaa. Erityisesti varhaisimmilta reissuiltaan hänellä on säilynyt elämänikäisiä ystäviä. Jotkut tarjosivat hänelle myös majoitusta kotonaan. Nuorena hän pääsi tutustumaan sellaisiin kuvioihin, jotka olivat varttuneemman turistin ulottumattomissa. - Eihän edes liiketuttavia usein kutsuta koteihin.
Olisi kiva kuulla teidän hauskimmista liftausmuistoistanne.
liftasin kaikkina viikonloppuina mökille noin 300 km. Paitsi jouluna.
Paljon oli liftareita tosiaan teiden päällä, vain kerran sattui sellainen kyytiin ottaja että halusi meidän katsovan kun hän.. = sillon alkoi pelottamaan. Mutta ei hän sitten tehnyt mitään, vaan vei meidät perille asti.
...on mulla liftaamisesta vaikka toisaalta hyväkin.
Olin kaverin kanssa menossa joskus -60 luvulla tansseista kotiin keskellä yötä liftikyydillä talvella pakkasta -35 astetta tanssikengät jalassa ja vaatetus muutenkin heikko ja kotia pitkämatka asumattomalla seudulla ja kuinka ollakkaan liftiauto jäätyi välille eikä saatu käyntiin millään.
No meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä kävelemään pitkin tietä ja toivoa,että tulis toinen auto ja poimis kyytiin toivottomalta kaikki näytti ja melkein epätoivo valtasi mielen ja arvatkaapa oliko kylmä.
Onneksi takaa tuli se toinen auto ja otti meidät myös ekaliftiauton kuljettajan kyytiin.
Ei ollut kännyköitä vielä silloin.
Tämän kokemuksen jälkeen olen aina muistanut talvella pukeutua sään mukaan en kyydin mukaan.
kokemuksia on
liftasin yksin, monta sataa kilometriä
loppumatkasta huomasin vasta autoon istuttuani, että KAS! olikin hameveikko
siinä kummaillessani helmat alkoi kääriytyä ylöspäin
ja auto kääntyi sivutielle.....
heti kun kuski hiljensi vauhtia hyppäsin kyydistä
...onneksi pääsin heti kuorma-auton kyytiin
mutta ei siinä kuinkaan käynyt. Kerran poliisit pelastivat tietämättään kun antoivat kuskille sakon ja sen piti mennä poliisiautoon. Karattiin sillä välillä. Oli ihan hullu ukko ja lapsilukot ja kaikki, että mihin lie oltaisiin jouduttu.... Sen irstas nauru muistuu vielä joskus mieleen. Ja me parhaiten naurettiin!! Hah hah!
oli suosikkilistalla ja niihin hyvin usein pääsi. Rekat oli käteviä pitkiin matkoihin. Sitten oli ne uskovaisten pikku katiskat, jossa kuuli saarnaa matkan ajan ja antoivat kasetteja, tarroja ja rintanappeja turvaksi seuraaville reissuille.
Pakettiautonrotteloon jouduin myös, jonka äijä oli varustanut patjoilla, että jos irtoaisi. No, ei irronnut.
aikana muutaman kerran liftillä yritin, mutta kyllä oli kyydin saanti huonoa.
Kerran sitten kun olin pari tuntia turhaan kyytiä yrittänyt, yksi tuttu vei rautatieasemalle. Junalipun maksettuani minulle jäi rahaa tasan kaksi penniä...
Sitten kun itsellä oli jo auto, huomasin että ei kannata ottaa kahta liftaria kerralla. Niistä ei saa juttuseuraa, hihittelevät vain keskenään. Nythän noita ei ole vuosikymmeniin ollutkaan, lienevät kaikki jo kyytiin päässeet.