Miten te ihmiset toimitte mennessänne kylään tai kutsuille? Ei viitsisi aina kysellä onko kutsun järjestäjä huomioinut keliaatikon vai ollako vaan syömättä koko ilta. Tuntuu että on jotenkin eri planeetalta kun ainoa porukassa joka erilainen.
Keliakia ja kyläily??
Naikkone
91920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä kutsujenjärjestäjä ottaa ennen juhlia selvää vieraittensa mahdollisista erityisruokavalioista. No...käytännössä tää ei aina toimi. Itse ilmotan aina etukäteen jotenkin kutsujenjärjestäjälle et mulla on muuten keliakia. Eipähän tarvii sit juhlissa juoda pelkkää mehua kun muut herkuttelee kakuilla yms.
yleensä jos ei kyläpaikka ole tuttu, riippuen tietenkin juhlista tms, jos häät tai isommat synttärit on tiedos, kysyn etukäteen miten asia on. jos pienempi kyläily, otan usein omat eväät ja kerron mikä on homman nimi. yleensä seuraavalla kerralla muistetaan, mutta silloin saa olla kuivin suin. kolmannella kerralla saattaa jo saada RIISIKAKKUJA :] suosittelen omia eväitä, tietää mitä syö.
mä ainakin suosittelen omien eväiden mukaan ottamista, paitsi jos tietää ihan varmasti, että paikassa johon menee, ihmiset tietää mitä ja miten pitää tarjota. Sekään ei välttämäti riitä, että vie omat pullat, vaan niitäkin pitää sitten vielä vahtia... kun itse vein moilaisen pullia kyläpaikkaan mukanani, niin emäntä meinasi laittaa samalle lautaselle ne kuin heidän "tavalliset" pullat! Sen jälkeen ajattelin, että tästä lähtien kaivan omasta kassista evääni.....
Juu, jos sellaiset "kyläilyt" vaan, niin omat pullat mukaan ja tosiaan mie kaiveken ne suoraan pöydässä omasta laukusta "omalle lautaselle" ei siis saa laittaa muyiden tarjottavien kanssa samalle pullalautaselle (kuten joku sanoikin).
Yleensä jos isommat pippalot, niin fiksu emäntä kyllä kyselee onko rajoituksia (jos ei tajua kysyä) niin ilmoittaa ajoissa itse tai kysyy kohteliaasti tuonko omia syätäviä??).
Ja muuten ihan pikku oikaisu, se on keliaaKikko, ei tikko.
tulipas virheitä, sorry, on vähän kiirus ;) pitänee jatkaa duuneja...
Niin tuo "omalle lautaselle" tietty tarkoittaa ihan kyläpaikan mulle asettamaa lautasta, en sentään OMAA lautasta hilaa mukana ;)))
Omat eväät varsinkin jos kyse ääliöistä jotka ei tajuu.... pakko olla syötävää jos menee vaikka yö kylään/mökille missä ei ole edes kauppoja 50 kilsan säteellä.
Suurin osa ihmisistä kyllä osaa ottaa huomioon, mutta aina näitä urpoja mahtuu mukaan jotka ei tajua ees grillimakkaraa sulle varata, ja itse syövät jotain makarooni laatikkoa.
Tavalliselle kahvikyläilylle joko otan omat näkkärit tai en mitään jos lyhyt kyläily.
Vanhana keliaakikkona seuraavaia mietteitä:
Kutsulla järjetäjän tulisi kysyä kutsussaan allergioita
Keli aki on yleensä suvuittain siis kutsuilla on siis kyseisessä suvussa kuten meillä puolet keliaakikkoja - olen ollut paikalla missä enemmistö todettuja keliaakikkoja
Eri asia on voitko luottaa ravintolan ruokalan pitopalvelun tai kutsuemännän ammattitaitoon, koska dietti on todella tarkka.
Yllättäem mennessäni kylään on minulla mukana oma pulla tai leipäpala.
Asenne keliakiaa kohtaan ei saa lipsua, erilainen tarjoilu tulisi olla huomaamatonta kohteliasta ja leivonnaiset hyvin merkattuja ja tuoreita.
Totta kai isäntäväelle on ilmoitetteva keliakiasta, eihän muuten voi arvata asiaa. Suurin osa ihmisistä pystyy loihtimaan tarjoilut okei, mutta aina löytyy näitä ...öhöm... tahvoja, jotka eivät tajua mistään mitään. Parempi silloin on ottaa omat pöperöt mukaan.
Kyläily on hankalaa. Jos kyläilypaikassa ei tiedetä mitään keliakiasta, niin kaikkeen saa varautua...ja joskus on pakko laittaa silmät kiinni ja syödä, mitä tarjotaan. Tietämätön emäntä latoo kaikki pullat (tavalliset ja gluteenittomat) samalle lautaselle eikä keliaakikko pahemmin uskalla edes ajatella, miten niitä glutuleivonnaisia/leipiä on käsitelty ennen tarjoilua? Vehnäjauhoisilla käsillä?
Oman anoppini kanssa en ole vieläkään päässyt tasapainoon, vaikka paljon olemme asiassa edenneetkin vuosien varrella. Olen ehdottonut, että tuon omat evääni, muttei se käy. Onhan hänellä nyt sen verran rahaa... Ei yli kahdeksankymppiselle ihmiselle voi kirkastua, että nyt et pakasta viidettä kertaa niitä samoja leipiä, jotka ovat pyörineet vaikka missä pöydillä. Pokkana vaan mutustelet...
Yleensä ilmoitan aina kylään mennessäni, että tuon omat eväät mukanani. Lähes poikkeuksetta sinne on ostettu jotakin. Hoh-hoijaa! Diplomatia joutuu koetukselle, kun yrittää luovia. Oma soppansa kehittyy siitä, että gluteeniton ja luontaisesti gluteeniton ovat uppo-outoja juttuja. Olen pyrkinyt syömään tarjottavia, mutta joskus tilaisuuden tullen sujautan emännän tarjoamia epäsopivuuksia servetin suojiin (pois laukkuuni), jos tilanne suo mahdollisuuden. Taikurikursseille tässä pitäisi mennä.
Olen myös hoksannut lapsiperheisiin mennessäni ottaa mahdollisimman tylsän näköisiä keksejä/pullia mukaani. Kerran kävi niin, että kyläpaikan pikkuneiti halusi syödä vain minun eväitäni eivätkä vanhemmat mitenkään puuttuneet asiaan. Niin sööttiä...sano siinä sitten jotain rakentavaa.
Olen myös omasta mielestäni äänekkäästi ilmoittanut, että "nämä ovat gluteenittomia keksejäni jne. ja kuuluvat erikoisruokavaliooni päläpälä... Ja mitä tapahtui eräänkin kerran? Eräs mies suorastaan sukelsi pöydän toisesta päästä ottamaan juuri niitä allekirjoittaneen keksejä. Hän piti minua taatusti maailman tolloimpana ihmisenä, kun en tarjonnut niitä muille! Olin sanaton.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että 10-20 vuoden kuluttua keliakiatieto on toivottavasti lisääntynyt niin, että kyläily sujuu sulavammin. Jos tämän joku terve ihminen lukee, niin minulla olisi yksi pyyntö. Antakaa minun tuoda omat eväät mukanani! Silloin kaikki on paljon yksinkertaisempaa ja se ei ole epäluottamuslause emäntää kohtaan.