Suomalaisessa luonnonsuojeluun liittyvässä keskustelussa on nähdäkseni seuraavat keskeiset osapuolet: aktiiviset suojelijat, metsästäjät paikalliset asukkaat, metsäteollisuus ja suuri välinpitämättömien joukko. Yleensä suojelijat ja metsästäjät tappelevat keskenään, tuntien syvää epäluuloa toisiaan kohtaan. Metsäteollisuus välittää vain rahasta ja suuri yleisö ei kiinnostu koko asiasta. Mikäli suojelun asiaa haluttaisiin merkittävästi edistää, kannattaisi suojelijoiden ja metsästäjien liittää voimansa yhteen. Ei varmasti helppo tehtävä, mutta tämän liittouman toimiessa yhteisen päämäärän vuoksi saavutettaisiin tuloksia. Metsästäjät ja paikalliset asukkaat olisivat luonnonsuojelujärjestöille oivallinen liittolainen. Kummallakin taholla on aito intressi säilyttää metsiä ja ympäristöä poissa tehotuotannon piiristä. Nykyiset erimielisyydet pitäisi pystyä sovittelemaan ja tekemään kompromisseja, jotta tuloksia saavutetteisiin.
Mitä ajattelette?
Mitä ajattelette?
Vastaukset 24
Vanhimmat
oikein ajateltu. sitäpaitsi metsästäjäväestö tekee monesti erittäin arvokasta luonnonsuojelutyötä riistanhoidon ja pienpetojen vähentämisen puolesta. Itse olen erittäin aktiivinen metsänsuojelija ja lintuharrastaja, mutta olen myös metsästäjä, joka saattaa syksyssä verottaa metsälintukantaa noin yhdellä yksilöllä.
"Kaverille ei jätetä" mentaliteetti vaivaa valitettavan usein metsästäjiä, jotka sitten ilmoittautuvat kärkkäästi näiksi mainitsemaksesi "paikallisiksi asukkaiksi".
Näille veijareille tuntuu riittävän vain KAIKKI. Mikä tahansa heidän intressejään uhkaa - koetaan vaaraksi ja se on joko ammuttava tai yritettävä muuttaa "viherpiipertäjien" hössötykseksi, jotka eivät ikinä "tiedä mitään asioista".
Metsästäjät hyvin usein ilmoittautuvat "luonnonsuojelijoiksi", mutta jos asiaa yhtään ajattelee pidemmälle, niin tuo väite on surkuhupaisa. Metsästäjillehän tärkeintä on yksipuolistaa Luontoa vain omille ehdoille, itselle "tärkeille riistaeläimille" ja kaikki muut ovatkin sitten hyödyttömiä "roskaeläimiä" ja "tuholaisia", jotka hyvällä syyllä pitää ampua pois nurkista kuljeskelemasta.
Ajatus hyvä - mutta ei mene läheltäkään ohi! Metsästäjien kohdalla kyse ON ääripäästä. Suhde Luontoon on aivan verrattavissa metsäteollisuuden suhteeseen metsään.
Metsäteollisuudelle kaadettu puu on hyvä puu, sillä se tarkoittaa rahaa. Yhden lajin metsät tarkoittavat teollisuudelle myös tuoton maksimointia.
Metsästykselle taas tapettu susi, karhu, ahma, kettu, supi... on hyvä susi jne... Lisäksi ylisuuret hirvi jne. kannat tarkoittavat metsästäjille tuoton maksimointia pakastelihan muodossa.
Joten ei mätsää...!
Samaa mieltä Simon kanssa. Metsästäjät ja metsänraiskaajat sopivat paremminkin samaan porukkaan kuin luonnonsuojelijat ja metsästäjät. Näillä on mielessä vain oma etu ja hyöty, muista arvoista piittaamatta. Luonnonsuojelija haluaisi suojella metsiä ilman, että itse hyötyisi siitä aineellisesti mitenkään.
elä kehtaa vouhkata. Se ei yhtään sovi sulle, eikä kyllä kenellekkään muullekaan. Juuri tuo asenteesi estää kaiken rakentavan keskustelun yhtään mistään. Selität jälleen kerran suu vaahdossa mitä metsästäjät ajattelevat tai tekevät. Oletko itse ikinä edes pintapuolisesti tutustunut siihen mitä vastustat? Tunnetko henkilökohtaisesti yhtään metsästäjää? oletko edes käynyt yhdelläkään metsästysreissulla kenenkään metsästäjän mukana?
onkin kysymys kateyuudesta eikä hyödyn tavoittelusta.
että tilastoissa 5% kummastakin ääripäästä on poikkeavia. Mihin sinä sijoitut?
Eipä mennyt taas kovin hyvin tämäkään keskustelutuokio. Uskokaa nyt kaikki, että tuloksia syntyy vain jos metsästäjät sekä luonnonsuojeluosapuoli puhuisivat jokseenkin samaa kieltä.
On totta, että suuri osa metsästäjäväestöstäkin miettii vain kuinka paljon pöytään lihaa saadaan sieltä salolta tuotua, mutta on myös porukassa yksilöitä jotka haluavat liikkua luonnossa muutenkin kuin tappomielellä.
Luonnonsuojeluväki taas mielestäni hyökkää liian arvostelevasti sitä paikallista väestöä kohtaan omilla kannanotoillaan, mikä aiheuttaa närää ja vastakkainasettelua. Muuten ajatukset metsien- sekä riistan suojelusta ovat erittäin päteviä.
Mielestäni kummallakin osapuolella on tänä aikana ongelmana riittämätön kosketus luontoon. Ikävän usein metsästäjäväestö liikku välimatkat autolla metsäteitä pitkin ja itse metsässä kävelyä ei tule kuin muutamia kilometreja päivässä. Kun taas luonnonsuojeluväki puhuu monesti kirjatiedon kautta, mikä ei myöskään ole aivan tyylipuhdasta suoritusta.
Siispä kummankin osapuolen täytyisi oleilla Enemmän itse saloilla ja kirjoittaa sitten mielipiteitä.
Seuraavaksi esittelen erään viikonlopun aikana keräämiä havaintoja yleisesti tämän syksyn paikallisesta linnuston- sekä metsien tilasta:
29.10-30.10.2005
lauantai: Reissun kokonaispituus kävellen: 20km.
Pohjois- karjala
Metso: "Ukkoja" 7 yks "akkoja" 1 yks
teeri: 0 yks 1 yks
Pyy: n: 5 yks
riekko: -
su: 10 km.
Metso: 2 yks 0 yks
teeri: n: 7
pyy: 2
riekko: -
Metsojen määrä oli mielestäni kohtuullinen, jopa yhden saattoi joulupöytään puottaa. Teeret jäi rauhaan niiden vähyyden vuoksi. Pyyt omissa oloissaan sekä huolestuttavaa oli riekkojen puuttuminen. Petohavaintoja ei ollut.
Metsien tila oli kaikkein silmäänpistävintä. Suurten hakkuuaukkojen määrä oli puistattavaa ja vittumaista. ns" talousmetsää yli 80 % koko reissun ´kestosta. Vanhaa vaarakuusikkoa n.2%!!!
Luonnontilaisia koivikoita ei yhtään.
Eli suurimpana ongelmana näen tämän reissun ohella metsien tehokäytöstä aiheutuvan monimuotoisuuden köyhtymisen. Mainittavaa oli, että metsomäärästäkin 4 yks eleli juuri tässä vaivaisessa kahden prosentin metsässä.
Niinpä olisikin mahtavaa jos luonnonsuojeluväki ja metsästäjät alkaisivat tosissaan valistaa maanomistajia metsien tilasta sekä kertoisivat vaihtoehtoisia mahdollisuuksia hakkuiden sijaan.
Tästä yhteistyötä voisi saada aikaan muutakin yhteistyötä, kuten vierasperäisten pienpetojen vähentämisprojekteja sekä kanalintujen suojelua koskevaa yhteistyötä.
Niinhän sitä äkkiä normaalijärkinen luulisi, että olisi järkevää toimia yhteistyössä. Mutta kun luontojärjestöillä ei olekaan kyse järkevyydestä. Niille tämä onkin kysymys vallasta. Ne tahtovat valtaa ja silloin viis veisataan järkevyydestä ja yhteistyöstä.
Vaan kyllä se siperia opettaa vielä. Niin se kävi aikanaan taistolaisillekin ja näille käy samoin. Ne tukehtuu ajan kanssa omaan mahdottomuuteensa.
Ymmärtääköhän kukaan sitä, mitä tarkoitat sanoessasi, että luontojärjestöt haluavat valtaa.
Valtaa mihin?
Ainoa, mihin luontojärjestöt ehkä haluavat valtaa, on oikeus puolustaa suomalaisen luonnon monipuolisuutta metsäteollisuuden ja metsästyksen luomaa Luonnon yksipuolistumista vastaan!
Jos luontojärjestöt saisivat vallan määrätä siitä, mitä Suomen metsissä ja mannuilla tapahtuu, niin meillä olisi ekologisesti terveet monipuoliset selkoset, metsät, suot, niityt jopa järvet ja meret, joissa olisi kaikille niiden asukkaille oma sijansa. Riippumatta siitä olisivatko ne IHMISELLE "hyöty- vai tuholaislajeja".
No näin siis ruusunpunaisissa unissa, mutta todellisuudessa luontojärjestöt joutuvat ajamaan omia vaateitaan yhtä häikäilemättömästi kuin luontoa tuhoavat ryhmittymät, metsäteollisuus, maatalous, metsästäjät ja ammattikalastajat.
Jos yhteistyön tekeminen olisi helppoa, sitähän tehtäisiin jo. Tämäkin keskustelu kuvaa ongelmien ja epäluulojen määrää. Kompromissien tekeminen ei ole kivaa, sillä siinä täytyy luopua jostakin. Suojelutahon pitää luopua metsästyksen vastustamisesta ja metsästäjien pitää hyväksyä suojelupuolen tavoitteita ja näkemyksiä metsän käyttöön liittyen. Se, mitä voisi ajatella tavoiteltavan, voisi olla esim. laajojen suojelualueiden perustaminen valtion maille (myös yksityisille), joissa ei saisi harjoittaa tehometsätaloutta, ei rakentaa metäautotieverkostoja eikä muutenkaan turmella aluetta. Siellä saisi retkeillä, metsästää ja nauttia luonnosta. Tällaisten alueiden synnyttämiselle on varmasti tilausta metsästäjien piirissä. Tieverkoston rajoittaminen karsii käyttäjät niihin, jotka todella haluavat liikkua luonnossa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että metsähallitus raiskaa kaikki valtion metsät. Metsästäjät eivät uskalla tukea suojeluväkeä suojeluhankkeissa, sillä pelkäävät metsästysoikeuksien kaventuvat. Miettikää! Kysymys on vain siitä, saavatko ihmiset kulkea reppu selässä, koiran kanssa maastossa ja pyytää riistaa! Vaihtoehtona on koko alueen raiskaaminen. Kyllä suojeluväen kuvittelisi asiaa miettivän.
että luonnonsuojelujärjestöt edustavat vähemmistön kantaa ja ajavat siksi asiaansa niin häikäilemättömästi. Tuo tuskin kovin hyvä tapa pitkällä tähtäimellä.
Pelkästään netissä olleen Metsävetoomuksen allekirjoitti yli 110.000 ihmistä (osa ulkomaisia tosin), mutta jos tuota olisi täydennetty katukeräyksin tms. olisi helposti päästy yli 500.000 allekirjoituksen.
Väitän, että suurin osa suomalaisista haluaa käydä marjassa metsässä, retkeilemässä ja vaeltamassa selkosilla - ei hakkuuaukeilla. Suurin osa haluaa uida puhtaissa järvissä tai meressä - ei teollisuuden tai maatalouden paskantamassa likavedessä.
Suomessa on muutama metsäkombinaatti, muutamakymmenen sahaa, metsureita pari tuhatta... työllistävä vaikutus korkeintaan 50-70.000 Suomessa. Sekö on mielestäsi se enemmistö? Näistäkin ihmisistä suuri osa haluaisi virkistäytyä Luonnossa, metsissä ja veden äärellä. Työ vain on työtä, sitä ei joskus voi valita.
Vai miellätkö metsästäjät "enemmistöksi"? Noin 300.000 henkisesti Neanderthalilaista ei liioin tee enemmistöä, sorppa!
Milläs mietit vaihtoehtoja,kun asenne on lukkoon lyöty jo ensimmäistä lihakunnan autoa poltettaessa.
Eivät kaikki suojelupiirit ole simoja, suurin osa ajattelee ihan fiksusti ja yhteistyölle olisi hyvät mahdollisuudet. Tämänkin ketjun Simo edustaa aivan maginaalista vähemmistöä. Ja tekee helvetillistä hallaa suojelun asialle.
Käypä kauppaa omissa nimissäsi, pyydän.
En minäkään mikään fatalisti ole, yhteistyö vain vaati halua siihen kummaltakin osapuolelta. Jos nyt suojelupiirit, kuten ilmeisesti haluaisit(?), lähtisivät kultaisesta keskitiestä liikkeelle toisen puolen häärättyä ties kuinka kauan omassa ääripäässään tulematta lainkaan poteroistaan, niin mihin sellainen kaupankäynti johtaisi?
Häviäjiä olisivat Luonto, tavalliset suomalaiset - ja lopulta tämä toinenkin ääripää, jolle jossain vaiheessa narunpää tulee käteen Luonnon tuhoamisessa. Kun viimeisetkin erämaat on hakattu, niin minne sitten metsäkoneet viedään? Sanopa se...!
Taas tuota luontofundamentalistien jauhamaa paskaa.
Tosiasiassa metsäsektorin osuus kansantuotteesta on edelleenkin noin kahdeksan prosenttia.
Se on enemmän kuin mitä Nokian osuus.
Kyllä se metsä kasvaa hakkuiden jälkeenkin,on aina kasvanut. Metsäkoneille riittä täällä arvennushakkuilla kyllä käyttöä
Tule ulos sieltä kerrostaloasunostasi,että näet muutakin kuin sen pelargooniapurkin
talousmetsissä, niin miksi pitää hakata ne viimeiset erämaat? Perustelepa se!
Miksi pitäisi museoida tuottavaa talousmetsää,kun se voi kuitenkin palaa esimerkiksi ukkosen sytyttämänä.
Myös ns.vanhat metsät tulisi uudistaa tarpeellisin väliajoin,koska me elämme metsästä.
Siinä on kyseessä useamman työpaikka,eikä pelkästään muutaman alkoholisoituneen poromiehen lupa syödä toisten pöydästä.
Mikähän muuuten mahtaa ola siinä,että melkein kaikkien ns.alkuperäiskansojen väestö on viinaan menevää?
Inarijärven itäpuolella ei suurelta osin ole koskaan hakattu, joten talousmetsää se todellakaan ei ole.
Alue liittyy saumatta Vätsärin aarnimetsäalueeseen, jonka arvo on jo tunnustettu.
Nyt kirjoitat taas asioista mistä et näytä tietävän tai tajuavan juuri mitään...
Oma mieheni metsästää, ja olen monesti kuullut sekä hänen, että muiden metsästäjien suusta, että on ikävää, kun kaikki metsät hakataan. Erityisen katkeria ollaan menneistä metsomaista, metsohan viihtyy vanhoissa metsissä, juuri niissä, joista täällä Inarissa kiistellään.
Se vain on niin, ettei monikaan uskalla julkisesti avata suutaan, täällä on niin kova painostus kaikkia sellaisia kohtaan, jotka voidaan tulkita luonnonsuojelijoiksi.
ole mitään luonnonsuojeliloita, sitäpaitsi metsokanta pitkässä juoksussa on taatusti kärsinyt enemmän liiallisesta metsästämisestä kuin metsänhoidosta!
Sanoisin että molemmista. Metsätiet jotka mahdollistaa helpon liikkumisen, aseitten kehitys,
lentoonammunta (huom. haavakot) mutta metsätalous on
tehnyt nuo tiet ja hakannut vaarat paljaaksi (kuvainnollisesti).
Riistakannoissa on vaihtelua ollut iät ja ajat.
On nollavuosia ja on niitä huippuvuosia.
Metsäkanalintuihin tulee huippuvuosina loinen,
suolinkainen joka tappaa. Kanta romahtaa.
Niin, onhan se ihmisen vaikutus suuri.
Molemmissa on vika, jos sitä nyt vikana pidetään.
Metsätaloudessa, metsästäjissä.