Tuntui, että sai toisen mahdollisuuden, kun reilu vuosi sitten löysi uuden rakkauden. Avioerosta oli kulunut jo kuusi vuotta, tenavat isoja ja tuntui, että nyt oli aika jälleen elää "omaa elämää".
Miehellä sama tilanne. Elämä oli siis meidän.
Ei mennyt kauan, kun huomasin mieheni olevan ahdistunut - kertoi sen johtuvan rahahuolista.
Rahahuolet selvitettiin yhdessä. Autoin häntä maksamaan suuret velat pois - nyt siis kaikki olisi hyvin.
Alkoi kummalliset sydänoireet ja toistuvat visiitit sairaalan päivystyksessä. Mitään ei koskaan löytynyt, vaikka kaikki mahdolliset tutkimukset tehtiin. Panin merkille, että mies ei kestänyt yhtään yksinoloa, vaan "kohtaus" oli taattu, jos minä olin poissa.
Kerran hän odotti minua kotiin terveyskeskuksen parkkipaikalla autossa istuen - varmuuden vuoksi.
En ole lääkäri, en sinne päinkään, mutta olen diagnosoinut tämän hänen tautinsa. Paniikkihäiriö!
Hän ei aja yksin autolla pimeässä, koska pelkää saavansa kohtauksen. Hänet on tienposkesta muutaman kerran viety jo ambulanssilla. Mitään ei kuitenkaan silloinkaan ollut fyysisesti pielessä... Hän ei myönnä, että häntä vaivaa ahdistus ja paniikkihäiriö, vaan väittää kärsivänsä sydänvaivoista - kuolleen isänsä tapaan. Koko elämämme ja kaikki tekemisemme pyörii tämän asian ympärillä. Mitä hän milloinkin uskaltaa tehdä ja mitä ei...Ja niitä mahdollisia asioita ei ole enää kovinkaan monta.
Kertokaa ihmiset kokemuksianne. Miten tästä eteenpäin...
Miehellä sama tilanne. Elämä oli siis meidän.
Ei mennyt kauan, kun huomasin mieheni olevan ahdistunut - kertoi sen johtuvan rahahuolista.
Rahahuolet selvitettiin yhdessä. Autoin häntä maksamaan suuret velat pois - nyt siis kaikki olisi hyvin.
Alkoi kummalliset sydänoireet ja toistuvat visiitit sairaalan päivystyksessä. Mitään ei koskaan löytynyt, vaikka kaikki mahdolliset tutkimukset tehtiin. Panin merkille, että mies ei kestänyt yhtään yksinoloa, vaan "kohtaus" oli taattu, jos minä olin poissa.
Kerran hän odotti minua kotiin terveyskeskuksen parkkipaikalla autossa istuen - varmuuden vuoksi.
En ole lääkäri, en sinne päinkään, mutta olen diagnosoinut tämän hänen tautinsa. Paniikkihäiriö!
Hän ei aja yksin autolla pimeässä, koska pelkää saavansa kohtauksen. Hänet on tienposkesta muutaman kerran viety jo ambulanssilla. Mitään ei kuitenkaan silloinkaan ollut fyysisesti pielessä... Hän ei myönnä, että häntä vaivaa ahdistus ja paniikkihäiriö, vaan väittää kärsivänsä sydänvaivoista - kuolleen isänsä tapaan. Koko elämämme ja kaikki tekemisemme pyörii tämän asian ympärillä. Mitä hän milloinkin uskaltaa tehdä ja mitä ei...Ja niitä mahdollisia asioita ei ole enää kovinkaan monta.
Kertokaa ihmiset kokemuksianne. Miten tästä eteenpäin...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos sen teet niin pakota hänet psykalle,jos et niin älä turhaan kiduta itseäsi
Kyllä se on nyt ukko saatava lääkäriin hakemaan se oikea diagnoosi. Paniikkihäriö tai "tavallinen" ahdistuneisuushäiriö on hoidettavissa hyvin yksikertaisella lääkityksellä jonka osaa määrätä jokainen terveyskeskuslääkäri.
Jotenkin arvelen ettei miehesi rupea hankkiutumaan varsinaiseen terapiaan, mutta lääke poistaa edes oireet ja elämä pääsee normalisoitumaan taas.
maksit hänen velkansa??Ei kai hän elä sinun siivellä??Totta teit velkakirjan jos maksoit omistasi hänen velkojaan.Sinuna en kahtelisi kovin kauvon jos hän tälläista harrastaa.Ota koville ja sano vaihtoehot miten haluaisit hänen toimivan!!Väsytät myös itsesi.ASIOITA KANNATAA MIETTIÄ!!!
hei!
20 v kokemuksella voin kertoa asioista jotka tähän liittyy jos haluat kuulla lisää olen chatissa iltaisin ja voin antaa mailiosoitteeni tai jutella siellä.
-ongelmalta tuo vaikuttaisi. Tottahan pillereitä saa vaivaan kun vaivaan, mutta eipä ne syytä poista, lieventää vaan oiretta. Eli itse ongelma pysyy.
Sanoisin että jonninmmoista terapiaa ois ehkä vaille?
jos on ,tai on mentävä ja saatava se paha olo pois,ja oikea lääkitys, ja oppia elämään panniikihäiriön kanssa, niin oireetkin vähenee ,ja loppuu kokonaan ,mut se pitkä prosessi , että siihen pääsee mulla on ollut jo 10 vuotta ja aika oireentonta elämää elän ,joskus stressi tilanteissa esiintyy vieläkin, mut se pahempi aika on ohítettu onneksi,
siis kärsivällisyyttä ja rohkeutta,etenkin kannustusta,
kun kohtaa ne pelot mitkä pelottaa ,menee niitä kohti ,ja pian huomaa et ei se paniikki siitä tullut enään ,ja niin eteenpäin siitä ne sit pitäis hävitä ,ja saada iseluottamusta itselleen,
Mietin kyllä joka päivä monta kertaa, olenko vain niin hölmö, että teen kaiken miehen eteen, koska hän ei pysty. En aina tiedä, mikä hänellä on todellista pelkoa ja kyvyttömyyttä tarttua asioihin ja mikä vain saamattomuutta. Ehkä hän käyttääkin mua vain hyväkseen.
Joo, rahasta tehtiin kyllä velkakirja. Huono puoli on, että muutama päivä sitten tarkistin, onko rahani mennyt oikeaan osoitteeseen - onko niillä maksettu velka joka piti. Ei ollut. En tiedä mihin rahat käytettiin. Kysyin asiaa mieheltä ja hän piti mua vainoharhaisena kyttääjänä. :)
Välillä epäilen, että kaikki tuo ahdistus liittyy johonkin, josta mulla ei ole tietoa.
no eikö toi raha-asia ny sitten jo aukassu sun silmiäs? Tee nyt äkkiä jotain tuolle asialle,äläkä anna sen kuspään käyttää sua hyväkseen!Tuo on just sitä,mikä saa mut vihaseks...käytetään hyväsydämmistä ihmistä hyväkseen..:/
Jos rakastat...ala hylkaa, vaan yrita auttaa puhumalla ymmartamaan et siihen ei kuole vaan avun voi saada terapiasta, laakehoidosta tai se voi menna jopa itsestaan ohi. Hylatyksi tulemisen pelko voi pahentaa asiaa. Toivotan teille kaikkea hyvaa! Yrita saada selvaa, ku ei aahan tule pilkkuja.