Siispä pieni tyttöseni on vasta 9kk kun aloitan työt joulukuun lopulla ja tytön pitäisi aloittaa ryhmäperhepäivähoidossa... olisko ketään joka on ollu samassa tilanteessa? Pelottaa jo nyt ajatella että kumpi meistä itkee enemmän kun ensimmäinen työ- ja hoitopäivä koittaa! isä on onneks joka 2. päivä lapsen kanssa kotona! silti kauhistuttaa miten kaikki lähtee sujumaan!?
9kk vanhana ryhmikseen!?!
Naukkis
131155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lapsesi on vielä aika pieni, monesti ryhmiksissä voi olla paljonkin vuoden ikäisiä lapsia. Siksi kehoitan miettimään ihan perhepäivähoitoa, sillä siellä lapsesi saisi ehkä enemmän huomiota. Itsekkin työskentelen ryhmiksessä jossa on paljon tuon ikäisiä vauvoja, perushoidon saavat mutta aikaa ei millään jää antaa kaikille lapsille, siis sylissäpitoa ja leikkittelyloruja tms.. Itse miettisin monta kertaa, ennen kuin oman lapseni veisin noin pienenä ryhmikseen. Tuon ikäinen lapsi on kuitenkin vielä paljon sylissä ja vaatii syöttämistä jne..mielestäni kaikissa ryhmiksissä ei jää tarpeeksi aikaa sitten lapselle.
Ryhmiksiä toki erilaisia ja hoitajia voi olla jossain muualla enemmän mutta jos ryhmiksessä on paljon saman ikäisiä kuin oma lapsesi, mietippä miten paljon huomiota oma lapsesi siellä saa...
Ryhmäperhepäiväkoteja on todellakin hyvin erilaisia, riippuu varmasti myös paljon, onko yksityinen vai kunnallinen. Yleisesti ottaen ryhmiksessä työskentelee perhepäivähoitajia ja lähihoitajia. Yhtä hoitajaa kohti saa olla 4 lasta sitten, jos koululaiset tarvitsevat iltapäivähoitoa, niin niitä saa olla kaksi yhtä hoitajaa kohden. Normaali tilanne on kun kaksi tai kolme perhepäivähoitajaa on samassa tilassa lapsia hoitamassa ja muodostavat ryhmäperhepäiväkodin.
Mielestäni voit huoletta viedä tyttäresi ryhmikseen. Ystäväni vei poikansa heti äitiysloman jälkeen ryhmäperhepäiväkotiin ja ensimmäinen viikko oli takkuinen. Tuossa iässä äidin ja isän merkitys on suuri, mutta totuushan on, että lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen seuraa, ei se aina välttämättä ole äiti tai isä. Nyt tuo ystäväni poika on käynyt ryhmistä puoli vuotta ja on yhtä hymyä sinne mennessään ja sieltä haettaessa, rutiinit ovat tulleet tutuiksi!
Varmasti itkette molemmat vielä monet kerrat hoitoonlähtöä, mutta rohkaisisin sinua silti lähtemään rauhallisin mielin töihin!
Ryhmiksissä riittää kyllä syliä ja leikkituokioita pienillekin. Yleensä ryhmiksissä on 8-12 lasta ja kaikki lapset eivät ole joka päivä (välttämättä) hoidossa, eli joskus voi olla esim. 6 lasta jne. Ryhmiksissä hoito on kodinomaista ja perhepäiväkotimaista, aivan erilaista kuin päiväkodissa. Ryhmikset ovat enemmän kodinomaisia ja rennompia. Yleensä juuri pienet lapset ovat ryhmiksissä, koska ryhmäkoko on pienempi ja hoitajilla enemmän aikaa olla lasten kanssa.
Kehoittaisin sinua käymään useampia kertoja tutustumassa ryhmiksessä mihin lapsesi on paikan saanut. Käykää leikkimässä sisällä ja ulkona useampana päivänä. Juttele hoitajien kanssa, kysy rohkeasti, onko aikaa sylitellä ja hellitellä pieniä, joilla on ikävä aluksi? Kysele kauanko hoitajat ovat työtään tehneet, miksi päätyivät alalle ym. Opit tuntemaan hoitajia ja tiedät heidän motiivinsa. Ole kiinnostunut lapsesi hoidosta :)Muista laki, joka määrää, että yhtä hoitajaa kohden saa olla neljä lasta, jos huomaat ylityksiä, ota asia esille! Varsinkin kunnallisissa hoitopaikoissa lapsiluvun ylitys on enemmän sääntö kuin poikkeus ja silloin tulee tilanteita, että ei ehditä sylitellä ja lorutella. Mutta sehän on selvä, kuinka ehdittäisiinkään, kun yhden hoitajan vastuulla on pahimmillaan 7 eri-ikäistä lasta? Kannattaa olla tarkkana, jos lapsia on kerran hoitoon tulossa, täytyy kunnan palkata sitten lisää väkeäkin.
Minä ainakin suosittelen ryhmistä! Aina sanotaan, että voi, voi, liian pieni on 9kk ikäinen hoitoon, mutta eihän näin pitkiä äitiyslomia ole muualla kuin Suomessa! Kyllä lapsesi pärjää, luota häneen ja itseesi!
Riippuu toki paikasta, itse en menisi suoraan sanomaan ryhmistä "kodinomaisemmaksi" ja "rennommaksi" kuin päiväkotia. Todella hyvä olisi, jos suinkin löytyisi joku, joka osaisi kertoa tulevasta hoitopaikasta "kulissien takaa". Itselläni (opiskelijana) on kokemusta muutamasta paikasta, ja juuri päiväkodista oli parhaimmat kokemukset, kun taas ryhmis, jota työntekijätkin pitivät juuri "kodinomaisena" oli oikeastaan se pahin mahdollinen...
subjektiivinen mielipiteesi :) Tässä tullaan juuri näihin vaikeisiin asioihin, että jokin asia on ok toisen mielestä ja toinen asia toisen mielestä.
Toki se on minun mielipiteeni. Mutta tarkoitinkin juuri sitä, ettei pidä sokeasti ajatella, että perhepäivähoito on "parempaa" kuin hoito päiväkodeissa. Siksi olisikin hyvä, jos pääsisi jotenkin kurkistamaan kulissien taakse. Helppohan se työntekijöiden on mielistellä silloin kun vanhemmat ovat paikalla, mutta totuus voi olla ihan toinen.
En siis tarkoita että päiväkotikaan olisi se parempi, vaan että on olemassa hyviä ja huonoja päiväkoteja, ja on olemassa hyviä ja huonoja perhepäivähoitopaikkoja. Perhepäivähoitajan (siis ei ryhmiksen) tilanteessa ongelmana taas mielestäni on se, että hoitaja on yksin, eikä kukaan kunnolla voi sanoa mitä siellä talossa tapahtuu. Mutta jos "hyvin käy", kommunikaatio pelaa, jne, niin toki pph:kin voi olla loistava hoitopaikka.
Meidän esikoinen oli pienenä ryhmiksessä, jossa oli "kodinomaista" korkeintaan se, että huoneet olivat pieniä. (Mielestäni aivan liian pienet tilat sen kokoiselle ryhmälle.) Kun lapseni menivät myöhemmin päiväkotiin, hämmästyin, että siinä päiväkodissa oli pelkkä nukkari isompi kuin sen ryhmiksen nukkari "pikkunukkari" ruokailuhuone yhteensä. Ja saman kokoinen lapsiryhmä molemmissa.
Ryhmiksessä oli aikuisten kesken selvä hierargia. Porukan "pomo" oli vanha lastentarhanopettaja. Kun tämä "pomo" jäi sairaslomalle, alkoi meidän neidille maistumaan ruoka myös hoidossa.
Kun lapseni menivät myöhemmin päiväkotiin, alkoi esikoinen parin viikon jälkeen aamulla itkemään, että "eihän mennä vanhaan tarhaan". Olin aivan ihmeissään, ennen kuin tajusin, että hän tarkoitti sitä ryhmistä jossa oli vauvana hoidossa.
Lapseni ovat nyt jo toisessa päiväkodissa, ja kummassakin on ilmapiiri paljon rennompi kuin siinä ryhmiksessä, jossa esikoinen oli pienenä.
Mutta kavereilta olen kuullut, että on olemassa mukaviakin ryhmiksiä. Aika paljon siihen vaikuttaa ne ihmiset, jotka siellä työskentelevät. Ja jos tilat ovat riittävän isot ja toimivat, pysyvät hoitajatkin paremmalla tuulella.
hellyyttävän samaa mieltä. Mutta en kyllä työssäni mielistele vanhempia ja tervetuloa "kulissien taakse" pk:t ovat avoimia paikkoja!
Onhan päiväkodit, ym. toki avoimia paikkoja, mutta on myös niitä paikkoja joissa työntekijöiden käytös muuttuu heti kun lasten vanhempia on paikalla. Eli ei vanhemmat välttämättä sinne "kulissien taakse" pääse, vaikka kuinka paikassa vierailisi. Enkä myöskään tarkoittanut että kaikkialla näin olisi. Mutta kyllä niitä mielistelijöitä on... :/
vielä mihinkään hoitoon jos ei ois ihan pakko.En minä syyllistä.Monethan lähtee tossa vaiheessa töihin,mutta kannattaa tarkkaan miettiä voisiko tai haluaisiko hiven pitkittää vapaata.Oma lapsi meni päiväkotiin kolmen vanhana.En ollu ollenkaan sitä mieltä etä ois pienen ihmisen paikka.Perushoito kyllä suju ,mutta YHTÄÄN ylimäärästä aikaa ei ollut hellimiseen tai huomioimiseen.Tenavat sai sapuskan suuhun mutta muuten aika lailla oman onnensa nojassa.Hoitajia oli aina alle minimin.Ei sairasloma sijaisia ym.Perhepäivähoidon kannalla olen minäkin jos noin pientä viet.
Minun tyttäreni meni ryhmikseen 9kk iässä. Kovasti oli vaikea alku kun lapsi itki aina viedessä. Nyt tyttäreni on 1v2kk ja mielellään jää hoitoon, on saanut jopa kavereita joiden nimiä sitten hoetaan kotonakin. Meille sattui niin hyvä paikka että sinne on huolehdittu hoitajia niin paljon että lapseni saa huomiota riittävästi, eli sylissä on paljon hoitopäivän aikana. Tyttäreni on hoitopaikan nuorin.
Kyllä sen lapsesta huomaa jos hoidossa on paha olla, eikä saa kunnon hoitoa.
Toivotaan että näin käy myös meillä! Ensi viikolla pitäisi alkaa tutustumaan...! Kiitos!
Mieti asioita ja hae hoitovapaata. 9 kk ikäinen vauvasi on todella pieni minnekään hoitoon. Lapselle on parempi, kun häntä hoidetaan omassa kodissa.
Miksi menet töihin? Asuntolainaan on mahdollisuus saada pankista lyhennysvapaita vuosia, joilloin lainasta maksetaan vain korkoa. Ja monessa asiassa voi kotonakin säästää.
Itse olen hoitanut lapseni kotona kotihoidontuella. Mieheni käy työssä, ja hänellä on suhteellisen pieni palkka. Meillä ei ole ikinä ollut paljoa rahaa käytössä. Meillä ei ole uusia autoja, uusia trendivaaatteita ja etelänmatkoilla emme ole käyneet koskaan. Hyvin olemme silti pärjänneet.
Osalla lapsiperheistä on aivan huikeat kulutustottumukset. Ostetaan todella kalliita asuntoja, uusia autoja, muotivaatteita ja käydään etelänmatkalla 1-2 kertaa vuodessa. Otetaan aivan valtavia, 150 000-200 000 euron asuntolainoja, pitkillä 20-30-vuoden maksuajoilla.
Tällä en tarkoita Teidän perhettänne, vaan nykysuuntausta, johon on menty viimeisen 5 vuoden aikana. Monet arvostetut talousasiantuntijat ovat varoitelleet liian suurista asuntolainoista.
Säästimme aikoinaan monta vuotta ASP-tilille, ja olemme maksaneet ASP-lainalla omakotitalon. Isovanhemmilta ja sukulaisilta ei ole pyydetty rahallisia avustuksia.
Pienet lapset tarvitsevat omaa äitiä ja isää. Moni jo aikuisen lapsen työssäkäyvä äiti ja isä on sanonut minulle, että pienet lapset pitäisi hoitaa kotona. Nyt heidän lapsensa ovat jo aikuisia, ja he ovat katkeria, kun ovat lähteneet niin aikaisin töihin. Lapset on hoidettu perhepäivähoidossa tai päiväkodissa. Ja jos heillä olisi vielä pieniä lapsia, he hoitaisivat lapsensa itse.
Minusta Sinun kannattaa miettiä ratkaisujasi todella tarkkaan. Lapsesi on vain kerran pieni :)
Olen kanssasi osittain samoilla linjoilla, mutta ymmärrän myös äitejä jotka menevät töihin.Toiset tarvii rahaa ja kaikkia ei ole myöskään luotu kotiäideiksi ja se on ihan ok, hyviä äitejä he silti ovat.Ja ikävä tosiasia on, että nykyään kaikki maksaa.Jos haluat omakotitalon joudut siitä maksamaan ja kaikki eivät voi säästää.
Alkuperäiselle sanon, että mieti tarkasti.
Minä luulin, että pystyn menemään töihin ja laitan lapsen päiväkotiin yms. No tyttö oli 1v2vk kun aloitin työt ja 2,5kk päästä jäin taas kotiäidiksi.Ei se ollutkaan niin helppoa, kun luulin ja ikävä kotielämää oli kova.
Nyt olen ollut reilun kuukauden kotona enkä kadu päätöstäni yhtään.Pienellä rahalla eletään, mutta olikin yllätys huomata, että pärjäähän sillä. Ja joka kerta kun katson tyttöäni tiedän, että tein oikean päätöksen.Tämä on niin ainutlaatuista aikaa.