Terve
Itselläni on viime kesästä lähtien tullut erilaisia häiriötiloja, kuten kasvojen ja käsien kihelmöintiä ja puutumista. Aluksi luulin, että kohtaukset johtuvat liiasta kahvin juonnista, että olisin esim. yliherkkä kofeiinille, mutta kun niitä rupesi ilmaantumaan muutenkin, niin oli pakko ottaa asiasta selvää.
Nyt netistä lukeneena voisin määritellä kohtaukseni paniikkihäiriöksi. Kohtauksia on kovan opiskelusta johtuvan stressin tuloksena ruvennut tulemaan yhä enemmän. Mutta nyt suurimmaksi osaksi aina vain autossa. On kauhistuttavaa huomata, kuinka 120km/h moottoritiellä tuntee paniikin tulevan. Kroppa menee aivan jäykäksi ja tuntuu, että kohta lähtee taju ja ajan ulos tieltä tai jotain päin.
Kun nämä kohtaukset nyt ovat näinkin kovia, ajattelin hakea apua tähän ongelmaani. Mielellään en kuitenkaan mielialalääkkeitä ottaisi, mutta pakko kai se on jos muu ei auta.
Mistähän tuota apua kannattaisi käydä kysymässä? Ihan yleislääkäriltä terveyskeskuksesta vai joltain yksityiseltä psykiatrilta?
Kiitoksia jo etukäteen vastauksesta.
Itselläni on viime kesästä lähtien tullut erilaisia häiriötiloja, kuten kasvojen ja käsien kihelmöintiä ja puutumista. Aluksi luulin, että kohtaukset johtuvat liiasta kahvin juonnista, että olisin esim. yliherkkä kofeiinille, mutta kun niitä rupesi ilmaantumaan muutenkin, niin oli pakko ottaa asiasta selvää.
Nyt netistä lukeneena voisin määritellä kohtaukseni paniikkihäiriöksi. Kohtauksia on kovan opiskelusta johtuvan stressin tuloksena ruvennut tulemaan yhä enemmän. Mutta nyt suurimmaksi osaksi aina vain autossa. On kauhistuttavaa huomata, kuinka 120km/h moottoritiellä tuntee paniikin tulevan. Kroppa menee aivan jäykäksi ja tuntuu, että kohta lähtee taju ja ajan ulos tieltä tai jotain päin.
Kun nämä kohtaukset nyt ovat näinkin kovia, ajattelin hakea apua tähän ongelmaani. Mielellään en kuitenkaan mielialalääkkeitä ottaisi, mutta pakko kai se on jos muu ei auta.
Mistähän tuota apua kannattaisi käydä kysymässä? Ihan yleislääkäriltä terveyskeskuksesta vai joltain yksityiseltä psykiatrilta?
Kiitoksia jo etukäteen vastauksesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kannattaa aloittaa, niin itsekin aikoinani tein. Sitä kautta sain lähetteen psykiatrian poliklinikalle ja lääkkeet.
Itselläni kävi niin, että terveydenhoitaja varasi minulle ajan terveyskeskuslääkäriltä. Kävin siellä, otettiin kaikenmaailman kokeet ja kun niistä ei löytynyt mitään, sain diagnoosiksi paniikkihäiriön sekä lääkityksen. Eli ota yhteyttä terveyskeskukseen ensin, siitä lähdetään liikenteeseen. Nuo paniikkihäiriön kaltaiset oireet saattavat johtua jostain fyysisestäkin sairaudesta, siksi otetaan verikokeet ja itseltäni otettiin myös ekg eli sydänfilmi. Voimia sinulle, ei kannata "pelätä" mielialalääkkeitä. Itse olin kans ensin niitä vastaan, mutta kun olo meni ihan kauheaksi, aloin syömään cipralexiä ja voin todella paljon paremmin kuin n. vuosi sitten.
hyväksi havaittua tietämystä
http://koti.mbnet.fi/phsn/
Olen kärsinyt paniikkihäiriöistä ja jostain syystä nimenomaan autossa oleminen/ajaminen ahdisti ja aiheutti paniikkikohtauksia aiemmin.
Pitkitin myös lääkärille menoa, en olisi halunnut syödä lääkkeitä. Oli vaikeaa myöntää itselleen, että tarvitsee apua.
Mene lääkäriin. Jos lääkäri katsoo aiheelliseksi aloittaa lääkityksen, aloita se ilman pelkoja. Minä sain kyllä myös sivuoireita, kuten hikoilua öisin ja orgasmivaikeuksia, mutta lääkkeet todella auttoivat paniikkeihin. Oli ihanaa huomata kuinka mieli rauhoittui ja pystyi taas elämään normaalisti. Nyt olen pystynyt olemaan jo parisen vuotta ilman lääkitystä eikä paniikkikohtauksia ole tullut. Muutama yksittäinen "paha olo", mutta ne eivät ole olleet merkittäviä. Jos oireet tulevat uudelleen, menen varmasti aiemmin hakemaan apua.
Voimia sinulle, apua kyllä löytyy.
Minulla todettiin paniikkihäriö työuupumuksen yhteydessä. Sain lääkkeet ja olen syönyt niitä nyt 8 vuotta. Alussa 20 mg ja nyt viimeiset 4 vuotta 10 mg (Seroxat). Yritän päästä lääkkeistä eroon ensi keväänä. Vähennän syöntiä vähitellen, jota pääni ja kehoni tottuvat lääkkeen pienempään määrään vähitellen. Puhu paniikkihäiriöistä ystävillesi avoimesti. Huomaat pian kuka on aito ystäväsi. Minä sain tukea monelta. He veivät minut ulos, kun tuntui, että seinät tulevat päälle. Ensin 15 minuuttia, sitten puoli tuntia jne. Puoli vuotta oli tosi vaikeaa, mutta lääkkeet ja ystävät auttoivat. Olen ollut työelämässä normaalisti mukana ja pomoni tietää ongelmastani. Yksin ei kannata jäädä. Jos olet työssä, mene työterveyslääkärin puheille, muuten terveyskeskukseen. Ei paniikkihäiriö ole selkäkipua kummempaa; me itse teemme siitä vain hävettävän sairauden. Olen päässyt siitä yli; pääse sinäkin!
itsellä oli aluksi "kuvitteellisia paikkojen puutumista" ja semmoisia paniikin omaisia tunteita , mitä on vaikea kuvailla. tosin ei mitään sellaisia hyperventilaatioita mitkä yleisesti liittyy paniikkihäiriöihin. Lääkkeeksi cipralex mieliala lääke ja tueksi diapam.
kun aloittaa kyseisen lääkkeen saattaa olla paha olo ruumiillisesti ja paniikki häiriö voimistua, mutta oireet hellittää parissa viikossa. sitten alkaa tila koheneenkunnes huomasim noin 3-4 kuukauden kuluttua että eipä oo oireita. söin lääkettä noin vuoden ja se lopetettiin annosta pienentämällä. nyt kunnossa. jokaiselle löytyy yksilölliset lääkkeet ja apua kannattaa hakea.
Sitäpaitsi on helpompaa olla kun ei tarvi miettiä että mikähän mua vaivaa, se auttaa jo paljon.ONnea sulle eikun soittaa terveyskeskukseen niin siitä se lähtee.
toinen vaihtoehto on. jos sulla on muutama kymppi ylimäärästä käy yksityisellä ja ilmoita että epäilet paniikki kohtausta, ne ohjaa oikealle lääkärille. tais maksaa mulla 35€ kun kohtaus tuli kauppakeskuksessa ja eikun ekaan lääkäriin minkä löysin.jatkossa sit kävin terveys keskuksessa. kohtauksen alku aikoina olin niin peloissani että soitin ambulanssin itselleni , kun pelkäsin jotain sydän kohtausta ja eikun sydän filmiin ja sieltä ei löytynyt mitään vaikka kerroin tuntemuksistani. yksityis lääkäri sanoi 5 min perusteella mitä epäilee
ei mulla oo mitään terveyskeskus lääkäreitä vastaan, mutta erikois lääkäri on kumminkin erikoistunut kyseisiin sairauksiin ja osaa siten neuvoa paremmin.tääkin lääkäri sano että ei oteta muita kokeíta täällä kun veren sokeri (kun se on halpa) että teetä kokeet terveyskeskuksessa. verensokerilla suljettiin pois sokeritauti ,koska mua oli oman kertomukseni huimannut älyttömästi just ennen.
ja jos oireet alkaa uudestaan tietää että apua voi hakea. lisäksi oppii arvostamaan terveyttä ja tajuaa kuinka merkitsemättömiä monen niin tärkeänä pitämät asiat onkaan.