Tulipa tässä mieleen kysyä itseltäni viisaammilta, onko laitonta kopioida sellaista teosta, jonka on itselleen hankkinut jo aikaisemmin toisenlaisessa formaatissa.
Esim. jos olen ostanut VHS-formaatissa olevan elokuvan, onko minulla oikeus kopioida sama elokuva esim. netistä itselleni ilman seurauksia? Nykyisen lainsäädännön mukaanhan tässä ei ole mitään laittomuutta, mutta entä uuden lainsäädännön?
Tuntuisi erittäin kohtuuttomalta, jos joutuisin joka kerta kun uudenlainen formaatti astuu peliin ostamaan saman tuotteen uudestaan. Ajatelkaapa, kuinka paljon rahaa menee hukkaan seuraavassa esimerkissä:
Vuonna 1986 Jukka ostaa Star Trek I-elokuvan VHS:llä. Jukka on kuitenkin himotrekkie, joka onnistuu kuluttamaan nauhan katselukelvottomaan kuntoon parissa vuodessa. Jukka kuulee uudesta Laserdisc-järjestelmästä, jonka (vaatimattoman) älppärin kokoiset levyt olevat katselukerroista riippumatta aina yhtä hyvässä kunnossa. Jee! Ajattelee Jukka ostaessaan uuden soittimen ja levyn. Muutaman vuoden päästä tulee uusi formaatti:DVD-levy. Levyn tuoma parempi kuvan- ja äänenlaatu saa trekkien jälleen kuolaamaan ja latomaan tiskiin lisää rahaa uuden soittimen ja levyn hankkimiseksi. Jälleen Jukka on tyytyväinen, ainakin vähän aikaa. Sitten hän kuulee Blueray-soittimista, HDTV-teräväpiirtotelkkareista, ja jälleen on aika kiristää vyötä, jotta tuo viimeinen korpimaa olisi piirun verran lähempänä...
Onko Jukka maailman suurimpia idiootteja ostaessaan kiltisti aina uuden formaatin tullessa markkinoille tasan saman elokuvan, vai olisiko ollut fiksumpaa vain kopioida ne muista lähteistä lähes ilmaiseksi????
Esim. jos olen ostanut VHS-formaatissa olevan elokuvan, onko minulla oikeus kopioida sama elokuva esim. netistä itselleni ilman seurauksia? Nykyisen lainsäädännön mukaanhan tässä ei ole mitään laittomuutta, mutta entä uuden lainsäädännön?
Tuntuisi erittäin kohtuuttomalta, jos joutuisin joka kerta kun uudenlainen formaatti astuu peliin ostamaan saman tuotteen uudestaan. Ajatelkaapa, kuinka paljon rahaa menee hukkaan seuraavassa esimerkissä:
Vuonna 1986 Jukka ostaa Star Trek I-elokuvan VHS:llä. Jukka on kuitenkin himotrekkie, joka onnistuu kuluttamaan nauhan katselukelvottomaan kuntoon parissa vuodessa. Jukka kuulee uudesta Laserdisc-järjestelmästä, jonka (vaatimattoman) älppärin kokoiset levyt olevat katselukerroista riippumatta aina yhtä hyvässä kunnossa. Jee! Ajattelee Jukka ostaessaan uuden soittimen ja levyn. Muutaman vuoden päästä tulee uusi formaatti:DVD-levy. Levyn tuoma parempi kuvan- ja äänenlaatu saa trekkien jälleen kuolaamaan ja latomaan tiskiin lisää rahaa uuden soittimen ja levyn hankkimiseksi. Jälleen Jukka on tyytyväinen, ainakin vähän aikaa. Sitten hän kuulee Blueray-soittimista, HDTV-teräväpiirtotelkkareista, ja jälleen on aika kiristää vyötä, jotta tuo viimeinen korpimaa olisi piirun verran lähempänä...
Onko Jukka maailman suurimpia idiootteja ostaessaan kiltisti aina uuden formaatin tullessa markkinoille tasan saman elokuvan, vai olisiko ollut fiksumpaa vain kopioida ne muista lähteistä lähes ilmaiseksi????
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sillä omistatko teoksen ei ole mitään merkitystä kopioinnin laillisuuden kanssa. Näin on sekä nyt, että uuden lain mukaan. Netissä oleva teos on mitä ilmeisemmin laittomasti sinne laitettu, joten uuden lain mukaan et saa kopioida sitä. Sillä omistatko kyseisen teoksen jossain muodossa ei ole mitään merkitystä.
Uuden lain mukaankin saat kopioida omaan käyttöön, kunhan lähde on laillinen ja suojausta ei kierretä. Sillä omistaako lähteen ei ole merkitystä. Samoin ei sillä omistaako lähteenä käytettävää materiaalia vastaavan jossain toisessa formaatissa. Jokainen itse saa päättää onko fiksua ostaa vai kannattaisiko kopioida. Monille nimenomaan alkuperäisen ostaminen on arvo sinänsä.
Kiitos vastauksesta. Itse en kuitenkaan sanoisi arvostavani teoksen omistamista, jos teen sen noin 3 kertaa peräkkäin. Jossain tulee raja vastaan sen suhteen, mikä tuntuu oikealta ja mikä kusetukselta.
Kun olen vieraillut useammalla eri maan nettisivustolla, vaikuttaa siitä että tekijänoikeusjärjestöt ovat saamassa aikaan uutta maailmanjärjestystä. Pakko myöntää, että olen huolestunut näiden tahojen vaikutusvallasta eri maiden lainsäädännön "kehittämisessä"...
Älähän nyt viitsi. Kyllähän se ollut maailman sivu että jos ostan jotain; se on minun ja teen sillä mitä lystään. Ja tarkoitan nimenomaan kotona. Kukaan ei tule puuttumaan kotona tapahtuvaan kpiontiin ja kopiosuojauksien "purkamisiin" sen takia koska mikään laki ei anna siihen oikeutta.
Kyllähän se on niin ettei poliisi tule kenenkään kotiin jos epäillään kopionnista omaan käyttöön!
Katsokaa jo välillä peilistä ennenkuin kirjoitatte tänne mitään. Kyllähän se on niin että mennään vaikka minne oikeusasteeseen asti; jos kopioin omistamani teoksen netistä imuroimalla ja hyllyssäni on video tai cd samisesta teoksesta en takuulla saa tuomioita! Näin on näreet.
Peruste: jos kerran elokuva tai musiikki on taidetta, formaatilla eli kehyksillä ei ole merkitystä.
Jos taasen kehyksillä on merkitystä niin elokuva tai musiikki ei ole taidetta vaan kulutustavaraa jota ei koske silloin tekijänoikeuslaki!
Tämä on mielipiteeni ja se ei siitä miksikään muutu niin kauan kuin minun kukkarostani puhutaan!
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että näin homman tulisi toimia. Kysyin asiaa nyt vain lainsäädännöllisen näkökulman selvittämiseksi. Itse en menetä yöuniani siitä, että kopsaan elokuvan netistä joka minulla on jo VHS-versiona ostettu. Tekijänoikeudellisesti ajatellen tämä ei kuitenkaan ole laillista, sillä DVD-levyllä on usein ´pajon lisäkamaa (dokumentteja yms) joihin pätevät taas uudet tekijänoikeudet.
Mutta onneksi kirjastot ovat olemassa, ja niin kauan kuin DVD-levyihin ei ala ilmestyä suojauksia, jotka vaativat esim. nettiyhteyttä katsomisoikeuden hankkimiseen, kopsaan ne sieltä. Sitten, kun Blue-rayt ynnä muut ihanat formaatit rantautuvat (ja joissa tällainen kopiosuojaus ilmeisesti tulee olemaan mukana), loppuu minun lainaaminen, ja kirjastotkin saavat lisää hyllytilaa...