Elämässä on ylä- ja alamäkiä. Me olemme herkkiä nostamaan äläkän epäkohdista ja vastoinkäymisistä. Ja kanssaihmisiäkin on helpompi haukkua kuin kiittää. Liekö tämä negatiivisuus tekovika, joka luontoäidille on sattunut ihmisen kohdalla?
Silti lähes jokaiseen arkipäivään liittyy jotakin, josta ilahtuu, tulee mieli hyväksi. Harvemmin niistä tulee jutelluksi. Tuntuu kuin tekisi tikusta asiaa. Henkisen tasapainon kannalta ne ovat kuitenkin tärkeitä asioita; Iioita vaikka auringonpaisteesta myrskyn jälkeen! Mitkä ovat sinun elämäsi pikku iloja? Ihan konkreettisesti? Moni vastaa heti että lapsenlapset, mutta kerro jokin yksityiskohtaisempi juttu! Mitä, missä, milloin, miksi?
Silti lähes jokaiseen arkipäivään liittyy jotakin, josta ilahtuu, tulee mieli hyväksi. Harvemmin niistä tulee jutelluksi. Tuntuu kuin tekisi tikusta asiaa. Henkisen tasapainon kannalta ne ovat kuitenkin tärkeitä asioita; Iioita vaikka auringonpaisteesta myrskyn jälkeen! Mitkä ovat sinun elämäsi pikku iloja? Ihan konkreettisesti? Moni vastaa heti että lapsenlapset, mutta kerro jokin yksityiskohtaisempi juttu! Mitä, missä, milloin, miksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Elämässä on tosi paljon pikku iloja. Tai oikeastaan en osaakaan iloja laittaa suuruusjärjestykseen. Ilojen aiheet vaan vaihtelevat.
Yksi aika tuore juttu minulla on. Päätimme jumppakaverini kanssa, joka asuu tässä lähellä, lähteä joka ilta -Kauniitten ja rohkeitten- jälkeen noin tunnin kävelylenkille joko sauvoilla tai ilman. Se on hieno juttu. Jutellessa tunti menee nopeasti. Niinpä jatkammekin sitä usein vielä puolella tunnilla. Voi olla että se siitäkin vielä pitenee.
...isojakin pieniä iloja! Vähän taisit kiellellä mainitsemasta noita mummin kultia, mutta pakko sanoa hänen olevan ISO pieni iloni ja marraskuussa syntynyt.
Muita konkreettisia ISOJA ilojani on, jos joku vuosikymmenten takainen tuttu vielä tunnistaa.:))
(Itselle joskus melkoisen vaikeaakin, hävettää)
Olen yrittänyt käyttää tuota tapaa etsiä kiittämisen aiheita ja kummasti niitä löytää melkein jokaiselle päivälle; vaikkapa sellaisen, että tuonkin homman sain nyt tehdyksi...vihdoin jne. Tai joku kiva yllätys, vaikka miten pienikin, riittää.
En tarkoittanut kiellellä mummin tai papan pikkukultien mainitsemista. Tarkoitin, että heistäkin voisi kertoa jonkin konkreettisen tapauksen. "Yleisilo" lapsenlapset varmasti ovat jokaiselle, ken on isovamhemmaksi päässyt!
Viime vuosina viikottainen ilonaihe on senioriyliopiston luennot. Hienoa kuunnella asiantuntijoiden innostuneita esityksiä omalta erikoisalaltaan.
Sauna on ilo.
Lenkin jälkeine olo suihkus käytyä on ilo.
Hyvä kirja, ystävät, mies, lapset , kissa.
Vaik onks ne pienii iloja?
Suurii paremmikkii.
Kaikkiaakii ilo on, ko ossaa iloita.
nautin suunnattomasti lötkötellä rantakalliolla, "bikku bigineissä tietysti", ja varpaat rantavedessä. Ajatukseni silloin yleensä harhailee kaikissa hupsuissa pikku asioissa.
Lintujen liverrys on musiikkia korville, jopa ampparin surinaa on kiva kuulostella. En pala auringossa, jotan se tietysti vaikuttaa asiaan.
Talvella ei mikään vedä vertoja puhtaalle hangelle, jolle auringon kimmallus luo ikään kuin "timanttisateen". Hiihto kuuluu yhtenä osana talveeni.
Huolet ovat jossain taka-alalla, kun luonto näyttää ihmeellisyyksiään.
Viime kesänä, kun hankin tämän kannettavan, oli tämä kone usein seurana ja langaton tuntui hyvin pelaavan.
Talvea odotellessa...
On iso ilo lukea kieltä, joka on hienosti hallussa, ja josta kirjoittaja nousee esiin empaattisena, miellyttävänä ihmisenä.
Iloa siis löytyy täältäkin usein.
että on ilo lukea joskus "ktrjoitusta", jonka kieli "on hienosti hallussa", niinkuin sanatarkasti ilmaisit.
Nyt on ainakin täällä ilo ylimmillään.
Nauru päivässä pitää lääkärin loitolla:DDDDDDDDD
Löysin muutama päivä sitten kadulta avainnipun.
Siinä pähkäilin avainten kanssa mutta kukaan
ohikulkijoista ei näyttänyt etsijältä.
Laitoin pari läydettyilmoitusta löytöpaikan
lähelle ja parin päivän päästä soitti
tuohtunut naisääni, joka oli kadottanut avaimensa
ja jolle oli aiheutunut paljon harmia katoamisesta.
Sovimme tapaamisesta. Saatuaan avaimensa
iloinen naisihminen ojensi minulle matkalta
ostamansa pellavapyyhkeen löytöpalkkioksi
sekä vielä kortin.
Kiitosten saattelemana erosimme tyytyväisinä
molemmat.
Kotona avasin kuoren, missä oli kiitoskortin
lisäksi 20 rahaa ja teksti,
*Osta pullo viiniä ja suklaata ja
vietä iloinen ilta. Onnellinen nainen*
Löytötarina 2
Keväisellä aamulenkillä löysin erittäin kalliin
kännykän puistosta.
Omistaja löytyi tietenkin ja tein treffit
hänen kanssaan kauppakeskuksen eteen.
Hetkisen odoteltuani auto pysähtyi ja
etuikkunan raosta ääni huikkaa ja käsi
ojentuu saamaan puhelimen.
* Kii---* ja auto kaasutti pois.
Loppu hyvin kaikki hyvin, mietiskelin mielessäni.
Pensaaseen heitetyn, putsatun. Sisällä oli mm. Kelakortti ja muita kortteja.
Soitin omistajalle kun nimikin löytyi papereista.
Mies tuli hakemaan kadottamaansa. Hän löysi kuin ihmeenkaupalla 20e.n setelin.
Olisit nyt tuonkin pöllinyt, sanoi ja kääntyi kannoillaan.