Oon 27-vuotias naimisissa oleva nainen. Kaikin puolin mun asiat pitäis olla hyvin, mut silti mietin itsemurhaa päivittäin. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä. Mieheni on ammatiltaan pskykiatrian sairaanhoitaja. En viitti häntä ongelmillani rasittaa. Mä oon määräaikaiseläkkeellä, joten olen yksinäinen kun mieheni on töissä. Onneksi meillä on eläimiä. Ne vähän piristää. Mulla on myös paljon fyysisiä sairauksia. Mulla on astma,( en oo eläimille allerginen) haavainen paksunsuolentulehdus, endometrioosi, migreeni ja vasodepressiivivinen oireyhtymä, joka tarkottaa, et verenpaineet romahtaa. Pyörtyilen lähes päivittäin. En enää jaksais tätä paskaa! Joudun ylihuomenna aivojen magneettikuvaukseen. Mul epäillään anereysmaa.En haluis mennä sinne. Mul oli 13-vuotiaana aivoverenvuoto ja nyt tutkitaan löytyykö mitään. Toivottavasti joku ees jaksais antaa mulle jotain neuvoja. Oon niin pohjalla, et en jaksa enään. Miten selviän iltaan? En haluais herätä huomenna vaan olla taivaassa.
Miten selvitä iltaan?
Rapunainen78
2361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En osaa sanoo muuta kun että olet niin kovin nuori, sinulla on vielä paljon elämää edessä. Miksi haluaisit lopettaa sen kesken? Sehän olisi kuin lopettaisi elokuvan kesken, eikä haluaisi nähdä mitä lopussa tapahtuu. Jokaiselle meille on määrätty loppumme, eikä kenellekään ole lastattu enemmän kuin mitä jaksamme kantaa. Joten yritä selvitä, kyllä aurinko paistaa vielä risukasaankin =)
Itse olen ollut todella loppu jo moneen kertaan. Mutta aina olen noussut ylös, vaikka töitä se on teettänyt. En vain ole halunnut luovuttaa sillä haluan nähdä millainen elokuva minun elämäni on. Olisi liian helppoa lähteä kesken kaiken. Niin ja myös liian itsekästä, sillä niin moni läheinen jäisi suremaan...
niin jäljellä ei ole enää muuta, kuin rukous. Oletko ikinä yrittänyt rukoilla ? Ei se ota mitään, jos se ei annakaan. Ei ole sellaista asiaa mitä ei voisi viedä Jeesuksen eteen. Rukoilen sinun puolestasi.
Elämäsi on tärkeä ja sillä on tarkoitus. Se ei ehkä ole vielä selvinnyt sinulle, mutta sekin kyllä selviää joskus. Älä lopeta ihanaa kaunista elämääsi. Elämä on lahja, vaikka sen olisikin saanut sairauksien kera.
Vaikka tiedän miten hirveätä on sairastaa. En voi verrata itseäni sinuun tai tilannettani sinun tilanteesi. Mutta olen kärsinut raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kahden lapsemme osalta. Ja se oli syvää masennustautia, ei normaalia baby blues:sia.
Toivon, että yrität jaksaa roikkua tässä elämässä kiinni edes pikkurillin verran. VOIMIA sinulle !