Hei kaikki näyttelyssä olleet, kuinkas sujui? Meillä meni hyvin, vaikka kissalla meinaskin loppua huumorintaju ilmastoinnin kanssa (lähinnä puutteen...). Tuomarilla oli kai huono päivä kun ei puhunut sanaakaan ja roikotti kissaa pari sekunttia ja sit takas häkkiin... aika tylsää maksaa paperiarvostelusta 29e.
Kävittekö "jyrsijä näyttelyssä"...missä niiden hiirten omistajat oli? heräs vaan kysymys... :)
Kävittekö "jyrsijä näyttelyssä"...missä niiden hiirten omistajat oli? heräs vaan kysymys... :)
Vastaukset 27
Vanhimmat
olin näyttelyssä vain katselemassa kisuja. Kyllä oli kuumat oltavat sekä ihmisillä, että varsinkin kissoilla. Kissaparat läähättivät ja olivat todella väsähtäneitä. Hiiriä vilkaisin myös.
Minä vein lepakkoni ekaa kertaa näyttelyyn (oli siis meidän molempien eka näyttely). Olin aivan hukassa koko ajan, onneksi pennun kasvattaja oli apuna... Olen vielä pakahtumaisillani, sillä nuorisoluokassa CRX 1 voitettiin nuorisoluokassa, saatin EX1 :))) Sen jälkeen hävittiin värin parhaassa (vastassa aikuinen kissa) ja sitten tuli jymy: Tuomarin paras nuori!!!! Päästiin paneeliin, jossa ei tietenkään saatu äänen ääntä, mutta mitäs siitä, aikamoinen ylläri! Luulin kissalla olevan huononväriset silmät, ja niitä tuomari sitten ylisti kauniiksi :))) Nyt kotoa koristaa kaksi ruusuketta ja mamman leveä hymy. Tehdään se toistekin!
hyvin meni;-) sertit tuli mol. päivinä ja paljon kehuja turkin trimmaamisesta sekä kissasta muutenkin "SUPER SHOW CONDITION", "fantastic body" jne. Valinnoissa oltiin, vaan ei tällä kertaa onnistanut.
No seuraava koitos sitten Myyrmäkihalli elokuussa:o)
Onneksi olkoon! Itse olin pakahtua kun kuulin tuomarin suusta "häkellyttävän kauniisti sijoitetut korvat" ja "uskomattoman kauniit silmät" ja "hämmästyttävän hyvin kehittynyt turkki" jne. Ja minä kun luulin vaikka mitä huonoa lepakostani...
Itse en pääse myyrmäkihalliin kun on muuta ohjelmaa josta ei voi luistaa. Taitaapi olla Turun näyttely seuraava mihin mennään. Tekee ainakin mieli saada kissa "nuorisoluokkaan" vielä hieman vanhempana, nyt se oli juuri luokan alaikärajan saavuttanut, joten panelissa ei ollut mahiksia.
Meillä oli VP:ssa 2kk nuorempi ragdolltyttö vastassa, joka sitten vei voiton. Se oli kaunis, mutta poikani oli huomattavasti kehittyneempi väreissä. Voitto ratkesi piirron vuoksi, tytöllä oli iso valkoinen piirto otsalla, kollilla ei. Mitted standardissa kumpikin on sallittu, eikä saisi toista arvostaa korkeammalle. Kuitenkin piirto on vielä harvinaisempi ja monet tuomareista laittavat surutta piirrolliset muista ohi. Harmittaa, kun sillä tytöllä oli vielä selvästi värivirhekin (valkoinen laikku ylähuulessa), mutta se katsottiin läpi sormien...
Ragdollien on myös harmillisen vaikea päästä paneeliin asti, varsinkin mitted:it häviävät norskeille usein juuri värityksen takia. Colorpointit pääsevätkin hiukan helpommalla, kun ei tarvi laikkujen rajoja kyttäillä.
Joka tapauksessa olen oikein iloinen pojan saavutuksista, nyt on saatu 2 x EX1 ja vielä lauantaina voitettiin agilitykin! :o) Eipäs Ragdollit niin flegmaattisia olekaan kun on väitetty ;0)
Ja elokuussa matkustetaan Vantaalle avoimeenluokkaan sertiä tavoittelemaan!!!
kyllä monta kertaa käy niin, että tuomarin makumieltymykset ohittavat jopa standardin ja jos selvästi huonompi voittaa, se kyllä harmittaa vaan leikkiähän tämä on:O)
Te olette molemmat vielä tulossa niihin suuriin koitoksiin ja matkaa EC-titteliin on vielä paljon, joten onnea vaan tulevaisuudelle, paras voittakoon;-))) Meillä matka on jo pitkällä 9 sertiä takana ja 12 vielä edessäpäin (leikattuna, leikkaamattomana jo IC-titteli 3 CAGCIBia saavutettuna ja VP-,TP-voittoja plakkarissa). Kotona 3 EC:tä, 1 IC ja 2 CH:ta, useita VP-,TP- ja KP voittoja takataskussa ja pikkukaveri tulossa kehiin parin kuukauden kuluttua:O) Tavataan näyttelyissä ja pidetään peukkuja menestykselle.
Olisiko surokin valinta näyttelypaikaksi (Espoon Arena center) ollut tämän vuoden näyttelypaikoista huonoin? Ilma oli todella tunkkaista, oikein pyörrytti. Ilmastoinnista ei tietoakaan! Kaiken huipuksi alue oli jaettu ihmeellisesti osiin. Aluksi en lainkaan tajunnut, että miten pääsen kulkemaan alueelta toiselle ilman, että joudun keskelle arvostelua! Opasteet olisivat olleet paikallaan.
Tuomarit arvostelivat kuin liukuhihnalta (ainakin sunnuntaina). Ja omistajat saivat sooloilla siitä kuka saa kantaa kenenkin kissaa... huh huh.
Kaiken kaikkiaan huonoin näyttely pitkään aikaan.
ps. Myyntipöydissäkin olisi PALJON parantamisen varaa. Esimerkiksi missä olivat kaikki ruokavalmistajat? Noin vuoteen ei näyttelyissä ole ollut ainuttakaan ruokavalmistajaa esittelemässä tuotteitaan. Onko myyntipisteiden hinnat lyöty niin pilviin, että paikalle ei kannata tulla. Ottakaapa järjestäjät huomioon, että me kissaharrastajat tekisimme mielellämme ostoksia kissanäyttelyissä (muutakin kuin niitä itsetehtyjä pannulappuja ja kissaleluja)!
tosiaankin näyttelypaikan ilmastoinnista pitää antaa, mutta vika ei ollut SUROKin vaan paikan ylläpitäjän/omistajan, ilmastointi oli kuulemani mukaan rikki. SUROKin näyttelynhän piti olla alunperin jäähallissa - kuten kesänäyttelyt aina ovat olleet - mutta tänä vuonna se ei onnistunut tulevan maailmannäyttelyn (WW2002) vuoksi, se nimittäin on jäähallissa ja SUROK joutui vaihtamaan paikkaa. Tuo WW2002 piti olla alunperin Ranskassa, mutta maan lakien ja säännösten oikullisuuksien vuoksi he pyysivät Suomea järjestämään WW-näyttelyn tänä vuonna ja aikaa järjestelyihin jäi turhan vähän. Suomessa piti tuon näyttelyn olla alunperin vuonna 2006.
Paljon näyttelyitä koluavana täytyy sanoa, että muuten paikka oli hyvä, siellä oli tilaa liikkua - ei tarvinnut olla peffat vastakkain, kuten monissa muissa paikoissa;-))), eikä kissoja tarvinnut kantaa ylettömiä matkoja arvosteluun kun kategoriat oli jaoteltu erikseen ja tuomarit toimivat oman kategoriansa läheisyydessä.
Myyntipöydät ovat vähentyneet jatkuvasti ja onkin vaikeaa sanoa, missä vika? Eiväthän myyjät viitsi raahata tuotteita esille jos ostajia on liian vähän. Tuotteista saatava voitto ei riitä korvaamaan kuluja ja vaivoja jos ostovoima puuttuu ja yleisöä esim. ei näyttelyssä ollut kovinkaan paljoa. Joku jopa kääntyi takaisin kun olisi pitänyt maksaa sisäänpääsymaksu, ilmaiseksi olisi kyllä tullut:-(((( Yhdistykset kuitenkin tarvitsevat rahaa pyörittääkseen toimintaansa meidän kissaihmisten iloksi ja toivottavasti myös hyödyksi, jäsenmaksuthan eivät järin suuria ole ja näyttelymaksuista ei suuria summia kulujen jälkeen jää (paikan vuokra, tuomareiden kulut. eläinlääkäreiden palkkiot jne.)
Paljon parantamisen varaa on myös näyttelyiden järjestämisessä. Tämä touhuhan näyttää enemmän ja enemmän suuntautuvan vain aktiivi-harrastajille. Jos paikalla ei ole muuta katseltavaa kuin arvostelu ja siihen liittyvä ruuhka (omistajat tönivät itsensä eturiviin, assarit komentelevat katsojia, tuomarien kissa-käsittelyssäkin on toivomisen varaa..) ja ankea ympäristö, niin ei ihme, että useimmat rotukissoista kiinnostuneet sanovat napaksti "ei kiitos" kun heille yrittää ehdottaa näyttelyissä käymistä..
Ottakaa mallia Messarin koiranäyttelyistä, siellä on kunnon markkinameininki ja erilaista ohjelmaa näyttelytouhun lisäksi. Rotujärjestö-esittelyissäkin on innokkaita esittelijöitä, eikä näitä "maansa myyneen näköisiä luusereita tai peikko/noita-tyttöjä". Itse sain sunnuntain näyttelyissä parasta palvelua eräältä n. 10 vuotiaalta arpamyyjältä!
Jos kissaharrastuksen parin halutaan enemmän ihmisiä, niin miksi näyttelyitä ei kehitetä millään tavalla?! Luulisi, että kissoistakin saisi aikaan jotakin kivaa..
Ensikertalaisena on pakko yhtyä tuohon, että näyttely on suunnattu aktiiviharrastajille. Itse olin aivan hukassa koko ajan, vaikka olin päntännyt tietoa joka puolelta mistä vain sain sitä käsiini. En edes ehtinyt tajuta että pentu oli saanut TP -tittelin, niin nopeasti kaikki vilahti ohi. Jälkeenpäin laskeskelin 1 1 ja tajusin kasvattajan riemun. Onneksi kasvattaja todellakin oli siinä kertomassa, että ruusukkeenkin voitit, ja muista hakea TP leima... En mistään leimoista yms jutuista tiennyt hölkäyksen pöläystäkään, ja Ruotsalainen häkkivierustoverikin auttoi vain kovan tivauksen jälkeen...
Sihteerit kyllä auttoivat kun kysyi, mutta niistä näki että mielellään keskittyisivät omiin puuhiinsa, enkä niitä syytäkään, sihteerinä oleminen on kuulemma rankkaa puuhaa. Paneelissa sitten seurattiin tilannetta ihan hyvin selostuksen ansiosta, mutta edes jotain apua aloittelijalle olisin toivonut. Tmän siis sanon SUROKilaisena itse.
Ja mitä myyntipöytiin tulee, niin krääsäähän siellä taas myytiin, eikä kukaan sitä osta. Uutta kissanpesää kuikuilin, muttei sellaistakaan löytynyt. Alennushiekkaa ostettiin säkkikaupalla, muuta ei ostettu ollenkaan. Saisi myyntipisteissä keskittyä käyttökelvolliseen tavaraan krääsän sijasta...
messarissa kun siellä järjestettiin koira/kissanäyttely ja ikävä kyllä kissoille varattu (lue annettu) näyttelypaikka oli ala-arvoisen pieni ja ahdas, että ei se aina ole järjestäjien vika jos tila ei riitä muuhun kuin siihen näytteilleasettajille tärkeimpään asiaan, hehän kuitenkin rahoittavat näyttelyitä suurelta osaltaan n. 30 euroa/kissa/päivä.
Yleisön olisi annettava selkeämpää palautetta, mitä he haluaisivat lisäksi näyttelyissä nähdä, nyt oli agility ja jyrsijänäyttely samassa tilassa, siis mitä muuta? ja sen palautteen voi ohjata suoraan yhdistyksille, heidän toimihenkilöidensä kautta.
Ajanpuute näyttelyissä, arvostelun venymisen lisäksi on varmasti se suurin ongelma järjestää esim. rotuesittelyitä. Esittelynäyttelyt ovat paremmin sitä palvelevia juttuja ja ihan sitä varten. Meilläpäin esittelynäyttelyt ovat todella kovassa kurssissa ja yleisöä käy ruuhkaksi saakka.
Kyllä järjestäjät ovat tietoisia yleisön halusta saada jotain muutakin, mutta heille on infottava mitä se muu pitäisi olla.
Näyttelyiden järjestäminen ei ole mikään simppeli juttu joka vain paiskataan pystyyn, vaan teettää töitä toimihenkilöille rajusti ja kun on kiire, ei opastamiseen ja palveluun tahdo aikaa riittää, ikävää mutta totta. Se miksi omistajat tungeksivat paneelipaikalla ja arvostelupaikalla on ihan käytännönkin kannalta tärkeää, nimittäin he ovat hakemassa kissojaan pois, ettei assareiden tarvitse juosta ympäri hallia viemässä kissoja häkkeihin ja tietysti he haluavat nähdä jos ja kun kissa pärjää tai sitten ei.
Koiranäyttelyt ovat muutenkin vähän erilaisia, sieltä lähtevät jo arvostellut koirat pois elleivät mene jatkoon, kissanäyttelyssä taas kissat ovat paikalla kokopäivän. PIROK järjesti viimevuonna (kuten myös tänäkin vuonna) drive-in näyttelyn joka on samanlainen kuin koirilla, vain jatkoon menevät kissat jäävät arvostelun jälkeen paikalle. Tämäkään ei kuitenkaan kaikkia miellytä, sillä silloin osa roduista jää yleisöltä näkemättä ja iltapäivällä paikalla on vain kourallinen kissoja.
Antakaa ihmeessä palautetta yhdistysten toimihenkilöille ja reilusti suoraan vaikka mailaten, he ovat vain mielissään jos sieltä löytyy jotain sellaista jonka järjestäminen ei ole ylivoimaista.
En minä olettanutkaan että toteamani perusteella kukaan ryhtyisi rivakasti toimeen ;)) Olen itse asiassa miettinyt että voisi SUROKiin ottaa yhteyttä ja edes pyytää kissaliiton tapaista näyttely"selitystä" (paras jota tähän mennessä olen löytänyt). Mutta voisi testata sitä parilla ekakertalaisella ja kehitellä sitä, niin että maallikkokin seuraa asioita. Itse tiedän liiankin hyvin, että kun puhuu itselleen tutuista asioista, ei edes juolahda mieleen, ettei toinen tajua mistä puhuu. Voisinpa tehdä aloitteen, ottaa yhteyttä esim SUROKiin ja itse olla projektin "koekani". Kuulostaisiko idealta??
...olisitte ajatuksesta, että näyttelyssä voitaisiin järjestää jostain ajankohtaisesta tai vaikka yleisesti kissoihin/kasvatukseen liittyvästä aiheesta luento? Arena centerillekin jäi vielä sen verran tilaa, että olisi esim. penkkejä saatu mahtumaan...
Ei varmaan olisi kovin hankala järjestää tällaista ja ainakin itse viihtyisin ne muutamat toimettomat tunnit paremmin...
erilaisia luentoja on järjestetty ja ainakin PIROK on ollut edelläkävijä kokeilemaan uusia juttuja näyttelyissään. Ongelmana on ollut lähinnä toimihenkilöiden puute näyttelyn järjestelyissä, kun ei edes assareita tahdo saada tarpeeksi ja siitä syystä nykyiset näyttelyt ovat lähes poikkeuksetta itsekantonäyttelyitä. Voittajanäyttelyitä lukuunottamatta (PIROK syyskuussa ja WW2002 marraskussa).
Itse en ole kiinnostunut sitoutumaan mihinkään tehtävään näyttelyssä vaan olen mieluummin häkin luona ja teen siellä valistustyötä niin oman rodun osalta kuin yleisen tietämyksen lisäämiseksi.
Tilaongelma on varmasti se suurin syy luentojen ja esittelyjen puuttumiseen, messarissahan oli luentoja sekä kissoista että koirista, sairauksista jne. mutta monessa paikassa ei yksinkertaisesti ole tilaa ja joskus joutuu jopa karsimaan kissamäärää kun tila ei riitä.
Tilojen koko taas ei ole pelkästään yhdistyksen halusta kiinni vaan näyttelyiden saaminen isoihin tiloihin ei onnistu, kun niitä ei vuokrata eläimille tarkoitettuihin tilaisuuksiin tai sitten se on jo varattu johonkin muuhun tarkoitukseen juuri kyseisenä viikonloppuna. Näyttelyt varataan jo vähintään vuosi etukäteen, mieluummin jo aiemminkin ja jos tuleekin muutos, on todella hankalaa saada uutta tilaa joka vastaisi tarkoitustaan.
Ei muuta kuin laittamaan tietoa toimihenkilöille ja odotellaan jos ne menisivät läpi, mutta muistakaa ettei mikään tapahdu hetkessä koska mm. v 2003 näyttelyt on jo buukattu aikoja sitten;-)) Silti aina kannattaa yrittää:o)
Myöskin yhdistysten kokouksiin kannattaa mennä mukaan ja yrittää vaikuttaa asioihin sitä kautta jos on jäsen.
Kun taas koittaa syyskokouksen aika, pyri aktiivisesti mukaan SUROKin hallitukseen, niin voit saada vastakaikua ehdotuksillesi. Samoin näyttelyn järjestelyihin kaivataan aina väkeä lisää. Jos kaikki vain sanovat, että pitäisi olla sitä tai tätä, mutta eivät sitten suostu osallistumaan tekemiseen, harvojen aktiivien on mahdotonta toteuttaa muuta kuin pakolliset kuviot.
Omalta osaltani riittäisi, että näyttelyissä olisi aina perusasiat kunnossa eli riittävästi tilaa, opasteet kunnossa, ja ystävällisiä ihmisiä palvelemassa. Näillä eväillä pääsee jo pitkälle!
Nyt näyttää siltä, että pääasiassa näyttelyt palvelevat kissaansa arvosteltavaksi tuovia omistajia/kasvattajia. Ns. suuri yleisö, joka ei ole kiinnostunut paneelin parhaista vaan siitä, sopiiko kyseinen rotu minulle vain ei, on täysin unohdettu. Rotujärjestöjen myyntipöydät notkuvat turhaa krääsää, jota kukaan ei halua. Pöydän takana notkuu muutama tylsistyneen näköinen teini, jonka äiti on pakottanut mukaan. Myyntipöytää silmäilemällä huomaa, että tämä EI ole oikea paikka kysellä rodusta tai sen hoidosta. Siellä myydään vain arpoja...
Rotujärjestöjen "info-pisteessä" pyydetään jokaista ottamaan esite kiinostavasta rodusta. Tämän samaisen tekstin olisin voinut lukea mistä tahansa kissakirjasta. Jos haluaisin henkilökohtaisempaa opastusta minun tulisi "häiritä" rodun omistajia, jotka ovat linnoittautuneet muuriksi arvostelualueen laitamille. Häkkien luona parveilevat "myyntimiehet", jotka kauppaavat pentujaan, puhuvat GIC:eistä ja IC:stä, ja kehuvat itseään. Mistä siis saisin ROTUTIETOA? En nähtävästi ainakaan näyttelyistä..
kyllä pitäisi saada nimenomaan kasvattajilta ja jos näyttelyissä käyt niin näytteilleasettajilta, he ovat yleensä oman rotunsa asiantuntijoita.
Tiedän miten ikävältä tuntuu varmasti jos esim. menet kyselemään joltain jostain tietystä rodusta ja hänellä ei ole aikaa vastata, mutta otathan huomioon sen, että tuolla henkilöllä saattaa olla juuri kissa menossa arvosteluun tai valintoihin jopa paneeliin ja hän saattaa seurata tilannetta, missä vaiheessa pitää lähteä viemään kissaa esim. tuomarille.
Olen itse huomannut monta kertaa sen, että joku tulee kyselemään asioita ja kun sanon, että voitko odottaa vähän aikaa tai tulla uudestaan kun kissani on käynyt arvostelussa, kyselijät loukkaantuvat "jahas, ei ole aikaa vastailla" tyyliin. Näyttelyn sujumisen kannalta on tärkeää, että kaikki sujuu aikataulussaan, se kun tuppaa pettämään joka tapauksessa lähes aina. Ymmärrettävää on kuitenkin se, ettei katselija välttämättä osaa huomioida kaikkea, kuten arvosteluun lähtöä juuri kun haluaisi kysyä jotain.
Noita perusasioita arvostaisivat myöskin näytteilleasettajat, mutta kuten sanoin ne eivät aina ole järjestäjistä kiinni, ystävällisyys tietysti on jokaisen osattava pitää mukana. Opasteista sen verran, että ulkobanderollin oli joku varastanut edellisenä yönä ja siksi näyttelypaikalle oli huonot opasteet lauantaiaamuna:-(((
Myyntipöytiä ei useinkaan hoida sellaiset henkilöt jotka osaisivat kertoa rodusta kyllin hyvin ja se tosiaankin johtuu siitä, ettei kissojen omistajat halua istua myyntipöydässä jos oma kissa on kilpailemassa, ymmärrettävää omistajan kannalta;-))
Itse en "kauppaa" pentuja näyttelyissä (se on muuten kiellettyäkin, myydä näyttelyssä) vaikka häkin päällä saattaa olla mainos varattavista pennuista ja jos joku haluaa lemmikin, on turhaa mainostaa titteleillä koska silloin niillä ei ole mitään merkitystä uudelle kissaihmiselle.
Rotutietoa saat parhaiten ottamalla yhteyttä rotuneuvojiin (löytyy yhdistysten sivuilta) ja kasvattajiin. Minä olen neuvonut ja opastanut jos minulta on kysytty, enkä koskaan tyrkytä pentuja kenellekään sillä pennun täytyy olla haluttu ei puoliväkisin myyty. Esittelynäyttelyt ovat yksi hyvä paikka kysellä eri roduista, siellä kun ei kilpailla vaan ollaan juuri tekemässä rotuja tunnetuiksi.
Itse ainakin vietin pitkän tovin Catti Cartanon omistajan kanssa jutellen Bengaleista. Hän auttoi varsin iloisesti ja eittämättä pentueistaan ylpeänä (enkä ihmettele...). Juttelin myös Venäjänsinisistä, Abeista ja Briteistä kyseisten harrastelijoiden kanssa. Meillä kun ei ole kahta samanrotuista kissaa, ja uusia kissoja tähyillään koko ajan, niin pitäähän sitä tehdä "kenttätutkimusta". Ainoastaan pari näytilleasettajaa nyrpisteli ja kääntyi pois, toisesta tajusin myöhemmin, että se oli ruotsista eikä pahemmin ymmärtänyt mun kysymyksiä. Itsekin juttelin Rexeistä monelle kyselijälle. Pitää vain katsoa oikeaa hetkeä kyselemiselle, eli ei kesken hälinää, vaan silloin kun omistajat/kasvattajat "hengailevat" häkkien läheisyydessä.
Pyörin suurimman osan ajasta "ragdoll-osastolla" (E) ja juttelin muiden omistajien ja kasvattajien kanssa. Kiertelin myös koko näyttelyalueen pariin kertaan kissoja ihmettelemässä :0)
Mielestäni näytteilleasettajien kesken oli ihan leppoinen tunnelma, vaikka välillä joku veikin kissaa vauhdilla arvosteluun. Ihan helposti olisi voinut useampikin henkilö lähestyä kysymyksineen, mutta monet vaan kiertelivät kissoja vilkuillen ja hypistelivät arvostelulappuja...
Itse lähden jo innolla näyttelyyn ihan senkin takia, että saa jutella sielunsa kyllyydestä samanhenkisten ihmisten kanssa. En viitsi ystäviä hukuttaa loputtomasti aiheeseen, josta eivät ole niin kiinnostuneita.
Olen myös erittäin positiivisesti yllättynyt siitä lämminhenkisyydestä, jolla uusi henkilö otetaan mukaan porukkaan. Tunnen kahden näyttelyn jälkeen suurimman osan aktiivisista Ragdollkasvattajista. Liityin lisäksi rotuyhdistyksen postituslistalle, jonka kautta on pidetty melko jatkuvasti yhteyttä. On ilo huomata, kuinka kaikki mahdollinen apu ja tieto on saatavilla näin läheltä. Kokeneemmat rodunharrastajat auttavat mielellään uudempia kysymysten ja ongelmien kanssa. Alan jo pian ihmetellä missä ne epäsosiaalisemmat oikein luuraavat? sellaisia kun yleensä mahtuu joukkoon väkisinkin...
Ja uskonpa vielä, että kokemukseni pätevät varmaan muidenkin rotujen ihailijoiden kesken... :0)
..En ihmettele, miksi tällä oci-kasvattajalla on hymy herkässä kun ihmiset tulevat kyselemään kissoista: tästä kissalastahan ei lähde yhtään kissaa alle 1000€ hinnalla! Rahan tulo vaikuttaa varmasti myös asiakaspalveluhenkisyyteen..
-nimim. Hintaa kysellyt
on bengali eikä suinkaan OCI ja jos mietit hinnanmuodostusta, ota huomioon, että heidän pentujensa vanhemmat on kaikki tuotu ulkomailta, pääasiassa jenkeistä ja todella kovalla rahalla. Rotu on muutenkin suhteellisen uusi ja hinnat varmasti tulevat alas kunhan rotu leviää Suomeen enemmän kuin tällä hetkellä.
On outoa, että pennut pitäisi saada halvalla vaikka kasvattaja itse uhraa niiden teettämiseen enemmän kuin niistä koskaan saa takaisin. Tuontikissat kun maksavat tuplasti sen mitä niiden jälkeläisistä Suomessa pyydetään.
Ja sitäpaitsi CattiCartanon omistaja sanoi, että myyvät todella hyvätasoisiakin pentuja lemmikeiksi, koska eivät halua aiheuttaa sisäsiittoisuutta suomen pieneen kantaan, ja nämä menevätkin muistaakseni 400 - 500 euron hintaan. Ja siitoseläimistä niillä on jopa takuu, eli jos kissasta ei ole suvun jatkajaksi jonkun selkeän virheen takia, niin ne hyvittävät lemmikkitasoisen ja näyttelytasoisen hinnan eron. Mielestäni mallikasta ja ihailtavaa toimintaa!
on kuluttajasuojalain mukainen toimintamalli vaikkei sillä nimellä kuljekaan. Nimittäin jos myyt kissan siitoskäyttöön (tämä lukee papereissa) on kasvattaja korvausvelvollinen jos kissaa ei voida siitokseen käyttää. Tietysti jos kyseessä on esim. perinnöllinen virhe tai kissa ei syystä tai toisesta pysty saamaan jälkeläisiä. Jos taas kyse on esim. omistajan huolimattomuudesta=hoitamaton kohtutulehdus yms. ei tuota korvausvelvoitetta ole.
Vastaavasti jos ostaja ostaa lemmikkitasoisen pennun (taas lukee papereissa) ja teettää sillä pennut, ei kasvattaja ole velvollinen korvaamaan yhtään mitään, jos jotain menee pieleen (sektio, kuolema, pennut menehtyy tms.), eikä myöskään jos kissaa käytetään näyttelyissä eikä se siellä pärjää.
Jos taas myyt näyttelykissan, sinun on oltava varma siitä, että kissasi pärjää kuten olet luvannut ja jos myyt lemmikkitasoisen näyttelytähtenä, olet korvausvelvollinen ellei sitä luvattua menestystä tulekaan.
Näistä syistä, kasvattajan on aina tehtävä myyntisopimus ja ostajan se hyväksyttävä ja ymmärrettävä mitä se tarkoittaa. Kirjallinen sopimus on tukena jos osapuolet ovat asioista eri mieltä.
Tämän halusin oikaista, ettei tule väärää käsitystä siitä, että vain tuo mainittu kasvattaja tekee näin. Se on kuluttajasuojalain mukaista ja koskee kaikkia kasvattajia siinä vaiheessa kun kaupasta tehdään paperit.
Tuohan oli hyvä tietää, sillä kyseinen henkilö sanoi, ettei kaikki kasvattajat tätä "vakuutusta" tarjoa. Ja uskonkin, etteivät kovin moni tosiaan sitä hehkuta pentua myydessä (aika huonon kuvan antaa kasvattajasta jos selvästi alleviivataan, että pentu mahdollisesti VOI olla viallinen)... Mutta nyt tiedämme vastaisuudessa kun (hehheh) ruvetaan kasvattajiksi ;)))) Aina saa unelmoida...
Aika kova hinta bengalista, joka on osittain villikissa. On kuulemma kotioloissa sellainen kissa joka ei paljon jaloissa pyöri. Se on ilmeisesti erittäin arka ja varautunut kissa. Kukahan haluaa maksaa tuollaisesta villi-otuksesta 1000€?!
Tuo kissa-takuukin on metka homma. Jos sinulla on rotu, jonak yksilöitä on suomessa ehkä 50 kpl, niin eikö ole aika todennäköistä, että kissasi pärjää näyttelyissä? Ihan vaan sen takia, että se on ehkä luokkansa ainoa kilpailija. Entä jos kasvatat birmaa? Kilpailu on paljon kovempaa, ja menestystä ei ehkä tule, koska samassa luokassa kilpailee jokin todella kovatasoinen yksilö.
Näyttelymenesty hyvälläkin kissalla saattaa olla kiven alla. Se on ihan tuurista kiinni. Siksi monissa roduissa kasvattajat eivät edes myy pentuja näyttelytasoisena. Ainakaan niin, että se kirjataan kauppakirjaan. Enkä yhtään ihmettele miksi.
pärjääminen näyttelyissä ei mielestäni tarkoita pelkästaan sertin saamista vaan esim. värin-,tuomarin-, vastakkaisen sukupuolen- tai kategorianparas voittoja. Eurooppa Championiksikin kun tuntuu valmistuvan lähes kaikki joita omistajat viitsivät näyttelyissä käyttää.
2 ja 3 kategoriassa (johon bengali kuuluu)kilpailee TP- ja kategorianparas voitoista useita eri rotuja ja siellä paneeliin pääseminen on kyllä kiinni muusta kuin tuurista, varsinkin kun usein samat kissat voittavat, ollaan sitten Suomessa tai ulkomailla.
Bengaleiden luonteista taas minulla on erilainen kuva, jos kissa on arka ja varautunut ei se näyttelyissä esiinny kuten olen nähnyt, eikä bengalia voi enää pitää "villinä" edes osittain, onhan sitä jalostettu jo vuosikausia.
Edelleen tuosta hinnasta, jos kantakissat on tuotu ulkomailta kalliilla hinnalla, on selvää, että niiden jälkeläisistä pyydetään myös korkeampi hinta. Rotu on myöskin vielä "harvinainen" ja myös se pitää hintaa korkeampana kuin tutumpien rotujen kohdalla. Onhan esim. ragdoll ja maine coon rotujenkin hinnat samalla tasolla vaikka niiden edustajia löytyy Suomesta huomattavasti enemmän.
Kysyit "kukahan haluaa maksaa....", näyttää niitä ostajia löytyvän;-)) ja bengali miellyttää ainakin minun silmääni ulkoiselta olemukseltaan hyvin paljon (erityisesti värityksen puolesta, varsinkin "lumivärit") vaikka olenkin täysin toisenlaisen rodun kasvattaja;-)))
Aika huvittavaa on myydä pentu näyttelypennun hinnalla jos kauppakirjaan ei kirjata mainintaa näyttelytasoinen. Meillä kirjataan asia seuraavasti "kasvattajan tämänhetkisen näkemyksen mukaan, kissa saavuttaa EX 1 tuloksen". Mitään muutahan kasvattaja ei pysty "takaamaan", tarkoitan VP-,TP-,VS- ja KP-voittoja koska ei voi tietää millaisia kissoja tulee vastaan ja millaisia tuomareita näyttelyissä on.
Minun ulkomaantuontikissani kauppakirjaan on merkitty kissan hankkimisen tarkoitus: näyttely- ja siitoskäyttöön. Kasvattaja on sitä mieltä, että kissa luovutushetkellä kelpaa kumpaankin ja sellaista minä hain. Sanktio-kohdassa lukee: jos kissa ei saavuta CH-titteliä viidessä näyttelyssä, joissa se on ainoana luokassaan, kasvattaja maksaa puolet kauppahinnasta takaisin. Samoin on määritelty myös sanktio siltä varalta, että kissa ei saisikaan jälkeläisiä.
Minusta tuollainen merkintä antaa aika hyvän turvan sekä ostajalle että myyjälle. Jos kissassa ei ole selkeitä sertin estäviä virheitä, se on näyttelytasoinen. Sitten on vain huonoa tuuria, jos joka näyttelyssä on aina parempi kissa luokassa mukana.