mieheni on ollut 7 viikkoa hoidossa suljetulla osastolla. ellei olisi mennyt, olisi sovellettu pakkohoitolakia. ensin piti päästä pois 3 vkon päästä, sitten viiden viikon, sitten marraskuun lopppuun mennessä ja nyt lääkäri sanoi, että avohoitoon siirrytään "jossain vaiheessa" ennen sairasloman loppua, mikä määriteltiin helmikuun loppuun.
aina kun on hän on rehellisesti kertonut tuntojaan kuulemistaan äänistä, olotilastaan ym on häneltä palanut kotilomat, vapaakävelyt ym ja vastaavasti hoitoa on jatkettu. hän ei ole väkivaltainen, ei yrittänyt tehdä pahaa itselleen tms.
miksi näin mielivaltaista käytöstä lääkäreiltä? hän ei enää uskalla kertoa tunnoistaan, että pääisisi lomille ja joskus poiskin.
mitä mättää?
aina kun on hän on rehellisesti kertonut tuntojaan kuulemistaan äänistä, olotilastaan ym on häneltä palanut kotilomat, vapaakävelyt ym ja vastaavasti hoitoa on jatkettu. hän ei ole väkivaltainen, ei yrittänyt tehdä pahaa itselleen tms.
miksi näin mielivaltaista käytöstä lääkäreiltä? hän ei enää uskalla kertoa tunnoistaan, että pääisisi lomille ja joskus poiskin.
mitä mättää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lääkäreillä on suomessa käytännössä rajattomat valtuudet psyk. hoidossa olevaan potilaaseen. Vaikka hoidolle on olemassa valtakunnalliset ohjeet, on täysin lääkärin vallassa, miten hän suosituksia noudattaa. Olen itsekin joutunut kuvaamasi mielivallan kohteeksi, ja tiedän miltä se tuntuu.
On päivänselvää, että pelkkiin lääkkeisiin ja rangaistuksilla ylläpidettyyn kuriin pohjautuvalla toiminnalla luodaan puitteet, jossa psyk. potilaan asemaa entisestään pahennetaan. Lisää tuskaa tuo tietoisuus siitä, että lääkäri saa pitää potilasta sairaalassa näin halutessaan vaikka kymmenen vuotta, kunhan muodollinen päätös hoidon jatkamisesta tehdään lain edellyttämällä tavalla.
Sairaalasta poispääsyn kriteereinä tuntuu olevan: Täysin terve, mutta samanaikaisesti sairaudentuntoinen aktiivinen alistuminen. Jos yhdistelmää miettii edes hetken, niin ymmärtää sen olevan mahdoton kokonaisuus.
Hoidon tasoa kuvaa hyvin se, ettei miehellesi sallita vapaakävelyjä, mikäli hän avoimesti kertoo tilastaan. Neuvostomeininkiä, minua hoideltiin Lappeenrannan psyk.os A1:llä ihan samoilla periaatteilla. Osaston lääkäri oli entisessä neuvostoliitossa koulutuksensa saanut venäläinen maahanmuuttaja. Hoitsuille homma sopi kuin ruisku käteen, kirjaimellisesti!
Ja mitähän rangaistuksia, yöllä pitää nukkua ja ei saa hypätä tupakkahuoneessa. Mitä olet kokenut, nälässä pitämistä, raippoja?
Itsellä kuitenkin läheinen kokemus alkuperäisen kohdalle sattuneessa tapauksessa. Setäni vietiin suljetulle, mekin sitä mieltä, että on jo hyvässä kunnossa ja itse osasi kai näytellä koska pitkin hampain kotiutettiin. Me huolehdimme ruuasta ja hygeniasta sekä kysyimme aina, että lääkkeet on otettu. Kolme viikkoa ja mökki tulessa, siellä oli ollut sotilaita. Vakuutus ei korvannut, me korjasimme vauriot ja uskoimme sen jälkeen lääkäreitä.
Älä ap mene miehesi tuntoihin mukaan vaan kysy lääkäriltä. Voi mennä aikaa, että oikea lääkitys löytyy esim. skitsolle.
Jaa mitä rangaistuksia olen kokenut? Kemiallisen kidutuksen Acutard-ruiskeilla, eristyssellillä pelottelun sekä lomien ja ulkoilulupien eväämisen yleisen tyrannian lisäksi. Sinä et ole kokenut näistä mitään, ja sen kyllä huomaa, et ymmärrä vangitun tuskasta yhtään mitään.
Voi mennä aikaa, että oikea lääkitys löytyy esim skitsolle? Mielenkiintoinen asenne omaisen asemasta lausuttuna...
vagitun tuskasta, mutta paranemisesta lääkityksen ja terapian avulla tiedän sen verran, että setäni touhuaa nykyään omassa mökissään aivan tavallisesti, ei kuule enää ääniä eikä sotaväkeäkään ole näkynyt.
En kyllä olisi uskaltanut maallikona ottaa vastuuta, kun oikeaa annostusta ja lääkitystä haettiin.
Setäsi toipui, ja se on pääasia. En kritisoinut lääkitystä ja terapiaa, vaan mielivaltaisia sairaalaolosuhteita. En tiedä, onko setäsi joutunut kokemaan sellaista, toivottavasti ei...
Käytännössähän on mahdotonta, että ihminen kuulee ääniä. Kyse varmastikkin on siitä, että jokin asia tai useampi on jäänyt harmittamaan ja asia jäänyt pyörimään mieleen taikka jokin sananvaihto jossa näkökannat eivät ole oikein kohdanneet. Näin saattaa naisvaltaisessa maailmassa hyvinkin myös käydä.
Ikävää todella kun kyseisiä asioita käsitellään kuin rikosta vaikka mitään ei ole käytännössä tapahtunut. Sairaala on huono paikka ns. kuntoutumiselle, koska tarkoitusperätömällä vapaudenriistolla tilassa, jossa on esim. näitä täysin ummikoja naishoitajia, niin saattaa pahentaa tilaa. Sairaalahan ei auta kuin fyysisesti sairaalle taikka päihdeongelmaiselle, koska sairaalaan ei saa viedä päihteitä ja fyysisten sairauksien hoito on enemmälti valvonan alla ja toisaalta esim. ihmisen tarvitsema ruoka kannetaan suoraan nenän eteen. Huonot ruokailutottumukset saattavat synnyttää myös jotakin oireita.
Sairaala on useimiten jonkimoinen rangaistuslaitos, jossa ei todellakaan kannata puhua "hulluja". Parhaiten sairaalasta pääsee ulos näyttelemällä neiti totaalivanuaivopönttöä, joka ei ymmärrä maasta, eikä kuusta tuon taivaallista.
Sairaalan näkökulma:
http://www.hietakulma.fi/omakotitalo.jpg
Talo, jonka pihalla olisi kiva ulkoiluttaa kultaista noutajaa ja paistaa nakkeja ja juoda mehua lasten kanssa.
Sairas näkökulma:
http://www.hietakulma.fi/omakotitalo.jpg
Rahanarvoinen helvetin kallis mörskä, joka on ansaittu puhumalla yhtiön arvoketjun jalostamisesta. Vaihtoehtoisesti herrastelijan ylihintainen kotitalo.
Normaali näkökanta:
http://www.hietakulma.fi/omakotitalo.jpg
Rauhallinen ja terve kotiympäroistö, jossa on öljy, sähkö taikka puupelletti lämmitys ja sertifikaatit täyttävä lämmöneristys. Talossa jonkimoinen koneellinen ilman vaihto, vesijohto, viemäröinti ja sähköt ja mahdollisesti myös takka.
olin ite myös joskus "pakkohoidossa", kun rehelliesti kerroin esim tuntemuksiani kuulemistani äänistä (joita en kokenut uhkana tai olleet väkivaltaisia) paloivat vapaakävelyt. kun kerroin riidastani poikaystävän kanssa paloi viikonmloppuloma kotiin. lopulta en enää uskaltanut kertoa mitään. lopputulos ei ollut hyvä hoidon kannalta, sillä vaikka pois aikanaan pääsin, luultavasti oikeaa lääkitystä ei löydetty. esim. kuulemani äänet ovat yhä päässäni; niiden kanssa vain pitää tulla toimeen. myös oloni on välillä hyvin kahtiajakoinen: kuin olisi vieras omassa ruumissaan. mutta senkin kanssa pitää tulla toimeen, etten vain joutuisi takaisin moiseen rangaistussiirtolaan.
Nämä on näitä mielenkiintoisia tarinoita. Itse tilasin kopiona omat paperini mt-toimistosta mielenkiinnon vuoksi ja totesin mm. että papereihin oli kirjattu yhteistyöhalukkuuksia ja että on pitänyt sopimuksista kiinni jne.. Kyllähän naisten maailmassa jonkimoisen simputuksen käsittää, koska he eivät varmastikkaan ole käyneet armeijaa ja silloin kun itse oli hoidossa, niin naisten asepaölvelus oli muutoinkin melko uusi asia. Kaikesta huolimatta, niin armejassa on tietenkin kova kuri siinä jossa ihmisillä on myös lähes kitkattomat oikeudet ja ottaen huomioon kantahenkilökunnan tavat, niin säännöistä luistettiin ainakin aikanani palvelusta suorittavien eduksi pikemminkin kuin vastaan.
Se mitä tulee muutoin siviilimaailman tapoihin, niin mehän emme ole velvollisia niinkään pitämään mistään sopimuksista sen kummemmin kiinni ja jos lakien mukaan joissakin asioissa olemme, niin sanktio on useimiten rahallinen esim. jos kirjaston kirjat on myöhässä, niin tästä saa sakkomaksun ja jos jättää peruttamatta ja menemättä lääkjäriin, niin joutuu maksamaan käyntimaksun joka tapauksessa ja jos työtön törttöilee työnhaussa, niin saattaa menettää määräajaksi tukensa jne..... Jostakin syystä mielenterveydenhoito katsoo oikeudekseen rangaista ja ehkä ruumillisestikkin jos jostakin lakiin kirjoittamattomasta säännöstä ja toimintatavasta luistetaan.
Ja se mitä näihin mystisiin ääniin tulee, niin tämä metrosurmaajakin muistaakseni väitti kuulleensa ääniä ja hällä oli takana jotakin huumeongelmaakin ja surmahetkellä surmaaja oli huumeissa. Kyse muistaakseni oli amfetamiinista, joka luokitellaan erittäin vaaralliseksi huumeeksi sen lisäksi, että ajaa käyttäjänsä monesti syvään psykoosiin. Ongelman ydin tässäkin asiassa oli siis huume, eikä mystiset äänet. Ihmettelenkin siis, että pitääkö kaikkien ottaa niskoilleen huumehörhöjen synnyttämät harhakäsitykset ja käsityksien luomat toimintatavat vaikka muiden kohdalla kyse on pikemminkin vain henkisestä hyvinvoinnista.