Kertokaa minulle tyhmälle, kestääkö mies kritiikkiä tai vastaansanomista? Kuinka te, joiden parisuhde sitä kestää, olette "kouluttaneet" miehenne moiseen? Eikö teitä heti uhata erolla tms. jos nousette takajaloillenne? Voi kuulostaa tyhmältä, mutta minä olen ulalla...
Missä kulkee raja kiltteydelle?
Kiltti nainen
733584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
yhteiselämä nyt sitäkään tarkoita,että toisen pitäisi vain myönnellä toisen mielipiteitä.Kyllä jokaisen,miehenkin on kestettävä sitä kritiikkiä ja sitä,ettei hänen kanssaan ole aina samaa mieltä.Minä olen aina ollut sellainen "jääräpää"että pidän kyllä omat mielipiteeni,ja siinä on kyllä toisen turha urputtaa.Olen sanonut että meillä on kaksi ovea,mistä pääsee lähtemään,jos ei miellytä.Ongelmia on paljon suurempia,mutta tuosta asiasta sitä ei ole enää tullut.
Kuuluuko miehisyyteen nämä ominaisuudet vai voiko ne olla naisissakin?Olen mennyt solmuun itseni kanssa.Kaikki menee mieheni kanssa hyvin kun asiat menee hänen mielensä ja ajatuksiensa mukaan.Auta armias jos arvostelen,syytän,neuvon.On piru irti.Hyökkäys on kova.Seuraa syvä loukkaantuminen.Keskustelemisesta ei tule mitään.Tunnen itseni jotenkin syylliseksi.Hän on sanonutkin ettei pidä vahvoista naisista.
miehesi on kuin minun isäpuoleni...on hirveän raskasta elää niin,että joudut jatkuvasti myötäilemään toista ja elämään kuin kusi sukassa,ettet vaan vahingossakaan päästä suustasi väärää sanaa.Henkisesti alistettu ihminen ei voi elää hyvää elämää,äitini oli tästä hyvä esimerkki...
tulisikaan mitään, jos on kaksi vahvaa..Olet tainnut antaa hänelle periksi paljon..:( Hänhän taitaa olla itsevaltias talossa..Ja sinäkö hyväksyt kaiken, ja vielä podet syyllisyyttä???????????????? Mistä???????????????
on HYVÄ, et pidät puoles! Alistuminen on sama, kun luopuminen ja kukaan itsenäinen nainen ei sellaiseen suostu.
Tsemppiä!
Kehu ja kannusta miestäsi asioissa, joissa hän oikeasti kehut ansaitsee - hän uskoo silloin mielipiteeseesi.
Aikanaan hän oppii hiljalleen arvostamaan (kuuntelemaan) mielipidettäsi myös negatiivisissa asioissa, kunhan esität ne rauhallisesti;)
Voihan sitä kehua myös miehuutta;))))))))))))
Samperin saunakalja...
olen kyllä eri mieltä!!!!
miksi naisen pitää kehua miestä jos ei sekään kehu?????
Kyllä tiedän miltä tuntuu elää "kusi sukassa" elin sitä 20v. ei sinun kannata niellä kaikkea, mieti vähän omaa elämääsi äläkä alistu tommoseen...kun minä vihdoin uskalsin sanoa oman mielipiteeni avioliitossa niin silloin myös siitä lähin..ei sitä välttämättä tarvi erota mut alistuakkaan ei tarvi..... hik..samperin saunasiideri:)))
myös siltä, että miksi kehua, jos saa aina muutenkin olla varpaisillaan!!!! Rauhallisestiko....niin, ehkä sekin on luonnekysymys, mutta itse en kyllä esittäisi enää mitään tuossa vaiheessa rauhallisesti..enkä varmasti jaksaisi kannustaa ja vielä kehua (vaikka aihetta olisikin )...????????
haukkuu vaimoaan syyttä, on miehen itsetunto pilalla.
Edelliseen voi usein olla syynä jopa koti"kasvatus", johon vaimon on jälkeenpäin vaikea puuttua.
Tarkoitin lähinnä sitä, että molempien tulisi ymmärtää yhteinen hyvä l. "samaan hiileen puhaltaminen".
Jos parisuhteesta tulee koiratappelu, on ehkä parempi erota ajoissa!
kun koirat taas tekevät niin, että uros alistuu jossain vaiheessa ja narttu tappelee kuolemaan asti.
Tavallaan kyllä me naiset välillä tämä "bitch" leima ansaitaan, mutta ei ihan noin kovasti;)
Minun silmissäni miehet ovat ikuisia poikia, jotka ovat iloisia, kun saavat kehuja (oli sitten kyse, mistä asiasta tahansa).
Jos haluaa henkisesti kypsää seuraa, täytyy etsiä naiskavereita.
ensimmäinen kommenttini...:))))))))))9
ehkä et ole vaan sellaista syvällisyyteen inspiroivaa tyyppiä (kellekään miehelle)...
ehkä tuo asenteesi on (varsinkin fiksumman miehen) helppo vaistota.
kun olet aina samaa mieltä, kaikki on hyvin...lisäksi on hyvä olla sokea, kuuro ja mykkä..siinä onnellisen avioliiton avaimet.
....että on sokea, kuuro ja mykkä..Hm tuota pitääkin ajatella paremmin, vaikka olisi perääkin....:)
tunteeton...
ajatella ettei tee vahinkoa toiselle mutta ei saa tehdä vahinkoa myöskään itselleen....
eivät mitenkään voi aina olla samaa mieltä asioista, mutta toista kuuntelemalla ja kunnioittamalla voi oppia itsekin joskus jotain arvokasta.
Olen jättänyt taakseni yhden juopon ja yhden nyrkittäjän - sellaisia en kannanotossani tarkoita!
Puhun nyt tavallisesta miehestä vikoineen päivineen.
Joskus tuntuu, että täällä puhuvat naiset, jotka eivät ole vielä oppineet/halunneet oppia itsestään mitään tai ainakaan tarpeeksi, jos kuvittelevat vielä selviävänsä toivottomasta suhteesta marisemalla!
Ketään ei pidä mielistellä - itse en koskaan niin tekisi - tarkoitin kehua silloin, kun siihen on aihetta.
Onnellisen kulissiavioliiton salaisuus, korjaan ;)
Minä nousin kapinaan. En jaksanut olla enää kuuntelija, jonka ajatuksilla ei ollut merkitystä. En jaksanut olla enää pönkä, joka tuki vinoumaa. En jaksanut toteuttaa unelmiani yksin, vastustuksessa. Minun haaveeni eivät koskaan olleet tärkeämpiä. Elämä oli ulkopuolisen silmin kuin pesujauhemainoksesta. Kuten miehenkin luuli. Kunnes. Annoin kerrankin kuulua mitä mieltä olin, nostin kytkintä, annoin palaa. (Kyse oli uudesta lainarahoituksesta miehen haaveiden täyttämiseksi). Olin kuulemma seonnut, hullu, rauhoittavien ja lääkärin tarpeessa.
Vielä näin, vuosia jälkeenpäin, olen onnellinen, että lähdin.
Tätäkin palstaa lukiessa tuli selväksi, aina on miehessä vika. Pari tapausta,
Mies pitää täysin huolen perheen taloudesta. Kovassa virassa, hoitaa lapset päiväkotiin, kouluun, siivoaa kotona, pesee pyykit, on apupoikana kun vaimo harvoin laittaa ruokaa. Kännykkä korvassa jatkuvasti, puhuu kaikki asiat äidille, joka tietysti on samaa mieltä tyttären kanssa. Mies järjestää pari ulkomaan matkaa perheen kanssa/vuosi. Miehen äiti ja sisarukset ovat aivan out. Vaimon työpaikoissa on aina vika ei tule toimeen muiden kanssa. Puhe naukuvaa ja valittavaa.
Tuloksena tyytymätön vaimo.
Vaimon serkku pohjalaisen kanssa aviossa. Miehellä vaativa työ, hoitaa talouspuolen työn ohella, ei osallistu lasten ja kodin hoitoon, lapsia on syntynyt uskon mukaan jo 5 lasta, 7 vuoden sisällä.
Anoppi ja edellisen äiti parjaavat miestä, se on ihan huono ei auta perheen äitiä! Tuloksena tyytymätön vaimo ja suku.
Onko kysymyksessä liian kiltti mies ja toinen uskontokultin vaatimalla tavalla käyttäytyvä mies. Mitä mieltä tapauksissa, missä mättää?
Vika? Miksi hakea vikoja?
Kukaan ei ole viaton. Kyse on vain heräämisestä elämän ainutkertaisuuteen.
Ehkä tarkoitit vastauksesi aloittajalle, et minulle.
Vain ja ainoastaan mies joustaa pitkälle lasten hyvänelämän turvaamiseksi.
Joskus se hyvänkin miehen mitta täyttyy, viimeistään silloin kun lapset kasvavat yli murrosiän. Ja se on myöhäistä silloin, vaimoille jää kaksi tyhjää kättä ja oikkuilemisen kokemus.
mutta tuo "vuosia jälkeenpäin"... silloin on jo ehtinyt selitellä ja perustella itselleen melkeinpä mitä tahansa. minäkin olen toipunut kaikenlaisista elämänmuutoksista muutaman vuoden "aika parantaa haavat" -menetelmällä. tai no, toipunut ja toipunut...
no, joskus on aiheellista siivota pöytä yhdellä kädenliikkeellä. yllätys voi vaan tulla siinä, ettei siihen pöydälle jää enää mitään nostettavaa. enkä oikein usko tuulen tuovan mitään tilalle. no, ehkäpä sitten joskus, "vuosia jälkeenpäin"...
Aika parantaa on klishee. Toiset "paranevat" hetkessä, toiset eivät, vaikka eläisivät ikuisesti. Jos odotat jonkun sinulle pöydän kattavan, taidat odottaa turhaan. Itse sinun on noutopöytäsi laitettava, ja sen antimista nautittava. Katkeruus "tyhjästä pöydästä" myrkyttää lopulta ihmisen ja oikein onnettomassa tapauksessa jälkipolvenkin.
"Vuosia jälkeenpäin" - eli edelleen, vieläkin, eilen, tänään, tällä hetkellä, nyt, olen yhtä onnellinen kuin sillä samaisella sekunnilla, kun viimeinkin ymmärsin Antti Hammarbergin tulkinnan Veikko Salmen sanoituksesta;
Vain elämää, ei sen enempää
on kaikki tää, koita ymmärtää
vain elämää, ei sen enempää
myös kesä tää
kohta taa-aa-aa-aakse jää-ää
Vain elämää, ei sen enempää
myös päivät nää kerran häviää
vain elämää, ei sen enempää
sun muistos koitan sä-ä-äilyttää-ää
... hetki oli se, kun ymmärsin, että kiltin tytön rooli ei pue minua ;D
sorrumme joskus yleistyksiin..ja toisaalta sen ymmärtääkin, kun yksilö puhuu ja ajattelee oman kokemusmaailmansa pohjalta - omastakin elämästä...
Emme voi sanoa toiselle että sinun näkökantasi on jotenkin väärempi kuin minun..ei voi olla yhtä totuutta ..yhtä oikeaa ja väärää..
Faktat ovat eriasia, siinä voidaan vedota tieteellisesti tutkittuun tulokseen...tai tilasttieto..
Ei siis voi sanoa, että "Vain ja ainoastaan mies joustaa pitkälle lasten hyvänelämän turvaamiseksi."..niin tekee jossain perheessä mies ja toisessa perheessä nainen...näin minä näen.
miettii tuota tyhjää pöytää jatkuvasti. onko se sittenkään niin paha, saati katkeruutta aiheuttava tilanne?
ehkäpä sen elinvoiman tms. motivaation täällä kituuttamiseen (ehkä jopa elämän tarkoituksen) voi ammentaa muualta kuin parisuhteesta. varsinkin jos tuntuu, ettei ole riittävästi annettavaa. tai ei halua enää kokea epäonnistumisia.
vai onko kaksin eläminen se absoluuttinen totuus ja onni, johon tulee pyrkiä? se ei ole käynyt vielä tässä topicissa ilmi, haetaanko tilalle parempaa parisuhdetta vai parempaa elämää. vaiko vaan oikeutta palautteen antamiseen?
melkein kun omasta kokemuksestani. Tyyli oli samanlainen,,, minä vain ja minun unelmat ja haaveet. Jos yritin siinä mielipidettäni sanoa, vastaus oli ettei se ole niinkun sanot, vaan niinkun hän!
Otin ja lähdin, enkä ole päivääkään katunut!
Yritätkö pönkittää jutullasi kolauksen saanutta miehisyyttäsi? Jos on vikaa molemmissa, niin sinulle on ainakin tullut yletön naisviha. Otatko huomioon myös sen, että yksi asia on johtanut toiseen ja lopputulos on aina sattumien summa. Eikä ne tilanteet synny päivässä tai kahdessa.
Hienoa lukea, että on perheestään huolehtiva isä, mutta niitä luusereita todellakin löytyy - myös miehistä, ikävä kyllä.
Näinpä :)
Moni elää parisuhteen, parinmuodostuksen, parinhaun kautta. Kun mieleistä ei kaikesta huolimatta löydy, se kalvaa, katkeroittaa. Ehkä yksinolo on se "tyhjä pöytä" jolle väkisinkin olisi katettava kuvitteellinen loistoillallinen?
Jos ihminen pystyy kokemaan onnentunteita yksineläjänä, hän tuskin on kovinkaan kauan sinkku - ellei itse toisin halua. Koska onnellisuus ja sisäinen tasapaino eivät jää huomaamatta ympäristöltä. Se on kuin imu, joka vetää ihmisiä puoleensa.
Itsekin olen usein miettinyt, miksi minun pitäisi pariutua, jos olen onnellinen näin. Miksi olen valtaosan mielestä vain puolikas, vajaa, puutteellinen yksineläjänä. Onko eroamiskuvio se, että tyhjä tila olisi täytettävä nopeasti. Yksinolo on kuin valkoinen pinta, johon olisi saatava nopeasti värikkäitä retrokuvioita.
Sanotaan, että vahingosta viisastuu. Jollekin epäonnistuminen parisuhteessa voi olla niin suuri pettymys tai vahinko, ettei ole haluja enempään viisastumiseen. Sitä yhteiskunnassamme ei haluttaisi suvaita. Joskus olen pohdiskellut, onko ajatusmalli vanhaa perua ajalta, kun parisuhde takasi miehelle lämpimän lieden ja taloudenhoitajan tai naisen oli löydettävä elättäjä itselleen, koska palkkatyöllä ei ollut mahdollista elättää itseään. Mutta nythän on toisin!
fiksuja ja inspiroivia sanoja, tapasi mukaan. olen kuullut tuon ennenkin, että tyytyväinen yksin-elelijä ei ole kauaa yksin. no joo, monenlaisia uskomuksiahan on liikkeellä... sellaisiakin, että yksin ei ole ihmisen hyvä olla. "vapaudesta" olisi toisaalta sääli luopua - voi jutella kenen kanssa tahansa, mistä tahansa - vaikka vähän "flirttaillakin" - tarvitsematta tuntea huonoa omaatuntoa. tutustua ihmisiin pyyteettömästi, puhua ihmisenä ihmiselle, tehdä positiivisia yllätyksiä tyyliin "ohoh, se ei ollutkaan heti iskemässä". ajattele mitä peeärrää stereotypioista ja yleistämisestä kärsivälle miesten sukukunnalle :)
ehkä tuollaiseen "ihmismäiseen" käyttäytymiseen ja olemisen tilaan pääsee parhaiten juuri tuolta tyhjältä pöydältä. tauko on joskus parasta musiikkia...
muistan n. 20 vuoden takaa stripin, jossa ukkomies - hetken hymyilevää poikamiestä katsottuaan - totesi: "tuon miehen pitäisi mennä naimisiin. miksikö? se pyyhkisi tuon typerän hymyn hänen kasvoiltaan..."
pariutumiseen yllyttäjät saattavat itse asiassa olla vähän kateellisia itsenäisen elämän eläjälle. "ei se raukka ole vieläkään ketään löytänyt (tilalle)." no ehkä se on vaan ajattelemattomuutta, pinnallista normaaliuteen, normikansalaisuuteen pyrkimistä tjsp. eiköhän tämäkin ajatusmalli pikkuhiljaa muutu. ja eikä sillä niin väliä vaikkei muuttuisikaan, tervettä itsekkyyttä vaan peliin. "mitäs me bändeistä vieraista, niille voimme vaikka pieraista". sananvapauden lisäksi meille kuulukoon myös olonvapaus!
nykyään on tosiaan asiat toisin. kaupasta saa valmisruokaa ja hienoja imureita ym. mielenkiintoista kodintekniikkaa, jos niikseen tulee. moni mies on nykyään opetettu omatoimiseksi ja sisäsiistiksi jo kotona, kiitos valveutuneiden/laiskojen äitien. mihinpä aikamies naista tarvitsisi? ;)
ns. irtonaisia taitaa olla liikkeellä enemmän kuin koskaan?
terv. En Ole täällä
Ole, Vapaa Ajattelija!
Mukavaa luettavaa, soljuvaa ja ajatuksella naputeltua kirjoitusta, ystäväin ;) Odotellaan tässä nyt, että jonain päivänä kauppa- ja markkinamiehetkin hoksaavat alle eläkeikäiset, yli nelikymppiset yksineläjät. Me nuorekkaat, omillaan toimeentulevat, laatutietoiset keski-ikäiset kuluttajat, joille perhefarmaria on turha kaupitella, kun Porchea tekisi mieli :D
... ja nimenomaan 70-lukuista Porschea, tai jotain vastaavaa, meille nostalgista. Lapsuuden unelmia toteen käyneinä. Emme ole vielä kokeneet retro-ilmiön täyttä voimaa ja nähneet sen kaikkia mahdollisuuksia - sano minun sanoneen...
*tarkistaa lompakkonsa muovipitoisuuden*... *kirjastokortti ja kelakortti.*
Kröhm... itse taidan heittäytyä kier(rät)televän kulutuskarkurin osaani ns. täpöillä. Positiivisesta palautteesta rohkaistuneena, (kiitos samoin :), aikoja parempia, ilmoja lämpimämpiä odotellessani voisin vaikka kirjoittaa novellikokoelmani kässärin. Jos virtuaaliseen kritiikkiraatiin halajat, tiedät mistä minut tavoittaa :)
Olen nyt etsinyt kaikki netin novellisivut, enkä löydä yhtään En Ole täällä-nimimerkkiä. Oletkohan täällä vai kuitenkin siellä? ;D
ei ollut tarkoitus juoksuttaa, vain harhauttaa häröilijöitä... en ole siellä, ja tuskin täälläkään. onneksi meili hälytti :)
ok, nyt neljän pisteen vihjeet: huomioi vain k.o. viestin majuskelit. autoasioistahan myö ollaan täällä ennenkin keskusteltu, käsijarrusta taisi viimeksi olla puhetta ;)
heh, minunkin piti funtsailla tovi ennekuin sain ongittua tuon sievän pikku rinkulan pc-näppikseltäni...
Minä tiedän !! *hehkuttaa tuulettaa huitoo pomppii kiljuu hihkuu* Neljän pisteen vihje oli ratkaiseva. Siinähän se oli nenän edessä, kuin tarjottimella, ei olisi pitänyt mennä merta edemmäs kalaan, olisi pitänyt luottaa aavistukseensa, olisihan minun pitänyt tietää jne :) Se Oli se pilkku! :D
Selvitin mysteerin, mitä saan palkkioksi?
*hymyilee vienosti* :)
olinkin aika varma(?) että hoksaat pian. mutta tuosta *vienosta hymystä* saat ensi kerralla keltaisen kortin - se on pelinrakentajan harhauttamista ;)
jaa palkkio... hmmm...
onnistumisen elämyksen lisäksi sinut palkitaan 70-lukuisen urheiluvaunun käsijarruvaijerilla ;)
eikä tässä vielä kaikki - saat mahdollisuuden siirtyä toiselle tasolle, isompaa mysteeriä selvittämään.
terv. "code b*****2"
p.s. älä unohda kutsua!
Jälleen varman tiedon jälkeen kysymysmerkki *nauraa*
Talletan vaijerin mahdollista tulevaa tarvetta varten. Hätätapauksessa sitä voi käyttää esim. heikkoihin jäihin pudonneen pelastamiseen, pyykkien kuivaamiseen, verhojen ripustamiseen, nuorallatanssiin tai vaikka pukin pulkannaruksi.
Luulisi olevan helppoa, koska iso mysteeri on vaikea piilotettava, mutta tasolle kaksi - jolla se todennäköisesti on piilotettuna, hyppääminen ilman ponnua on lähes mahdotonta. Onko kiertotietä vai lainaatko trampoliinia?
Kutsussa ei käynyt ilmi, onko avec- tai pukupakko? ;D
luulenpa, että tasolle 2 pääsee vain koodilla. pompotukset tahi muut hypetykset eivät taida nyt auttaa...
avec-pakko...? kaikki pakollinen on käynyt jo ilmi. pukeutuminenkaan ei ole pakollista, mutta toki suotavaa. nakkina näppiksen ääressä voisi olla kalsaa touhua tähän aikaan vuodesta... nenä sinisenä... hrrr...
Tiedät varmasti, miltä kuullostaa kipallinen kylmää vettä hehkuvalle kiukaalle?
Kihisen uteliaisuudesta samoin sävelin! :D
Anna vinkki, ennen kuin käämini kärähtävät! *heittelee paperipommikoneita kuolleeseen viherkasviin*
heh, gg-mies taisi olla oikeassa tuon pienen pyörylän merkityksestä... ;)
no kolmen pisteen vihje on jo niin helppo, että se piti lähettää sulle aikamatkalta, mutkan kautta". toivottavasti lähti eteenpäin.
avain sulla on ollut taskussa jo pitkän aikaa... tai olisko se sittenkin jossain siellä käsilaukussa, johon joskus voi hävitä jotain (?)... sitä avaintakin pitää muuten hoksata käyttää oikeaan paikkaan, ennakkoluulottomasti... ;)
Käsiveskan kätköistä löytyi useampi avain (osa tuntemattomia) ;D
muutama muoviläpyskäavainkin, mutta ei ainoatakaan sinistä.
Mietin avainsanoja: avain taskussa.. hmm.. oikea aika, oikea reikeli,
ennakkoluulottomasti.. hmm.. aikamatka..se viittaa Kaarle Kustaahan,
eli olet Sveanmaalla ja kellosi käyvät tunnin takapakkia.
Ellei jopa enemmän.. 8 tuntia ja Ameriikka?
Olen vyyhteessä kuin kissanpentu ja sotkeudun pahemmin koko ajan.
Liian monta päätä näkösällä, en uskalla solmia niitä yhteen.
Tästä taitaa tullakin ryijy, eikä sileää kudelmaa.
Koodi b? Koodi b? Koodi b? *toistaa hermokimppuna* :D
pisteen vihjeet eivät siis tulleet perille. hmmm... se olikin vain oletus. no jännitystä riittää kyllä täälläkin päässä :)
yöunien puolesta ylimääräinen vinkki: aikamatkalla on käyty vain xx päivän päässä. muistele missä tarvitsit viimeksi käsijarrua. numero 10 on oikotie, joka ei toimi kauaa. sieltä löytyvät nuo vihjeet. loppu onkin jo tosi helppoa :)
paitsi että katoan tän valoa hehkuvan lasisen jutun äärestä 40 tunnin kuluttua...
p.s. lisäys tuli siksi tähän kohtaan, kun ohjelma ilmoitti olevansa syvältä (hierarkiarajoitus) tjsp.
Kertaus on opintojen äiti, eli luen vinkit uudelleen ja ajatuksella. Mikä on jäänyt huomaamatta, missä on kompa? Missä kohtaa Täti-ajatus astuu ajatuksin paikalle törkäten neiti leikkimielen kuiluun...
Ennakkoluulottomasti:
http://www.imdb.com/title/tt0128853/
:D
Ps ..40 on vähän.. tai paljon..
palstan automatiikan virheilmoittaessa:
"Viestin hierarkia on liian syvä"
eli tämän 40 palstan syvällisyyden raja menee tarkalleen tuossa 3,5 pisteen kohdalla, sen oikealle puolelle ei ole asiaa. hyvä että tuli sekin numeroarvo näin katkitieteellisen empiirisesti selvitettyä. merkitsenpä asian sinikantiseen vihkooni, tuohon tyhjälle sivulle nro 62.
...jatkuu...
kenties jonain toisena aikana, jossain toisessa ulottuvuudessa...
Huomenta Arvuuttelija :)
Toinen ulottuvuus sukelsi tajuntaani aamulla aikaisin, kun avasin kaihtimet. Maailma oli valoisa ja kaunis! En voinut vastustaa kiusausta tallettaa kinokset kinolla ja nietokset negatiiville. Miinuksia oli tuon maagisen 3,5 verran :)
kestä kovin kriteeriä,minä annoin ½ vuoden seurustelun jälkeen pientä sanomista ,niin välit vaan heti poikki sen kummemmin selittämättä,ja vaan pyysin huomioimista ,en sen isompaa asiaa.
että mieheni (ei enään) sairastui paksunsuolensyöpäänm. Tein kaikkeni, mutta hänen piti näyttää mihisyytensä...
Mä olen ns. kiltti, mutta jossain menee raja. Mun vanhemmat sanoi että en saa jättää hänta sairauden takia - enkä jättänytkään - mutta kaiken kokemamme jälkeen hän meni 'vieraisiin' - ehkä todistaaksensa että on mies vielä pussinsakin kanssa. Mulla ja lapsilla oli tosi paha mieli...
että silleen
jos haluut kritiikkiä esittää. Minä kyllä kestän, enkä sua erolla pelottele.
Kun joillakin naisilla on vahva tarve "kouluttaa" miestään. Se oli vahvana syynä erooni jonka myös toteutin, enkä vain uhkaillut. Ollanko me sit (joidenkin) naisten mielestä vähän niinkuin koiria - kun nekin muistuttaa useasti ulkoiluttajaansa. Ole sä sä ja anna mä oon mä
Kouluttaa on liian vahva ilmaisu. Myönnetään. Enkä tarkoita kouluttamista, niin kuin koiraa koulutetaan, vaan ymmärtämistä ja empaattisuutta; kykyä ottaa huomioon muutkin kuin vain itsensä. Väitän, että kaikki miehet eikä naisetkaan kasva ikinä aikuisiksi. Ehkä luonnekysymys. Parisuhde on sitä, että tehdään myönnytyksiä? Perhe-elämä vaatii muidenkin huomioon ottamista, eikö vain? Siinä sitä onkin soppaa kerrakseen. Onneks ei nämä julkkiksetkaan onnistu, vaikka viisaita ovatkin. Taitavat olla ihan "bimboja" häidensä kanssa. Tai sitten avioliitto on kärsinyt pahan inflaation.
Hyvä, nyt ollaan samoilla aalloilla:) Parisuhde on niin saakelin vaikea taitolaji.
Nimimerkkisi taitaa (oikeesti) pitää paikkaansa
Olen samaa mieltä kuin nimim. "pännii", kun puhutaan toisen "kouluttamisesta", se saa karvat nousemaan pystyyn. (Ninnhän sinäkin totesit, että ilmaisusi oli liian voimakas, etkä tarkoittanut sitä, miltä se kuulostaa)
Muuten olen sitä mieltä, että ihmisen perusluonne ei muutu, on todennäköistä, että piirteet, jotka toisessa ärsyttävät jo parisuhteen alkukuvuosina, alkavat ärsyttää jossain vaiheessa niin paljon, että suhde kärsii. Kannattaakin siis valita kumppani, jonka kanssa on mahdollisimman paljon yhteistä. Vastakohdat vain harvoin täydentävät toisiaan, kun puhutaan parisuhteesta.
Olitko suhteenne alussa liian myötäilevä ja kiltti, ja nyt kun haluat , että sinunkin mielipiteitäsi kuunnellaan ja asioita toteutetaan välillä sinun tahtosi mukaan, kumppanisi onkin ymmällään, että mikäs tolle nyt tuli? Ennen se aina oli niin mukautuva, ja nyt ei muuta tee kuin "määräilee ja kiukuttelee"?
Toisten huomioon ottaminen perhe-elämässä juuri on sitä välittämistä, mitä kiinteisiin elämänsuhteisiin mielestäni kuuluu. Olet aivan oikeassa, kaikki eivät kasva aikuisiksi, ehkäpä kumppanisi on juuri sitä ihmistyyppiä ja tekee siksi lapsellisesti kaikista erimielisyyksistänne arvovaltakysymyksen ja epäkypsästi (kuin neuvottelutaitojaan hiekkalaatikolla hiovat lapset)uhkailee erolla tms. "voittaakseen"? Lasten tyyliin: "Mä en sit enää leiki sun kans! Sä et sit enää saa lainata mun kuormurii, jollet tee niin ku mä sanon"!
Parasta varmaan olisi pyrkiä keskustelemaan kumppanisi kanssa ja sanoa suoraan, että haluat hänen välillä myöntyvän kompromisseihin. Ja kerro myös sekin, kuinka paljon sinua loukkaa tuollainen erolla uhkaaminen. Jos noin mitättömästä syystä uhataan erolla, kuulostaa, että suhteessanne ei kaikki ole kohdallaan.
Vaikka sanoin, että ihminen ei muutu, voi ihminen mielestäni kuitenkin "jalostua" parisuhteessa kunnioittamaan myös toisen mielipiteitä ja tapoja, ettei pyri muuttamaan toista itsensä kaltaiseksi, sitä ikäänkuin oppii "pitämään turhat mölyt mahassaan" välttääkseen turhia konflikteja merkityksettömistä pikkuasioista. Suurissa linjoissa pitääkin sitten päästä kumpaakin tyydyttävään ratkaisuun.
Joustoa kummaltakin, niin kyllä se siitä. Pidäthän huolta, ettet huomaamattasi ryhdy "nalkuttamaan" vaatiessasi, että sinuakin kuunnellaan =)
Toivottavasti tästä nyt jotain apua oli, en ole mikään parisuhdeterapeutti, mutta tähän ikään mennessä on parisuhteista jo kokemusta omalle kohdalle kertynyt...
Eikö vain :)
Siis suukko sen kunniaks poskellesi tuuli tuokoon
Me ihmiset ollaan niin erilaisia, sun miehesi on näköjään arkanahkainen eikä kestä sanomisia kovin hyvin. Oletko miettinyt, voitko jotenkin loiventaa sitä kritiikkiä jotta hän kestäis sen paremmin? Voitteko keskustella asiasta?
Uhkaaminen erolla, rahattomuudella, itsarilla, ihan millä vaan on psyykkistä väkivaltaa. Pidemmän päälle se syö toisen luottamusta.
hienosti, noin sitä itsekin asian näkisin, munsukka
Olen ehkä luuseri, mutta minun kohdalleni ei ole vielä sattunut miestä, joka esim. keittäis mulle aamukahvit vaikka edes kerran kuukaudessa. Oma vika kai, mutta yleensä se on mennyt siihen suuntaan; "tämän kerran mä keitän, mut tiedät sitten miten toimia". Siis sanokaa vaan, että haloo? Kun sitten kuulee juttuja ihanista miehistä, jotka vie naisensa tanssimaan, tekee ruokaa ja vie naisen jopa shoppailemaan, niin herää ajatus, että KÄÄK!
Kukaan ei ole täydellinen, eíkä just sulle tehtyä toista palasta, jonka kanssa kaikki natsais paikalleen varmaan ole? Tiedättekö, joskus tulee mieleen, että jos antaiskin samalla mitalla takasin; sanois suorat sanat ja kattois kestääkö vai eikö kestä? Jos ei kestä, niin ei kai se sitte on tarkotettu kestämään, vai?
mikään luuseri ole!!!Mutta ei sinun tarvi kaikkea niellä...ei minunkaan ex-mieheni keittänyt aamukahvia, ei vieny ulos syömään saati shoppailemaan....kaikki pyöri sen oman navan ympärillä ja minä olin vain hiljaa ja nielin kaikki...kunnes sitte vaan päätin että enää en ole hiljaa ja hypi sen pillin mukaan....en hyppinyt mutta hyppäsin pois siitä liitosta saman tien...enkä koskaan ole katunut...siitä on nyt 4v.
Ja tänä aamuna koin senkin että mulle keitettiin aamukahvitkin ja tuotiin sänkyyn asti...en olis uskonut että sen saan joskus kokea....
Usko sinä itseesi ja usko tulevaisuuteen.....
Tuollaset minä-ihmiset kannattaa jättää.
On sulla herttane mies ny...:))
se olin minä ja kyse oli siitä joka sua vainosi... :)
kirjoitin tään tänne kun ei täältä kuitenkaan tätä kukaan lue saati ymmärrä mist kyse!
Hauskaa päivän jatkoo sule miisu, koitetaan olla ottamatta sitä... niin vakavasti! G
Että jos luotaisiin tunnuslukuja siitä kuinka miehet / naiset toisiaan huomioi. (lue, ajattelee molempien kannalta asiaa)
Ei todellakaan voi löytää määrässä eroa sukupuolen mukaan jaettuna.
Naiset vain pitävät saamaansa huomiota itsestään selvyytenä.
Kritiikkiäkin miehet varmasti kestävät tilastollisesti yhtähyvin kuin naiset.
Ainut missä mies on selvästi heikommilla on se että, mies ei saa luokaanuta jos hänelle tärkeä ihminen kritisoi häntä ( syystä tai syyttä)
Sellasia miehiä naiset pitää "ämminä" eikö olekkin hassua "ämminä"
et tällänen kommentti tällä kertaa
Hyvä kommentti ja puolustus puhe meille miehille tai ainakin jotenkin silleen sen käsitin vaikka ei suoranaisesti miehiä kehuttukkaan.
Kiltteyden raja on siinä kun miehenä ollaan hiljaa varsinkin tässä aloituksessa..:))
Olet uskomaton " kommenttiesi " kanssa ;o)
mun mielestä kritiikittömyys on pahempi tilanne kuin se, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. ehkä kuitenkin tietty objektiivisuus kannattaa säilyttää, ainakin aluksi. diplomaattisempi lähestymistapa johtaa usein parempiin tuloksiin, noin periaatteessa. kulmien kurtistaminen tai murina lienee parempi konsti kuin takajaloilleen nouseminen.
oletko se, joksi luulen...Hyvää illan jatkoa..joka tapauksessa..:)))))
olin jo pitkällä, mut sitten tuli pakkasta. kiltit pojathan käyttää villasukkia, ja muistelin että jonnekin tänne ne keväällä jäi...
koitin käydä etsiskelemässä ihan hiljaa, ettei kukaan heräisi. mutta näppiksen narina taisi olla liiankin tuttua... pahus teidän kanssanne ;)
no nyt on lähettävä ottamaan toisellekin jalalle...
kiitos samoin, illan jatkoja :)
En halua itseäni kehua, mutta elämä on koulinut minusta sellaisen, etten tieten tahtoen halua loukata toista. Jos sen teen, niin toisen on syytä katsoa peiliin. Miksi minulle kuitenkin käy niin, että miehet, joiden kanssa yritän luoda suhdetta käyttävät tätä hyväkseen. Minä ymmärrän, minä kestän, minä passaan, ja toinen iskee luuria korvaan, kun kysyn miten voit, kun tiedän, että hankalaa on. Se sitten onkin kynnyskysymys, jos minä toimin väärin - vaikkakin ihan puhtaasti toivoisin voivani auttaa, lähinnä kuunnella. Ei suhteet kestä sitä, että vaimo oikkuilee. Mitenkään mittava otos ei miesten suhteen mulla ole, mutta joka kerta olen suunnilleen kynnysmaton arvoinen. Siis miehet! Ulkoisestikaan minussa ei pitäisi olla valittamista; vaikka en tosiaan ole mikään missi. Sen voin myöntää, vaikka varmasti toiset kauhistutte ja pidätte höyrynä, että minä USKON Jumalaan. Toiselta en sitä vaadi enkä ole kääntämässä. Mutta minulle moinen luo turvaa.
kapakan kautta, helppo on lempeä pyytää "
elä sinä hyvä ihminen liikaa passaa...ei me äijät...ainakaan minä tykkää liikaa höösämisestä
" lienenkö minä ainoo mies jolla kohtalo onneton , älä selitä kärsi vain "...:))
ole lukenut ja voi olla, että asia jo "loppuun" käsitelty...
Kyllä mielestäni mies kestää kritiikkiä siinä missä nainenkin.
Tässäkin on kysymys siitä miten kritiikkiä esitetään ja koska.
Ihmisten erilaisuus olisi otettava huomioon ja myöskin se, että
mies ajattelee asioita erilailla kuin nainen (tippaleipä- vastaan putkiaivo)
Lapselle taas on omat konstinsa.
Olisi myös hyvä opetella toisen tapa kommunikoida ja käsitellä asioita, ennen kovin rankkaa kritiikkiä.
Eikä juuri ennen nukkumaanmenoa kannata aloittaa paasaamista, oikea ajankohtakin on tärkeä. Ei väsyneelle tai nälkäiselle :)
Paljon on kirjoiteltu myös siitä, että ollaan ymmärretty lähteä suhteesta
jossa toinen määrää jopa ajatuksetkin...ei sellaiseen pidä jäädäkään oli sitten
mies tai nainen.
formuloiden tms. kisojen aikana kannata nostaa kirtiikkikissaa pöydälle ;)
Kouluttaa??
Mies johon rakastut..
Miksi haluaisit edes muuttaa??
Anna hänen olla oma ihana itsensä johon rakastuit ja thats itt...
Ei ketään voi kouluttaa. Kasvatukset on annettu aiemmin ja on hyväksyttävä ihminen sellaisena kuin on.